Mitä luksusmatkailu tarkoittaa minulle?

Mikä on matkustamisessa parasta? Aurinko, lämpö, uudet kokemukset vai henkeäsalpaavat maisemat? Vai sittenkin matkaseura?

Instagram Travel Thursdayn tämänkertaisena teemana on Minun luksukseni. Jos et vielä tiedä, mistä IGTT:ssä on kysymys, voit lukea siitä tämän tekstin lopusta.

Me emme ole missään nimessä luksusmatkailijoita: matkustamme reittilentojen ahtailla paikoilla ja syömme omia eväitä; majoitumme milloin minkäkinlaisissa kopeissa, joiden ikkunoista näkyy vastapäisen talon seinä, ja joihin kiivetään kapeita portaita monen kerroksen verran; liikumme busseilla ja junilla; ja välttelemme vesipuistoja ja muita attraktioita, joihin saa uppoamaan yön majoituksen verran rahaa. Niiden sijaan etsimme ilmaiset leikkipaikat ja puistot, joissa on hyvä syödä noutoruokaa.

Minulle suurinta luksusta matkustamisessa on se, että saan tehdä sitä perheeni kanssa. Onhan toki välillä ihanaa matkustaa vain aikuisseurassa, mutta monet matkat eivät tuntuisi samalta ilman koko perhettä.

Olemme matkustaneet perheenä siitä lähtien, kun esikoinen oli parikuukautinen. Jokainen lapsista on ollut lentokoneessa ennen puolivuotispäiväänsä, ja kaikki ovat käyneet yli kymmenessä maassa. Käytyjen maiden määrä ei tietenkään ole itseisarvo, vaan tärkeintä on aina ollut se, että lähdemme yhdessä.

Valitsemme matkakohteet sen mukaan, että ne miellyttävät koko perhettä. Meidän kohdallamme tämä ei tarkoita all inclusive -hotelleja tai suuria uima-altaita, vaan me etsimme paikkoja, joissa voimme elää tavallista elämää, mutta samalla nähdä jotain uutta. Usein olemmekin päätyneet suurkaupunkeihin, joissa on aina paljon nähtävää, mutta joissa elämä on helppoa: supermarketeista löytyy elintarvikkeita, ja julkiset kulkuvälineet kuljettavat ympäriinsä.

Muutaman kerran olemme olleet myös rantakohteissa, mutta silloinkin yleensä varsinaisen sesongin ulkopuolella. Varsinkin Euroopassa olemme rannoilla aina silloin, kun muut ovat jo ne jättäneet: kioskit ovat kiinni, ja rantatuolit on laitettu talvisäilöön. Vesikin on yleensä liian kylmää uimiseen, mutta meidän lapsemme ovat nauttineet eniten hiekasta ja lähestyvistä aalloista.

Tähän mennessä ikimuistoisin matkamme on ollut ensimmäinen matkamme Kaakkois-Aasiaan: vietimme Thaimaassa kuukauden, ja siitä kuukaudesta olimme kaikki yhdessä yhtä päivää lukuun ottamatta joka päivä. Tuon kuukauden jälkeen totesimme, että pystymme matkustamaan yhdessä pidempäänkin, ja voimme viettää matkan yhdessä. Kenellekään ei tullut tarvetta lähteä omille teilleen, emmekä onnistuneet riitelemään matkan aikana kertaakaan. Matkalla yhteiselo oli paljon kotiarkea sopuisampaa, eivätkä lapset kaivanneet toisiaan kummempia leikkitovereita.

Tämän vuoden puolella olemme käyneet Espanjassa, Virossa, Tanskassa ja Ruotsissa. Näistä Tanskan ja Ruotsin matkat tehtiin hyvin vahvasti lasten ehdoilla, mutta loppujen lopuksi lapsia innostivat eniten ihan tavalliset asiat, joita me emme mitenkään pystyneet ennakoimaan. Esimerkiksi Tanskassa Legolandia suuremmaksi hitiksi taisivat lopulta nousta maatilamajoituksen kissanpennut, ja Ruotsin risteilyllä Harri Hyljettä ja Muumeja enemmän kiinnostivat aikuisten tanssishow ja Tukholman musiikkimuseo.

