Lapset liikkumaan matkalla: pöytätennistä Berliinissä

Mitä berliiniläiset lapsiperheet tekevät vapaa-ajallaan? Ajelevat laatikkopyörillään ympäri kaupunkia ja parkkeeraavat leikkipuistoon. Siellä lapset rynnivät ylös liukumäkiä ja alas pitkiä tankoja, ja vanhemmat seisoskelevat ringissä tai istuvat vierekkäin penkillä syömässä pizzaa ja juomassa olutta. Eivätkö he koskaan urheile?

No tietenkin urheilevat, mutta eihän näitä urheilevia perheitä näy niillä nähtävyyksillä tai niissä leikkipuistoissa, joissa me turistit käymme. He käyvät harrastamassa jossain ihan muualla.

On kuitenkin yksi urheilulaji, joka näkyy hyvin myös Berliinin puistoissa, ja jota harrastavat kaikenikäiset ihmiset suurina joukkoina. Tämä urheilulaji on pöytätennis, jota meidänkin piti lähteä Berliinissä lomaillessamme kokeilemaan.

Berliini

Meidän perheemme tapauksessa lasten liikkuminen ei olisi Berliinissäkään ollut mikään ongelma, sillä leikkipuistot liikuttavat lapsia tehokkaasti. Kun vielä kaiken niiden ulkopuolisen ajan kävelee kuumia katuja paikasta toiseen, saavat lihakset töitä täysin yrittämättä. Suurempi ongelma olisimmekin olleet me vanhemmat, joiden olisi ollut äärimmäisen helppo istahtaa puiston penkille ”vahtimaan tavaroita” sillä aikaa, kun lapset juoksevat, hyppivät ja kiipeilevät. Itse en koe olevani omimmillani korkeilla kiipeilytelineillä tai ahtaissa putkiliukumäissä. Berliinin leikkipuistoissa on vieläpä aina niin paljon lapsia, että vanhemmat ovat siellä vain jaloissa.

Vanhempien pelastus ovatkin pingispöydät, joita on lähes kaikissa leikkipuistoissa. Paksusta betonista rakennetut pöydät ovat tukevia ja seisovat paikoillaan säästä huolimatta. Pingismailoja ja palloja taas myydään kätevissä seteissä ainakin kaikissa lelukaupoissa, ja samanlaisia kymmenen euron settejä näkyi monen perheen kainalossa.

Berliini

Pöytätennis on vieläpä koukuttava laji: ensin tuntuu, että pallo lähtee täysin väärään suuntaan ja mailakin on väärin päin kädessä – mutta pakko on kokeilla vielä kerran. Lyönti lyönniltä homma alkaa sujua paremmin ja lapsuuden pöytätennisturnaukset alkavat muistua mieleen. Maila istuu käteen paremmin, ja lyönnit saavat uutta voimaa. Millään ei malttaisi lopettaa ja antaa mailaa välillä lapselle.

Pöytätennis sopii myös hyvin koko perheen lajiksi: koululaiset pallottelevat sujuvasti keskenään, mutta lisää haastetta tuo aikuinen pelikaveriksi. Kolmevuotiaskin huitoo mailalla niin tehokkaasti, että palloja saa olla etsimässä milloin minkäkin pusikon juurelta. Peliä voi kuitenkin muokata sen mukaan, kuinka taitavia pelaajia on kyseessä.

Berliini

Toisaalta vanhemmat saavat aikaan pitkän ja hikisen ottelun, kun on pelattava tosissaan. Perheen pöytätennismestaruutta ei voi hävitä, koska liikkeelle lähdetään samasta lähtötilanteesta.

Berliini

Erityisen hyvää ajanvietettä pöytätennis on isommalle koululaiselle, joka ei enää jaksa koko aikaa roikkua kiipeilytelineissä tai jonottaa pienten kanssa keinuun. Pienempien leikkiessä hän voi lätkiä vanhempien kanssa palloa, ja taito kasvaa isoin harppauksin.

Berliini

Ainoa asia, joka Berliinissä haittaa pöytätenniksen pelaamista, on lajin suosio. Erityisesti ilta-aikaan, jolloin olisi mukavan viileää pelata, pöydät ovat täynnä töistä päässeitä aikuisia. Monissa paikoissa pöytien ympärille on kerääntynyt isoja porukoita, jotka vuorotellen lätkivät palloa. Omat pelisuunnitelmat saattavat karahtaa siihen, mutta onneksi itsellä on lomalla aikaa pelata myös keskellä päivää.

