Suomi-kohde numero 33: Kotkan puistot

Kesän kukkaloistosta on vaikea päästää irti. Vaikka aurinko nyt silloin tällöin malttaakin pilkistää pilvien takaa ja yrittää valaista ihania keltaisen ja punaisen eri sävyissä hehkuvia puiden lehtiä, on maisema useimmiten hyvin harmaa ja sateen jäljiltä kiiltävä. Kesällä taas kukat hehkuivat kaikenvärisinä jopa täällä koti-Suomessa.

Minulle kesän iloisin yllätys oli synnyinkaupunkini Kotkan muuttuminen ankeasta teollisuusmiljööstä vehreäksi puistokaupungiksi. Vielä 1990-luvulla, kun asuin siellä, kaupungissa kiisteltiin kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen suunnitelmasta muuttaa pahoin saastunut Sapokan lahti upeaksi vesipuistoksi. Hankkeen ajateltiin nielevän liikaa rahaa, jota kituvalla teollisuuskaupungilla ei muutenkaan ollut liiaksi asti. Puisto kuitenkin kunnostettiin, ja useiden palkintojen jälkeen siitä on tullut koko kaupungin ylpeyden aihe, jota esitellään vierailijoille ensimmäisenä.

Sapokka, Kotka

Sapokka onkin Kotkan puistojen ehdoton helmi: merenlahti, joka on ympäröity runsaalla kasvillisuudella, eläinveistoksilla ja 20 metriä korkealla vesiputouksella. Puisto muuttaa muotoaan vuodenaikojen mukaan, kun kasvien kasvuvaiheet etenevät ja ruska muuttaa kesäistä väritystä.

Sapokka, Kotka

Sapokka, Kotka

Sapokka, Kotka

Puiston vieressä sijaitsee Sapokan vierasvenesatama, jonka rannasta lähtevät saarille vievät yhteysalukset, sekä kävelyreitti legendaariseen rantaravintola Meriniemeen ja sen yökerhoon Marineroon. Minun nostalgisimmat muistoni alueeseen liittyvät kesäöihin, jolloin lähdimme Marinerosta kohti kotejamme milloin minkäkin mutkan kautta: joskus kävimme läheisellä Mansikkalahden uimarannalla, toisinaan taas reitti vei kohti keskustaa ja taksijonoja. Sapokan vesiputous solisi mukavasti myös keskellä yötä, ja kasvipaljouden keskellä oli hyvä olla nuori ja täynnä elämäniloa.

Katariinan meripuisto, Kotka

Kotkasta löytyy Sapokan lisäksi muitakin upeita puistoja. Tämän kesän uusi tuttavuus minulle oli Katariinan Meripuisto, joka on rakennettu entisen öljysataman tilalle. Tämä ennen vain teollisuuden palveluksessa toiminut alue on nyt kunnostettu vehreäksi keitaaksi kaikille kaupunkilaisille. Puistosta löytyy useita leikkipaikkoja, nuotioalueita pöytäryhmineen sekä erilaisia vesielementtejä, jotka sopivat merikaupungin henkeen paremmin kuin hyvin.

Katariinan meripuisto, Kotka

Erityisen vaikutuksen minuun teki mietiskelylabyrintti, jonka esikuvana on käytetty Chartresin katedraalin vuosina 1194-1220 rakennettua labyrinttia. Esikuvan halkaisija on noin 13 metriä, kun taas Katariinan meripuistoon rakennetun labyrintin halkaisija on jopa 24 metriä. Sen keskustaan päästäkseen täytyy kävellä 525 metriä, jolloin molempiin suuntiin matkaa tulee yhteensä 1050 metriä. Labyrintin keskelle päästyään voi taputtaa käsiään yhteen ja kokeilla, onko äänessä jotain erikoista.

Katariinan meripuisto, Kotka

Katariinan meripuistosta löytyvät myös skeittipuisto, lentopallokenttä, sekä näkötorni, josta on hienot näkymät merelle. Vaikkei näkötorniin jaksaisi kiivetäkään, avautuvat labyrintin vierestä upeat näkymät koko puistoon ja merelle asti.

Me vierailimme Katariinan meripuistossa Kotkan Meripäivien aikaan. Suurista festivaaleista huolimatta puistossa oli rauhallista, ja onnistuimme jopa valtaamaan yhden pitkän pöydän ja grillipaikan. Puisto oli erinomainen kohde tavata ystäviä, syödä hyvin ja nauttia kesäisestä tunnelmasta ilman juhlijavirtoja ja festivaalitunnelmaa.

Katariinan meripuisto, Kotka

Katariinan meripuisto, Kotka

Katariinan meripuisto, Kotka

Sapokan ja Katariinan meripuiston lisäksi Kotkasta löytyvät muun muassa kunnostettu Sibeliuspuisto, jonka keskeinen sijainti tekee siitä kaupungin ykköspuiston; Isopuisto, joka levittäytyy ortodoksisen kirkon ympärille; sekä Fuksinpuisto, joka minun aikanani oli vain epämääräinen ruoholäntti. Tänä päivänä Fuksinpuisto on tunnettu atsaleoistaan ja perhosveistoksistaan. Meren rannasta löytyy myös Haukkavuorenkadulla sijaitseva yrttipuutarha Redutti, jonka ajatuksena on esitellä lääke- ja yrttikasveja. Jos haluat lukea lisää Kotkan puistoista, kaupungin nettisivuilta löytyy erittäin kattavasti tietoa puistoista ja ulkoilumahdollisuuksista, jotka on myös koottu hienoon esitteeseen.

Katariinan meripuisto, Kotka

Katariinan meripuisto, Kotka

Kotkan puistojen kohottamisen tärkeäksi vierailukohteeksi voi lukea oikeastaan yhden miehen – kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen – ansioksi. Laaksonen aloitti kunnianhimoisen uudistustyön jo 1990-luvulla aikana, jolloin kukaan muu ei tahtonut uskoa Kotkan puistojen menestykseen. Paljon matkustavana ihmisenä Laaksonen oli nähnyt puistoja ympäri maailmaa ja uskoi niiden tekevän hyvää Kotkallekin. Erityisesti laman aikaan 1990-luvulla Laaksosta arvosteltiin rankasti, mutta tänä päivänä Kotkaa katsoessa täytyy olla tyytyväinen, että Laaksonen pysyi mielipiteessään. Ilman hänen työtään Kotka saattaisi olla ankea entinen teollisuuskaupunki, joka vielä elää mennessä. Tänä päivänä Kotkan vetovoima niin vierailukohteena kuin asuinpaikkanakin on kohonnut vuosikymmenien takaisesta.

Niin paljon kuin minä Kotkan puistoista pidänkin, tulevat niistä minulle ensisijaisesti mieleen entiset ajat ja ristiriitaiset nuoruusvuodet. Elämä ei ollut koskaan mutkatonta, eikä vailla draamaa, mutta se oli myös täynnä suurta onnea ja unohtumattomia hetkiä. Noille pensaiden ja istutusten välisille poluille on jätetty niin monta kyyneltä ja paljaiden varpaiden jälkeä, että niitä on vaikea enää kävellä tyynesti katse kukkiin sidottuna.

Silti – tai ehkä juuri siksi – Kotkan puistot ovat vierailemisen arvoinen kohde: ne eivät ole vain kokoelma kasveja, vesiaiheita ja leikkipaikkoja, vaan ne ovat tavallisen elämän näyttämöjä. Niiden poluilla on solmittu suhteita, erottu katkerasti ja vannottu ikuista ystävyyttä. Sitä niillä tehdään edelleen.

Katariinan meripuisto, Kotka


 

It’s hard to let go of the colours of summer. Even though the sun peeks behind the clouds every now and then, and makes the bright yellow and red leaves shine, the landscape is more grey than colourful these days. During the summertime the flowers kept shining in all their colours even here in Finland.

The most pleasant surprise for me last summer was the transformation of my old home city Kotka into a green city full of parks. Back in the 90’s, when I was living there, the city gardener Heikki Laaksonen got a lot of critique for his plan to turn the contaminated bay of Sapokka into a magnificent waterpark. Everyone thought it would take too much money, while the city was suffering already. The park was renovated, and after receiving many awards it has become the pride of the entire city, and a place, that the visitors are always taken to first.

Sapokka is definitely the jewel among the parks of Kotka. The bay has been surrounded with tens of different plants, animal sculptures and a 20-meter waterfall. The park changes during the year, when the plants adjust to seasons.

Right next to the park, there is the guest harbour, and the place where the boats to the islands take off. There is also the path to the legendary restaurant Meriniemi and its night club Marinero. My fondest memories of the area have to do with leaving Marinero on light summer nights: sometimes we went for a swim at the Mansikkalahti beach nearby, or we headed to the center to get a cab. The waterfall rippled even in the middle of the night, and it was great to be young and full of life.

There are also other beautiful parks in the city. This summer I got to know the Seapark of Katariina, which has been built over an old oil port. This area, that used to serve only the industry, is now for everyone in the city to play, barbecue and enjoy the sea.

I was especially impressed by the meditation labyrinth that was built after a labyrinth in the cathedral of Chartres. This labyrinth has a diameter of 24 meters and you have to walk 525 meters to get to the center of it. Once you reach the center, you can clap your hands to hear if there’s something strange to the voice.

There’s also a skate park, a volleyball court and an observation tower in the park. If you don’t feel like climbing all the way up to the tower you can admire the magnificent view everywhere in the park.

We visited the Seapark during the Kotka Maritime Festival. Even though there was a big festival going on, it was very peaceful in the park. We managed to get a big table and a place for fire, and it was a perfect venue to meet up with some old friends, eat well and enjoy the atmosphere without the big hazzle of the festival.

You can also find other parks in Kotka: the Sibelius park is right in the center of the city and has been renovated just a while ago; there’s the Isopuisto (which means the Big Park) that surrounds the orthodox church, and then there’s the Fuksinpuisto (which means the Freshman park), that used to be just a wide open space while I operated there. Now it’s known for its atsaleas and sculptures with butterflies on them. You can also find a park called Redutti, that introduces local plants used for medicine and herbs. If you want to read more about the parks in Kotka, you can find more information on the city’s webpage. They have also printed a very beautiful map with all the parks.

The most important figure for the parks in Kotka is the city gardener Heikki Laaksonen. He started his ambitious work already in the 1990’s, when not many people thought there’d be any use for parks. He had traveled a lot, and had seen beautiful parks around the world. He thought they would be something that would be good for Kotka too. He faced some very harse critique, but it’s a good thing he kept his mind, because today the parks are the thing that make Kotka a popular destination for tourists and for people looking for a nice place to live too.

As much as I like the parks in Kotka, they keep reminding me of the old days. Back then life was never simple or lacked drama, but it was also filled with joy and moments of happiness. There are so many tears and bare foot prints that have been left on those paths between the plants, that it’s hard just to admire the flora.

Still – or maybe just because of that – the parks of Kotka are worth the visit: they are not just collections of plants and water and playgrounds, but they are the center stage for life. A lot of relationships have started and ended on those paths, and friendships have been tied for life. And that’s what still happens there.

Legolandin hinnat – ja pari tärkeää opetusta

Kuinka paljon maksaa matka Legolandiin? Tämä kysymys toistuu netin keskustelupalstoilla kerta toisensa jälkeen – erityisesti kesän lähestyessä. Perheet alkavat suunnitella kesälomamatkoja, ja monen haaveissa on ollut jo pitkään päästä Legolandiin.

Myös vuosi sitten kirjoittamani samanniminen teksti keikkuu luetuimpien listallani kuukausi toisensa jälkeen. Sen pariin löytää hyvin moni lukija, joten aihe selvästi kiinnostaa suomalaisia. Sama käsitys oli myös Kööpenhaminan lentokentän autovuokraamossa, jonka työntekijät kertoivat lähes jokaisen autoa hakevan suomalaisen olevan matkalla Billundiin – etenkin jos mukana on lapsia.

Legolandin matkoihin liittyy vahva kuvitelma, että sinne lähteminen vaatii lottovoiton tai muhkean perinnön. Tämä pitääkin täysin paikkansa, jos lähtee matkaan matkatoimiston avustamana. Viime keväänä vertailin matkatoimistojen pakettimatkojen hintoja, ja kyllähän niiden hintalaput tuntuivat aika hurjilta viisihenkiselle perheelle. Toisaalta rahalla saa helppoutta, joka myös on monille tärkeää.

