Sri Lanka lasten kanssa

Kuukausi on kulunut, ja meidän matkamme Sri Lankaan on päättynyt. Neljään viikkoon mahtui valtava määrä lämpöä ja aurinkoa, ilonhetkiä, hyttysenpuremia ja kilometrejä autossa. Päällimmäisenä jäivät kuitenkin mieleen ystävälliset ihmiset, hymyt ja kohtaamiset, joita saimme kokea.

Lasten kanssa Sri Lanka näytti parhaat kasvonsa: lapset ovat tervetulleita kaikkialle, ja heistä pidetään hyvää huolta. Heitä rakastetaan, tosin välillä ahdistavuuteen asti. Meidän aivan vaalea kuopuksemme oli jo ensimmäisen viikon aikana täysin kyllästynyt saamaansa huomioon, ja jättikin kohteliaat käytöstavat muille. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin: jopa leikkipuistossa ihmiset jonottivat saadakseen ottaa selfien hänen kanssaan. Leikkiminen on kuitenkin tärkeämpää.

Nuwara Eliya

Onko Sri Lankassa turvallista?

Kun marraskuussa kerroimme tutuille matkakohteemme, yleisin huolenaihe oli Sri Lankan turvallisuus. Monelle meidän ikäisellemme Sri Lankasta tulevat ensimmäisenä mieleen sisällissota ja tamilitiikerit. Maan verinen sisällissota päättyi vuonna 2009, ja aivan maan pohjoisosia lukuun ottamatta tilanne on jo täysin rauhoittunut. Varmasti joitakin erimielisyyksiäkin vielä on, mutta tapasimme esimerkiksi useammankin moniuskoisen perheen. Kotialttareilla Buddhat ja hindujen jumalat istuivat päällekkäin omilla hyllyillään.

Suurin riskitekijä Sri Lankassa on liikenne. Autot, mopot, tuktukit ja lehmät risteilevät kaikki samassa sekasorrossa, josta ei aina tiedä, mihin suuntaan liikenne on edes menossa. Tien yli pitää juosta, jos meinaa selvitä alta pois, ja kadulla kävellessä täytyy mennä peräkkäin, ettei ohikiitävä ajoneuvo vie mennessään. Kuitenkin, kun liikenteen seassa oppii menemään, siitä löytyy omanlaisensa logiikka. Hereillä täytyy olla koko ajan, mutta teillä voi liikkua myös ihan turvallisesti. Kuukauden aikana näimme ainoastaan yhden kolaritilanteen, jossa ilmeisesti moottoripyöräilijä oli kaatunut. Poliisi sen sijaan pysäytti meidän automme kolme kertaa kuljettajan ajettua ylinopeutta.

Negombo

Kuinka pysyä terveenä?

Sri Lanka on köyhä maa, jonka infrastruktuuri ei ole vielä kovinkaan toimiva. Esimerkiksi jätehuollosta emme nähneet minkäänlaisia merkkejä, vaan roskia hävitettiin polttamalla – jopa kuivaan aikaan keskellä päivää. Maassa kannattaakin olla tarkkana puhtaudesta, sekä ruoasta, mitä syö. Taudit leviävät helposti, ja länsimaisen ihmisen herkkä vatsa saattaa olla koetuksella.

Me selvisimme kuukaudesta ilman yhtään vatsatautia. Toki vatsat jollain tavalla reagoivat uudenlaiseen bakteerikantaan, mutta kukaan ei varsinaisesti sairastunut. Pidimme pääsääntönä syödä kypsiä ruokia, ja juoda vain pullovettä. Välttelimme salaatteja ja erityisesti majoneesipohjaisia ruokia, mutta hedelmiä sen sijaan söimme paljon. Jäätelöä lapset söivät harvinaisen vähän, ja sekin yleensä kaupan pakastealtaasta yksittäispakattuna.

Dambulla

Lasten kannalta ehkä tärkein huomioon otettava seikka on aurinko: se on erittäin julma ja polttaa helposti. Käytimme koko kuukauden suojakertoimen 50 aurinkorasvaa, mutta silti palaneita ihoalueita hoideltiin aika-ajoin. Rannalle on turha asettua, jos ei ole tiedossa hyvää varjopaikkaa, sillä auringossa pystyy olemaan vain hetken.