Viikon harjoitusleirin ja hikisten hetkien jälkeen kuuluukin enää yksi kysymys: missä ovat Helsingin leikkipuistojen pöytätennispöydät?

Miksi lasten kanssa kannattaa matkustaa Berliiniin?

Kesäkuinen ilta Erich-Weinert Strassen laidalla. Leikkipuistossa on enää muutama perhe, joka ei ole vielä malttanut lähteä kotiin iltapuuhiin. Lämpö on saanut lapset riisumaan vaatteitaan, eikä kaikilla ole päällä mitään. Vanhemmat istuvat puiden varjossa ja syövät pizzaa suoraan laatikoista ja juovat olutta pullon suusta. Kukaan ei katso toisia hämmästellen tai arvostellen, vaan kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat.

Tämä on ehkä suurin syy siihen, miksi minä viihdyn lasten kanssa Berliinissä niin hyvin. Perheet saavat toimia omien tarpeidensa mukaan, eikä edes turistiperhettä katsota pahalla, vaikkei yhteistä kieltä tai yhteisiä tapoja löytyisikään. Kaikki mahtuvat kaupungin kymmeniin leikkipuistoihin.

Berliini

Leikkipuistoissa riittää tekemistä

Berliinin suurin vetonaula lapsiperheiden kannalta ovat juuri kaupungin leikkipuistot. Niitä on kymmeniä, ja ne ovat kaikki erilaisia. Kahta samanlaista puistoa on vaikea löytää, ja puistojen tarjonta vaihtelee epämääräisistä puuhökötyksistä hyvinkin moderneihin metallitelineisiin.

Löysimme jopa yhden Lappset-henkisen leikkipuiston, jossa oli oikeastaan hyvin kotoisa olo. Tapasimme siellä Berliinissä asuvan suomalaisäidin, joka totesi suomalaistyylisen puiston olevan hänelle suuri helpotus – etenkin, kun hän oli viimeisillään raskaana.

Me kuitenkin nautimme eniten niistä hieman erikoisemmista puistoista: korkeista kiipeilytelineistä, puisista linnoista, sekä temppuradoista, joissa oli oikeasti haastetta. Mahtavia ovat myös vesipumput, joista saa valutettua vettä hiekan sekaan. Eihän mitään sen parempaa olekaan kuin vesilätäköt, jotka ovat täynnä hiekkaa. Erityisesti kuumina päivinä vesielementit houkuttelivat kovasti.

Kattavan listauksen kaupungin leikkipuistoista löydät muuten täältä.

Berliini

Ruokailuihin riittää vaihtoehtoja

Berliinissä lasten kanssa syöminen on helppoa. Kun Suomessa lasten kanssa tuntee olonsa rennoksi lähinnä Rossossa, Berliinissä lapset ovat tervetulleita lähes kaikkialle. Monissa ravintoloissa on leikkipaikkoja ja leluja lapsille – samoin syöttötuoleja löytyy lähes kaikkialta. Lapsiperheet myös istuvat ravintoloissa pitkälle iltaan, joten pelkkien kaljoittelijoiden kanssa ei tarvitse tilaa jakaa.

Parhaita paikkoja ruokailuun ovat kuitenkin biergartenit: niistä löytyy usein keinuja ja liukumäkiä, joissa lapset viihtyvät. Löysimme myös Alois S. -nimisen tapasbaarin, jonka yhteydessä on leikkipaikka. Ravintolassa oli helppo päästä Etelä-Euroopan tunnelmaan, kun lapset leikkivät hiekalla ja juoksivat välillä pöytään syömään tapaksia.

Berliini

Biergarteneiden miinuspuoli on niiden suppea ruokavalikoima: usein tarjolla on makkaraa ja helppoa grilliruokaa. Uutena tulokkaana huomasimme monessa paikassa myytävän jamaikalaista jerk-kanaa, joka ainakin meille maistuukin makkaraa paremmin.

Berliini

Biergartenit myös vaativat hyvät säät, koska sateella tai kylmällä niissä ei viihdy kukaan. Tällä matkalla tosin pääsimme toteamaan, ettei liian kuumakaan ilma ole hyväksi, sillä yli 30 asteen lämpö oli ainakin meidän leikkijöillemme liikaa.