Koska tämä aihe on kiinnostanut minua vuoden takaisesta Legolandin matkastamme lähtien, päätimme elokuussa lähteä uudelleen tuonne tanskalaiseen ihmemaahan. Nyt kuitenkin lähdimme matkaan täysin omin avuin ja rahapussin ammottava pohja kirkkaana mielessä. Yritimme selviytyä viikonloppumatkasta Tanskaan mahdollisimman edullisesti, kuitenkaan menemättä liiallisuuksiin.

Legoland

Matkat Helsingistä Billundiin ja takaisin

Yksi matkojen suurimmista menoeristä on se jo kotona syntyvä osuus eli lennot. Billundiin pääsee Finnairin suorilla lennoilla, ja joskus sinne jopa näkee tarjouksiakin, mutta yleensä aina on halvempaa lentää Kööpenhaminaan.

Meillä kävi tällä kerralla erityisen hyvä onni, sillä nappasimme jo helmikuussa Norwegianin lennot, jotka maksoivat 19 euroa / suunta. Koko perheen lentojen hinnaksi tuli siis 190 euroa. Noin hyviä tarjouksia tulee vastaan harvoin, mutta Norwegianilla pääsee usein Kööpenhaminaan ja takaisin alle sadalla eurolla.

Kööpenhaminasta siirryimme Billundiin vuokra-autolla, jonka nappasimme mukaan jo Kastrupin lentokentältä. Lentomme oli perillä vasta kahdeksan jälkeen illalla, minkä vuoksi meidän oli viisainta ajaa suoraan vähän kauemmas Kööpenhaminasta, josta seuraavana päivänä kuitenkin oli tarkoitus jatkaa kohti Billundia. Majoitusten hinnat kun olivat aika lailla erilaiset Kööpenhaminan ulkopuolella.

Belaegningen

Minä päädyin vuokraamaan auton Alamon kautta. Alamo oli meille tuttu yritys jo vuosien takaisin Floridan matkan ansiosta, joten uskalsin tarttua heidän tarjoukseensa. Auto maksoi perjantaista maanantaihin yhteensä noin 300 euroa, ja hintaan sisältyi kaksi turvaistuinta ja toinen kuljettaja.

Luottokortilta napattiin tietenkin myös monen sadan euron vakuusmaksu vahinkojen varalta, mutta onneksi olin osannut varautua tähän, ja luottokortilla oli tilaa. Alamon kanssa kaikki sujui muutenkin mukavasti – tosin tilatun farmariauton sijaan he päättivät korottaa meidän autoluokkaamme ja antoivat uudenkarhean Audin, joka kyllä oli hieno ja kiihtyi nopeasti, muttei ollut kätevimmästä päästä perheautona. Vuokraamon poikien olikin vaikea uskoa, kun en hihkunut onnesta palauttaessani autoa, vaan vähän jaksoin narista sen koosta. Heidän mielestään kun autoluokan ylennys oli ollut hieno teko.

Bindelsbolsgård

Näillä summilla saisin siis nopeasti laskettuna matkallemme Helsingistä Billundiin ja takaisin hinnaksi noin 600 euroa, kun lasken bensamenot vähän yläkanttiin. Tällä rahalla emme olisi lentäneet Billundiin edes tarjouslennoilla.

Mukavat perhemajoitukset

Suurin yksittäinen menoerä matkoilla ovat aina majoitukset – ne kun eivät voi olla vain vuodepaikkoja suuressa salissa. Lapset väsyvät matkalla helposti, joten heillä täytyy olla hyvä paikka levätä ja rentoutua.

Tällä kertaa olin varannut kaikille kolmelle yölle eri majoituksen: vaihdoimme siis majapaikkaa joka päivä. Teimme näin siitä syystä, että halusin päästä kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja.

Belaegningen

Ensimmäisen yön vietimme vaatimattomimmin: Belaegningen-niminen hostelli Hvidovressa noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kastrupin lentokentältä maksoi yhdeltä yöltä noin 95 euroa. Hintaan sisältyi huone, josta itse asiassa yhden oven takaa löytyi kaksi huonetta, joista toisessa oli kaksi kerrossänkyä ja toisessa yksi kerrossänky ja yksi tavallinen sänky. Meillä oli siis käytössä yhteensä seitsemän sänkyä, joista kaksi jäi täysin käyttämättä. Tämä huone oli kuitenkin yksi hostellin ainoita, joissa oli oma kylpyhuone.

Belaegningen

Belaegningen myös hieman muutti minun suhtautumistani hostelleihin. Kun aiemmin mielessäni ovat välkkyneet juuri nuo nuorison juhlapaikat, oli Belaegningen ainakin hyvin eri ikäisen väen suosiossa. Kahden suuren huoneen ja kylpyhuoneen lisäksi meillä olivat käytössä hostellin yhteiset tilat ja hyvin varusteltu yhteiskeittiö. Sinne haimme yöllä huoltoasemalta aamiaistarpeita, jotka oli aamulla helppo hakea omaan huoneeseen. Muutenkin hostelli oli kaikin puolin siisti ja viihtyisä.

Belaegningen

Seuraavaksi yöksi suuntasimmekin sitten maaseudulle. Olin varannut asunnon Bindesbolgård Farm Holiday -nimisestä maatilamajoituksesta. Hintaa asunnolle tuli noin 134 euroa, ja siihen kuului täysin varusteltu kahden makuuhuoneen huoneisto. Tämän lisäksi maksettavaa tuli lakanoista, jotka eivät kuuluneet hintaan: viiden hengen lakanat maksoivat yhteensä 34 euroa. Maatila tarjosi paljon muutakin vastinetta rahalle, mutta siitä kerron myöhemmin omassa tekstissään.

Bindelsbolsgård

Bindelsbolsgård

Viimeisen yön vietimme Legolandin ytimessä Legoland Holiday Villagessa. Niin Legolandin hotelli kuin tämä oma lomakyläkin painivat täysin eri mittaluokassa viihdykkeiden samoin kuin hinnan osalta. Yksi yö pienessä mökissä maksoi noin 170 euroa, minkä lisäksi yhden yön lakanamaksu oli 67 euroa. Kyllä, luitte aivan oikein.

Legoland Holiday Village on kallis majoitus, mutta sillä on hyviäkin puolia: se sijaitsee aivan huvipuiston porttien vieressä, se on suuri leirintäalue kaikkine palveluineen, ja matkan pääkohde eli legot ovat koko ajan mukana. Lisäksi majoituksen hintaan kuuluvat sisäänpääsyt huvipuistoon, mitä minä en tiennyt majoitusta varatessani. Mielestäni tämä on erittäin hyvä etu Billundiin saapuvalle perheelle.

Legoland Holiday Village

Legoland Holiday Village

Legoland Holiday Village

Yhteensä siis majoituksemme maksoivat 500 euroa, kun mukaan on laskettu lähes sadan euron lakanapaketit. Tiesin toki etukäteen, että näissä kahdessa paikassa on lisämaksu lakanoista ja pyyhkeistä, mutta tuon lisämaksun suuruus tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Jos nyt tekisin matkan uudelleen, ottaisin ehdottomasti omat lakanat mukaan, ja jättäisin vaikka pari vaatekertaa kotiin. Tai kävisin ensimmäiseksi Jyskiltä hakemassa halvat lakanat koko porukalle.

Ilmaiseksi Legolandiin

Usein Legolandin matkaa suunnitellessa ihmiset kuvittelevat itse huvipuiston olevan kallis vierailukohde. Toki sisäänpääsyn hinnat pyörivät 50 euron tietämillä, mutta hyvin harvan vierailijan tarvitsee tuota normaalihintaista lippua ostaa.

Yleisin tapa säästää sisäänpääsyssä ovat muropakettien ja lego-lehtien etukupongit. Tänä vuonna Kellogg’silla on ollut kampanja, jossa heidän muropakettiensa takapahvista leikatulla kupongilla on päässyt Legolandiin puoleen hintaan. Lähes kaikista marketeista löytyvästä lego-lehdestä taas on voinut napata matkaan kupongin, jolla lapsi pääsee ilmaiseksi maksavan aikuisen kanssa.

Legoland

Minäkin olin varautunut kaikenlaisilla kupongeilla ja olin laskenut tarkkaan, kumpi vaihtoehto tulee viisihenkiselle perheelle edullisemmaksi, kunnes törmäsin vieläkin halvempaan vaihtoehtoon: nimittäin täysin ilmaiseen. Ollessani yhteydessä Legolandin toimistoon minulle kerrottiin, että kun yövyn Legoland Holiday Villagessa, sisäänpääsy huvipuistoon kuuluu normaalisti majoituksen hintaan. Harmillisesti näin vain ei ollut meidän tapauksessamme, sillä olin varannut majoituksen Booking.comin kautta. Ilmaisen sisäänpääsyn saa vain, jos on tehnyt varauksen suoraan Legolandin kautta. Onneksi toimiston väki tunsi sääliä näin huonoa matkanjohtajaa kohtaan ja antoi meille sisäänpääsyliput mokastani huolimatta.

Legoland

Vaikka majoitukset Billundin ja erityisesti Legolandin ulkopuolella ovat selvästi halvemmat, kannattaa kuitenkin laskea myös tämä mahdollisuus: esimerkiksi meidän perheeltämme normaalihintaiset sisäänpääsyt Legolandiin olisivat maksaneet noin 200 euroa, joka on reilusti enemmän kuin yhden yön majoituksen hinta Legoland Holiday Villagessa. Majoittumalla Holiday Villageen pääsimme huvipuistoon maksutta.

Legoland

Rahankäyttö huvipuistossa

Isommalle perheelle yksi suuri menoerä ovat ruokailut. Kaikki täytyy ruokkia tasaisin väliajoin tai muuten matkaseurana on vain kasa kiukkupusseja. Ruokailu Legolandissa ei ole halpaa – kuten ei missään huvipuistossa. Oheismyynnin avulla huvipuistot kasvattavat tulojaan merkittävästi.

Jos haluaa säästää ruokakuluissa, kannattaa laatia suunnitelma etukäteen. Syödäänkö runsas aamiainen, missä vaiheessa päivää tarvitaan kunnon ateria, ja kuinka paljon välipaloja perhe tarvitsee? Nämä asiat ovat yksilöllisiä, minkä vuoksi kaikkien kannattaa miettiä vastaukset näihin juuri oman perheensä kannalta.

Legoland

Jos luvassa on hotellin runsas aamiainen – ja kaikki pystyvät syömään aamulla – saattaa huvipuistopäivän selvitä pienemmillä aterioilla. Tuolloin huvipuiston kojuista saa hodareita ja pientä naposteltavaa. Saattaa myös olla hyvä idea ostaa kaupasta eväitä mukaan. Myös huvipuiston hampurilaisravintola Burger Kitchen on mielestäni käymisen arvoinen: hinnoiltaan ja tarjonnaltaan se vastaa tavallista hampurilaisravintolaa.

Jos taas perhe on huvipuistopäivän aikana vailla tuhdimpaa ruokaa, yksi vaihtoehto ovat huvipuiston buffet-ravintolat. Me kokeilimme nyt Polar Pizza & Pastaa, jossa saa syödä pizzaa, pastaa ja salaattia niin paljon kuin haluaa. Myös juomat ja jälkiruoat kuuluvat hintaan. Polar Pizza & Pastan hinnat ovat noin 25 euroa aikuiselta ja 12,50 euroa lapselta. Kaksivuotias söi ilmaiseksi. Tämä on ihan hyvä vaihtoehto nälkäiselle perheelle, joka haluaa katsella pingviinejä ruokailun lomassa.

Legoland

Jos taas tuhdimpi ruoka jätetään iltaan, saattaa olla viisasta suunnata pois huvipuiston alueelta. Billundin keskustasta löytyy joitakin ravintoloita, ja myös huvipuiston vieressä sijaitsevasta Lalandiasta löytyy monia normaalihintaisia ravintoloita. Jos majoitus on jossain Billundin ulkopuolella, löytää edullisempaa ruokailua varmasti niiltä suunnilta.