Lapset myös tarvitsevat paljon vettä, vaikkeivät sitä haluaisi juodakaan. Tällä kertaa jopa meidän kovatahtoinen keskimmäisemme joi tarpeeksi, mutta hänelle tuli ongelmia suolan kanssa. Söimme useamman päivän lähinnä riisiä ja currya, josta lapset jättivät vielä curryn pois, eikä keskimmäisemme saanut mistään tarpeeksi suolaa. Suola sitoo nesteen elimistöön, joten vaikka hän joi paljon vettä, neste poistui hänen elimistöstään liian nopeasti. Pakollinen osmosal-kuuri palautti tasapainon, ja sai lapsen ruokavalionkin vähän monipuolisemmaksi, sillä niin kova oli uhka uudesta kuurista. Selkein merkki lapsen kuivumisesta on väsymys: meidänkin lapsemme oli parina päivänä niin väsynyt, että hälytyskellot alkoivat soida. Myös päänsärky on usein merkki kuivumisesta.

Dambulla

Millä lasten kanssa kannattaa liikkua?

Sri Lanka on ihana maa, jossa on paljon nähtävää. Siellä liikkuminen on kuitenkin todella hidasta, sillä tiet ja rautatieverkostot ovat huonossa kunnossa. Saaren eteläosaan suosituimpiin rantakohteisiin johtaa pääkaupunki Colombosta hieno moottoritie, mutta muuten saaren tiet ovat kapeita ja kuoppaisia. Vielä jos lähtee saaren sisäosiin vuoristoisille alueille, voi varautua aikamoisiin serpenttiiniteihin. Sri Lankan karttaa ei koskaan kannatakaan tutkia kilometrien, vaan ajoajan mukaan. Google mapsin antamat ajoajat tuntuivat pitävän suhteellisen hyvin paikkaansa, joten sitä voi käyttää avuksi reittiä suunnitellessaan.

Me otimme periaatteeksi liikkua vain parin tunnin ajomatkoja kerrallaan, ja viettää vähintään kaksi yötä aina yhdessä paikassa. Tällä tavoin aamuisin ei tarvinnut lähteä liian aikaisin liikkeelle, ja toisaalta olimme aina uudessa paikassa ajoissa ennen pimeän tuloa. Kuukauden aikana ehdimme liikkua reitin Negombo – Kalpitiya – Dambulla – Kandy – Nuwara Eliya – Ella – Udawalawe – Neluwa – Unawatuna – Negombo, ja yhtään enempään emme olisi pystyneet.

Nuwara Eliya

Me teimme kaikki siirtymät autolla. Sri Lankassa suosittu matkustusmuoto on varata auto ja kuljettaja, jotka ovat mukana koko matkan. Me emme ottaneet kuljettajaa mukaamme koko ajaksi, vaan otimme auton aina jokaiselle pätkälle erikseen. Tällä tavalla pystyimme olemaan kohteissa rauhassa tarvitsematta koko ajan miettiä, pitäisikö kuljettajaa jotenkin käyttää tehokkaammin hyödyksi. Kohdepäivinä emme juuri liikkuneet mihinkään, jolloin lapset saivat taukoa autoilusta.

Muuten auton ja kuljettajan ottaminen oli erittäin kätevää: saimme aina meille kuudelle ison auton, johon mahduimme tavaroinemme hyvin. Ilmastointi oli autoissa vakiovarusteena, ja kuljettajat olivat mukavia ja ammattitaitoisia. Harkitsimme myös junamatkailua, mutta maan suosituin junamatka Kandystä Ellaan olisi kestänyt noin seitsemän tuntia, kun autolla taitoimme saman matkan reilussa neljässä tunnissa samoja maisemia katsellen. Kyseiseen junaan ei myöskään voinut varata istumapaikkoja etukäteen, joten hautasimme idean vähin äänin.

