Yhtenä yönä ulkona.

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna vietettiin jälleen kansallista Yö ulkona -yötä. Syksyllä olin kampanjan aikaan sopivasti leirillä, tällä kertaa piti ulkoyö organisoida kokonaan itse. Olin kaavaillut, että sadekelillä rakentaisin pesän parvekkeelle, mutta sää olikin mitä mainioin, kesäkuu tarjoili parastaan. Ei siis muuta kuin metsään.

Sain yöseuraa partiokaverista ja suunnaksi valikoituivat Elijärvin maisemat, Kuhankuonon ja Vaskijärven retkeilyalueiden rajamailla. Kelpasivat oikein hyvin.

Makoisat unet taitettiin Ticket to Moonin riippumatoissa. Paras eräostokseni aikoihin, missään ei nuku kuin riippumatossa.

 

Kun herää pehmoisesta pedistä lainedeiden liplatukseen ja koivun tuoksuun, elämä tuntuu aika leppoisalta. Reissun aikana hyttyset söivät, tuli eksyttyä eikä gourmeena ollut pussipuuroa kummempaa. Mutta silti oli aivan ihanaa. Ja vaikka reissussa oltiin vain vajaa vuorokausi arki unohtui todella tehokkaasti. Pitkospuita tallatessa eivät murheet paina.

Kesälistan kohta ”nuku riippumatossa” check.

 

Hanko – Hangö.

Teimme kaveriporukalla juhannussunnuntain roadtripin Hankoon. Välillä paistoi aurinko, välillä oli pilvessä. Ja koko ajan tuuli.

Olen tehnyt Hankoon parikin päiväreissua viimeisten vuosien aikana. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun Hangon legendaarinen vesitorni sattui olemaan auki visiittini aikaan. Maisemat punaisen tornin huipulyata olivat kyllä hienot (ja ehdottomasti sen euron arvoiset, jonka vierailu opiskelijalta pulitti). Harmitti vain, että matka torniin taittui hissillä. Olen jotenkin porrasfani, mitä tulee näköalapaikkoihin kipuamiseen, vaikka yleensä pohkeeni puolivälissä porrasreissua kiroavatkin.

Vaikka kotona kokkailen usein perusvarmaa tonnikala-feta-sipuli -lättyä, on kunnon pizzeriossa tapana valita joku erikoisemmat täytteet omaava yksilö. Classic Pizzassa pöytään kannettu punajuuri-sinihomejuusto-tomaattismetana-hunaja-auringonkukansiemet-seesamikastike-rucola (lyhyesti Verde mon Dieu!) oli oikeasti ehkä paras pizza mitä olen milloinkaan maistanut. Suosittelen.

Pari mukana ollutta kaveria ei ollut käynyt Hangossa sitten lapsuusvuosien. Sanoivat, että vähän tuntuu kuin ulkomailla olisi. Oli satama, oli pitsihuviloita, pikku putiikkeja ja hiekkarantaa. Talsimme läpi myös Rakkauden luontopolun hiidenkirnuineen ja tottakai jätskiä naamaan ja pikku pulahdus vesikarusellille.

Tällaisia kesäreissuja lisää.

Niin se Vilna.

Nyt on hetki aikaa. Istahtaa alas, uppoutua Liettuan reissukuviin ja muistella, mikä toukokuisessa Vilnassa olikaan kaikkein parasta.

Missä siellä siis kannattaa käydä?

Kolme ristiä

Vilnan tunnetuin maamerkki lienee kukkulalla kohoava Gediminasin torni (tuo linnake toisessa kuvassa), josta aukeaa upeat maisemat kaupungin ylle. Kapusin sinnekin, mutta ihmistungos ja hulmuava tuuli eivät aivan vakuuttanut. Seuraavana päivänä otinkin suunnaksi Three Crossesin, eli Kolme ristiä, jotka hohtelivat valkeina seuraavalla kukkulalla. Gediminakselle käveltiin tietä pitkin, mutta ristien luo sai taivaltaa puiston läpi ja metsäistä polkua, iso plussa! Ja paikan päällä vallitsi sellainen maaginen rauha. Ja siksi kaupunki näytti ristien äärellä silmiini vieläkin kauniimmalta.

