Maailman mahtavin harrastus.

OI002283

Kirjoitan tätä tekstiä rinkkaan nojaillen. Heinäkuu on sujahtanut ohi festaroiden, roadtrippaillen ja rentoa kesälomaa viettäen. Tällä hetkellä olen partioleirillä.

Liityin partioon ollessani seitsemänvuotias, juuri koulutien aloittanut pikkutyttö. En tiennyt partiosta juuri mitään etukäteen, liityin siksi koska isosiskokin oli partiossa. Ja onneksi liityin, sillä tiellä olen nimittäin edelleen.

OI002294

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPartio on aina ollut ainoa säännöllinen harrastukseni. En ole koskaan pelannut futista, soittanut viulua tai käynyt tanssitunneilla. Partiossa sen sijaan on tullut viimeisten seitsemäntoista vuoden ajan käytyä joka viikko. Partio on antanut minulle paljon, aina uusista ystävistä johtamisoppeihin,  ulkomaanreissuista erätaitoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä olen tosiaan leirillä, tarkemmin sanottuna Finnjamboree Roihulla. Takana on kahdeksan päivää telttaelämää seitsemäntoistatuhannen muun kanssa. Melontaa, notskiherkkuja, riippumattounia, auringonpalvontaa, pehmistä, paljua, rakentelua, huono huumoria. Kaikkea sellaista, joka irrottaa arjesta satakymmenen prosenttisesti. Olen ihminen, joka viihtyy myös yksin, mutta siitä huolimatta rakastan leirielämää. Sitä että koko ajan on kavereita seurana, varsinkin näin mahtavia kavereita.

Parin tunnin päästä pitäisi lähteä kotiin. Pakko myöntää, en vielä haluaisi.

Interrail numero kaksi – mitä jäi käteen?

OI002222

Reili numero kakkosella puksutin unan kyydissä reitin Praha-Wien-Bled-Ljubljana-Zagreb-Split-Zagreb-Budapest. Viisitoista päivää ja viisitoista yötä. Seitsemän kaupunkia, viisi valtiota.

Kokonaisuudessaan reili oli paljon lyhyempi kuin ensimmäinen reilini viime syksynä. Kuitenkin huomasin, että toisella kerralla reilifiilikseen pääsi paljon nopeammin. Lähdin matkaan ensimmäisenä lomapäivänäni, mutta jo ensimmäisen hostellissa nukutun yön jälkeen tuntui kuin olisin ollut menossa jo viikkoja. Kokonaisuudessaan reissu tuntui kestävän ennemminkin kaksi kuukautta kuin kaksi viikkoa. Aika kuluu matkustaessa aina ihan kummallisella tahdilla.

OI002164

OI002123

OI002086

Syvimmän vaikutuksen teki kokonaisuudessaan Slovenia. Jäätelö oli parasta Budapestissa, maisemat upeimmat Krkassa, asiakaspalvelu surkeinta SplitissäLjubljanaan on pakko päästä uudelleen, Zagreb sen sijaan on nyt aika nähty. Wien oli minun mieleeni vähän turhan mahtaileva, Bledissä taas sielu lepäsi. Ja näin toisella kerralla Praha tuntui jo ihan kodilta. 

Ja tällä hetkellä fiilis on sellainen, että jos se vain suinkin onnistuu, niin vielä tulee reili numero kolme.

Tämä interrail on nyt täällä blogin puolella myös aika lailla taputeltu. Tarkoituksena on kuitenkin palata aiheeseen vielä ainakin reissubudjetin muodossa. Mutta nyt pakkaan kapsäkit ja valmistaudun pienelle Suomi-roadtripille. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan ja niin edespäin. 

Kaksikymmentäkahdeksan tuntia Budapestissa.

OI002167

Tämän kesän interrailin viimeinen kohdekaupunki oli Budapest. Zagrebista saapuessaan juna jätti minut Budapest-Kelenföldin asemalle, joka paikkana oli minulle aivan vieras. Koko alue oli itse asiassa ihan uppo-outo, koska Budapest on tosiaan iso kaupunki, jonka Tonava halkoo kahtia Budaan ja Pestiin. Ensimmäisellä Budapest-reissullani keskityin lähinnä siihen Pestin puoleen, joen toisella puolella en käynyt kuin Gellertin kylpylän verran kääntymässä. Ja tämä Kelenföldin asema tosiaan sijaitsi sitten siellä Budan puolella.