Udawalawe

Meidän lapsemme ovat kaikki hyvin matkapahoinvoivia, mikä korostui Sri Lankassa hyvin. Kiemuraiset tiet ja nykivät liikenne aiheuttivat sen, että jokaisella automatkalla joku oksensi. Olin onneksi varannut jo Suomesta mukaan ison nipun Ikean litran kokoisia minigrip-pusseja, jotka ovat aivan huippuja oksennuspusseja. Niiden yläreunan saa taitettua tukevaksi renkaaksi oksentamisen ajaksi, ja ne saa oksentamisen jälkeen suljettua tiiviisti loppumatkan ajaksi. Perillä sitten tyhjensin ja huuhtelin pussit seuraavaa ajomatkaa varten.

Lienee sanomattakin selvää, että kuukauden aikana pussit menivät jo aika huonoon kuntoon, mutten raaskinut jättää paksusta muovista valmistettuja pusseja kohdemaan jätteeksi, vaan kuljetin ne kiltisti takaisin Suomen jätehuollon hoivaan. Ja oli pusseille käyttöä vielä ihan viimeiselle etapille asti: lentomatkalla Dohasta Helsinkiin keskimmäisemme oksensi niin tehokkaasti koko kuuden tunnin lennon, että lentoemäntä kiikutti hänelle lääkkeitä ja kyseli, pitäisikö kuuluttaa lääkäriä. Meille oksentavat lapset ovat niin tuttu ilmiö, että korkeintaan jaksamme ojentaa pussin.

Sri Lanka

Mihin kannattaa majoittua?

Kierroksemme aikana ehdimme majoittua kymmenessä eri paikassa, joten saimme aika hyvän käsityksen maan majoitustarjonnasta. Suurin osa majapaikoista oli sitä, mitä olimme tilanneetkin, mutta mukaan mahtui myös niin pettymys kuin iloisia yllättäjiäkin.

Meille parhaaksi majoitusvaihtoehdoksi osoittautuivat pienet hotellit, jotka olivat yleensä perheiden pyörittämiä. Niissä huoneisiin kannettiin sen verran sänkyjä kuin oli tarvetta, ja keittiöstä sai maukasta ruokaa edulliseen hintaan. Suurimmat pettymykset olivatkin pari suurempaa hotellia, jotka olivat heti paljon persoonattomampia, ja niiden ruoka pieniä paikkoja mauttomampaa.

Udawalawe

Pääsääntöisesti suurelle seurueelle oli helppo löytää majapaikkoja. Monissa hotelleissa oli perhehuoneita, joihin laitettiin suuren parisängyn lisäksi yksi tai kaksi lisäsänkyä. Meillä oli yleensä perhehuoneen lisäksi yksi kahden hengen huone, johon majoittuivat mummo ja esikoinen, koska sillä tavoin saimme myös kaksi vessaa käyttöömme. Yksi vessa kuudelle hengelle on lähtötilanteessa aika vähän.

Majoitusten osalta suurimmat elämykset tarjosivat ne vaatimattomimmat ratkaisut. Udawalawen kansallispuistossa majoituimme teltoissa, joissa tosin oli omat vessat. Yöpyminen teltassa keskellä kansallispuistoa oli mukavaa vaihtelua, ja toimi oikein hyvin.

Neluwassa taas vietimme kolme yötä Duara Travelsin järjestämässä kotimajoituksessa, jossa pääsimme Kanthin perheen kotiin asumaan. Vaikka olot olivat moneen muuhun vaihtoehtoon verrattuna alkeelliset, niin lähelle oikeaa elämää emme päässeet missään muualla. Ja olihan se hienoa huomata, että omat lapset selviävät kolme päivää ilman vessapaperia, kun muuta vaihtoehtoa ei anneta.

Neluwa

Tärkein majoituksen suhteen huomioitava asia on hyttysverkkojen tai -karkottimen olemassaolo. Joka puolella maata oli hyttysiä, jotka erittäin salakavalasti kävivät pistämässä ihot täyteen paukamia. Lähes jokainen meistä sai jossain vaiheessa huomata suojauksen pettäneen, vaikka myrkkyä ostimme kaupasta pullokaupalla. Vielä ikävämmäksi asian tekee se, että myös Sri Lankassa hyttyset levittävät dengue-kuumetta. Kyse ei siis ole vain omasta epämukavuudesta, vaan dengue-kuume on vakava sairaus.