Berliini

Helpoiten Berliinissä kuitenkin syö noutamalla ruokaa ravintoloista tai kioskeista. Pienen pizzan saa halvimmillaan kolmella eurolla, ja siitä syö ainakin kaksi lasta ihan hyvin. Myös aasialaiset noutoruoat ja kebap-rullat ovat helppoa puistosyötävää. Minä tosin koin henkilökohtaisen katastrofin, kun en tällä viikon matkalla syönyt kertaakaan döner kebapia – jostain syystä sopivaa kioskia ei koskaan tullut sopivaan aikaan vastaan.

Berliini

Liikkumaan pääsee junilla

Berliini on suuri kaupunki, mutta sen tutkimista ei kannata jättää vain yhden kaupunginosan varaan. Jokaisella kaupunginosalla on oma luonteensa, ja niitä kannattaa tutkia avoimin mielin. Kannattaa esimerkiksi jäädä pois junasta Charlottenburgin asemalla, ja sen jälkeen Kreuzbergissa Hermannplatzilla, ja vertailla Berliinin erilaisia kasvoja.

Helpoiten kaupungissa pääsee liikkumaan junilla. Näistä S-junat ovat paikallisjunia, jotka kattavat laajemman verkon, kun taas U-junat kattavat metron tyyliin paremmin kaupungin keskustan, vaikka usein maan päällä kulkevatkin.

Berliini

Berliinin julkisessa liikenteessä yli 5-vuotiaat lapset tarvitsevat oman matkalippunsa. Usein edullisemmaksi tuleekin hankkia päivälippu, jolla matkustavat myös mukana olevat lapset. Myös Berlin Welcome -korttiin sisältyvät mukana matkustavat lapset, ja kortin voi ottaa juuri niin moneksi päiväksi kuin tarvitsee. Kortilla saa myös alennusta monista museoista ja nähtävyyksistä.

Junissa on kätevää liikkua myös vaunujen kanssa, sillä lähes kaikilla asemilla on hissit. Viikon aikana me emme törmänneet yhteenkään asemaan, jolla hissejä ei olisi ollut. Toki hissit eivät aina ole kovin nopeita tai loogisia – tai ne löytyvät todella omituisista paikoista – mutta silti niitä kuitenkin on.

Berliini

Berliini on ehdottomasti lasten kaupunki

”Miksi täällä kaupungissa on niin paljon leikkipuistoja?” lapset kysyivät eräänä päivänä taas uudessa leikkipuistossa. Kehotin heitä katsomaan, kuinka paljon siinäkin puistossa oli lapsia, kuten oli kaikissa aiemmissakin puistoissa. Berliinissä on paljon lapsia, joten puistojakin pitää olla paljon.

Valtava lasten määrä näkyy Berliinissä muissakin lapsille suunnatuissa palveluissa. Kaupungista löytyy esimerkiksi laaja verkko lastenkahviloita eli kindercafeita. Me emme ole testanneet yhtään tällaista kahvilaa, koska olemme ylipäätään aika huonoja kahvilaihmisiä. Lisää näistä kahviloista voit kuitenkin lukea vaikka Joko mennään -blogista.

Berliini

Berliini

Myös erilaisia lastenvaateliikkeitä ja lelukauppoja on aivan vieri vieressä. Lapsille voi hankkia vaatteita ja tarvikkeita joko suurista ketjumyymälöistä tai sitten pienistä omalaatuisista putiikeista. Lelukaupoista legendaarisin on KaDeWen suuri leluosasto, jolta löytyy kaikkea mahdollista.

Kuitenkin, jos minun pitäisi tiivistää Berliinin hienous lapsiperheen näkökulmasta pariin sanaan, sanoisin siinä olevan kyse helposta elämästä. Berliinissä, jos missä, on helppoa liikkua lasten kanssa, syödä lasten kanssa, ja löytää lapsille tekemistä ja tarvikkeita. Kaikkea on paljon, koska lapsia on paljon.

Berliini

Ja ennen kaikkea kaupunki on täynnä erilaisia lapsia, jotka kaikki käyttäytyvät omalla tavallaan. Berliinissä se on täysin sallittua, minkä vuoksi se on sallittua myös meidän lapsillemme.

Berliini

Kannattaa myös käydä lukemassa aiempi katsaukseni tähän mahtavaan kaupunkiin. Löydät sen täältä.

