Suomi-kohde numero 16: Jyväskylän keskusta

Ohi on! Olen matkustanut Helsingistä Jyväskylään viime syyskuun jälkeen yhteensä 18 kertaa. Näistä matkoista melkein kaikki ovat olleet aikaisia aamulähtöjä, ja kaikki ovat päättyneet vasta kahdeksan maissa illalla.

Samat 18 kertaa olen kävellyt Jyväskylän Matkakeskuksesta Seminaarinmäelle ja takaisin – lähes joka kerta samoja kadunpätkiä pitkin. En voi mitenkään sanoa tuntevani Jyväskylää tai edes sen keskustaa, mutta jotain mielenkiintoisia kohteita olen sieltä löytänyt.

Kirkkopuisto

Aivan keskellä keskusta-aluetta kohoaa Jyväskylän kaupunginkirkko, joka on nykyisen Keskustan alueseurakunnan kirkko. Valmistuessaan vuonna 1880 se oli Keski-Suomen ensimmäinen kivikirkko.

Jyväskylä

Jyväskylä

Kirkon eteläpuolella taas seisoo jykevänä Minna Canthin patsas. Ilman nimikylttiä minä en olisi häntä Canthiksi tunnistanut, mutta arvaukseni olisi silti osunut oikeaan. Kuka muu olisi ansainnut patsaan niin komealla paikalla?

Jyväskylän harju ja Neron portaat

Kirkon pohjoispuolella kohoaa Jyväskylän harju, joka on myös suosittua lenkkeilymaastoa. Harjun päällä kohoaa Vesilinnan näkötorni, josta löytyy ravintola ja Keski-Suomen luontomuseo.

Jyväskylä

Jyväskylä

Minä kiipesin harjulle kuuluisia Neron portaita pitkin. Ne on rakennettu työllistämisprojektina vuonna 1925, ja ovat saaneet nimensä silloisen kaupungininsinöörin Oskar Neron mukaan. Kiipeämistä oli jonkin verran, mutta ajattelin toiveikkaana saavani harjun päältä hienon kuvan kohti Jyväsjärveä. Ilmeisesti kaupunkisuunnittelijat eivät ole kuitenkaan ajatelleet asiaa samalla tavalla, sillä järven peittivät lähes täysin Gummeruksenkadun asuintalot. Tulipahan kuitenkin tehtyä aamulenkki.

Jyväskylä

En tiedä, yrittikö Alvar Aalto koskaan kiivetä portaita katsomaan maisemia, mutta muuten hän vastusti portaita jyrkästi. Hän kirjoitti kitkerän mielipidekirjoituksen Keskisuomalaiseen ja kutsui portaita luonnottomiksi. Kirjoituksen pääset lukemaan Visit Jyväskylän sivuilta.

Toivolan vanha piha

Jyväskylä

Yksi helmi, joka oli pysynyt minulta piilossa koko tämän pitkän talven, on Toivolan vanha piha. Cygnaeuksenkadun varrella sijaitseva 1800-luvun lopun käsityöläispiha on nyt muutettu pieniksi kaupoiksi ja kahvilaksi, ja piha pursuaa yksityiskohtia. Pihalla sijaitsevat myös käsityöläismuseot Kuparisepän talo ja Puusepän talo, joissa järjestetään myös työpajoja. Museoihin on vapaa pääsy.

Jyväskylä

Jyväskylä

Jyväskylä

Piipahdin pihalla viileänä toukokuun perjantaina, jolloin museot jo sulkivat oveaan. Silti pihassa riitti tutkittavaa, ja vielä mielenkiintoisempi se varmasti on kesällä, kun pienet kaupat ovat kaikki auki, ja piha-alue on tehokkaasti käytössä. Pihalla seisovista lastenvaunuista päätellen pihan kahvila Muisto on suosittu paikka lapsiperheiden keskuudessa.

Jyväskylä

Tästä kohteesta minulle vihjaisi Visit Jyväskylä. Kiitos heille – en olisi varmasti muuten koskaan eksynyt paikalle.

Minusta Jyväskylän keskusta on hauska – ja hieman omituinenkin – sekoitus vanhaa ja uutta. Vanha kivitalo ja moderni elementtilaatikko voivat seistä sulassa sovussa vierekkäin, ja isojen hallien välistä saattaa yhtäkkiä kurkistaa söpö puutalo.

