Kaksikielisyys / kielitaito

Säilyykö lasten suomen kieli?

9.4.2016

Siinä missä heti ulkomaille muuton jälkeen tuli murehdittua ja panostettua lasten saksan kielen oppimiseen, on nyt vuosien aikana huolehtimisen kohde painottumassa suomen kielen säilymisen puolelle. Yhtäkkiä tietoisuuteeni on noussut tosiasia, että lasten suomen kieli ei tule säilymään erinomaisella tasolla ilman erillistä panostusta. Siinä missä vaikkapa alussa oli tärkeää, että lapset kuulevat saksan kieltä joka tuutista, on nyt aika alkaa siirtymään suomen kielisiin lastenohjelmiin, elokuviin jne. Mahdollisimman monipuolisiin kanaviin, jotta sanavarastokin laajenisi. On hyvä, että olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota lasteni puheeseen. Aiemmin olin hieman siinä luulossa, että lasten suomen kieli on niin vahva, etteivät he mene sekaisin tai sekoita kieliä. Mutta aika kuluu ja saksan kielen vaikutus vahvistuu joka päivä.

Lapseni ovat äidinkieleltään suomalaisia, mutta täällä Saksassa asumisen myötä oppineet kaksikielisiksi ja voinee sanoa, että saksan kielestä on tullut heille toinen äidinkielen veroinen kieli. Tästä syystä en voi olla huomaamatta joitakin saksan kielen vaikutuksia lasteni suomen kielen taitoon. Aiemmin kirjoittelin siitä kuinka kirjoittaessa välillä kirjaimet menevät sekaisin, mutta välillä myös sanat tai lausemuodot menevät sekaisin.

Kellonaikojen ja muiden aikamääreiden hallitseminen ei ole helppoa. Näissä etenkin esikoinen soveltaa saksan ”sääntöjä” myös suomen kielessä. Hän saattaa sanoa että ”koulu alkaa viisi ennen kahdeksaa” tai joku ”tulee 10 kahdeksan jälkeen” Hän myös välillä käyttää ilmaisua, että ”läksyt on tehtävä maanantaihin saakka” (saks. bis Montag). Nämä kaikki ovat suoria käännöksiä saksan kielestä ja ilmaisuna varmaan hänelle tutumpia saksan kielellä.

Kahdella nuoremmalla lapsella menevät välillä myös äänteet sekaisin. Saksalainen pehmeä kurkkuärrä on helpompi lausua kuin suomalainen r-kirjain. Esikoisella nämä eivät mene sekaisin, koska hän ehti oppia suomalaisen ärrän niin hyvin Suomessa asuessamme. Nuoremmat lapset ovat puolestaan molemmat oppineet suomalaisen ärrän vasta täällä ollessaan. Ehkä he siksi useimmiten mieluummin sanovat suomalaisetkin sanat saksalaisella sorahtavalla ärrällä.

Ilman työtä suomen kielen hyväksi, suomi ei tule säilymään lapsilla erinomaisella tasolla edes meidän kokonaan suomen kielisessä perheessämme. Etenkin nyt ihan viime kuukauden aikana kuopus on yhtäkkiä alkanut käyttää saksan kieltä välillä myös kotona. Hän saattaa sanoa ensin asiansa saksaksi ja sitten kääntää sen minulle suomeksi. Kuopus täytti juuri 5 vuotta ja on asunut melkein koko ikänsä Saksassa. Ja tämä 4-5 vuoden ikäkin taitaa olla sellainen, että ympäristön ja kavereiden vaikutus alkaa olla jo merkittävä.

Esikoiseni täyttää ensi kuussa 10 vuotta. Olen miettinyt hänen osaltaan, josko aloittaisimme suomen kielen opiskelun etäkoulu Kulkurin kautta. Suomen puhekieli on helppo säilyttää hyvänä, koska kotona puhumme suomea ja meillä on täällä suomikoulu ja suomenkielistä seuraa saatavilla. Suomea siis pääsee puhumaan kodin ulkopuolellakin. Mutta kielioppi on sitten toinen asia. Sitä ei opi itsekseen, vaikka toki esimerkiksi suomen kielisten kirjojen lukeminen auttaa kirjakielessä. Kielioppisääntöihin ja oikeinkirjoitukseen pitäisi kuitenkin jaksaa panostaa kotioloissa. Olemme todennäköisesti jossain vaiheessa (tosin en yhtään tiedä milloin) palaamassa Suomeen, joten siksikin haluan, että lapseni hallitsevat saksan kielen lisäksi myös suomen kielen kieliopin. Onko teillä lukijoilla kokemuksia etäkoulu Kulkurista? Kuulisin mielelläni arvioita sen toimivuudesta tai siitä kuinka paljon se teettää lapsella työtä. Koulupäivät kuitenkin pitenevät ja vaatimukset kasvavat esikoisen siirtyessä ensi syksynä Gymnasiumiin. Jaksaako sitä sitten enää koulun ja läksyjen päälle opetella kotona suomea.