Ruokailujen ja lego-tuliaisten lisäksi huvipuistossa ei rahaa tarvitse juuri mihinkään. Puistosta löytyy ihan pari maksullista laitetta, kuten kullanhuuhdonta Legoredossa, mutta me emme ole kokeilleet niistä mitään. Valtavasta huvipuistosta löytyy niin paljon ilmaista tekemistä, ettemme ole kokeneet tarpeelliseksi kokeilla maksullisia.

Legoland

Yhteenveto kustannuksista

Perhematkasta Legolandiin pystyy tekemään juuri niin kalliin kuin haluaa. Valitsemalla helppoutta ja Legolandin läheisyyttä saa rahaa kulumaan, mutta toisaalta kokemus on hieman erilainen. On siinä jotain hauskaakin sukeltaa pariksi päiväksi lego-maailmaan.

Matkan suurin kuluerä ovat liikkuminen ja majoitukset: lentojen hintoja kannattaa seurata, ja kannattaa aina tarkistaa myös mahdollisuus lentää Kööpenhaminaan. Vajaan kolmen tunnin ajomatkalle osuu paljon tanskalaista maalaismaisemaa, johon voi pysähdellä muutenkin. Jos taas aikataulu on hyvin kiireinen, kannattaa siirtymät suunnitella sujuviksi.

Legoland

Majoitusten selkein ohjenuora on se, että mitä kauempana Legolandista majoittuu, sitä halvemmalla pääsee. Esimerkiksi Vejlestä on hyvin lyhyt ajomatka Billundiin, ja majoitukset ovat huomattavasti edullisemmat. Myös osa valmismatkojen järjestäjistä majoittaa ryhmänsä Vejleen. Kannattaa kuitenkin laskea lippujen hinnat, sillä Legolandin omiin majapaikkoihin sisältyvät ilmaiset sisäänpääsyt saattavat laskea majoituksen hinnan niin alas, että se on kauemmas lähtemistä kannattavampaa.

Ruokailuja kannattaa suunnitella: kaikkein kalleimmaksi tulevat hirveässä nälässä napsitut välipalat. Suuressa nälässä buffet-ateria saattaa olla kannattavin, kun taas illalla on ehkä viisainta suunnata huvipuiston ulkopuolelle syömään.

Ja sitten ne katkerat opetukset

Varaa majoitukset suoraan

Tärkein opetus oli, että älä varaa majoitusta Booking.comista! Olen jo kauan tiedostanut, että varauspalveluja kannattaa käyttää majoitusten ja hintojen vertailuun, mutta varaukset kannattaa tehdä suoraan majapaikasta. Laiskuuksissani olen kuitenkin kerta toisensa jälkeen varannut Booking.comin kautta – mutta en varaa enää. Jos Legoland tarjoaa heidän kauttaan varattuihin majoituksiin ilmaisen sisäänpääsyn huvipuistoon, ei ole mitään järkeä käyttää varauspalvelua. Majoitus kun oli molemmissa paikoissa samanhintainen.

Legoland

Yksi päivä ei riitä Legolandissa mihinkään

Kun vuosi sitten kävimme keskimmäisen lapsen kanssa tutustumassa Legolandin mahdollisuuksiin, vietimme huvipuistossa melkein kaksi kokonaista päivää. Nyt jossain omituisessa mielenhäiriössä järkeilimme miehen kanssa, että yksi päivä huvipuistossa riittää. No ei se riitä! Emme ehtineet katsoa läheskään kaikkea katsomisen arvoista, ja lopulta Legoland jäikin lapsille aika toissijaiseksi kohteeksi muiden matkan aikana koettujen asioiden rinnalla. Legolandiin kannattaa siis varata aikaa – varsinkin kun kahden päivän lippu ei ole juuri yhden päivän lippua kalliimpi.

Kannattaa myös tarkistaa aukioloajat huolella: minä taitavana matkanjärjestäjänä luotin vanhoihin aikoihin, enkä huomannut, että elokuisena sunnuntaina huvipuisto menee kiinni jo kuudelta. Olimme laskeneet voivamme viettää alueella aikaa iltakahdeksaan asti, joten hämmennys olikin aikamoinen, kun piti kuudelta poistua alueelta.

Legoland

Omat lakanat kannattaa ottaa mukaan

Paikallinen erikoisuus vaikuttivat olevan lisämaksulliset lakanat. Näin oli Legoland Holiday Villagessa, mutta myös edellispäivän maatilamajoituksessa. Tiesin lakanamaksusta etukäteen, mutta varsinkin Legolandin 20 euron maksu per henki tuntui lähes kohtuuttomalta. Varsinkin, kun olimme jokaisessa majapaikassa vain yhden yön, eivätkä lapset koskeneet esimerkiksi pyyhkeisiin ollenkaan. Vaikka olimme liikkeellä vain käsimatkatavaroilla, olisimme saaneet tarvittavan määrän lakanoita ja pari pyyhettä pakattua mukaan. Jysk ei olisi myöskään ollut huono valinta.

Legolandin matka kannattaa siis suunnitella huolella. Monille matka Billundiin on pitkäaikainen haave ja vuosien säästämisen kohde. Silloin toki voi valita kalliimpiakin vaihtoehtoja, mutta myös pienemmällä rahalla on mahdollista päästä liikkeelle. Lähtemisestä ei siis ainakaan kannata luopua kalliiden hintojen takia.

Legoland

Jos haluat lukea aiempia tekstejäni Legolandista, löydät ne näiden linkkien takaa:

Yksi, kaksi vai kolme lasta? Kahden kesken Legolandissa

Parasta on kaiken järjettömyys – viisivuotiaan kanssa Legolandissa

Voiko Legoja olla liikaa?

Paljonko maksaa matka Legolandiin?

Legoland yksityiskohtina

Kesällä Legolandiin?

Kuinka liikkua matkalla?

Matkustaminen lasten kanssa on ihanaa. Aamuisin ei ole kiire mihinkään ja saa heräillä uuteen päivään uusissa maisemissa. Parhaimmillaan lämpötila on jotain ihan muuta kuin mihin on Suomessa tottunut koko vuoden aikana, joten lapset kirmaavat puolipukeissa ovesta ulos heti, kun ovat saaneet silmänsä auki. Iltaisin ei ole kiire nukkumaan, eikä ole tarvetta pitää kiinni normaaleista rutiineista, vaan lasten voi antaa valvoa ja vaikka katsoa elokuvaa. Palataan normaaliin arkeen sitten taas kotona.

Mutta kuinka tulisi varmistettua, että myös matkoilla lapset saisivat tarpeeksi liikuntaa? Monissa kohteissa lapset tulevat liikkuneeksi ihan luonnostaan, mutta usein myös mennään matkaohjelma edellä: lapset auton takapenkille elokuvan tai pelien kanssa, kun matka jatkuu kohteesta toiseen. Pienimpiä tulee usein työnnettyä rattaissa, että ehtisi kävellä läpi kaikki ne kohteet, jotka on suunnitellut – eivätkä suurkaupungit useinkaan ole parhaita paikkoja opetella liikennekäyttäytymistä.

Malaga

Lasten liikuntaan on kiinnittänyt huomiota myös Reima, jonka tänä syksynä lanseeraama Kidventure-kampanja on kovassa vauhdissa. Tutkimusten mukaan suomalaislasten päivittäinen liikunta on laskenut paljon, ja osa lapsista ei liiku käytännössä ollenkaan. Erityisen huolestuttava tilanne on kouluikäisten parissa: kun leikki-ikäiset vielä juoksentelevat ympäriinsä ihan uteliaisuuttaan, koululaiset jäävät helposti sohvalle kirjojen tai kännyköiden kanssa.

Reiman yhdessä Visit Finlandin kanssa käynnistämän Kidventure-kampanjan ja sen keskiössä olevan #millionhoursofjoy-haasteen ideana on jakaa liikunnan iloa. Tätä varten Reima on kehittänyt oman ReimaGo-sovelluksensa ja siihen liitettävän aktiivisuussensorin. Lapsen taskuun tai ranteeseen sujautettava sensori mittaa päivittäistä liikuntaa, jota lapsi pääsee myöhemmin hyödyntämään mobiilipelissä etenemiseen.

Nuuksio

Me olemme nyt pari kuukautta testanneet ReimaGo’ta, ja tulokset ovat olleet hämmentävät. Minä kun olin kuvitellut meidän lastemme olevan aika passiivista lajia, kun he mieluiten istuvat aloillaan näpertämässä pienillä leluilla. Todellisuudessa lasten liikuntamäärä ylitti joka päivä annetut suositukset.

Erityisesti koululainen on tahkonnut hienoja määriä. Tähän kyllä vaikuttaa se, että hänelle on tälle vuodelle hankittu liikuntaharrastus, kun samaan aikaan hänellä on enemmän koululiikuntaa kuin koskaan ennen. Kolmen viikottaisen liikuntatunnin lisäksi hän päätyi yhden tunnin valinnaiseen liikuntaan (mitä ei tosin itse valinnut, vaan kohtalo ja opettajat), minkä lisäksi tällä hetkellä lukujärjestyksessä ovat vuosittaiset uinnit. Hänellä on siis liikuntaa noin kuusi tuntia viikossa, mikä on neljäsluokkalaiselle hurja määrä. Minä en voisi olla tästä tyytyväisempi!

Taipalsaari

Koska tutkimukset myös osoittavat, että tärkeintä lasten aktiiviselle elämäntavalle ovat aktiivista esimerkkiä näyttävät vanhemmat, minä päätin vähän lainata lasten ranneketta ja testata omaa liikuntamäärääni. Minähän en ole mikään urheilija, enkä kuntoilija, vaan enemmänkin tällainen rento köpöttelijä. Omaksi vahvuudekseni tosin olen lukenut sen, että me siirrymme täällä kaupungissa paikasta toiseen aina kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä. Oma auto saa odottaa kadun varressa mökkimatkoja.

Ihan ilman hämmennystä en selvinnyt omista testeistänikään: minäkin olen onnistunut liikkumaan päivässä suositellun verran. Mitään varsinaista liikuntaa en ole harrastanut, mutta sitäkin enemmän olen kävellyt ympäri kaupunkia saattelemassa lapsia erilaisiin harrastuksiin ja raahannut ruokaa kaupasta kotiin. Oman piikkinsä aiheutti viikonloppu, jolloin olin mökillä laittamassa paikkoja kuntoon talvea varten. Metsässä tulee käveltyä pitkät pätkät ihan huomaamatta.

ReimaGo-sensori mittaa liikuntaa tunti tunnilta, joten on mahdollista seurata, mihin aikaan tulee liikuttua ja milloin on enemmän paikoillaan. Minun käyräni näyttivät heti päivittäisen ongelman: työpäivän aikana liikun hyvin vähän. Aamu ja työmatka nostavat lukemia, mutta työpöydän ääressä vietetty aika on hyvin passiivista. Työajan loputtua käyrät lähtevät taas nousuun. Minun on hankala lisätä omaan työpäivääni enemmän liikkumista, koska työni on hyvin vahvasti tietokonetyöskentelyä pöydän ääressä. Olen kuitenkin ottanut tavakseni seistä pöydän ääressä, mikä laittaa edes jotkut lihakset töihin.

Tanska

No jos nyt siis liikumme arjessa suositusten mukaisen määrän, onko matkoilla tarvettakaan liikkua? Eikö lomia voisi käyttää laiskaan oleiluun?

Toki lomalla on joskus mukava vain makailla rantatuolissa ja istuskella terassipöydän ääressä, mutta minä uskon kyllä lasten luontaiseen tarpeeseen liikkua. Jos olemme päivän aikana liikaa paikallamme, tai vaikka siirrymme autolla paikasta toiseen, rauhallisetkin lapset muuttuvat levottomiksi. Kukaan ei syö kunnolla, ja iltaisin kaikki alkavat ravata pitkin majapaikkaa. Lapsilla on paljon energiaa, joka täytyy purkaa johonkin. Tästä syystä minä yritän pitää säännöllisen liikunnan mukana matkoillakin. Onhan se aina itsellekin kivempi istahtaa ihailemaan hämärtyvää maisemaa ja toinen toistaan kauniimpia auringonlaskuja, kun taustalla lapset eivät riehu paikkoja palasiksi.