Kadut ovat täynnä kaikenikäisiä ja –näköisiä ihmisiä, ja kaikille näyttää riittävän tilaa. Myös polkupyöriä on paljon: helsinkiläisen on vaikea tottua siihen, että jalkakäytävällä tosiaan voi sujahdella pyöriä ihan kumpaan suuntaan tahansa. Olen joutunut useampaan vaaratilanteeseen pyöräilijöiden kanssa Jyväskylässä kuin Amsterdamissa.

Jyväskylä

Ehkä tässä kaikessa sekalaisuudessa onkin Jyväskylän suosion salaisuus: kaikki mahtuvat samaan kaupunkiin.


It’s over! I’ve been traveling from Helsinki to Jyväskylä 18 times in the past eight months. Every time I had to leave at the crack of dawn, and haven’t been home until late at night.

Those same 18 times I’ve walked from the railway station to the university and back – and haven’t really changed the route. I can’t say that I know anything about Jyväskylä, but I have found some interesting spots there. 

The church of Jyväskylä stands in the center of the city. It was the first church in Centern Finland made out of stone, when it was built in 1880. Right in front of the church stands Minna Canth, a Jyväskylä-based writer who is the only woman in Finland to get her own flag day.

North of the church you can find the Jyväskylä ridge, which is a very popular place for jogging. There’s also an observation tower, where you can find a restaurant and the Museum of Nature.

I took the famous Nero stairs to the ridge. Nero means genious in Finnish, but the stairs were named after a city engineer called Oskar Nero. There are many steps to climb, but I was hopeful to find a spectacular view over Jyväsjärvi lake. It turned out that the planners of the city hadn’t had the same idea, because all I could find was a view to a row of apartment buildings. At least I got a nice morning workout.

I don’t know if our national architect Alvar Aalto ever climbed the stairs to admire the view, but otherwise he objected the project. He even wrote a very negative text on Keskisuomalainen newspaper, calling the stairs unnatural. You can find his text in Finnish here.

One jewel that had been hidden from me all these months was the Toivolan vanha piha, which means the old yard of Toivola. It is a yard from the late 1900th century, that has now been transformed into small boutiques and cafés. There are a lot of old details left, and the atmosphere at the yard is very special. You can also find two museums there, and they are both free to visit.

I stopped by at the Toivola yard on a Friday evening in May. The temperature was fairly low, and the museums were just closing, so I didn’t really get the chance to explore all that it had to offer. I’m sure it is even more interesting in the summertime, when all the boutiques and museums are open, and when people can sit outside. It did seem that the café Muisto is very popular among families with young children, because there were a lot of strollers outside.

Visit Jyväskylä advised me to pay a visit at the Toivola yard, and I thank them, because I wouldn’t have made my way there otherwise.

The center of Jyväskylä is a fun – and even a bit peculiar – mix of old and new. An old stone building and a modern box can be placed right next to each other, and a charming old wooden house can all of a sudden peek between big complexes.

The streets are full of people of all ages and appearances, and it looks like they all have their place there. There are also a lot of bicycles, which is something that was hard for me to get used to as someone living in Helsinki: in Jyväskylä the bicycles can ride even in the sidewalk and in any direction they want. I got into quite a few close calls with bikes.

Maybe all this is the key to the popularity of Jyväskylä as a city to live in and visit: all things old and new, slow and fast, and happy and sad can be in the same place together.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Janni / Lentopelko 17.5.2017 at 22:18

    Kiva tulla lukemaan juttua omasta kotikaupungista! Toivolan vanhan pihan kahvila Muisto on tosiaan ihana paikka. 🙂 Ja hyvät näköalat saa kun kiipeää sinne Harjun tornin huipulle!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 18.5.2017 at 23:04

      Olisi tosiaan pitänyt kavuta ihan sinne tornin huipulle asti, mutta taas kerran olin tiukan aikataulun kanssa liikkeellä: äkkiä junalta opiskelijaruokalan kautta luennoille ja sitten takaisin junalle. Kiva kuulla, että Muisto on niin miellyttävä paikka kuin ulkoapäin ajattelin. Minusta se on aina hyvä merkki, jos kahvilan ulkopuolella on pitkä rivi lastenrattaita. Kaikki eivät ehkä ajattele asiaa samalla tavalla, mutta yleensä nuo paikat sopivat minulle, vaikka olisin liikkeellä ilman lapsia. Niissä paikoissa saa yleensä olla rennosti.