Olin etukäteen googlaillut, että pääsisin asemalta suht näpsäkästi metrolla jälleen sinne Pestin puolelle, josta olin varannut hostellin. Jouduin kuitenkaan tuntemaan itseni melko vähä-älyiseksi, koska löysin kyllä metroaseman kyltin, mutten metron sisäänpääsyä. Aikani kierreltyä ja kaarreltuani päätin, että noh lähden tästä kävelemään sinne hostellille päin, eiköhän jostain tule vastaan se seuraava metropysäkki. Ja eihän matkaakaan nyt niin monta kilsaa ole. Lopputuloksena oli pienten harhailujen jälkeen noin seitsemän kilsan kävelylenkki (note self, karttaan merkitty silta voi olla myös autotunneli, josta et pääse läpi kävellen vaan joudut kiertämään aika paljon), jonka jälkeen kyllä olkapäät huusivat hoosiannaa ja hiki virtasi, sillä tottakai Budapestissa oli jälleen helle. Mutta pakko myöntää, että Budan puolen arkkitehtuuri oli kyllä aika tyylikästä ja maisemat kävelyreissulle hyvinkin kohtuulliset. Tulipahan nähtyä sitäkin aluetta.

OI002145OI002143OI002176OI002174

Keskiviikko-ilta sujui Tonavafiilistelykävelyn, noutoruuan ja jätskin merkeissä. Torstaina sen sijaan vaihdoin heti aamusta jälleen joen puolta ja tein reidsun Budan linnaan. Aurinko porotti ja portaita oli ihan loputtomasti, mutta maisemat olivat jälleen katselemiskelpoiset, ymmärrän miksi paikkaa on kehuttu vierailun arvoiseksi.

OI002185OI002206

Myös Pestin puolelta onnistuin löytämään itselleni ihan uusia paikkoja. Päädyin sattumalta Nagy Vásárcsarnokin kauppahalliin, josta olin aiemmin lukenut jonkun positiivisen arvostelun. Ja tätä paikkaa tahdon todella itsekin suositella, paikka oli jo kokonsa ja fiiliksensä puolesta aikamoisen vaikuttava. Jotain Turun kauppahalli kertaa kymmenen, väittäisin. Myynnissä oli niin matkamuistoja, koruja, vaatteita kuin tuoreita vihanneksiakin. Yläkerrasta löytyi myös take-away kotiruokakojuja, joista nappasinkin lounaaksi uuniperunaa ja kuuluisalla Unkarin paprikalla maistettua kastiketta, superhyvää!

OI002211

Aika lailla kauppahallin etovelta lähti Váci utca -kävelykatu, jolta löytyi myös erilaisia turistikojuja, jätskikärryjä (joista sai kanelijäätelöä, omnomnom) ja pikkuhiljaa katu muuttui kunnon kauppakaduksi, jossa shoppailumahdollisuuksia olisi kyllä riittänyt. Kipaisin myös lähistöllä sijaitsevassa Karolyi kert-puistossa, joka oli myös aika kaunis paikka. 

Pakko sanoa, että kahdessakymmenessäkahdeksassa tunnissa ehtii nähdä oikeastaan aika paljon, jos haluaa ehtiä. Vaikka noistakin tunneista lähemmäs kymmenen meni unten mailla ja pari vimeistä lemtokentällä. Ja nähtävää, sitä Budapestissa tosiaan taitaa riittää, vaikkapa vielä kolmanteenkin visiittiin…

Zagreb – sen näkee päivässä.

OI001955

Ennen reilille lähtöäni kysyin kaveriltani Stefanialta, joka oli vastikään kotiutunut Kroatiasta, millainen kaupunki on Zagreb.

”Noh, sen näkee päivässä.”

Ja siinä Stefania oli aivan oikeassa.

OI001959

OI001960

Piipahdin reilini aikana Zagrebissa kahdesti, sekä matkalla Ljubljanasta Splitiin että matkalla Splitistä Budapestiin. Kummallakin kerralla viivyin yhden yön ja se oli ihan riittävän pitkä aika kaupungin pääpiirteiden kartoittamiseen. Myös Zagrebissa vanha kaupunki on the place to be ja siellä pääasiassa kiertelinkin. Tässä listattuna muutama mieleen jäänyt mesta.

