Syksyn retkiä suunnitellessa.

P9201656

Aloitin kuukausi takaperin opiskelut yliopistossa ja sen vuoksi viime aikoina on tullut ravattua melko tiuhaan kirjastossa. Oman opiskelualani kirjoja etsiessä eksyin samalla myös matkakirjojen osastolle ja voi sitä inspiroivien opusten määrää! Internet ja some tulvivat erilaisia reissuvinkkejä, ja esimerkiksi e-kirjat ovat vallan näpsäköitä matkalla. Mutta olen sen verran vanhanaikainen tyttö, että lumoudun perinteisten paperikirjojen tunnelmasta täysin.

Sormeni syyhysivät tutkimaan Etelä-Amerikan matkaoppaita, lukemaan kertomuksia Santiago de Compostelan vaelluksista ja haukkomaan henkeäni Islannin maisemien parissa. Lomapäivien puute ja opiskelijaelämän mukainen pankkitilin saldo ovat kuitenkin omiaan hillitsemään reissuintoani. Niinpä olen ottanut loppuvuoteni tavoitteeksi perehtyä kotiseutuni luonnon helmiin. Ja pari oivaa opusta sen suunnitelman tueksi raahasinkin ihan kotiin saakka.

P9011264

P9011223

P9011240

Turun seudun luontoretkiopas, on melko uusi teos ja visuaalisesti oikeinkin miellyttävä.  Olen tämän kirjan inspaamana käynyt jo kiipeilemässä Muikunvuorella ja viime viikonloppuisen Kuoviluodon retken maisemat olivat niin ikään kirjan sivuilta tutut. Myös pirunpellot kohosivat juuri syyssuunnitelmieni listalle.

P9201659

Lounais-Suomen retkeilyopas hehkuttaa suosikkiani Kurjenrahkan kansallispuistoa. Ja vanha kunnon Teijo, en ole käynyt siellä vuosiin, haluan sinne ruskaretkelle. Ja olisipa aikaa lähteä Poriin resiina-ajelulle, katsastaa Ketunkierros Uudenmaan rajalla ja kiertää kaikki lähitienoiden luontopolut.

Syysretkiä on hyvä suunnitella uusimman syksyherkkuni, puolukkakaurapaistoksen, parissa. Paljon puolukkaa, kaurahiutaleita, sokeria ja aitoa voita sekoisin ja ei kun suut makiaksi, mieluiten vielä vaniljakastikkeen voimin.

Syksy, aion ottaa susta kaiken irti.


 

Yö ulkona köllien.

OI000436_20160918173946497

Suomen latu haastoi kansamme yöpymään edellisyönä ulkona. Kotiuduin eilen kahden yön mittaiselta partioleiriltä, jossa kummatkin yöt vietin kirjaimellisesti taivas alla, riippumatossa köllien.

Olen retkeillyt pienestä pitäen. Yleensä leiriyöt on kuitenkin vietetty joko mökissä, teltassa tai joskus harvoin myös laavussa. Kesällä pääsin kuitenkin sisälle suosiotaan kasvattaneen riippumattojengin maailmaan nukkuessani Roihulla kahdeksan yötä moisessa kankaanpalassa. Ja uskokaa tai älkää, en ole varmaan koskaan missään nukkunut niin hyvin. Riippumatossa todella nukkuu kuin pieni vauva kuukahtaen rauhalliseen keinuntaan.

OI000405

Kesä on kääntynyt syksyksi ja tämän viikonlopun riippumattotestailut vähän jännittivät, yölämmöksi lupailtiin kireimmillään vain kolmea astetta. Jännitti tuleeko niin kylmä, että täytyy jossain vaiheessa hiipiä kaminateltan syövereihin.

Mutta ei tullut, oikeanlaisella varustuksella homma pelitti oikein hyvin. Makuualusta riippiksen pohjalle lämpöä eristämään, untuvapussi, sisälle makuupussilakana, pipo päähän, fleeceä päälle ja villasukat jalkaan. Hyttysverkko pitämään ötökkämönkiäiset loitolla.