Vaikka hyttysverkon alla on ärsyttävää nukkua, kun on muutenkin kuuma, ja täydessä sängyssä itse joutuu nukkumaan naama kiinni verkossa, kannattaa verkkoa käyttää. Joissakin paikoissa käytössä oli pistorasiaan kytkettävä hyttyskarkotin, mutta ainakin minun nenääni niistä tuli todella vahva haju, joka olisi pitänyt häivyttää tehokkaalla ilmastoinnilla. Se taas ei ole kovin kätevää, kun lapset nukkuvat suoraan ilmalämpöpumpun alla.

Udawalawe

Mitä Sri Lankassa voi lasten kanssa tehdä?

Sri Lanka ei ole huvipuistojen tai järjestettyjen elämysten maa, vaan siellä kannattaa keskittyä tavalliseen elämään: leikkiä, ulkoilla ja viettää vapaata aikaa yhdessä. Me kävimme katsomassa joitain järjestettyjä juttuja, kuten kilpikonnafarmia ja muutamaa temppeliä, ja kävimme Udawalawen kansallispuistossa safarilla, mutta muuten keskityimme rauhalliseen oleiluun. Koululainen ehti tehdä koulutehtäviä, ja kotimajoituksessa ehdimme jopa pelata korttia.

Negombo

Tärkeimmäksi ohjelmanumeroksi muodostui uiminen, kuten saatoimme ennalta arvatakin. Aloitimme matkan kahdesta rantakohteesta ja päätimme taas kahteen, joten meressä polskiminen tuli viikkojen aikana tutuksi. Ehdimme käydä rannoilla, joissa sai tosissaan juosta aaltoihin, mutta löysimme myös rantoja, joissa pieninkin pystyi uimaan turvallisesti. Perheen suosikkikohteeksi rantaelämän osalta nousi Kalpitiya, jonka pehmeällä hiekalla sai oleilla lähes yksin. Etelän rannoista tiheä turistikeskittymä Unawatuna oli monipuolinen, sillä sieltä pääsi helposti monenlaisiin uimapaikkoihin.

Unawatuna

Rantaelämän lisäksi varasimme tasaisin väliajoin majoituksen, jossa oli oma uima-allas. Pitkät automatkat ja hikinen keli aiheuttivat sen, että viileämpikin allasvesi houkutteli uimareita. Uima-asut kokivatkin kovia, sillä kuukauden matkan aikana ne eivät oikeastaan missään välissä ehtineet kuivua.

Kandy

Leikkipuistoja löysimme koko neljän viikon aikana vain ihan muutaman, mutta ne harvat otettiin sitten sitäkin suuremmalla ilolla vastaan. Erityisesti korkealta vuoristosta Nuwara Eliyasta löysimme valtavan leikkipuiston, joka osui sopivasti suurin piirtein matkan puoleen väliin. Valitettavasti olimme kaupungissa vain yhden yön, joten pysähdyksen ainoaksi anniksi jäikin leikkipuisto, sillä lapsia ei raaskinut vaatia sieltä pois.

Neluwa

Tärkeintä lasten kanssa on mielestäni se, ettei päiviin tunge liikaa ohjelmaa. Esimerkiksi kolmen Kandyssä viettämämme päivän aikana liikuimme vain ihan parin korttelin säteellä, sillä niin kuluttavaa kuumassa kaupungissa eteneminen oli. Lapset jaksavat kävellä vain pienen matkan, eivätkä turisteja pursuavat temppelitkään mitään helpoimpia paikkoja ole. Jos haluaa nähdä jotain tiettyjä paikkoja, kannattaa ottaa suosiolla tuktuk, sillä jo paikasta toiseen siirtymiseen voi saada kulutettua koko päivän energiat.

Kalpitiya

Mitä pakata mukaan lapsille?

Periaatteessa tropiikkiin tarvitsee mukaan hyvin vähän varusteita, mutta käytännössä varusteet ovat erittäin kovalla koetuksella. Erityisesti kaksivuotias likasi suurin piirtein kaikki vaatteensa jo ensimmäisen viikon aikana, eikä niitä enää saanut kunnolla puhtaaksi. Hiki, aurinkorasva ja hiekka tarttuvat vaatteisiin niin tiukasti, että vaatteista on vaikea saada puhtaita ilman järeitä konsteja.