OI002133

Hostellit: Old Town Zagreb & Hostel Chic

Yövyin kummallakin Zagrebin pysähdyksellä eri hostellissa, ihan vaan kokeilumielessä. Eka yö meni Old Town Zagrebissa, joka oli pieni ja älyttömän kodikas. Ja kotihan se olikin, nimittäin hostellin omistajan Anan koti, jota oli muokkailtu hostellitarpeisiin. Kaikki tarpeellinen löytyi ja Ana oli maailma rennoin emäntä. Turhaan murehdin voisinko checkata itseni ulos jo aamuaikaisella ehtiäkseni junaan. ”No problem, if you need to go, just go!”

Jälkimmäisen yön vietin Hostel Chicissä, joka oli selkeästi hostellimaisempi mesta monine dormeineen ja kliinisine sisustuksineen. Kaikki oli tosi siistiä ja toimivaa ja iso plussa ihanasta sadesuihkusta, joka tuntui maailman mahtavimmalta asialta hikisen junamatkan jälkeen. Huonekavereista täytynee mainita sen verran että vietin yön kahdeksan hengen dormissa ja meno oli jälleen ”Sanni ja seitsemän kääpiötä” eli miekkosia kaikki tyynni. Muuten jengi oli semmosta nuorta ja rempseää mutta erityisesti mieleen jäi arvioltani lähemmäs kuudenkympin ikäinen herrasmies joka lähti selkeästi viettämään villiä iltaa suihkien tätä ennen kaikki huonekaverit Axe-myrkytyksen partaalle. Ei muuta kuin äijä baanalle, huoneen ikkuna auki ja nukkumaan.  Noh heräsin yöllä kolinaan ja yllätys oli melkoinen kun samainen äijä asteli huoneeseen suihkun raikkaana ja munasillaan. Ja kipusi vain tyynesti yläpunkkaan torkkumaan alasti. Mikäs siinä sitten.

OI001965

Nokturno

Tätä raflaa suositteli juurikin ensimmäisen hostellin Ana. Vanhan kaupungin kaduilta löytyvästä ravintolasta sai älyttömän hyvää ruokaa ja älyttömän halvalla, alkusalaatti ja pääruoka yhteishintaan seitsemän euroa. Tarkotus oli ottaa jälkiruokaakin kun kuulostivat niin hyviltä, mutta annokset olivat niin isoja, etten yksinkertaisesti enää jaksanut.

OI001973_20160627190207991OI001971

Museum of Broken Relationships

Ainoa museo jossa koko reilin aikana edes kävin, mutta oli kyllä myös käymisen arvoinen. Kyseinen paikkahan on saanut viime aikoina paljon huomiota myös Suomessa, kun Helsinkiin avattiin toukokuussa oma museo samalla teemalla. Paikan pointtinahan on, että esille on kootu erilaisia esineitä tarinoineen, jotka kuvastavat hajonneita ihmissuhteita. Löytyi aika koskettavia juttuja niin perhe- kuin parisuhteistakin.

OI002138

Mlinar

Reissun parhaat junaeväät tarjoili Mlinar! Siirtyessäni Kroatiasta Unkariin oli mainio hetki tuhlata pois loput kunat ja kolikoita laskeskellen lunastin mukaani aimo annoksen herkkuja rautatieaseman Mlinar-kojusta. Tarjolla oli erittäin kaiken kattava valikoima erilaisia pasteijoita, croissanteja, pullia, pitsaa, muffinseja ja vaikka mitä ja suomalaisen silmin ihan puoli-ilmaiseksi. Näitä kojuja bongasin kaupungiltakin muutaman, jos haluaa pikaista välipalaa niin kannattaa kipaista.

OI002121OI001958

Zagreb oli sellainen vähän rähjäinen, mutta omalla tavallaan myös symppis kaupunki. Vierailuni siellä eivät olleet missään nimessä huonoja, mutta ei sydämeni huuda, että sinne tarvitsisi päästä uudestaankaan. Paitsi ehkä moikkaamaan hostellin Anaa.