Calahonda

Kuinka sitä liikuntaa sitten saisi lisää matkaohjelmaan?

Ensinnäkin hyödyntämällä siirtymiä. Vuokra-auto on monessa paikassa kätevä kulkuväline, mutta päivittäiset ajomatkat kannattaa lasten kanssa pitää kohtuudessa. Vaikka kukaan ei kärsisikään matkapahoinvoinnista, vaan kaikki istuisivat kiltisti takapenkillä laitteidensa kanssa, on se erittäin passiivista aikaa lapselle. Ja ainakin pitkän ajomatkan jälkeen kannattaa varmistaa paikka, jossa lapset pääsevät purkamaan ylimääräisen energian.

Tervajärvi

Liikkuminen vieraassa paikassa saattaa olla pelottavaa, mutta silti me käytämme taksia äärimmäisen harvoin. Yritämme aina kävellä kohteissa mahdollisimman paljon, ja joskus ottaa bussin tai metron avuksi. Tällä tavoin alue tulee myös paljon paremmin tutuksi, kun oppii kääntymään oikeasta kadunkulmasta ja osaa lähteä risteyksen jälkeen oikeaan suuntaan.

Myös rattaat ja kantovälineet ovat pienten lasten kanssa matkustettaessa käteviä matkakumppaneita, mutta niidenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Jos lapsen istuttaa päiväksi rattaisiin katselemaan nähtävyyksiä, on hän taas illalla liikuntaa vailla. Rattaissa istuminen saattaa myös olla pienelle uudessa paikassa pelottava kokemus: kokeilehan itse katsella ihmisvilinää polvesi korkeudelta.

Haapsalu

Yksi tärkeimpiä liikunnan muotoja meille ovat leikkipuistot. Niissä lapset viihtyvät hyvin, ja niissä tulee liikuttua ihan huomaamattakin. Maailman parhaista leikkipuistoista olen kirjoittanut aiemminkin. Leikkipuistojen ainoa huono puoli on se, että niissä aikuisten on helppo jäädä vain istumaan penkille.

Vaikka matkoilla tätä arkiliikuntaa tuleekin harrastettua, mahtuisi meidän matkaohjelmaamme myös enemmän suunniteltua liikuntaa – etenkin nyt, kun esikoinen alkaa lähestyä vaarallisia ruutuunjumittumisvuosia. Nyt vielä saisin hänet houkuteltua tenniskentälle tai snorklaamaan, myöhemmin on varmasti vaikeampaa.

Kirjoitin jo aiemmin Reiman Kidventure-kampanjan lanseeraamisesta, ja silloin lupasin meidän ottavan matkaohjelmaamme aina jonkin uuden lajin. Lupausta ei tullut heti lunastettua, kun viikonloppumatkamme Tanskaan jäi ilman oikeaa urheilulajia. Annoin sen kuitenkin meille anteeksi, sillä vietimme koko sunnuntaipäivän kävellen Legolandia ristiin rastiin. Niiden liian lyhyiden tuntien aikana olisi askelmittari käynyt kuumana, joten julistankin Tanskan matkan lajiksi Legoland-kävelyn. Lapset myös kunnostautuivat viimeisen majapaikkamme Legoland Holiday Villagen pomppualustoilla vielä myöhään illalla, kun olisi jo pitänyt olla valmistautumassa seuraavan aamun kotimatkaan.

Billund

Haastankin nyt teidät kaikki mukaan osallistumaan #millionhoursofjoy-haasteeseen! Miettikää omalta osaltanne, voisiko teidän matkojanne muuttaa urheilullisemmiksi: voisitteko joskus kävellä kulkuvälineiden sijaan, mahtuisiko matkaan enemmän liikuntaa? Ja mitkä olisivat juuri teille sopivat lajit?

Erityisesti haastan mukaan matkabloggaajakollegani Lähinnä kauempana -Katin, jonka leikki-ikäiset ikiliikkujat varmasti pitävät vauhdista huolen; Elämää ja matkoja -Mian, jonka lapset ovat jo kouluiässä ja vaativat erilaista liikuntaa; sekä Täynnä tie on tarinoita -Virpin, joka on omat tyttärensä saanut jo järjelliseen ikään. Kaikkiin näihin ikäkausiin liittyy omat haasteensa, ja olisi kiva kuulla, kuinka kaikki te olette saaneet lapsenne liikkeelle myös matkoilla.

Kaipiainen

Haasteeseen voit osallistua kirjaamalla perheen päivittäiset liikuntatunnit #millionhoursofjoy-kampanjasivulle tai jakamalla liikuntahetkiä Instagramissa tai Reiman Facebook-sivulla hashtagilla #millionhoursofjoy. ReimaGo:n käyttäjät voivat myös automaattisesti lahjoittaa liikutut tunnit haasteeseen.

Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken Reima arpoo tuotepalkintoja, minkä lisäksi jokaisesta kampanjan osallistujamaasta arvotaan yksi perhe osallistumaan elämysmatkalle Rukalla järjestettävään Reima Kidventure -tapahtumaan maaliskuussa 2018.

Liikunnan iloa kaikille!

Lammassaari

Kyllä Suomessakin paistaa aurinko!

On taas se aika vuodesta: valot saa pitää päällä koko päivän, että näkee lukea sosiaalisesta mediasta ystävien pohdintaa tästä Suomen parhaasta vuodenajasta. Harva vaikuttaa tyytyväiseltä – varsinkin kun vettä tulee vaakasuoraan, eikä kukaan omista saappaita. Jostain syystä myös vesikelit yllättävät suomalaisen joka vuosi.

Tänä vuonna olen kuullut erityisen paljon kommentteja siitä, kuinka kesä oli kylmä ja ikävä. Mökeillä oli kurjaa, eikä osa ollut vaivautunut sinne ollenkaan. Ja tietenkin taas kerran mustikkasato oli katastrofaalinen, ja nekin vähät joutuivat vääriin käsiin. Kaiken kaikkiaan oli kurjaa.

Minä ajattelin nyt Instagram Travel Thursdayn hengessä todistaa heidän kaikkien olevan väärässä: kyllä Suomessa paistoi kesällä aurinko. Minun instagramissani on siitä monta todistetta, jotka nyt haluan jakaa teidän kaikkien kanssa.

Se alkoi jo keväällä, kun hehkuva aurinko toivotti talveen väsyneen matkaajan tervetulleeksi uuteen kauteen. Erityisen hienolta aurinko näytti oman mökin terassilta, kun sinne vihdoin monen kuukauden odotuksen jälkeen taas pääsi. Kevät on meille aina haastavaa ja arvoituksellista aikaa, sillä mökkitiemme kulkee syvän notkelman kautta. Tuo notkelma on yleensä täynnä lunta vielä hyvin pitkään sen jälkeen, kun lumet muualta ovat lähteneet, minkä vuoksi maan pitää olla todella puhdas ennen kuin me pääsemme autolla omalle tontille asti. Se hetki, kun keväällä vihdoin pääsee mökille, on aina vuoden paras hetki.

Keväällä aurinko korosti myös uuden syntyä, kun kirsikan kukat nauttivat lämmöstä. Ei tarvinnut matkustaa edes Japaniin asti, kun hanamista pystyi nauttimaan myös Kaipiaisissa.

Juhannuksena aurinko on yleensä parhaimmillaan. Vaikka tänä vuonna juhannussäät olivat enemmänkin jäätäviä kuin helliviä, osui aurinko kuitenkin joskus meillekin.

Eniten saimme kuitenkin nauttia auringosta kesäretkillämme. Teimme päiväretkiä niin Verlaan, Kotkaan kuin Tykkimäen huvipuistoonkin, ja säät suosivat meitä Kotkan retkeä lukuun ottamatta. Onneksi teimme sinne uuden vierailun vain pari viikkoa myöhemmin, kun kävimme katsomassa Kotkan Meripäivien meininkiä 16 vuoden jälkeen.

Teimme kesällä monta mukavaa retkeä, kuten tämän Kotkan Meripäiville. Tästä eteenpäin keikkakalenteri kuitenkin kumisee tyhjyyttään, ja uusi arki hankaloittaa matkojen suunnittelua. Kaikkea toivoa ei ole kuitenkaan vielä menetetty – siitä lisää blogin puolella. ✨ 🇬🇧 We took many nice trips this summer – including this one to my old home city Kotka. After this we have no trips planned. What kind of a travel blogger am I? I haven't lost all hope yet, so there might be some surprises on the way. Thoughts about this now on the blog. ✨ ☀️ #kotka #visitkotkahamina #katariinanmeripuisto #kotkanpuistot #kotkanmeripäivät #bluesky #merenäärellä #travelwithkids #travelwithchildren #wearetravelmums #adventuringmoms #matkabloggaaja #matkablogi #travelblogger #travelblog

A post shared by Katja Jankeri (@lahtoselvitetty) on

Tätä maisemaa katselin lapsuudessa lauantai-iltaisin, kun Hugo Mullqvist ja Jytyorkesteri soittivat taustalla. Ulkona miehet seisoivat tupakkaringeissään, naiset hiipivät kesämekoissaan pihan perälle huussiin, ja nuoret tekivät vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen joko mopon pärinällä tai ihailevalla hihinällä. Jossain vaiheessa Verlan puuhiomo ja pahvitehdas luetteloitiin Unescon maailmanperintöluetteloon, ja tanssit joutuivat siirtymään kauemmas museoalueelta. Tänä päivänä Verla on yksi Suomen kesän hienoimmista vierailukohteista, jota käy ihailemassa jopa 30 000 ihmistä vuosittain. Tarina Verlasta ja minusta nyt blogissa – linkki biossa! ✨ 🇬🇧 When I was a child I used to watch this on many Saturday evenings. I saw men standing there smoking cigarettes, women going to the outhouse with their skirts flying in the wind and young boys and girls trying to impress the opposite sex. A band was playing in the background. Later Verla became a Unesco World Heritage Site, and the dances had to move away from the museum site. Today Verla is one of the most interesting cultural sights in Finland and about 30 000 people visit there every year. There's a story about me and Verla now on the blog – also in English. Link in bio! ✨ ☀️ #verla #verlantehdasmuseo #verlagroundwoodandmill #kouvola #visitkouvola #unescoworldheritagesite #tripdownmemorylane #matkabloggaaja #matkablogi #travelblogger #travelblog

A post shared by Katja Jankeri (@lahtoselvitetty) on

Lappeenrannan seudulla ja Taipalsaarella vietimme useammankin päivän, ja siellä saimme todellakin nauttia auringosta ja lämmöstä. Lapset kahlasivat rantavedessä ja Lappeenrannan hiekkalinnalla tuli oikein hiki hiekkalaatikon reunalla istuessa.

Eikä tämä syksykään täysin ilman aurinkoa ole mennyt. Pari viikkoa sitten lämpötilat olivat korkeammalla kuin juhannuksena, ja ainakin Lammassaaressa kävimme ihanassa auringonpaisteessa. Syksy on suosinut ulkoilua, vaikka lokakuu saapuikin yhtenä märkänä rintamana.

Nyt olen haikein mielin heittänyt jäähyväiset kesälle ja kaivanut kaapista esiin kuravaatteet ja kumisaappaat. Mökki on kuta kuinkin laitettu talviteloille, ja arki on täyttänyt kalenterin. Onneksi on kuitenkin kuvat, joista voi tarkistaa, että oli se kesä kuitenkin yhtä ihana ja aurinkoinen kuin muistinkin. Hellepäiviä ei kai juuri koko kesänä Suomessa ollut, mutta edes vähän sitä auringonpaistetta.

Yksi tämän vuoden auringonpaiste on kuitenkin jäänyt mieleeni muita kirkkaampana. Vietimme joululomaa maaseudulla Kaipiaisissa, missä pakkanen laskeutui pariinkymmeneen asteeseen ja pysytteli siellä useamman päivän. Sinnikkäästi yritimme ulkoilla joka päivä, vaikka se käytännössä tarkoitti parin minuutin piipahdusta, ennen kuin lapset alkoivat romahdella yksi kerrallaan.