Meille tärkeintä matkustamisessa onkin ollut sen kuunteleminen, mitä lapset oikeasti haluavat. Usein he eivät innostu valmiista ratkaisuista tai niistä lapsille räätälöidyistä palveluista, joita me väkisin järjestämme, vaan he löytävät suurimman ilon niistä yllättävimmistä ratkaisuista. Silloin onkin tärkeää kuunnella lapsia ja heidän toiveitaan, ja vaikka muuttaa matkasuunnitelmia sen mukaan. Koska uskokaa tai älkää: ne toiveet ovat usein myös aikuisten mieleen. Ja jos koko perhe voi tehdä yhdessä jotain, mistä kaikki nauttivat – se vasta onkin sitä luksusta.

Tämän postauksen kuvat ovat minun instagram-tililtäni viimeisen vuoden ajalta. Näillä kuvilla haluan kertoa paitsi siitä riemusta, jota olemme yhdessä matkoilta löytäneet, mutta myös siitä kehityksestä, joka minun instagram-tilissäni on tapahtunut. Vain vuoden takaiset kuvat harvoine tykkäyksineen tuntuvat olevan täysin eri maailmasta kuin tämän hetkiset instagram-kuvani, joissa on jopa hashtageja.

Mutta arvatkaa, mikä on instagramini vähiten tykkäyksiä saanut kuva? Se on tämä seuraava kuva, josta tykkäsi kokonaista yksi ihminen. En kuitenkaan suostu uskomaan, että vika olisi kuvassa, vaan enemmänkin minun taidoissani käyttää instagramia. Tänä päivänä julkaistuna tämäkin kuva varmasti tavoittaisi paljon useamman katselijan. Kuten kaikki te siellä.

Dreaming of the next trip? YES! And it's only a month away.

A post shared by Katja Jankeri (@lahtoselvitetty) on

*Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover.

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Lue tempauksesta lisää täältä.

Minut löydät Instagramista nimellä @lahtoselvitetty.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 4.11.2017 at 23:35

    Meillä on vähän samoja ajatuksia. Luksus voi koostua jostakin ihan muusta kuin kullatuista oven napeista tai business-luokan lipuista. Ja sekin on totta, että lapset monesti viihtyvät ilmankin kaikkia lapsille suunnattuja ohjelmia. Monesti pelkästään jo uusi paikka on viihdyttävä.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 5.11.2017 at 21:37

      Luksus on siitä mahtava käsite, kun se tarkoittaa kaikille eri asioita. Yhden luksus on toiselle täysin mitätöntä – ja taas toisin päin. Luksusta ei voi oikein edes apinoida mistään, kun se ei välttämättä otimi. Onkin aika hienoa sitten löytää se oma juttu, mistä eniten nauttii ja mikä tuo sen luksuksen tunteen.

  • Reply Travelloverin Annika 5.11.2017 at 15:31

    Kuvistasi näkyy riemu, ilo yhdessä olemisesta. Koska en ole lapsiperheellinen, on muuten vaikea tavoittaa kaikkia ajatuksia, koska minulle on tärkeää olla myös maailmalla välillä yksin – joko lähteä kokonaan yksin tai välillä puuhailla jotain omineni. Mutta epäilemättä on luksusta, että kuukausi 24/7 ei aiheuttanut vanteen kiristystä päässä. Vähän kyllä nauratti, että mihin olisi taapero lähtenyt, jos olisi oikein alkanut pänniä. 🙂

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 5.11.2017 at 21:41

      Minä en ole koskaan osannut matkustaa yksin – vaikka se kieltämättä olisikin välillä ihan terveellistä. Ehkä joskus myöhemmin alan harjoitella sitä, mutta nyt nautin näistä ajoista, kun joku vielä haluaa lähteä minun kanssani. Ja taapero ei tosiaan voi mihinkään lähteä, mutta huudon määrä alkaa kasvaa aivan uusiin sfääreihin, jos häntä ottaa päähän. Ja yleensä, jos yksi on huonolla tuulella, kärsivät muutkin. Minä olen ollut iloinen, että matkoilla koko porukasta on kuoriutunut huomattavasti paljon sopeutuvaisempia ja enemmän elämästä nauttivia kuin tavallisessa arjessa näkyy. Helpottaa minunkin matkustamistani, kun voin ilolla ottaa myös muun perheen mukaan.