OI000433

Fiilis oli raikas, mutta kylmä ei oikeastaan missään vaiheessa tullut ja kokemus ja ehdottomasti positiiviseksi. Viime yönä olin kuitenkin myös aika onnellinen, kun saatoin sujahtaa saunan raikkaana omaan sänkyyn tutimaan. Leireily ja ulkona nukkuminen on ihanaa, mutta vähän myös väsyttävää, etenkin kun mukana on myös itseään pienempiä kaitsettavia.  

Nukkuiko kukaan muu viikonloppuna ulkosalla?

 

Suomireissujen uusi suosikkikortti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostimme toukokuussa sisarusteni kanssa mamillemme äitienpäivälahjaksi Museokortin. Kyseistä korttia on mielestäni mainostettu niin tehokkaasti eri medioissa, että olin vallan hämmentynyt siitä, ettei juuri kukaan kenen kanssa aiheesta olen puhunut, ole kuullut kortista aiemmin. Taidan seurata ihan eri medioita kuin kaverini.

Joka tapauksessa, museokorttihan mahdollistaa sisäänpääsyn satoihin eri museoihin, yhden vuoden ajan. Samaan museoon vaikka vuoden jokaisena päivänä, mutta vain kerran päivässä. Nerokasta.

IMG-20160712-WA0013

Olen aika huono käymään museoissa, vaikka niistä pidänkin. Lähinnä niitä tulee tsekkailtua reissussa, Suomessa ajattelen usein, etten raaski. Noh, päätin raaskia ja ostaa kortin itsellenikin ja lähteä äitin kanssa kesäreissulle tsekkaamaan Helsingin ihmeitä.

Kerran kun oikeen isolle kirkolle päästiin niin testasimme sitten samaan syssyyn sekä Kansallismuseon, Ateneumin, Kiasman että Taidehallissa silloin vielä pyörineen Tom of Finland-näyttelyn. Myös Kaupunginmuseossa kävimme kääntymässä, sinne sisäänpääsy olisi toki ollut ilmainen vallan ilman museokorttiakin. 

Tuomioni:

Kansallismuseo oli tylsä.

IMG-20160712-WA0012

Ateneum oli erittäin vaikuttava kokemus.

Kiasma oli omaperäinen ja ajatuksia herättävä.

Tom of Finland -näyttely oli hauskin museokokemukseni koskaan. En taida olla suuri taiteentuntija, sillä ne häröimmät sarjakuvastripit saivat veden valumaan silmistä naurunkyynelinä.

IMG-20160712-WA0011

Kaupunginmuseon tarjonta taas oli laaja ja vaikutti kiintoisalta, suosittelen. Ei itse jaksettu tsekata ihan kaikkea, koska nälkä yllätti, tyydyttiin Museum of Broken relationshipsiin (ihan kiva, mut Zagrebin samainen säväytti enemmän) ja kasari-fiilistelyihin.

Mikä parasta, Museokortti ei ole vain Helsingin juttu, niinkuin moni kulttuurihomma tuntuu nykyään olevan! Valtaosa museoista on toki Helsingin suunnalla, mutta kyllä Turustakin jotain löytyy, tai Forssasta tai Raumalta tai vaikka Rovaniemeltä. Kotikonnuilta on tullut jo tsekattua Paraisten kotiseutumuseo, seuraavaksi houkuttaisi visiitti Turun linnaan, viime käynnistä on jo aikaa.

Paljon jäi Stadin suunnaltakin vielä testaamatta ja olen kuullut huhua, että syksyn mittaan myös Luonnontieteellinen museo liittyisi osaksi Museokortti-kokoelmaa. Kesäretket on aina kesäretkiä, mutta museoissa hyvä puoli on toki myös se, että niihin voi mennä, satoi tai paistoi. Ehkäpä siis nyt syksyllä uudestaan.