Yllättäen pesulapalveluita oli hyvin vähän tarjolla: niitä löytyi sitten matkan loppupuolella suurimmista turistikeskittymistä, mutta ensimmäiset viikot menivät kyllä nyrkkipyykillä. Minä ostin heti kärkeen pussillisen pyykinpesuainetta, jonka kanssa sitten yritin liotella likaisimpia vaatteita aina vähän liian viileässä vedessä. Näin jälkiviisaana pakkaisin erityisesti nuorimmalle muutaman paidan lisää, koska ne kuitenkin vievät niin vähän rinkassa tilaa.

Unawatuna

Ehkä tärkein matkavaruste meillä oli kuitenkin iso pullo aurinkorasvaa. Toki rasvoja löytyy Sri Lankastakin, mutta erityisesti suurimpien keskittymien ulkopuolella rasvoja myyvät kaupat olivat aina tuktuk-matkan päässä. Ja toisin kuin vaikka Thaimaassa, apteekkejakaan ei ole joka kulmalla, joten hankintojen tekeminen oli aina jonkinasteinen operaatio.

Olin myös tyytyväinen isosta purkista maitohappobakteereja. Vaikkei minulla niiden tehosta mitään varsinaisia todisteita olekaan, oli kuitenkin aamuisin kiva antaa lapsille maitohappobakteerit ja kiittää jälleen yhdestä vatsataudittomasta päivästä. Myös kortisonivoiteesta oli iloa, kun lievitimme sen kanssa vuorotellen hyttysenpuremiamme, ja paikkasimme atooppiseen ihoon tulleita jälkiä. Haavaksi asti auenneita ihottumia kun olisi ollut kuumassa ja kosteassa vaikea saada paranemaan.

Dambulla

Rattaita Sri Lankaan on turha raahata mukanaan, paitsi jos on menossa vain etelän suosituimpiin kohteisiin. Siellä turistit työnsivät lapsia rattaissa, mutta muualla maassa näimme niitä kolmen viikon aikana ihan muutamat. Jalkakäytävät ovat niin huonossa kunnossa – jos niitä ylipäätään on – että rattaista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Sen sijaan Sri Lankassa kaikki kantavat lapsiaan. Niin aivan vastasyntyneet vauvat kuin vanhemmat leikki-ikäisetkin kulkevat vanhempiensa käsivarsilla kuumuudesta huolimatta. Kerrankin minä sovin hyvin joukkoon, kun kaksivuotias roikkui koko ajan kyljessä, sillä matkaan lähtenyt Manduca kelpasi hyvin harvoin. Enkä voi syyttää lasta, sillä eteneminen oli ihan tarpeeksi hikistä ilman paksua reppuakin.

Unawatuna

Mitä kannattaa jättää kokeilematta?

Vaikka Sri Lankassa lapsista pidetään hyvää huolta, on myös paikkoja, joihin en heidän kanssaan lähtisi. Selkein tällainen ovat järjestyt retket, joita tarjotaan joka puolella saarta. Suurin osa Sri Lankaan saapuvista turisteista etenee samoja latuja pitkin, ja erityisesti Kandyn, Anuradhapuran ja Polonnaruwan muodostaman kulttuurikolmion ja etelärannikon rantakohteiden välillä lipuu tila-autoja ja isoja busseja jonoksi asti. Noilla retkillä edetään ryhmän mukana ja ajomatkat saattavat olla hyvinkin pitkiä. Aika vähän lapset myöskään nauttivat temppelikierroksista tai muinaisista kaupungeista, joten niitä ei kannata montaa päivään mahduttaa.