  • Reply Virpi/Täynnä tie on tarinoita 10.11.2017 at 21:10

    Ihanaa yhdessäolon tunnelmaa huokuva postaus! Pystyn hyvin samaistumaan tämäntyyliseen luksukseen! Ehkä vähän haikeilla mielinkin, omat tytöt kun ovat jo niin isoja, että yhteiset matkatkin ovat hankalammin järjestettävissä, kun kaikilla on oma elämänsä. Minulla oma työni, tytöillä opiskelut, tentit, koeviikot, loma-aikaan kesätyöt.
    Ja juuri tuo, että se luksus ei aina ole niin kovin ihmeellistä. Lomapaikan kissanpennut olivat oiva esimerkki! 😀

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 13.11.2017 at 22:51

      Minäkin olen koko ajan tietoinen siitä, etteivät tytöt loputtomiin halua matkustaa minun kanssani – siksi se tuntuukin nyt niin luksukselta. Vuosi vuodelta on hankalampaa järjestellä kalentereita ja aikatauluja niin, että kaikki pääsevät mukaan, eivätkä joudu jättämään mitään tärkeää väliin matkojen takia. Joskus vielä koittaa päivä, kun joudumme miehen kanssa lähtemään ihan kahdestaan, joten nyt täytyy nauttia joka hetkestä ja joka matkasta!

  • Reply Rosita - Matkaopas Vapauteen 11.11.2017 at 04:15

    Mukava lukea aina näitä, miten ihmiset löytävät oman reissuluksuksensa eri asioista 🙂 Mä kans koen, että sellainen kalliisti paketoitu, sliipattu juttu, palvelu, hotelli jne. ei oikein puhuttele mua. Tavallinen simppeli omannäköinen eläminen ja oleminen, persoonalliset ja viihtyisät paikat, kauniit ja jänskät maisemat, rakennukset, yksityiskohdat, kohtaamiset, yhdessäolo, tunnelmat jne. asiat, joita on vaikea aina sanoin selittää on usein niitä, mistä jää hyvä tunne, ja se jos mikä on luksusta! Ja itselle lisäksi suuri ”henkinen luksus” se että ei ole paluulippua riesana.
    Toi Instagramin opettelu on nyt itelläkin päällä, ei oo aiemmin oikein paukut ja mielenkiinto riittänyt, mutta yritän alkaa panostaa paremmin. Mukava huomata, että siinäkin lajissa pystyy kehittyyn ja hienoa että te ootte päässeet kans instailussa eteenpäin!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 13.11.2017 at 22:57

      Juuri näin! Liian rakennettu luksus saa minut yleensä vain vaivautuneeksi, kun pidän muutenkin hyvin yksinkertaisista asioista elämässä. Samalla ne yksinkertaiset jutut ovat suurinta luksusta, mitä tien päältä olen löytänyt.

      Instagram on osoittautunut aika mukavaksi välineeksi – varsinkin, kun matkojen jälkeen kamerat ovat aina tulvillaan kuvia. En kyllä voi sanoa olevani mitenkään hyvä sen käytössä vieläkään, sillä heti, kun jotenkin aloin oppia Instagramin, tulivat Insta storiesit, joihin en ole päässyt käsiksi vieläkään. Tekniikka kyllä ehdottomasti kehittyy nopeammin kuin minä, mutta onneksi aina jotain uuttakin ehtii omaksua, ennen kuin se on jo täysin vanhaa.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas 11.11.2017 at 14:28

    Voi, vain yksi tykkäys ja noin ihana kuva! Kävin heti tykkäämässä siitä 🙂

    Ja mitä luksusta tosiaankin se, että koko kuukautena ette ole tapelleet kertaakaan vaikka olette olleet noin tiiviisti yhdessä. Wau! Ja yhdessä koko perheen kesken tekeminen on niin luksusta myös. Täydellistä luksusta 🙂

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 13.11.2017 at 23:00

      Onneksi en voi syyttää vain kuvaa, vaan enemmänkin omaa kokemattomuuttani instagramin käyttäjänä. Tänä päivänä tilanne on onneksi toinen, ja olenkin iloinen, että pystyn vieläkin oppimaan näitä uusia ohjelmia ja sovelluksia. Ei tule ihan niin vanha olo, kun oppii uutta! (Paitsi siitä, että kutsuu instagramia uudeksi…)

    Leave a Reply