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 17.5.2017 at 22:23

    Mun rakas Jyväskylä! Olen asunut siellä yli 10 vuotta ja ihana Toivolan vanha piha aukesi vasta sen jälkeen. Paljon hyvää on tapahtunut Jyväskylän keskustassa mun poismuuttoni jälkeen!

    Yhdessä sun kuvassa, Neron portailta otetussa, näkyy mun vanha kotitalokin. Ja viimeksi maaliskuussa käytiin ystävän häitä juhlimassa kirkkopuiston kirkossa.

    Jyväskylä on kyllä yksi Suomen aliarvostetuimpia kaupunkeja! Minun puolueellinen mielipiteeni on tämä. 😀

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 17.5.2017 at 23:34

      Ai se olikin sun kotitalo, joka pilasi mun hienon järvinäkymän? Mutta kyllä, Jyväskylä vaikuttaa näiden 18 vierailukerran perusteella kaupungilta, jossa voisi vierailla vielä toiset 18 kertaa. Ehkä pääsisin sitten jo ihan ydinkeskustan ulkopuolellekin.

  • Reply Fia-Lina / Tie-matkablogi 18.5.2017 at 07:55

    Mäkin tulin kurkkimaan, miltä oma kotikaupunki näyttää vierailijan silmin 🙂 Toivolan vanhan pihan, Kirkkopuiston ja Harjun minäkin nostaisin top 10 joukkoon. Lisäksi piipahtaisin Jyväsjärven rannalla satamassa ja tekisin kävely/pyöräilylenkin järven ympäri. Keskustassa en missään nimessä jättäisi välistä kahvila Miriamsia. Lasten kanssa kannattaa myös käydä Mäkimatin perhepuistossa. Jos aikaa on enemmän ja pystyy liikkumaan keskustan ulkopuolellakin niin kävisin Vaajakoskella kanavuoren luontopolulla, sitten sen jälkeen Naissaaren kahvilassa ja Pandan tehtaalla tietysti 😉

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 18.5.2017 at 23:11

      Kiva, kun tulit piipahtamaan! Jyväsjärven rantaa minä olen kävellyt muutaman kerran, mutta aina kovalla kiireellä ja vähän väärään aikaan vuodesta. Se on kuitenkin muutaman vuoden sisällä kehittynyt ihan valtavasti. Mäkimatin perhepuistosta olen saanut paljon vinkkejä, ja sinne aion ehdottomasti suunnata, kun joskus tulen kaupunkiin lasten kanssa. Olisin piipahtanut siellä nytkin, mutta aika ei enää riittänyt.

      Ja hauskaa, että siellä päin käydään Pandan tehtailla! Etelässä kaikkien luokkaretkien ykköskohde on Brunbergin tehdas Porvoossa, ja edelleen lapset muistelevat kaiholla niitä maistiaisia.

  • Reply Teija / Lähdetään taas 19.5.2017 at 07:57

    Minäkin olen asunut (ja syntynyt Jyväskylässä. Kamalaa ajatella, että asuin siellä 20 vuotta ja ei mene montaa vuotta kun voin sanoa asuneeni siellä 20 vuotta sitten 😮

    En ole ennen kuullutkaan Harjun portaiden tai vesilinnan oikeita nimiä ne on minulle vain Harjun portaat ja Harjun torni 😀

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 19.5.2017 at 09:35

      Minusta tuo Neron portaat oli hieno nimi – varsinkin, kun sillä ei ole mitään tekemistä nerouden kanssa, vaan on nimetty kaupungininsinöörin mukaan. Ja tosiaan Jyväskylässä kuulemma kannattaa kysyä Harjun portaita, jos haluaa löytää perille.