Uzupis

Uzupis on Vilnan sisäinen boheemien taiteiljoiden itsenäiseksi julistama mikrovaltio. En ollut koskaan ennen kuulutkaan moisesta, ennen kuin lähdin googlailemaan Vilnan nähtävyyksiä.

Jotenkin odotin, että Uzupis olisi ollut vielä boheemimpi, mutta loppupeleissä se oli tosi tavallinen kaupunginosa. Mutta jos eksyi oikeille pikkukujille, tuli vastaan jos jonkinmoista modernia taidetta ja graffittia. Uzupis sijaitsee lisäksi Vilnaa halkovan Neris-joen kapoisen sivuhaaran varressa ja mieli lepäsi sen vehreissä jokirantapuistoissa. Toukokuu oli selkeästi hyvä hetki Vilnan visiitille, keli oli keväisen lämmin ja luonnon vehreys jo selkeästi pidemmällä kuin samaan aikaan Suomessa.

Kinza

Yksin reissatessani ruokavalioni on kaikkea muuta kuin tasapainoinen ja harvoin raaskin käydä oikein ravintoloissa. Vilnan ruokapaikoista on pakko heittää kuitenkin yksi suositus, lähi-idän sapuskaan erikoistunut Kinza. Löysin ravintolan ihan sattumalta, kun koitin google mapsin kanssa metsästää jotain kinkki-ravintolaa, jota en koskaan löytänyt. Mutta ei haitannut, Kinzasta sai niin hyvää hummusta ja muita mezejä. Ja liettualaiseen tyyliin, puoleen hintaan Suomen raflahinnastoon verratuna. Ateriasta oli kuvia, nälkäisenä olen harvinaisen huono ruokakuvaaja.

Kirkot, katedraalit, kaikki

Vierailin Vilnassa yhden päivän aikana niin monessa uskonnollisessa rakennuksessa, että menin aivan sekaisin mikä paikka oli mikä, enkä osaa enää näin jälkikäteen yhdistää paikkojen sisä- ja ulkokuvia toisiinsa. Mutta hienoja olivat kaikki, Vilnassa saa helposti päivän kulutettua kirkkovisiitteihin. En ole erityisen uskonnollinen, mutta kirkkoarkkitehtuuri jaksaa kiinnostaa reissusta toiseen. Ihan käsittämätöntä, että joku on nuo kaikki maalaukset käsin pipertänyt.

Vilnan yliopisto

Yliopistoihmisenä myös Vilnan yliopisto kiinnosti. Se sijaitsi mukavasti keskustassa (ja siellä pääsi mukavasti ilmaiseksi vessaan) ja oli alueena kaunis pienelle päiväkävelylle. Myös yliopiston suloinen pieni kirjakauppa lumosi, kuten tämän disneytarinoiden Bellen pienet suloiset kirjakaupat yleensä lumoavat. Sääli etten osaa liettuaa, enkä ymmärtänyt kirjoista mitään. Ja tottahan toki, myös yliopiston kampukselta löytyi oma katedraalinsa.

Vilna oli kyllä aika ihana, juuri sopiva kohde muutaman päivän päämäärättömälle haahuilulle. Reissun aikana askelmittari huusi jotain kahdeksankymmenentuhannen hypähdyksen tienoilla.

Nyt valitsen sopivat vaatteet, jotain citykelpoista, mutta mukavaa. Kesäistä, mutta kuitenkin lämmintä. Roadtripit Suomen kesässä ovat välillä melkoista varusteurheilua, kun kelit voivat kilsojen välillä vaihtua moneen kertaan. Tänään suunnaksi Suomen eteläisimmät hoodsit. Juhannusruuhka, ethän ole nimesi veroinen, haluan illaksi kotiin.

Midsommar.

Takana sanalla sanoen tehokas vuosi. Töitä ja koulua käsi kädessä, joka viikko.

Kesäkin menee pitkälti töissä, mutta yliopiston kanssa aion himmata. Ja juuri nyt alkaa juhannusvapaa. Ei ole mökkiä, ei kokkoa, ei juhannussalkoa. Mutta sen sijaan, että itkisin niiden perään aion mennä saunaan ja tehdä pizzaa. Grillailla, pelata lautapelejä, kastaa varpaani veteen. Olla vain.

Ihanaa juhannusta!