Neluwa

Me kävimme Unawatunassa ollessamme valasretkellä, jolle lapset eivät pyynnöistään huolimatta päässeet mukaan. Ratkaisu osoittautui oikeaksi jo heti satamasta lähtiessä, sillä merenkäynti Intian valtameressä on kovaa. Jos lapsilla on vaikeuksia olla edes auton kyydissä, ei heitä kannata viedä valasretkellekään, sillä siellä oli monella aikuisellakin vaikeuksia. Valaiden katsominen ei myöskään ole niin hohdokasta kuin miltä se kuulostaa: merellä pyöritään tunteja, että nähdään pinnalla käväisevä selkä. Meille aikuisille se oli yhden unelman täyttymys, mutta lapset olisivat pettyneet siihen varmasti.

Neluwa

Yksi lasten kanssa matkustamisen parhaista puolista on kuitenkin se, että kun luulee tuntevansa lapsensa, ja suunnittelee matkaohjelmaa sen mukaan, he onnistuvat aina yllättämään. Tälläkin reissulla esikoisesta paitsi kuoriutui se pesueen urheilija, joka sukelteli aalloissa ja olisi viihtynyt loputtomiin pinnan alla snorkkelin kanssa, hän myös ensimmäistä kertaa löysi kirjan, jota ei voinut laskea käsistään. Matkoilla jännittävästä keskimmäisestä taas kuoriutui armoton museoihminen, joka olisi kiertänyt jokaisen matkalle osuvan temppelin ja museon, ja halusi tietää kaikki yksityiskohdat asioista. Aina iloinen nuorimmainen taas osoitti temperamenttinsa, kun kieltäytyi hymyilemästä enää kenellekään, ja ylpeili monen varoituksen verran.

Unawatuna

Nähtäväksi jää, mitä seuraava matka tuo tullessaan, mutta ainakin Sri Lanka sai lapsissa esiin ihan uusia piirteitä. Jos olisin tiennyt jotain niiden ilmestymisestä, olisin ehkä suunnitellut matkaa ihan toisin. Tai luultavasti en olisi, sillä sehän matkoissa lasten kanssa on aina parasta: ne yllättävät.

Kalpitiya

Previous Post

5 Comments

  • Reply Ode 16.2.2018 at 12:24

    Saisiko iloisista hotelliyllättäjistä vähän enemmän vinkkejä? Entä mikä oli tuo Udawalawen telttamajoitus? Suunnittelen Sri Lankan reissua joulun alle ja matkassa on mukana yksi 2,5 vee vipeltäjä. Lapsiystävälliset ja -turvalliset majapaikkavinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 17.2.2018 at 22:59

      Moikka Ode! Iloisia yllättäjiä olivat yleensä pienet paikat: ensimmäisenä mieleen tulevat ensimmäinen majapaikkamme Negombo Villa 7 Negombossa ja Green Earth Resort Dambullassa. Molemmat olivat erittäin pieniä ja perhevetoisia paikkoja, joissa sai hyvin yksilöllistä palvelua. Esimerkiksi Green Earth Resortissa me asuimme yläkerrassa, ja alakerrassa asui omistajaperhe, jolla oli itselläänkin pieniä lapsia. Meidän 2,5-vuotias vietti paljon aikaa heidän ovellaan ja jopa sisällä asunnossa leikkimässä lasten leluilla. En osaa sanoa, olivatko nämä varsinaisesti lapsiturvallisia paikkoja, koska portaita on joka paikassa paljon, mutta esimerkiksi hyttyssuojat oli huolehdittu hyvin. Minulle tuli aina paras mieli pienissä paikoissa, koska niissä oikeasti pystyi esittämään toiveita, ja sai tarvitsemiaan asioita. Pari isompaa hotellia, joissa olimme, olivat heti kylmiä ja laitosmaisia, ja kaipasimme takaisin pieniin paikkoihin.

      Udawalawessa Kottawatta Village -nimisessä paikassa oli tarjolla mökkejä ja telttoja. Meitä oli sen verran iso porukka, että budjetti ei taipunut mökkeihin, vaan menimme telttoihin. Toki sielläkin oli vastassa portaita ja pudotuksia, mutta ainakin meidän 2,5-vuotias uskoi hyvin sääntöjä, eikä joutunut vaarapaikkoihin. Telttamajoitus toimi meille tosi hyvin: se oli lähellä luontoa, mutta hyvät sängyt ja toimiva vessa takasivat kuitenkin tietyn mukavuustason. Mökit vaikuttivat vielä jonkin verran tasokkaammilta, eikä niissä telttarivin kaltaisia korkeuseroja ollutkaan.