Olen myös huomannut, että esikoiseni mieluummin lukee saksan kielisiä kirjoja. Niissä tuntuu olevan valinnanvaraakin paljon enemmän. Olisiko antaa hyviä suosituksia suomalaisista isompien lasten kirjoista? Meillä tykättyjä ovat olleet Risto Räppääjät, mutta esimerkiksi Ella -kirjat eivät ole niin innostaneet. Ja heppakirjatkaan eivät ehkä ole sitä ominta juttua esikoiselle. Toinen ongelma toki suomen kielisten kirjojen suhteen on se, että niitä ei täältä voi niin vain kaupasta ostaa. Onneksi meillä suomikoululla on pieni kirjasto, josta voi lainata, mutta sielläkään ei kovin paljoa ole isompien lasten kirjoja. Olisi siis kiva saada täsmäsuosituksia ja vinkkejä kivoista uutuuksista.

En siis ole huolissani, että lapseni unohtaisivat suomen kielen. Mutta toivoisin heidän säilyttävän sen tunnekielenään, vahvimpana tai edes yhtä vahvana kuin saksan kielen. Suomi on itselleni ainoa tunnekieli, ainoa kieli, jonka hallitsen täydellisesti ja luonnollisesti (ja itsekkäästi) haluaisin jakaa tämän asian lasteni kanssa. Tietenkään emme vielä tiedä minne elämä meitä kuljettaa. Ehkä palaamme pian Suomeen, jolloin saan miettiä miten saisi saksan kielen säilytettyä hyvänä? Tai ehkäpä vaihdamme asuinmaata ja lapseni tulevat opettelemaan kolmannen kielen? Tai missä lapseni haluavat myöhemmin opiskellaa tai asua? Tällä hetkellä esikoinen on sitä mieltä, että hän asuu aikuisena Saksassa, mutta mieli ehtii vielä muuttua monta kertaa.

Facebooktwitter

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Jenni 10.4.2016 at 09:37

    Suomessa n. 10-11 vuotiaat lukevat Soturikissat-sarjaa, sopii sekä tytöille että pojille.

  • Reply Päivi / Puolivälissä 10.4.2016 at 10:40

    En osaa sanoa täsmäsuosituksia tuonikäisten kirjoista, mutta Elisan e-kirjakaupassa on iso valikoima myös lastenkirjoja. Se voi auttaa siihen, että Suomesta tuodut tai muilta suomalaisilta kierrätetyt kirjat on nopeasti luettu. E-kirjat on myös vähän halvempia kuin painetut kirjat. Luen itse paljon -kirjoja tabletilta työmatkoilla, lapselle olen toistaiseksi hankkinut vasta yhden iltasatukirjan.

    Meillä on lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen vasta edessä, mutta olen jo ajatuksen tasolla yrittänyt hyväksyä sen, että ulkomailla kasvava lapseni ei tule oppimaan kirjallista ilmaisua suomeksi täydellisesti. Se on tietysti tosi yksilöllistä ja riippuu paljon siitäkin, kuinka kiinnostunut lapsi on lukemaan suomeksi. Mutta ilman kouluopetusta on kieliopin kiemurat aika hankala oppia kunnolla. Mutta tärkeintä on kuitenkin, että suullinen kommunikointi on vaivatonta ja luontevaa.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 10.4.2016 at 11:00

      Niin, eiväthän Suomessakaan asuvat lapset suomen kieltä ”itsekseen” opi, vaan sitä opiskellaan yhtä lailla koulussa 🙂 Toisaalla sain tällaisen linkkivinkin http://www.adlibris.com/fi/kampanja/lastenkirja-8-12 ja löysinkin tuolta heti monta mielenkiintoiselta vaikuttavaa kirjaa. Niitä näytti saavan myös e-kirjoina. Voisi ehkä kokeilla sitäkin tapaa. En ole vielä itsekään yhtään e-kirjaa lukenut, kun toistaiseksi itselle on riittänyt perinteisiä kirjoja luettavaksi joko tutuilta, kirppiksiltä ja aikuisten kirjallisuutta on todella paljon myös suomalaisen seurakunnan kirjahyllyssä lainattavaksi 🙂