Matalalla paistava aurinko oli kuitenkin niin kirkas, että se paljasti kaikki kuviot, joita pakkanen oli onnistunut ikkunalaseihin tekemään. Harvoin ikkunat ovat niin täynnä jäisiä kukkia. Parasta näissä muodostelmissa ja niihin paistavassa auringossa oli se, että niitä sai katsella sisällä ihanassa lämmössä.

Tämä ajatus mielessäni suuntaan kohti seuraavaa talvea: kylmästä ja pimeästä ajasta huolimatta sisällä on lämmintä ja valoisaa, eikä aurinkokaan koko talvea poissa pysyttele. Keskitalven aurinko onkin harvinaisena vieraana montaa muuta kollegaansa kirkkaampi ja tervetulleempi. Ja niiden kirkkaiden ja paisteisten talvipäivien jälkeen saapuu taas se kevätaurinko, joka ennen pitkää osuu meihinkin.


 

*Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover.

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Lue tempauksesta lisää täältä.

Minut löydät Instagramista nimellä @lahtoselvitetty.

Suomi-kohde numero 32: Taipalsaari

Saimaan saaressa pikkuinen torppa / istuu portailla Nestori Miikkulainen. / Lepokivellään iäkäs norppa / katsoo ystävää ymmärtäen.

Suomen suurin – ja Euroopan neljänneksi suurin – järvi Saimaa on tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Sen rannoilta löytyvät muun muassa Lappeenranta, Mikkeli ja Savonlinna, eikä kovin moni ole säästynyt vene- tai laivamatkalta Saimaalla. Jos on ikuisesti pysynyt pääkaupunkiseudulla, on ehkä kuitenkin joskus katsonut Saimaa-ilmiön. Tai ainakin Kauniin Veeran eli ballaadin Saimaalta. Tai ainakin on seurannut WWF:n Norppaliveä, jossa on mahdollista seurata lepokivellä makailevaa saimaannorppaa.

Minulle Saimaa ei kuitenkaan merkitse norppia, oopperajuhlia tai edes paistettuja muikkuja, vaan minun Saimaani on pieni ja helposti lähestyttävissä. Siinä voi uittaa varpaitaan aivan rauhassa, ja sen rannalta voi lähteä pienellä perämoottorilla vaikka minkälaisella tuulella, sillä lähin ranta on koko ajan lähellä.

Taipalsaari

Taipalsaari

Minun toinen kesäidyllini löytyy nimittäin Taipalsaaren pieneltä Antiosaarelta. Vaikka Taipalsaareltakin voi päästä Suur-Saimaalle ja veneillä sitä pitkin vaikka Savonlinnaan, olen minä keskittynyt nimenomaan kirkonkylään ja sen Leikonrantaan, josta putputan muutaman minuutin Antiosaareen. Matkaa lähtörannasta määränpäähän kertyy kilometrin verran, eikä Antiosaaresta lähimpään kohtaan manteretta ole edes sataa metriä. Antiosaaresta tarkasteltuna Saimaa ei siis ole suuri ja mahtava, vaan oikein kiva pieni kotijärvi.

Taipalsaari

Taipalsaari

Parasta Antiosaaressa on se, että lyhyen venematkan jälkeen olemme kaikkien kirkonkylän palveluiden äärellä. Noin kilometrin kävelymatkan varrella on uusia hienoja omakotitaloja, mutta toisaalta myös Röytyn kotiseutumuseo, jonka tiloista löytyy kaikenlaista katseltavaa. Erityisen paljon lapsia kiinnostivat kesällä nukkuma-aitat, joiden käyttötarkoitus ei meinannut aueta heille millään. Opastustaulussa vielä kerrottiin aittojen lukituksen olleen ennen aikaan tärkeä asia, sillä paitsi että aitassa yöpyjät pystyivät lukitsemaan ovensa, saattoi talon isäntä lukita oven ulkopuolelta, jos tyttären luona oli kylässä mieluisa poika. Poika ei päässyt karkuun ennen aamua ja isän kohtaamista.

Taipalsaari

Taipalsaari

Taipalsaari

Taipalsaari

Keskellä kirkonkylää kohoaa yksi Suomen kauneimmista kirkoista. Taipalsaaren vuonna 1754 valmistunut ristinmuotoinen puukirkko on suosittu vihkikirkko, ja vierailijat käyvät ihastelemassa sen sinivalkoista sisäpuolta, jota korostaa alttaritaulun tilalla oleva suuri kullattu risti.

Taipalsaari

Taipalsaari

Taipalsaari

Taipalsaari

Erityisen kauniilta kirkko näyttää juuri Leikonrannasta saapuessa, kun se kohoaa ohrapellon takana hieman peltoa korkeammalla. Kirkkaan vihreä ohrapelto ja keltaiseksi maalattu kirkko muodostavat maiseman, joka sopisi mihin tahansa postikorttiin.

Taipalsaari

Kirkosta nähden tien toiselta puolelta löytyy Taipalsaaren kirkonkylän toinen keskus: Pölkkybaari. Ihmiset saapuvat Lappeenrannasta asti syömään Pölkyn pizzaa, vaikka minun makuuni se onkin vähän turhan tuhtia ja suolaista. Vuosien varrella olen kyllä ehtinyt nauttia ravintolassa paitsi monen monituisesta pizzasta ja oluesta, myös sunnuntai-iltojen tietovisasta, jonka voittaja pääsee laatimaan seuraavan viikon kysymykset. Kyseisessä visassa hopea ei siis koskaan ole häpeä, vaan usein hyvinkin toivottu lopputulos.

Taipalsaari

Lienee sanomattakin selvää, ettei minun Saimaallani bongata norppia – ne viihtyvät paljon suuremmissa vesissä. Sieltä ei juuri kannata etsiä edes Nestori Miikkulaisia, sillä saariin eksyvät naiset pääsevät kyllä helposti takaisin mantereen puolelle. Harvat kyläläiset asuvat saarissa, vaan korkeintaan menevät niille mökkeilemään. Pölkkybaarin hirsiseinien sisäpuolelle eivät kovat tuule puhalla.

Naiset myös voivat hyvinkin asettua Saimaan saarille. Minä nimittäin tulin juuri Antiosaareen tapaamaan kivaa miestä, johon olin tutustunut töiden merkeissä. Siitä on aikaa jo yli 15 vuotta, mutta edelleen vierailut Antiosaarella ovat kesän kohokohtia – myös lapsille, jotka kaikki ovat saapuneet saareen ensimmäisen kerran aivan vauvoina.

Taipalsaari

Edelleen me istumme terassilla ja katselemme Saimaalle, jolla näkyy monta saarta ja ainakin pari muuta rantaa. Pieniä veneitä lipuu ohi tasaiseen tahtiin. Koivun oksiin osuvan tuulen ja vesilintujen huudon lisäksi hiljaisuuden rikkovat kirkonkylän mopopoikien vastaviritetyt kulkuneuvot. Sama asetelma (mopojen ääniä lukuun ottamatta) on ollut olemassa 1960-luvulta asti, ja samaa maisemaa on mieheni katsonut vauvasta asti.

Siinä on minun Saimaani.

Taipalsaari


 

Saimaa is Finland’s biggest lake, and also the fourth biggest lake in Europe. Everyone in Finland knows Saimaa, and most have visited its big cities like Lappeenranta, Mikkeli and Savonlinna, and many have also reached the lake by boat. The lake is also famous for its own seal: Saimaa ringed seal.

But for me Saimaa is not about the seal or an opera festival, but it’s a small and approachable lake. I can dip my toes in the water and I can take the small boat without having to worry about winds, because the shore is always close.

This is all because of my other favourite summer spot, which is located in Taipalsaari on a small island called Antiosaari. We always take our little outboard motorboat to Antiosaari, which is about a kilometer away from the shore. On the other side of the island, than where we go ashore, the mainland is only about 100 meters away from the island. So from our point of view, Saimaa is not a big and mighty lake, but a small and cozy one.

The best thing about Antiosaari is that after a short boatride we can access all the services at the center of Taipalsaari. The short walk to the center is accompanied by big and excpensive houses, but also the Röytty Local History Museum. It’s an interesting spot to get to know about life before in that area.

Right next to Röytty rises one of the most beautiful churches in Finland. The Taipalsaari church, that was built in 1754, is a popular church for weddings, and many visitors go admire the blue and white interior, that’s highlighted with the big gilded cross, which serves as an altarpiece.

On the other side of the main road you can find the other important building in Taipalsaari: the local bar Pölkkybaari. People drive all the way from Lappeenranta to eat pizza there, even though their pizzas are a bit too heavy and salty for my flavour. Still I’ve eaten a lot of pizzas there, as well as drank many beers as I’ve attended the traditional Sunday night quiz. The winner of the quiz gets to do the guestions for next week, so many times being second is the most popular ranking.

A very famous Finnish song says that you can’t get a woman to stay at Lake Saimaa, that all you have as a friend is the seal. At my Saimaa there are no seals, but much more of us women. I’ve actually traveled there to see one nice man I had got to know a bit before. Now – after almost fifteen years – we still sit at that same terrace and look at the same lake. And so do the kids, who have all visited the place for the first time as babies.

That sight has remained the same since the 60’s when my husband looked at it as a baby, and now our kids do that. There’s a small boat passing by every now and then, and the silence is being interrupted only by the light wind and some birds. Now that is the Lake Saimaa I know!

Costa Bravan makuja mereltä ja vuorilta

*Yhteistyössä Catalan Tourist Board ja La Cuina de l’Empordanet

Vesi herahtaa kielelle, kun ajattelenkin niitä: valkosipuli-tomaattileivät, manchego-juusto, serrano-kinkku, öljyssä tirisevät katkaravut. Puhumattakaan kaikista niistä kaloista, crema catalanasta ja flanista.

Minun rakkauteni katalonialaiseen ruokaan on peräisin 2000-luvun alusta ja kahdesta matkastani Barcelonaan. Tuolloin vielä lapsettomana pariskuntana söimme pitkät lounaat ja jaksoimme istua päivällispöydässä myöhään saakka. Ehdimme maistella monenlaisia makuja, joita Katalonian pääkaupunki meille tarjosi.

Mukaan mahtui toki myös vähän vähemmän onnistuneita kokemuksia, kuten legendaarisen Els Quatre Gats -ravintolan neljän mössön lounas. Mössöt kai olivat erilaisia pateita, mutta pääruokana ne jättivät suuhun hieman omituisen tuntuman. Ehdottomasti enemmän on kuitenkin ollut positiivisia kokemuksia, joita on yritetty toistaa sitten Suomessakin.

Palafrugell

Palafrugell

Kesäkuussa kävin tutustumassa Katalonian pohjoisempaan rannikkoon eli Costa Bravan alueeseen. Olin matkassa Catalan Tourist Boardin ja Cuina de l’Empordanetin kutsumana, ja oleellisessa roolissa matkalla olivat Katalonian maut. Matkan teemana oli mar i muntanya – meri ja vuori – joten luvassa oli syötävää niin merestä kuin vuoriltakin. Costa Bravan aluetta leimaa vahvasti sen asema idässä avautuvan Välimeren ja lännessä kohoavien vuorten välissä: molemmista tulee vaikutteita niin kulttuuriin kuin ruokapöytäänkin.

Palamos

Palamos

Palamos

La Cuina de l’Empordanet on Costa Bravan alueen ravintoloitsijoiden perustama yhteisö, jonka tavoitteena on markkinoida aluetta ruokamatkailijoille. Yhteisö on ollut olemassa jo vuodesta 1995, ja se haluaa mainostaa erityisesti Empordàn aluetta ykkösluokan kulinaristisena matkakohteena. Ryhmä uskoo vahvasti alueen omiin erityispiirteisiin ja jatkuvaan kehitykseen, ja keskiössä ovat lähituottajien toimittamat ensiluokkaiset tuotteet. Ryhmään kuuluu yhteensä 20 ravintolaa, joista me ruokailimme viidessä.

Matkan tarkoituksena oli tutustuttaa meidät paitsi La Cuina de l’Empordanetin ravintoloihin, myös tahoihin, joilta ravintolat hankkivat raaka-aineensa. Me kävimme tutustumassa niin paikalliseen tuottajaan, jonka vuohenmaitojogurtit oli söpösti nimetty hänen oman poikansa mukaan, kuin Mas Ollerin viinitilaan, jonka tuotteita monet yhteisön ravintolat tarjoilevat. Kävimme myös Palafrugellin sunnuntaimarkkinoilla, jotka notkuivat tuoreita vihanneksia ja muita paikallisia raaka-aineita.