Lasten kanssa lentokentälle – näin kannattaa toimia

Moni matka alkaa lentokentältä. Sinne saavutaan intoa täynnä suurten matkalaukkujen kanssa, ja ollaan valmiina astumaan pois arjesta. Suurelta näyttötaululta näkyy kymmenittäin kaukaisia kohteita, joihin lennot ovat lähdössä lyhyen ajan sisällä, ja matkaanlähtijät jonottavat vuoronperään tiskeillä ja turvatarkastusjonossa. Ilmassa on innostuksen sähköä.

Lasten kanssa lentokentälle saapuminen ja siellä toimiminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista: kuinka pitää kasassa tavarat ja lapset, ja vielä jotenkin menestyksekkäästi selviytyä lähtöportille asti. Kädet ovat täynnä tavaroita, ja pää on täynnä ajatuksia, ja jotenkin vielä pitäisi selvitä eteenpäin. Luultavasti myös joku karkaa omille teilleen juuri sillä hetkellä.

Helsinki-Vantaa

Finavia on kehittänyt Helsinki-Vantaan lentokentälle Little Airport -konseptin, jonka tarkoituksena on helpottaa lapsiperheiden toimimista lentokentällä. Konseptiin kuuluu erilaisia ohjeita, nimilappu lapselle ja myös toimintatapoja vaikkapa turvatarkastusta varten. Konseptin tarkoituksena on saatella lapsiperhe mukavasti lentoaseman ovelta lähtöportille asti.

Konsepti on hyvä lisä Helsinki-Vantaan tarjontaan, ja lapset esimerkiksi saivat yllättäen kioskista Muumi-karkkipussit, kun myyjä huomasi heidän Little Airport -lätkänsä. Tärkeintä konseptissa ehkä kuitenkin on se, että myös lapsiperheelliset matkustajat ja heidän sujuva liikkumisensa on otettu huomioon Finavialla.

Helsinki-Vantaa

Hyvästä konseptista huolimatta lentokentällä on kuitenkin yksi piste, joka aiheuttaa erityistä päänvaivaa lasten kanssa matkustaville: turvatarkastus. Kymmeniä kertoja matkustaneenakin turvatarkastus on paikka, jossa saamme aikaan tukoksen, ja jonka jälkeen tavarat vaativat uudelleenpakkaamisen.

Turvatarkastukseen on kuitenkin muutamia hyviä vinkkejä, jotka kannattaa aina silloin tällöin palauttaa mieleen.

Käytä perheporttia, jos mahdollista

Helsinki-Vantaan T2-terminaalin kahdessa eri turvatarkastuspisteessä on perheportti eli family gate. Portille pääsee usein jonottamatta, ja sinne kulkee vähän leveämpi reitti. Vaikka jonottaminen ei sinällään haittaisi, kannattaa perheporttia suosia sen vuoksi, että sen palvelut on suunnattu lasten kanssa matkustaville. Sieltä löytyy esimerkiksi syöttötuoli, johon pienen lapsen voi laskea siksi aikaa, kun itse pakkailee taas tavaroita laukkuihin tai pujottelee vyötä takaisin. Portilla on myös ylimääräinen turvatarkastaja, joka opastaa turvatarkastukseen valmistautumisessa ja tavaroiden lajittelussa. Hän on myös hyvä apu siinä vaiheessa, kun pitäisi toisella kädellä pidellä lasta ja toisella nostaa laukku hihnalle.

Helsinki-Vantaa

Ota erikseen tietotekniikka ja nesteet

Turvatarkastukseen tultaessa nesteet ja elektroniset laitteet täytyy olla otettuna esiin laukuista. Ne kannattaakin jo kotona pakata päällimmäiseksi, jolloin ne on helppo vetäistä muovilaatikkoon skannattavaksi.

Meidän heikkoutemme ovat yleensä elektroniset laitteet, joita löytyy joka laukusta. Omat vielä jotenkin muistaa ottaa esille, mutta lasten laukkujen tonkiminen onkin sitten aina toinen juttu. Usein olemmekin pakanneet kotona kaikki laitteet yhteen laukkuun, ja vasta turvatarkastuksen jälkeen jakaneet ne omistajilleen.

Muista vyöt ja muut metalliesineet

Metalliesineet hälyttävät turvatarkastuksessa takuuvarmasti, minkä vuoksi ne täytyy riisua jo ennen porttien läpi kävelemistä. Vyö on usein myös mukavampi ottaa pois jossain vähän syrjemmässä kuin viiden turvatarkastajan valvovien silmien alla. Myös kolikot ja muut metalliesineet kannattaa ottaa pois taskuista, jos ei halua palata taas takaisin. Kaikkia metalliesineitä ei kuitenkaan voi ottaa pois, sillä ainakin minulla rintaliivien kaarituet hälyttävät usein. En ole kuitenkaan ryhtynyt valitsemaan mallia turvatarkastuksen perusteella, vaan tyynesti valmistaudun aina seisomaan skannattavana.