Makuja Suomen syksystä – Kanttarellipizza ja puolukkapuuro

OI002434

Tämän hetken paras syy mennä metsään: puolukat ja keltavahverot.

Olen onneksi löytänyt molemmista oikein oivat apajat, puolukoita vieläpä ihan melkeinpä takapihaltani.

Meneillään oleva syksy on ensimmäinen, jolloin olen ottanut tämän marjastuksen ja sienestyksen vallan tosissani. Monta vuotta olen sitä suunnitellut, mutta missasin satokauden viime syksynä reissatessa. Edellisenä olin muistaakseni hautautunut johonki opinnäytetyön alle. Mutta nyt, nyt ei ole ollut kuin aikaa poimia. Ja jahka niitä raaka-aineita on poimittuna niin tulehan ne myös hyödyntää.

OI002455

Kanttarelleja en ole kokannut koskaan aiemmin, onneksi google opetti, että se on vallan helppoa. Paljon voita ja sienet pannulle vaan, päädyin sujauttamaan ne pitsan täytteiksi.

Reseptini ovat aina suurpiirteisiä, teen fiiliksen mukaan, vähän sitä vähän tätä. Täydellistä pizzapohjan reseptiä en ole vielä löytänyt, saa vinkata, jos jollain on moinen hallussa!

Kanttarellipizza 

(yksi koko pellin pizza tai kaksi pienempää)

Pohja:

kaksi (2) desiä kädenlämpöistä vettä

pussillinen kuivahiivaa

kuutisen (6) desiä jauhoja, itse sekoittelin vehnää ja ruista sopivassa suhteessa

loraus öljyä

ripaus suolaa

Täyte:

puoli (1/2) litraa kanttarelleja

voita paistamiseen

tomaattikastiketta (tai paseerattua tomaattia, ketsuppia, sosetta, mitä ikinä kaapista löytyy)

mozzarella-juustoraastetta

fetaa

kevätsipulin varsi

Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon. Tämän jälkeen miksaa kulhossa keskenään kaikki pohjan raaka-aineet ja vaivaa valmiiksi taikinaksi. Levitä pellille, laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. 

Pilko kanttarellit sopiviksi paloiksi ja paista voissa pannulla. Levitä pizapohjalle tomaattikastike, sen päälle juustoraaste. Seuraavaksi paistetut kanttarellit ja silputtu sipulinvarsi. Kruunaa koko komeus fetamurusilla. Maun mukaan heitä joukkoon oreganoa tai pyöräytä vähän pippuria myllystä. 

Paista 200 asteessa noin vartin verran, kunnes juusto on sulanut ja pohja saanut rapeutta. Nauti. 

OI002457

Vispipuuro on ollut herkkuani lapsesta saakka, äiti teki sitä usein. Päätin testata puolukoiden yhdistämistä kaapista löytyneesee  mustikka-karhunvatukkamehuun, toimii! Aikuinen makuni tykkää kirpsakkuudesta, jos oot makean ystävä, heitä toki joukkoon enemmän sokeria.

OI002454

Puolukkapuuro

neljä (4)  desiä puolukoita (jäisiä tai suoraan metsästä)

seitsemän (7) desiä Marli mustikka-karhunvatukkamehua (tai mitä mehua mielitkään)

reipas desi (1) mannasuurimoita

puoli (1/2) desiä sokeria

ripaus suolaa

Heitä kattilaan mehu ja puolukat, keitä kiehuvaksi. Anna kiehua kymmenisen minuuttia. Käännä levy pienemmälle ja vispaa joukkoon mannasuurimot. Mukaan ripaus suolaa ja puoli desiä sokeria. Sekoita ja anna uudet kymmenen minuuttia välillä sekoitellen.

Ann puuron jäähtyä. Vispaa se kuohkeaksi sähkövatkaimella. Pistä suuhun.

 

Makoisaa syksyä!