Mas Oller

Mas Oller

Mas Oller

Katalonia

Katalonia

Matkan selkärangan kuitenkin muodostivat yhteisön ravintolat, jotka halusivat tarjota meille parastaan. Jokaiseen päivään kuuluivat hotellin aamiaisen lisäksi lounas, joka parhaimmillaan oli 13 lajia, sekä vähintään yhtä mittava illallinen. Monesti illallisen tarjoavalla ravintolalla olikin vähän epäkiitollinen paikka esitellä osaamistaan joukolle, joka oli poistunut monen tunnin lounaalta vasta vähän aiemmin. Kiltisti kuitenkin yritimme suoriutua myös niistä lajeista, joita illalliselle oli valmistettu.

Monen pitkän aterian jälkeen alueen keittiöstä alkoi hahmottua selkeitä ominaispiirteitä: Palamósin katkaravut, jotka ovat alueen merellinen ylpeys; paellaa muistuttavat riisiruoat, joissa proteiini kuitenkin asetellaan annoksen päällimmäiseksi eikä upoteta riisin sekaan; sekä kylmä gazpacho, joka useimmiten valmistettiin vesimelonista. Merenelävät olivat vahvassa roolissa, koska meren äärellähän koko ajan olimmekin. Pitkiin aterioihin kuului yleensä myös joku liha-annos, joka usein oli jonkinlaista pitkään haudutettua lihaa. Minun ilokseni liha-annokset olivat hyvin maltillisen kokoisia, sillä ensimmäiseltä Barcelonan matkaltani muistan tilanteen, jossa vetäisin valtavan lihakimpaleen heti matkan kärkeen, ja kärvistelin sen aiheuttaman olotilan kanssa pari päivää.

La Calendula

La Calendula

Vierailemistamme ravintoloista kokonaisvaltaisimmaksi kokemukseksi nousi La Calendula, jonka ihana omistaja Iolanda Bustos on luonut täysin muista poikkeavan kokonaisuuden. Hänen ruokiensa lähtökohtana ovat syötävät kukat, joita hän kasvattaa niin ravintolan pihalla kuin kotonaankin. Kukkia löytyy jokaisesta annoksesta, eivätkä ne ole vain koristeita, vaan tuovat maullaan annokseen oman vivahteensa. Tarjoilijat korostivat meille kaikkien lautasella olevien elementtien olevan tarkoitettu syötäväksi, mutta silti minua hieman epäilytti laittaa suuhuni begoniaa, jollaisia olin juuri istuttanut mökillä huussin nurkalle koristeeksi. Lopulta begonia maistui mukavan suolaiselta, mutta maltoin kuitenkin loppukesän pitää sormeni erossa huussin koristeista.

La Calendula

La Calendula

La Calendula

La Calendula

Pienessä Regencósin kylässä sijaitsevaan La Calendulaan kannattaa ehdottomasti ajella kauempaakin. Tuhdin aterian jälkeen voi siirtyä lepäämään Iolandan miehen pitämään hotelliin heti kadun toiselle puolelle. Hotellin pieni uima-allas sijaitsi ravintolan pihalla.

La Calendula

La Calendula

Pääsimme myös seuraamaan ruoan valmistusta näytöskeittiössä, jossa meille aterioiden rakentumista esitteli Mas dels Arcs -ravintolan Toni Izquierdo. Toni esitteli niin kalan perkausta kuin katkarapujen paistamistakin, ja näimme myös, kuinka paikallinen riisi oikeaoppisesti kypsennetään pannulla. Vaikken mikään mestarikokki olekaan, ilahduin suuresti siitä, että monet käytetyt tekniikat olivat itselleni tuttuja. Toni esimerkiksi korosti, ettei hän koskaan kypsennä vihanneksia ennen niiden laittamista riisin sekaan – mikä ei tulisi mieleen minullekaan.

Palamos

Palamos

Palms

Jos minun pitäisi tiivistää Katalonian ja Costa Bravan keittiö mahdollisimman tiiviisti, tekisin sen näiden kahden kuvan avulla:

Tämä ensimmäinen on Toni Izquierdon valmistama annos katalonialaista riisiä ja Palámosin katkarapuja. Annos muistuttaa Valencian alueelta kotoisin olevaa paellaa, mutta aineksia ei ole sotkettu riisin sekaan, vaan ne on aseteltu riisikakun päälle. Hyvä, mutta erittäin täyttävä, annos.

Palamos

Tämä toinen taas on ehkä kaunein ruoka-annos, jonka olen koskaan syönyt. Iolanda Bustosin La Calendula -ravintolan jälkiruoka oli nimetty yksinkertaisesti nimellä Floralegi, ja sen kuvailtiin koostuvan erilaisista kukista ja erilaisista koostumuksista. Minä löysin tästä annoksesta ainakin jonkinlaista moussea ja ihanaa hattaraa.

La Calendula

Näistä ruoista ensimmäisen osaisin valmistaa, toista en ikinä. Juuri siksi nämä edustavatkin katalonialaisen keittiön kahta ääripäätä: toisaalta vahvaa konstailematonta perinnettä, mutta toisaalta myös uusia keksintöjä, joihin vierailija ei ole varmasti koskaan törmännyt missään. Se, kummasta ruokailija sitten enemmän pitää, on täysin jokaisen oma makuasia.

Minä kuitenkin syön mielelläni molempia!

Suomi-kohde numero 31: Sydän-Savo

Kun savolainen alkaa puhua, vastuu siirtyy kuulijalle.

Näinhän se on: tällaiselle eteläsuomalaiselle jokaisessa savolaisen lausumassa sanassa on ihan liian monta konsonanttia ja vokaalia, ja diftongit ovat yleisempiä kuin ala-asteen äidinkielen kokeessa. Miten sitä pittäis ymmärtää mittään?

Minun lapsuuteeni Savon murre kuitenkin liittyy vahvasti: se on se murre, joka minun mielessäni yhdistyy kirkkaaseen auringonpaisteeseen, pitkiin kesäpäiviin ja lämpimään rantaveteen. Lannan tuoksuun, karanneisiin sikoihin ja heinäpeltoihin. Se on se murre, jonka säestyksellä pieni kaupunkilaistyttö tutustui oikeaan maatilaan ja suomalaiseen maaseutuidylliin.

Minun isäni on syntynyt Iisalmessa. Hänessä ei ole jäljellä tippaakaan savolaisuutta, mutta hänen sukunsa on yhä siellä. Meidän perheemme kesätraditioon kuuluikin aina automatka isäni sukulaisten luo Iisalmelle ja Pielavedelle. Ajoimme pikku-Saabilla tai kupla-Volkkarilla monta sataa kilometriä: yövyimme matkan varrella jollakin leirintäalueella ja yritimme yhdistää matkaan jonkin mukavan kohteen, kuten Mikkelin torin tai Savonlinnan.

Savo

Perillä meitä odotti aina se idylli, jollaisia olen myöhemmin nähnyt vain elokuvissa: miehiä peltotöissä, naisia huivit päässä leipomassa leipää ja lapsia juoksentelemassa pitkin pihoja yhdessä eläinten kanssa. Yhden sukulaisen ovivahtina oli koiran sijaan lammas, joka ei tosiaan ollut helpoimmasta päästä ohitettavia. Me ruokimme lampaita, kävimme uimassa ja seurasimme leikeissä sukulaislapsia, joita oli vaikea ymmärtää. Vessahädän yllättäessä he juoksivat pusikkoon, kun me lähdimme etsimään lähintä vessaa. Viikon tai kahden päästä ajoimme takaisin kotiin ruskettuneina ja hiukset täynnä heinänkorsia.

Savo

Yritin tänä syksynä palata noihin lapsuuden kesiin ja lähteä etsimään vanhoja mansikkapaikkojani. Isäni sukulaiset olivat päättäneet kokoontua vanhoille laitumilleen vaihtamaan kuulumisia ja kiertämään vielä kerran läpi paikat, joissa yhdessä kasvoivat isoiksi. Minäkin olisin mielelläni vielä palannut sinne pellon reunalle ja kuullut murteen korvissani.

Matka ei kuitenkaan toteutunut, sillä viikonlopuksi sovittu ohjelma muuttui iloisesta jälleennäkemisestä taas yksiksi hautajaisiksi. Suurta sukulaisjoukkoa koossa pitävä sukupolvi sammui lopullisesti, kun isäni enon vaimo kuoli. Suvun vanhempi väki lähti hautajaisiin, ja minä jäin kaiholla katselemaan vanhoja valokuvia 1980-luvun kesistä: rantaan lipuvasta puuveneestä, kattotalkoista ja heinää hamuavista lampaista.

Savo

Mitään noista ei tietenkään ole enää olemassa, sillä Suomi on muuttunut maaseutuyhteiskunnasta kaupunkien jonoksi. Pellot on laitettu pakettiin, eläimet keskitetty suuriin yksiköihin ja puuveneet vaihdettu lasikuituisiin pikaversioihin.

Silti jäljellä on vielä se murre: runsas, kiemurainen ja polveileva. Vieläkään en oikein ymmärrä Savon murretta, enkä sen puhujia, mutta aina vain se kuitenkin nostaa mieleeni auringonpaisteen ja iloiset hetket. Älkää siis savolaiset ihmetelkö, jos seurassanne katseeni muuttuu poissaolevaksi: se on vain lämpimiä muistoja ja kaipuuta menneeseen.

Savo


Finland is full of dialects, that sound strange even to other Finnish ears. One of the trickiest ones is the dialect of Savo, which you can hear in central Finland. There is even a saying: ”when someone from Savo is talking, the responsibility immediately lies on the listener”. It means that it’s impossible to understand – let alone trust – them.

I have very fond memories of the Savo dialect from my childhood. For me it’s the dialect that takes me straight to the happy days of my childhood: bright sunshine, long summer days and the warm water in the lakes. The dung, the pigs and the hay fields. It’s the dialect that helped this little city girl get to know real country life.

My father was born in Iisalmi, which is right in the heart of Savo. There’s nothing of that left in him, but his relatives are still there. That’s why we used to drive there every summer when I was a child. We used to take our little car hundreds and hundreds of kilometers to Iisalmi or Pielavesi to visit his relatives. It took us a couple of days to get there, but we always tried to see something interesting on the way.

Once there we were greeted by a sight that I haven’t seen since – except in the movies: men working in the hay fields, women with their hair covered with a scarf baking bread, and kids running around with farm animals. One of my relatives had a sheep guarding the front door instead of a dog. The sheep didn’t want to let us in, because he had a mission. We used to feed the sheep, went for a swim and followed our little cousins, who we didn’t really understand, but who always had something to do. After a week or two we drove back with a good tan and some hay in our hair.

I tried to go back to those childhood summers this fall. My father and his relatives decided to get together one more time and visit those familiar places, where they grew up together. I would have liked to join them very much.

The fate decided otherwise and the happy get-together turned into yet another funeral. As my grandmother’s brother’s wife passed away, the generation that kept us together was all of a sudden gone. The older members of the family went to a funeral, as I stayed behind watching pictures of the summers in the 1980’s: a wooden boat sliding ashore, cousins fixing the roof and the sheep trying to get their share of the hay.

None of those things excist anymore, because Finland has turned from an agricultural society to a row of cities. No more hay fields or houses with just a few animals. But the thing that still excists is the dialect: rich, winding and full of details. I still don’t understand much of it, but still it brings back all the good memories: the sunshine and all those happy moments.

Costa Bravan unelmakaupunki Girona

*Yhteistyössä Catalan Tourist Board ja Cuina de l’Empordanet

Renfe eli Espanjan valtion rautatiet kuljettavat mielellään myös turisteja kaupungista toiseen. Barcelonasta pääsee rautateitse niin Madridiin, Bilbaoon kuin Valenciaankin, ja sitä kautta aina Andalusian Malagaan, Granadaan ja Sevillaan.

