Rotterdam – Euroopan New York?

Utrechtistä matkani jatkui viimeiseen varsinaiseen reissukohteeseen, Rotterdamiin. En ole koskaan käynyt New Yorkissa, en (vielä) Yhdysvalloissa ollenkaan. Mutta Rotterdamissa näytti siltä, miltä kuvittelen New Yorkissa näyttävän. Pilvenpiirtäjiä meren äärellä, nostureita, massiivisia siltoja,urbaaneja pikkupuoteja. Vain keltaiset taksit puuttuivat ja ihmismäärä oli todennäköisesti vain murto-osan jenkkilän meiningeistä. Mutta jotenkin fiilis Rotterdamissa oli ihan erilainen kuin muualla Hollannissa, josss kaiki tuntui olevan pientä ja suloista.

 

Suosikkikadukseni Rotterdamissa nousi Witte de Withstraat, joka pilvenpiirtäjien sijaan henki vähän Amsterdamia. Söpöjä pieniä kauppoja sekä joka päiväsen visiitin ansainnut De IJssalonin jäätelöputiikki.

Toinen käymisen arvoinen paikka on ehdottomasti Rotterdamin uusi kauppahalli (sieltäkin sai jätskiä). Aivan uusi rakennus oli arkkitehtuuriltaan aika erilainen mitä olen kauppahalleissa tottunut, mutta tuttuun tapaan löytyi vaikka mitä kojuja. Jos luvassa ei olisi ollut monen tunnin kotimatka ilman kylmäsäilytyskikkoja olisin varmasti hamstrannut täältä hävyttömästi juustoja. Ylipäätään ostosmahdollisuudet olivat Rotterissa melko loputtomat.

 

Rotterdam on sijainniltaan siitä mainio, että sieltä tekee helposti päiväretkiä monemoisiin kohteisiin. Itse piipahdin Kinderdijkissä sekä Haagissa, ehkäpä niistäkin vielä lisää myöhemmin.

Kuin kesä, jota ei oikein koskaan tullut.

Suomen tämän vuotisissa kesäilmoissa ei löytynyt kehumisen varaa. Yllättäen, ainakin Turun seudulla melko lailla ainoat lämpimät päivät tuntuivat osuvan Ruisrock-viikonloppuun. Muuten en juuri shortsejani esiin kaapista kaivannut ennen kuin vasta reilaamassa.

Sovimme heti kesän alussa tyttöporukalla mökkireissun syyskuulle ja miten odotinkaan sitä koko kesän. Mutta ajatuksissani syyskuussa olisi sitten jo kylmää, sataisi todennäköisesti vettä. Että nautitaan nyt tästä kauniin lämpöisestä suvesta ensin. Mutta vähänpä silloin tiesin.

Sillä sateen ja myrskyn sijaan mökkiviikonloppunamme saapui intiaanikesä. Meri oli peilityyni, kun veneilimme saareen. Ilta kesäisempi kuin juhannuksena ikinä. Yötaivas kuulaan kirkas niin, että saimme saunan jälkeen ihailla täydellistä tähtitaivasta. Ilma niin lämmin, että tarkeni pestä hiukset ulkona kaivovedellä. Ja aamulla aurinko paistoi niin porottavana että brunssi nautittiin terassilla t-paidoissa.

Kelien lisäksi, myös itse kohteemme oli kuin parhaimmasta suomi-idyllistä. Kaikki oli suorastaan naurettavan täydellistä.

Hetken oli kuin kesä, joka ei koskaan tullut.

Utrecht, ehkä reissun ihanin.

Arki Suomessa on napannut tiukasti otteeseensa, reilielämä on kadonnut jonnekkin kauas tenttikirjojen ja työvuorojen taakse. Tuntuu, että koko reissusta on jo ikuisuus.

Palattuani kotiin olen saanut kuulla todella monesta suusta saman kysymyksen: Noh, mikä oli parasta?