  • Reply Tea 10.4.2016 at 14:34

    Kuulostaa ehkä hullulta, mutta suosittelen Aku Ankan tilaamista! Omat koko ikänsä Saksassa asuneet (nyt jo aikuisuuden kynnyksellä olevat) kaksikieliset lapseni ovat pysyneet hyvin mukana ajankohtaisessa suomen kielessä lukemalla Aku Ankkaa! Toki ovat aina lukeneet myös suomenkielisiä ”oikeita” kirjoja. Kielioppia Aku Ankkaa lukemalla ei varmasti opi, mutta vuosien varrella olen usein ihmetellyt heidän laajaa ”nykyaikaista” sanavarastoaan, ja kysyessä on usein tullut vastaukseksi ”luki Akkarissa” 🙂

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 10.4.2016 at 20:14

      Ei mikään huono idea, pistetääs korvan taakse! Jonkun verran akkareita meillä onkin luettu, kun on saatu mun serkun vanhoja lehtiä.

  • Reply L 11.4.2016 at 18:04

    En tiedä toimiiko suomen kirjastojen verkkokirjasto ellibs ulkomailla, mutta jos toimii, niin sieltä saa lainattua kirjoja ilmaiseksi tietokoneella, älypuhelimella tai tabletilla luettavaksi, jos jollakin perheenjäsenellä on kirjastokortti. Osoite on http://www.ellibslibrary.com/

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 11.4.2016 at 20:37

      Kiitos vinkistä. En ole koskaan kokeillut/käyttänyt tuota, mutta laitetaas selvittelylistalle 🙂

  • Reply Hanna / Ranskatar reissaa 11.4.2016 at 18:32

    Tämä onkin ihan hurjan mielenkiintoinen aihe, ja oli kiva lukea kokemuksistasi! Itse teen juuri kielikylvystä gradua ja tämä liippaa jo aika läheltä sitä aihepiiriä 🙂 Nimenomaan varmasti juuri tuo kielioppi ja oikeakielisyys on juttuja, jotka eivät arkipäivän puhetilanteissa kehity, ja kirjojen lukeminen varmasti auttaa siihen. Itse olen nuorena lukenut hirmuisesti ja kyllä siitä mielestäni on aika paljon apua ollut oikein kirjoittamiseen. Olen muuten Suomessa pistänyt pari kertaa merkille, miten vieraskielisen vanhemman kanssa julkisissa paikoissa liikkuvat lapset vastaavat lähes järjestään tälle suomeksi, vaikka selkeästi tuntuvat ymmärtävän tätä. Olen miettinyt, että liittyykö tämä jotenkin siihen, että lapset eivät halua erottua valtaväestöstä puhumalla outoa kieltä, vaan haluavat käyttää suomea, jota muutkin puhuvat. Olisi kiva kuulla, onko teidän lapsissa ollut havaittavissa samaa, että vastaavat mieluummin saksaksi joissain tilanteissa?

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 11.4.2016 at 20:42

      Me puhumme keskenämme melkein aina suomea ja lapset vastaavat aina suomeksi. Tässä yhteydessä tarkoitan tuolla melkein aina sitä, että silloin, kun liikumme jossain lasten saksalaisten kavereiden kanssa tai olemme kylässä tai meillä on saksalaisia kavereita kylässä, niin puhumme jonkin verran myös saksaa. Etenkin silloin lapset mieluummin sanovat asiansa saksaksi, jotta kaveritkin ymmärtävät. Ja tämän minä todellakin ymmärrän! Mutta noin ylipäätään me emme ole koskaan saaneet negatiivista palautetta siitä, että puhumme suomea keskenämme. Ennemminkin uteliaita ja kiinnostuneita kommentteja. Mutta minäkin tiedän monia kaksi- tai useampikielisiä perheitä, joissa lapset eivät mielellään käytä suomenkieltä, vaan puhuvat/vastaavat itselleen vahvemmalla kielellä. Ja sitten ainakin yhden (Suomessa asuvan) henkilön tiedän, joka ei omien sanojensa mukaan kehtaa puhua lapsilleen omaa kieltään esimerkiksi kaupungilla liikkuessa, vaan mieluummin puhuu heille suomea.