Hieman lyhyemmän junamatkan päässä on Katalonian toiseksi suurin kaupunki Girona, johon matkaa Barcelonasta kertyy noin noin tunti. Gironassa asuu lähes 100 000 ihmistä, mutta silti Barcelonaan verrattuna se tuntuu pikkukaupungilta, johon voi lähteä hengähtämään suurkaupungin sykkeestä. Kataloniassa Girona tunnetaan vauraana kaupunkina, joka siintää monen haaveissa asuinpaikkana. Monet eurooppalaiset tuntevat kaupungin halpalentoyhtiöiden määränpäänä, josta jatketaan matkaa Barcelonaan.

Girona

Girona

Minä kävin Gironassa kesäkuussa Catalan Tourist Boardin ja Cuina de l’Empordanetin järjestämällä retkellä. Tuon päivän aikana lämpömittari kohosi +38 asteeseen, joten kaupunki jäi mieleen aurinkoisena ja hikisenä. Opas saatteli meitä varjosta toiseen, kun yritimme vältellä pahinta paahdetta.

Toisaalta hikisen kierroksen jälkeen euron hintaiset oluet maistuivat erinomaisilta Placa de la Independencian aukiolla – samoin kuin Michelin-palkitun ravintolan El Celler de Can Rocan tytäryhtiön Rocambolescin jäätelöannokset. Meitä varoitettiin etukäteen jäätelöannosten kalliista hinnoista, mutta suomalaiselle kuluttajalle 2,80 euron hinta isosta pallosta kahdella lisukkeella oli naurettavan halpa hinta. Jäätelökioskissa tosin kannattaa varautua odotteluun: lyhytkin jono eteni hitaasti, kun asiakas toisensa jälkeen aloitti valintakierroksen vasta tiskillä ja vielä kuvasi kaiken siinä valitessaan.

Girona

Girona

Kaupunkia halkoo Riu Onyar -joki, jonka yli on mahdollista mennä useampaakin siltaa pitkin. Kuuluisin silloista on Gustave Eiffelin suunnittelema metallisilta, joka on rakennettu vain vähän ennen Eiffelin kuuluisinta rakennusta Pariisissa. Tämä silta lienee yksi Gironan kuvatuimmista kohteista, samoin kuin jokimaisema sillalta katedraalille päin.

Girona

Girona

Gironan kaupungissa on kaksi tärkeää kohdetta, joihin vierailijat mielellään viedään: vuonna 1417 rakennettuun goottilaiseen katedraaliin, sekä vanhaa kaupunkia ympäröiville muureille eli Passeig de la Muralle, jonka päälle pääsee kävelemään. Vaikka muureilta epäilemättä olisivat avautuneet upeat näkymät, jätimme kiipeämisen suosiolla toiseen kertaan – sen verran hikistä oli pelkkä käveleminen tasaisella kadulla.

Girona

Girona

Girona on tunnettu myös Game of Thrones -televisiosarjan yhtenä kuvauspaikkana. Sarjan kuudetta kautta kuvattiin aivan kaupungin keskustassa, ja Girona sai näytellä niin Braavosin vapaakaupunkia kuin Kings Landingiäkin. Kaupungin kulmat saivat portailleen sokean Arya Starkin, joka kerjäsi rahaa ja taisteli häntä vainoavaa Waifia vastaan.

Girona

Me piipahdimme Gironan juhla-aukiolla Placa dels Juratsilla, jolla Arya Stark seurasi näytelmää Lannistereiden suvusta sekä oman isänsä mestauksesta. Aukiolla järjestetään todellisuudessakin esityksiä ja juhlia. Ihailimme myös Sant Martin luostarin portaita, joita pitkin Arya pakeni veistä heiluttavaa Waifia. Tänä päivänä portaat johdattavat yliopistolle, jonka opiskelijat kipittävät portaita ylös ja alas päivittäin välittämättä kameroiden kanssa jalkoihin jäävistä turisteista.

Girona

Gironan katedraali taas näytteli televisiosarjassa Baelorin Suurta Septiä, jonka portaita pitkin Jamie Lannister rynnisti hevosella puolustamaan perhettään. Todellisuudessa katedraalin portailta avautuu aivan erilainen maisema kuin televisiosarjan avara merinäkymä tuhansine ihmisineen: portaiden alapäässä ovat heti vastassa seuraavat talot, joiden eteen pieni kaupunkijuna puksuttaa uskollisesti.

Girona

Girona on kaupunki, johon mielelläni matkustaisin uudelleen tutustumaan siihen paremmin. Yhden päivän vierailu ei antanut riittävää kuvaa kaupungista, joka on paljon muutakin kuin keskiaikainen keskusta. Kaupungista ei myöskään voi saada täyttä kuvaa, jos sen kaduilla ei vietä yhtään iltaa.

Paikallisilla ei kuitenkaan ole vain hyvää sanottavaa turisteista – ainakin jos on uskomista lakanoihin, jotka parvekkeilla julistivat kortteleiden olevan tavallisia asuntoja, eikä turistiasumuksia, varten. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä Barcelonan tavoin myös Girona kärsii kasvavasta turistimäärästä, joka vuokraa kalliita loma-asuntoja, ja sitä kautta vääristää kaupungin asuntomarkkinoita.

Girona

Poliittisuus näkyy Gironassa muutenkin, sillä onhan se katalonialainen kaupunki. Katalonian itsenäisyyttä puolustavia lakanoita oli ripustettuna ympäri kaupunkia, samoin kuin Katalonian lippuja. Oman osansa sai myös Gironan jalkapallojoukkue, joka oli juuri varmistanut nousun Espanjan pääsarjaan La Ligaan.

Girona

Girona

Parhaimmillaan Girona kuitenkin on pienillä kujilla, jotka johdattavat toisille pienille kujille. Toki noilla kujilla on paljon muitakin turisteja – ja myös hahmoja, jotka ovat saapuneet sinne turistien vanavedessä – mutta noita kujia pitkin vaeltamalla voisi varmasti löytää myös rauhallisen kulman itselleen.

Girona

Girona

Girona

Sillä kulmalla voisi katsella keskiaikaisia taloja ja kohottaa katseensa kohti katedraalia tai kaupunkia ympäröiviä muureja. Ehkei kuitenkaan kannata kuvitella olevansa nuori sokea Arya Stark, sillä Girona on paljon todempi kuin televisiosarjan kulissit. Se on kaupunki, jossa opiskelijat kiipeävät portaita entiseen luostariin ja istuvat kahvitauolle katedraalin portaille. Sieltä he kohdistavat katseena muualle Kataloniaan, jonka kanssa lokakuussa äänestävät itsenäisyydestä. Parvekkeista päätellen monessa asunnossa kannatettiin itsenäisyyttä, mutta silti jään mielenkiinnolla odottamaan äänestystulosta.

Girona

Sadetta pakoon? Älä unohda Katalonian Costa Bravaa

*Yhteistyössä Catalan Tourist Board ja Cuida de l’Empordanet

Viikonloppuna on tiedossa vaihtelevia sateita. Matti Huutosen puhe kantaa televisiosta jopa lasten leikkien ja riitojen yli. Sanoiko se, että sateita? Miten voi taas sataa? Vastahan se on satanut monta päivää.

Tähän aikaan vuodesta mieli alkaa harhailla pois Suomesta. Tiedän monien nauttivan myös syksystä kirkkaine väreineen ja kuulaine hetkineen, mutta minulle syksy on yhtä kuravaatteiden ja pimenevien päivien jatkumoa. Kun viikonlopuksikin luvataan pelkkää sadetta, on pakko tarttua pitkään siirrettyyn siivousurakkaan. Silti katse harhailee aina vain useammin nettisivustoihin ja erilaisiin tarjouksiin, joissa houkutellaan varaamaan lentoja lämpimämpiin kohteisiin.

Palafrugell

Kun minä olen miettinyt lämmintä lomakohdetta syksylle, olen pohtinut Kreikkaa, Kroatiaa ja jopa Espanjan aurinkorannikkoa. Helmikuisella Andalusian lomallamme huomasin, että alueelta löytyy paljon muutakin kuin Torremolinos ja Marbella. Pohdinnoistani olen kuitenkin unohtanut täysin yhden loma-alueen, jossa vielä syksyllä olisi lämmin, mutta pahin turistisesonki on jo ohi: nimittäin Katalonian Costa Bravan.

Palafrugell

Minä kävin kesäkuun puolessa välissä neljän päivän Costa Bravan kierroksella, jonka tarjosivat Catalan Tourist Board ja Cuina de l’Empordanet. Matkan tarkoituksena oli tutustua alueen matkailuun ja erityisesti sen kulinaristisiin mahdollisuuksiin. Ravintoloiden lisäksi kiersimme alueen kaupunkeja ja lomakohteita, eikä se vaikuttanut lainkaan hullummalta.

Pals

Kun paikallisten kanssa tuli puhetta Costa Bravasta, he jaksoivat aina huokailla sitä, kuinka alueesta tunnetaan vain legendaarinen Lloret de Mar. Siellä, jos missä, turisti saa tuntea olevansa aurinkolomalla, mutta paikallisten mielestä se ei edusta millään tavalla Costa Bravaa. Lloret de Mar lieneekin Costa Bravan vastine esimerkiksi Torremolinokselle.

Paikallisten mukaan Costa Bravalla kannattaa suunnata aivan muualle kuin Lloret de Mariin. Jopa sen naapurikohde Tossa de Mar on huomattavasti rauhallisempi ja enemmän paikallisten lomakohde.

Palafrugell

Me kävimme päiväkävelyllä kauniissa Calella de Palafrugellissa ja Llafrancissa, joiden pienet rannat ja kirkkaan sininen vesi tekivät ainakin minuun vaikutuksen. Kuumana sunnuntaipäivänä rannat olivat täynnä auringonpalvojia, snorklaajia ja uimareita. Joku oli lähtenyt liikkeelle SUP-laudalla, toinen taas hyppi kiviltä veteen uimaan. Veneitä kellui rantojen edustalla kymmeniä.

Palafrugell

Palafrugell

Palafrugell

Palafrugellin rantoja reunustaa rantakatu, joka on myös mukava kävelyreitti. Siitä lähtevää Cami de Ronda -vaellureittiä voisi seurata aina Ranskaan asti, ja alueen yrittäjät tarjoavatkin vaelluspakettia, johon kuuluvat majoitukset ja tavaroiden kuljetukset majapaikasta toiseen.

Palafrugell

Hieman Palafrugellia vauhdikkaampi rantakohde on läheinen Platja d’Aro, josta löytyy iloisia ihmisiä ja yöelämää. Me kävimme syömässä eräässä alueen hotellin ravintolassa, ja ainakin siellä laulut raikuivat naapuripöydissä läpi illan.

Costa Bravan suurin etu sen kauniiden maisemien lisäksi on minun mielestäni sen läheinen etäisyys Barcelonasta. Espanjan kaupungeista Barcelonaan saa useimmiten edullisia lentoja, ja voisipa rantalomaan yhdistää myös muutaman päivän yhdessä minun suosikkikaupungeistani.

Pals

Katalonia

Costa Bravan haaste on siinä, että siitä nauttiminen vaatisi auton vuokraamisen. Toki alueelta löytyy myös kohteita, joihin pääsee julkisilla kulkuvälineillä, mutta pienimmät ja charmikkaimmat kohteet ovat tavoitettavissa vain autolla. Tällainen on esimerkiksi pieni Palsin kylä, jonka läheisyydessä me majoituimme. Pals on pienestä koostaan huolimatta täynnä historiaa, jota kylässä asuvat oppaat esittelevät suurella intohimolla.

Pals

Pals

Pals

Pals

Jos autoa ei kuitenkaan halua ottaa vaivoikseen, kannattaa suunnata Blanesiin, johon pääsee Barcelonasta suoraan junalla. Blanesista on vain lyhyt taksimatka Lloret de Mariin, ja Palafrugelliinkin pääsee alle tunnissa. Myös bussilla pääsee kohteesta toiseen.

Costa Brava on täynnä rantakohteita, joissa pääsisi kastamaan varpaansa meriveteen vielä lokakuussakin. Sainkin vinkin, että alue on parhaimmillaan juuri syksyllä: ilmat ovat vielä tarpeeksi lämpimät rantaelämään, mutta suurin osa turisteista on poissa. Kuulostaa juuri minun kohteeltani!