      Minusta lapsen kanssa kannattaa suunnata nimenomaan noihin pienempiin paikkoihin, koska niissä henkilökunnalla on aikaa keskittyä yksittäisiin asioihin. Me saimme todella monessa paikassa erinomaista kohtelua, kun olimme liikkeellä lasten kanssa: myös henkilökunta halusi usein kertoa omista lapsistaan, ja saimme monia kutsuja tapaamaan heidän perheitään. Henkilökunta myös huolehti lapsista ja piti heitä silmällä, jolloin meidän ei esimerkiksi tarvinnut pelätä pienimmän lähtemistä portaisiin – aina joku henkilökunnan jäsen kävi hänet sieltä ohjaamassa takaisin.

      Sen kuitenkin opin, että huoneen ovi kannattaa pitää sisäpuolelta lukossa. Meidän pienin lähti tosi monta kertaa etsimään naapurihuoneessa olevia mummoa ja siskoa, ja lähti ihan väärään suuntaan. Aina kuului huuto jostain ihan väärästä paikasta. Kerran hän jopa putosi portaita alas, jolloin henkilökunta äkkiä kiikutti häntä minulle. Lapsi sai kyllä kuhmun päähänsä, mutta suurimman huudon taisi aiheuttaa henkilökunnan puuttuminen tilanteeseen. Se ärsytti häntä suunnattomasti.

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 17.2.2018 at 22:56

    Voi, kun tämmöisen postauksen saisi jokaisesta maailman kohteesta. Ihan älyttömän hyviä vinkkejä elämiseen ja olemiseen Sri Lankassa! Mihin varautua, mitä tehdä ja miten sopeutua. Annan myös kaikki sympatiani lasten matkapahoinvointiin, meillä on siitä myös paljon kokemusta. Mutta miksi en ole koskaan tajunnut, miten hyviä ikean minigrip-pussit ovat oksentamiseen!? Kiitos vinkistä, todellakin otan seuraavalle reissulle koko paketillisen niitä mukaan. Samat pussit sopii niin moneen muuhunkin asiaan niin hyvin reissun päällä.

    Ja olen ihan samaa mieltä: reissussa on ihan parasta se, miten lapset tuovat just sen oman yllätyksensä matkalle.

    Kiitos vielä hyvästä kohdepostauksesta!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 17.2.2018 at 23:07

      Kiitos Kati! Mielelläni kirjoittaisin tällaisen jokaisesta maailman kohteesta, mutta jostain syystä en ole vielä ehtinyt ihan kaikkialle.

      Nuo Ikean pussit olivat tällä matkalla ihan pelastus: oksennuspussien lisäksi kuljetin niissä eväät (koska muuten eväät olivat täynnä muurahaisia tai lähtivät oravan tai apinan matkaan), lajittelin niihin alusvaatteet, sekä käytin yhtä pyykkipussina, johon myös säilöin joka paikkaan valuvan pesuainepussin. Sieltä oli muuten kätevä aina ottaa pyykit, jotka olivat pyörineet pussista tippuneessa pesuaineessa, ja vain pyöräyttää haaleassa suihkussa ”huuhtelussa”. Ainakin päivän tai kaksi se vahva pesuaineen haju sai aikaan illuusion siitä, että vaate olisi oikeasti puhdas. Ainoa hankaluus oli siinä, kuinka erottaa ne oksennuspussina olleet ja ne toiset.

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 17.2.2018 at 23:40

    Hahah, pesuaineen tuoksu on kyllä aika hyvä harhautus! Ja tosiaan, eväät on välillä kyllä äärimmäisen tärkeä saada säilöä minigrippussiin, ettei apinat ja muut ötökät varasta niitä.

    Tuosta nestehukasta tulikin mieleen, että vaikka muuten ei sipsejä syödäkään, niin reissussa kyllä mutustellaan paljon suolattuja pähkinöitä ja sipsejä. Ainakin kuvitellaan, että ne auttaa sitomaan nestettä! Lapset ainakin tykkää. 🙂

  • Leave a Reply