  • Reply Minna 12.4.2016 at 09:37

    Omasta kokemuksestani voin sanoa, että elämässä on muitakin tilanteita, jotka ovat asianomaiselle henkilölle tärkeitä. Mielestäni on vaiheita, jossa kielen on ”levättävä” tai jää taka-alalle ja putkahtaa asian tulleen ajankohtaiseksi taas esille.
    1v opettelee kävelemään ja vasta 2 v:nä opettelee puhumaan tai toisin päin. Murrosiässä on mullistuksia joka suuntaan, ei ehkä ”jaksa” keskittyä siihen, että käy saksan koulun läksyt äidin kanssa suomeksi läpi (mahtava aivojumppa sinäänsä).
    Suomen kielioppi on minulta jäänyt lukematta (asunut ikäni Saksassa) ja silti se on puhumalla säilynyt. 15 v:nä istuimme kesät mökillä sisällä kuunnellen musiikkiä ja vaan saksaa puhuen (kotikieli oli vaan suomi). 18 v. ei mikään ollut tärkeämpää kuin puhua suomen kieltä ja noudattaa suomalaisia perinteitä ja ”vihata” asuinmaan kieltä, eli saksaa. Tämä sekamelska on säilynyt nyt 50 vuotta ja voin sanoa, että molemmat kielet säilyy ja ristiriitoja tulee aina esille. Valitettavasti en voi antaa kirjasuosituksia. Suomeksi lukeminen on ollut aina hankalaa. Sitä olisi kannattanut ehkä harrastaa enemmän. Luen mielellään lehtiä ja eiköhän Suomestakin löydy nuorille kiinnostavia lehtiä, jotka tippuu kahden viikon/kuukauden välein postilaatikoon (meillä se oli ensin Aku Ankka ja sitten Suosikki).

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 12.4.2016 at 09:47

      Totta. Ja siksi missään nimessä meillä ei nyt eikä tulevaisuudessa käydä läksyjä suomeksi äidin kanssa läpi 😀 Ei todellakaan. (Muuten kyllä voimme keskustella monenlaisistakin asioista yhdessä, mutta läksyt lapset hoitavat itsenäisesti, kuten tekisivät Suomessakin. Pyytäessä toki apua saa). Ainoa mitä olen miettinyt on se, että suomen kielestä pidettäisiin kotona huolta ja siihen riittänee esimerkiksi kerran viikossa hieman kieliopiharjoittelua. Tai juurikin suomalaisen kirjan lukemista, kirjeen kirjoittamista suomeksi jne. Eilen testautin esikoisella yhtä uutta verkkopeliä, jolla harjoitella suomen kieltä. Tästä kirjoittelenkin myöhemmin lisää. Oli meinaan hyvä sivusto ja suositeltava muillekin. Itse koen tärkeänä, että suomen kielen harjoittelu olisi hauskaa ja vähän palkitsevaa lapsille. Siksi esimerkiksi koen erilaiset oppimispelit verkossa tähän hommaan kivoiksi. Motivaatio on se tärkein tekijä kielen oppimisessa/ylläpitämisessä. niin, ja erittäin kiva kuulla, että sinulla on säilynyt suomen kieli ja kielioppikin pysynyt mukana ”vain” puhumalla. On aina kiva saada näkemyksiä ja kokemuksia itse kaksikielisinä kasvaneilta. Itselle tämä aihe on niin uusi vielä.

  • Reply Laura 12.4.2016 at 16:32

    Itse luin tuon ikäisenä Neiti Etsivää ja Harry Potteria, myös Goosebumps kirjat olivat suosittuja 🙂

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani 12.4.2016 at 17:18

      Neiti Etsivät olivat omia suosikkejani Merja Jalon heppakirjojen ohella 🙂 Neiti Etsiviä voisi kokeilla tosiaan esikoisellekin, jos vaan jostain saisi niitä hankittua. Harry Potterista hän ei ole toistaiseksi ollut kiinnostunut. Ja luulen, että tuo kauhukirjasarja (Goosebumps) ei ole ainakaan toistaiseksi sopiva.

  • Reply Virpi 29.4.2016 at 22:15

    Viisikot!

  • Reply Jonna 29.4.2016 at 23:35

    Itse tykkäsin Viisikoista lapsena 🙂 Tiina kirjoja saimme lainaksi, mutta vielä ei ole esikoinen näitä innostunut aloittamaan. Tiinat, Neiti Etsivät ja Merja Jalon heppakirjat olivat omia suosikkeja lapsena. Ja nyt saimme esikoiselle kirjeystäviä toisista ulkosuomalaisista tytöistä, siitä tulee taatusti hauskaa 🙂 Mikäs sen hauskempaa harjoitella suomen kirjoittamista kuin kirjekaveri.

  • Reply Katja 7.12.2016 at 17:52

    Kulkuri oli uusi tuttavuus – kiitos vinkistä!

    • Reply Jonna 7.12.2016 at 21:48

      Ole hyvä, kiva kuulla olleensa hyödyksi 🙂

    Leave a Reply