Pals

Tällä hetkellä Barcelonan lentotarjoukset tuntuvat loistavan poissaolollaan. Syynä tähän saattavat olla elokuinen terroristi-isku Ramblasin kävelykadulla tai sitä edeltäneet mielenilmaukset kasvaneita turistimääriä vastaan.

Jos hyvä tarjous kuitenkin tulisi eteen, minä olisin valmis tarttumaan siihen vaikka heti! Vaakasuoraan vihmova vesi ja nuhaiset nenät saisivat kyllä minun puolestani riittää, ja olisin valmis anomaan lomaa. Tällä kertaa vain en jäisi harhailemaan pitkin rankasta kesästä toipuvaa Barcelonaa, vaan ottaisin heti suunnan kohti pohjoista. Eli lentosivustot: valmiina ollaan!

Katalonia

Suomi-kohde numero 30: Suomenlinna

Jos ystäväsi saapuu vierailulle Helsinkiin, mihin veisit hänet? Luultavasti Suomenlinnaan.

Jokaisessa nettikeskustelussa ja facebook-ryhmässä, jossa käsitellään vierailukohteita Helsingissä, suositellaan ensimmäisenä Suomenlinnaa. Ihmiset veisivät sinne lapsiperheet, juhlivat opiskelijat, romanttista nurmikaistaletta skumppapullon kanssa etsivät pariskunnat, sekä historiasta kiinnostuneet eläkeläiset – oikeastaan ihan kaikki. Välillä tuntuu, että jokaisen Helsinkiin saapuvan turistin pitäisi saapua kaupunkiin Suomenlinnan kautta. Vähän kuin ennen vanhaan New Yorkiin päästäkseen piti ensin käydä ilmoittautumassa Ellis Islandilla.

Trip Advisorin laskujen mukaan Suomenlinna on jopa koko Suomen suosituin turistinähtävyys. Yksi syy suureen kävimäärään ovat viimeisen vuoden aikana olleet Pokémon Go -pelaajat, jotka ovat löytäneet Suomenlinnaan sankoin joukoin etsimään pikkuhirviöitä, mutta kyllä saarilla muitakin turisteja on välillä ruuhkaksi asti.

Suomenlinna

Mikä ihme Suomenlinnasta sitten tekee niin ylivertaisen vierailukohteen?

Ensimmäisenä historia. Suomenlinnan merilinnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1748 linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärdin johdolla. Tarkoituksena oli saada Ruotsin itärajalle oma rannikkolaivasto ja sille tukikohta, sillä entinen rajalinnoitus Haminassa oli Uudenkaupungin rauhan myötä jouduttu luovuttamaan Venäjälle.

Vuonna 1809 Suomen päädyttyä osaksi Venäjää linnoituksen kehittäminen jatkui edelleen. Painopiste siirtyi Susisaaresta ja Kustaanmiekasta Isolle Mustasaarelle, johon rakennettiin esimerkiksi kasarmeja ja kirkko.

Suomenlinna

Suomen saavutettua itsenäisyyden Suomenlinna pysyi ensin venäläisen sotaväen hallussa. Sisällissodan aikana vuonna 1918 venäläiset luovuttivat Suomenlinnan punaisille, joilta alue otettiin valkoisten haltuun 12.5.1918. Tuolloin myös entinen Viapori (Sveaborg) sai nykyisen nimensä, kun salkoon nostettiin Suomen lippu. Suomenlinnassa toimi sisällissodan jälkeinen vankileiri, jonka 10 000 punavangista noin 1000 kuoli nälkään ja tauteihin. Yksi Suomenlinnan kuuluisimmista uhreista oli kirjailija Algot Untola, joka tunnetaan paremmin Maiju Lassilan nimellä. Untola kuoli 21.5.1918 epäselvissä olosuhteissa matkalla Suomenlinnaan teloitettavaksi.

Suomenlinna

Suomenlinna

Suomenlinnasta löytyy edelleen paljon merkkejä historiasta, kun kaikki kolme valtaa ovat jättäneet selviä jälkiä Suomenlinnan rakennuskantaan. Suomenlinnasta löytyy myös entinen pääsisäänkäynti Kuninkaanportti, Suurella linnanpihalla sijaitseva Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkki, sekä vuosina 1850-1854 rakennettu Suomenlinnan kirkko.

Suomenlinna

Toinen syy saapua Suomenlinnaan on sen asema elävänä kaupunginosana. Vaikka Suomenlinna on entistä puolustusvoimien aluetta, on se tänä päivänä täynnä todellista elämää kouluineen, päiväkotineen ja kirjastoineen. Vanhoissa kasarmeissa asuu ihmisiä, jotka matkustavat lautalla töihin mantereen puolelle, mutta palaavat illalla onnellisina takaisin kotisaarilleen. Nämä ihmiset eivät asu turistikohteessa, vaan turistit ovat löytäneet heidän kotipaikkansa.

Suomenlinna

Suomenlinna

Turistien saapuminen Suomenlinnaan ei olekaan enää pelkästään positiivinen ilmiö. Turistimäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta niin paljon, että Opetusministeriön alaisuudessa toimivan Suomenlinnan hoitokunnan tärkeänä tehtävänä on opastaa ihmisiä käyttäytymään paikkaa kunnioittavalla tavalla. Vierailijan täytyy muistaa kunnioittaa asukkaita ja heidän rauhaansa, eikä Suomenlinna ole eristetty alue, jossa saa tehdä mitä haluaa.

Suomenlinna on myös yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta. Se hyväksyttiin listalle jo vuonna 1991, ja siitä lähtien kävijämäärät ovat olleet kasvussa. Suomen Unesco-kohteista Suomenlinna on se, jossa suomalaiset ovat eniten vierailleet, vaikkeivät olisi tienneetkään vierailevansa Unesco-kohteessa. Viime vuosina paikalle ovat löytäneet myös ulkomaiset turistit, jotka ovat kansoittaneet lautat ja lauttarannan läheisen Panimon terassin hyvin tehokkaasti.

Suomenlinna

Minulle yksi Suomenlinnan mielenkiintoisimmista paikoista on sen telakka. Suomenlinnan telakalla rakennettiin alun perin sotalaivoja ja jatkosodan jälkeen sotakorvauksena Neuvostoliitolle luovutettuja aluksia. Tänä päivänä telakka on yksityisessä omistuksessa, mutta edelleen siellä säilytetään suuria purjeveneitä ja pidetään yllä niihin liittyvää käsityöperinnettä. Esimerkiksi vanhaa lentokonehallia veneenomistajat saavat talviaikaan käyttää työtilana huoltaessaan veneitään. Suomenlinnan hoitokunta pitää kunnia-asianaan tukea puuvenetoimintaa.

Suomenlinna

Suomenlinnan telakka on mielenkiintoinen myös sen vuoksi, että se on Suomen vanhin kuivatelakka. Se rakennettiin alun perin eteläeurooppalaisen mallin mukaan, mutta erotuksena niihin Suomessa ei ole nousu- ja laskuvesiä. Laivojen sisäänotossa ja ulosajossa ei siis voitu käyttää hyväksi nousu- ja laskuvettä, vaan sitä varten piti rakentaa omanlaiset pumppusysteemit.

Minä pääsin elokuussa käymään yhdessä tällaisessa pumppuhuoneessa, jossa näki selvästi sen, kuinka vettä on pumpattu telakkaan, kun laiva on haluttu sisään, ja taas ulos, kun laiva on lähetetty matkaan. Pumppuhuoneessa myös näkyi erinomaisesti koko Suomenlinnan historian kerroksellisuus, kun samassa tilassa oli niin Ruotsin vallan aikaisia, venäläisten rakentamia kuin itsenäisen Suomen aikana rakennettuja elementtejä.

Suomenlinna

Suomenlinna on suosituin muutaman tunnin piknik-kohteena. Vierailijat joko tuovat eväät mukanaan mantereelta tai käyvät ostamassa niitä kylän K-marketista. Muovikassit heiluen ihmiset sitten lähtevät Isolta mustasaarelta kohti Kustaanmiekkaa ja Kuninkaanporttia, mihin he asettuvat katselemaan ohi lipuvia risteilyaluksia ja nauttimaan eväitä.

Minä yritin tehdä saman viime toukokuussa, mutta en tietenkään ottanut huomioon, että Suomenlinna on saariryhmä. Vaikka ilma oli leuto ja mukava mantereen puolella, kävi tuuli erittäin kylmästi joka puolelle Suomenlinnaa. Leikimme pienen hetken leikkipuistossa ja yritimme syödä eväitä Suuren linnanpihan talojen suojassa, mutta aika pian suunnistimme eväinemme takaisin mantereelle.

Suomenlinna

Tämä oli varmasti juuri oikea ratkaisu, sillä suomenlinnalaiset alkoivat hiljalleen palata kotiin töistä ja ryhtyivät valmistautumaan toukokuiseen arki-iltaan. Ikkunoiden takana pomppiva turistiperhe ei ehkä olisi sitä, mitä he haluaisivat juuri silloin nähdä.

Suomenlinnassa onkin aina tärkeintä muistaa, että se on ihmisten koti, eikä vain se kohde, jota internetissä kaikille suositellaan.

Suomenlinna


 

Fortress of Suomenlinna

If you went to Helsinki for a visit, do you know where your local friend would take you first? Probably Suomenlinna.

The first advice in every internet conversation or Facebook feed is always the fortress of Suomenlinna. It is also the most popular tourist attraction in Finland according to Trip Advisor.

So what makes Suomenlinna the number one place to visit in Finland?

First of all history. The sea fortress of Suomenlinna dates back to 1748, when the construction work started under the supervision of officer Augustin Ehrensvärd. The goal was to get navy and a navy base on the east coast of Sweden, because the former border fortress in Hamina had all of a sudden become a part of Russia.

In 1809 Finland became a part of Russia, and the development of the fortress continued, as it did after Finland became independent. After the civil war in 1918 it was a prison camp, where almost 10 000 people got killed.

Suomenlinna has also been called Sveaborg (or Viapori in Finnish), and all the three reigns have left their mark on the buildings in Suomenlinna. There are for example the old main entrance Kuninkaanportti (King’s Gate) and the cenotaph of Augustin Ehrensvärd, as well as the Suomenlinna church, that was built in 1850-1854.

Another reason to visit Suomenlinna is its status as a real neighbourhood. Even though it used to belong to the military, nowadays it’s full of life with its school, day care and the smallest library in Helsinki. There are people living in the old army barracks, and they go to work to the mainland and come back to their homes in the evening. These people don’t live in a tourist attraction, but the tourists have found their home.

The large amount of tourists is no longer a hundred percent positive phenomenon. The amount of visitors has grown so much over the years, that the board that takes care of Suomenlinna is desperately trying to teach tourists to behave in a way, that they wouldn’t violate Suomenlinna or the people living there.

Suomenlinna is also one of the seven Unesco World Heritage sites in Finland, and it has been on the list since 1991. It is the most visited of the sites in Finland, even though many people haven’t even realized they’ve been to a Unesco site.

One of the most interesting aspects in Suomenlinna is its shipyard. Suomenlinna shipyard used the be the place where they built ships for the war, and after the wars the ships that were built for Soviet Union as reparation were built there. Nowadays the shipyard is in private ownership, but it is still a place where they store big wooden boats for the winter. The legacy of old wooden boats has been held in high esteem.

In August I got to visit an old pump room at Suomenlinna. The pumps were used to get water in and out of the shipyard, since it was built according to the southern European model, even though there are no tides in Finland to move the ships. The pump room is normally closed, but we got to take a look at a room, that has all the layers of history saved in one place.

The most popular activity for tourists visiting Suomenlinna is having a picnic. Visitors either bring their own food or they use that one small store there. Then they walk somewhere where they can sit down and look at the big cruise ships between Helsinki and Stockholm floating by. I tried to do that in May, but I didn’t take into account that it’s a lot more windy in Suomenlinna than in the mainland. We didn’t have any jackets with us, so after a short stroll and a stop at a playground we quickly headed back home.

I think that was a perfect solution for us all. The people living in Suomenlinna started to come home from work and were starting to prepare themselves for an average week night. A tourist family jumping behind their window might not have been the thing they wanted to see.

Because when you visit Suomenlinna, it’s always important to remember, that it’s someone’s home, and not just an attraction that everyone recommends on the internet.