Vihaan moista kysymystä, etenkin kun olen juuri tullut kotiin. Koska en osaa vastata siihen.

Kun elää kaksi viikkoa ihan toisenlaista arkea kuin täällä, ei yksinkertaisesti tiedä mistä aloittaa. Kerrottavaa olisi niin paljon, mutta monen asian kertominen tuntuu jälkikäteen hölmöltä kun haluaisi vain vastata ”mene ja koe itse niin tiedät”. Vastaan kyllä jos joku osaa kysyä eksakteja kysymyksiä vaikkapa Amsterdamin shoppailutarjonnasta tai Belgian junalippujen hinnoista. Mutta ympäripyöreisiin ”no miten meni?” -kysymyksiin saa minulta yleensä ympäripyöreän ”hyvin” -vastauksen. 

Siispä tässä lyhyenä vastauksena kaikille kyselijöille: Reissu meni tosi hyvin. Ja jos yksi paras kaupunki pitäisi valita niin ehkä se olisi Utrecht. Tai Amsterdam tai Luxembourg. Belgia ei vetänyt mielestäni ihan vertoja Hollannille, mutta on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen sekin. Suosittelen Benelux-maita ja reilaamista ylipäätään ihan kaikille vähääkään mun kanssa samantyylisille. Elokuu on oiva matkustusaika, kesä oli ainakin oman reissuni aikaan ihan kauneimmillaan ja lämpöä piisasi. 

Tämän postauksen kuvat ovat Utrechtistä. Tärkeimmäksi täsmävinkiksi sinne mainittakoon pyöränvuokraus ja fillarivisiitti maaseudulle. Myös kanaalin varren suloisia pikkuputiikkeja kannattaa kiertää ja syödä jäätelöä, gelatorioita löytyy parikin kivaa.

Lux-Brux-Rott – ja viimein Utrecht.

Olin varautunut siihen, että Luxemburgista siirtyminen takaisin Hollanin maalle kestäisi oman aikansa. Reilut viisi tuntia, lupaili Interrail-appi, joka on yleisesti ottaen todella kätevä. Mutta eipä osannut tuo sovellus kertoa, että Luxemburg-Liége -junaväli oli poistettu väliaikaisesti käytöstä edellisenä päivänä, joten tilanne selkeni itselleni vasta rautatieasemalla. Noh ei muuta kuin alkaa lennossa suunnitella vaihtoehtoista reittiä, Brysselin kautta ainakin pääsisin, olinhan sieltä tullutkin. Tietäisi yhtä lisätuntia matkaan mutta eipä voinut mitään.

Hyppäsin Brysselin junaan, ja Belgia pääkaupungista tein vaihdoin Rotterdamin suuntaan. Mutta harmi vain, Rotterin juna lahosi kesken matkan ja koko matkustajakunta hätyytettiin vaihtamaan junaa Bredassa. Matka-aika venyi jälleen tunnilla. Rotterdamista piti vielä vaihtaa, jotta pääsin suunnitelman mukaisesti Utrechtiin. Siinä hikisenä, nälkäisenä ja matkapahoinvoivana asemalla notkuessani tuntui että nyt alkaa riittää, haluan vain päiväunille. Mutta saapuessani hostellille respan mies ilmoitti että check-in on kiinni seuraavat kaksi tuntia hostellin baarissa alkavan konsertin takia. Pääsin onneksi sentään suihkuun, todetakseni että shampooni oli aiheuttanut Frendien Rossia lainatakseni ”major shampoo explosionin” pesupussissani. Not my day.

Mutta jahka olin saanut itseni puunattua ja naapurin wokkimestasta safkaa, elämä alkoi taas hymyillä. Ja niin hymyili koko Utrecht, jossa aurinko paistoi ja kaikki oli kaunista kuin Amsterdamissa.

Utrechtista luvassa lisää myöhemmin sillä se osoittautui onneksi matkan tuottaman vaivan arvoiseksi.