  • Reply Suunnaton 22.5.2017 at 08:32

    Kiva lukea tällaista kokoomapostausta Jyväskylästä! Minäkin olen käynyt siellä lukuisia kertoja, mutta koskaan en ole erityisemmin ehtinyt turisteilemaan (paitsi Pandan tehtaanmyymälässä 😀 ).
    Kaikki nuo paikat ovat etäisesti tuttuja (=olen kävellyt ohi tai kuullut niistä), joten kiva saada vähän tarkentavaa tietoa. Ehkä ensi kerralla osaan kiinnittää niihin paremmin huomiota. Harjun tornin maisemista olen kuullut paljon kehuja, mutten ole ehtinyt sinne kavuta.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 22.5.2017 at 22:06

      Miksen minä ole koskaan käynyt Pandan tehtaanmyymälässä? Porvoossa olen käynyt Brunbergilla monta kertaa, mutta Panda on käymättä.

      Kannattaa kiivetä harjulle, ja varmaan ihan näkötorniin asti. Portaiden yläpäässä maisemat eivät nimittäin olleet kovin ihmeelliset, mutta näkymiä tornista on kehuttu täälläkin. Ja samalla voi katsastaa Luontomuseon.

  • Reply Emma 23.5.2017 at 21:16

    Mulla on ollut sama suunta, Seminaarinmäki meinaan, tässä jo viimeiset pari vuotta. Ja vielä kai jonkun kerran tarvis käydä 🙂 Toivolan vanha piha on aivan upea paikka, koitan poiketa siinä aina kun ehdin! Kirjoittelin viime vuonna siitä ihan oman jutunkin blogiin http://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/12/05/toivolan-vanha-piha/

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 23.5.2017 at 23:12

      Hauskaa! En tiennytkään, että sinäkin opiskelet juuri Jyväskylässä. Eikö meillä ollut myös tämä yhteinen gradu-projekti? Katsotaanko, kumman gradu valmistuu ensin?

      • Reply Emma 26.5.2017 at 18:46

        Haha, veikkaan että sun! Mun on tutkimussuunnitelma-asteella ja tämä ihana opintovapaa loppuu ylihuomenna ja työt alkaa, että aika hiljakseen se varmaan siinä ohessa etenee 😀

        • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.5.2017 at 23:23

          Katsotaan! Mulla on sentään jo 15 sivua tekstiä valmiina, mutta saapa nähdä, koska kirjoittaminen taas jatkuu.

  • Reply Stacy Siivonen 24.5.2017 at 17:07

    Jyväskylää olen tottunut pitämään suurena mitättömyytenä, mutta se varmasti johtuu siitä, etten tunne kaupunkia kovinkaan hyvin. Topografia on fillaristeille ankara ja talvet ovat kylmiä.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.5.2017 at 00:11

      Ei ole Jyväskylä ollut minullekaan mitenkään erityinen kaupunki tähän asti. Minä kuitenkin uskon, että jokaisesta paikasta löytyy jotain arvokasta, jota kannattaa etsiä. Topografiasta huolimatta tykkäävät kovasti pyöräillä!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 24.5.2017 at 17:09

    Opiskelen Jyväskylän yliopistossa kirjoittamista ja olen jo onnistunut suorittamaan sen 30 opintopisteen kokonaisuudesta puolet – mutta toistaiseksi käymättä Jyväskylässä! Näiden kurssien lähipäivätkin on järjestetty Helsingissä ja loput sitten verkko-opintoina. Mutta jos vaikka toinen puoli opintoja veisi vielä Jyväskyläänkin, niin piti katsastaa tämä juttusi 🙂

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.5.2017 at 00:15

      Mulla kirjoittamisen opinnot ovat jo maisterivaiheessa! Minäkin onnistuin välttelemään Jyväskylää aina kandiseminaariin asti, mutta varsinkin maisterivaiheessa on ollut pakko matkustaa ihan paikan päälle. Yhtenä houkutuksena ovat toki toimineet tuntien rauhalliset työajat junassa, mikä on perheenäidille ihan puhdasta luksusta.

  • Reply Sisko 27.5.2017 at 15:19

    Sulla on ollut mukava piipahdus Jyväskylässä. 🙂 Itse sitä vielä odotan.. Edellinen minulla meni näin:
    https://hiemanvino.blogspot.fi/2017/05/pikavisiitti-jyvaskylassa.html

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.5.2017 at 23:29

      Minä olen kyllä Jyväskylän tapauksessa korvannut laadun määrällä. Olen käynyt siellä melkein 20 kertaa, mutta vain pari kertaa olen ehtinyt poikkeamaan normaalilta ja nopealta reitiltäni. Kaupunki ansaitsisi parempaa!

    Leave a Reply