Rattaathan muuten saa viedä turvatarkastuksen läpi, mutta lentoyhtiöillä saattaa olla omia vaatimuksia rattaiden ruumaan laittamisesta. Minä en muista, milloin olisimme viimeksi menneet turvatarkastuksen läpi omilla rattailla, sillä yleensä lentoyhtiöt ovat halunneet ne ruumaan jo muiden matkatavaroiden kanssa. Ainakin Finnair on näissä hyvin tiukka.

Helsinki-Vantaa

Toimi ripeästi, jos vain mahdollista

Turvatarkastus on paikka, jossa syntyy ruuhkaa helposti. Toiset tarvitsevat paljon aikaa kerätäkseen itsensä ja tavaransa, kun taas väistämättä takaa tulee joku, joka on jo myöhässä lennolta. Perheportin läpi tulevat myös usein henkilökunnan jäsenet, joiden menoa ei tee mieli ryhtyä hidastamaan.

Turvatarkastuksen linjan ääreltä kannattaakin poistua heti, kun se on mahdollista. Minä yleensä lähetän lapsia eteenpäin heti, kun heidän tavaransa ovat edes pääosin mukana, ja keräilen itse loput. Hieman pidemmällä on myös tilaa järjestäytyä, joten kannattaa suosia sitä, että kerää vaikka kasan tavaroita syliin, ja järjestää ne sitten kauempana. Myös vyön pääsee taas pukemaan vähän rauhallisemmassa paikassa, kun ei jää perässä tulevien jalkoihin.

Helsinki-Vantaa

No entä sitten ne nesteet?

Lasten kanssa matkustavien suurin huolenaihe turvatarkastuksessa kuitenkin liittyy nesteisiin ja siihen, mitä eväitä lapsille saa turvatarkastuksen läpi viedä. Minä olen vuosien mittaan vienyt läpi kaikenlaista, enkä ole toistaiseksi joutunut antamaan pois mitään. Olen tosin kyllä valinnut eväät hyvin harkiten ja tiedän, että monilla on päinvastaisia kokemuksia. Siksi pyysinkin tätä varten tarkkaa tietoa Finavialta.

Pääsääntönä nesteiden kanssa toimimiseen on se, että kaikkien nesteiden tulee mahtua yhteen litran vetoiseen läpinäkyvään ja uudelleensuljettavaan pussiin – eli käytännössä litran minigrip-pussiin. Pakkaukset saavat olla korkeintaan 100 millilitran kokoisia – myös silloin, kun pakkauksessa on nestettä vain vähän jäljellä. Minä olen kerran joutunut luovuttamaan pois aurinkorasvapullon, kun en vain yksinkertaisesti tajunnut, että pakkauskoko on liian suuri.

Nesteinä pidetään kaikkia aineita, joita pystyy levittämään, joten esimerkiksi hammastahnat, ripsivärit ja käsirasvat ovat nesteitä.

Helsinki-Vantaa

Poikkeuksen tähän nestesääntöön tuovat kuitenkin lastenruoat, joita saa olla mukana enemmänkin. Nämäkin nesteet (kuten juomat ja soseet) täytyy esittää turvatarkastajalle etukäteen. Ikäraja näissä lastenruoissa on kuitenkin 2 vuotta eli sitä vanhempien lasten eväitä ei katsota lastenruoiksi, jolloin niiden pitää mahtua yhteen litran vetoiseen pussiin. Kannattaa tosin muistaa, että jokaisella perheenjäsenellä saa olla oma pussi: ainakin me saamme viiteen litran pussiin mahtumaan aika paljon nestemäisiä eväitä.

Myös yli 2-vuotiaalle lapselle saa ottaa mukaan reilummin nestemäisiä eväitä, jos ne liittyvät erikoisruokavalioon. Tästä erikoisruokavaliosta täytyy kuitenkin olla mukana lääkärin todistus. Myös nestemäiset lääkkeet saa aina ottaa mukaan käsimatkatavaroihin. Lääkkeistäkin toki kannattaa olla mukana lääkärin todistus.

Helsinki-Vantaa

Tärkeintä lasten eväiden kanssa toimimisessa on kuitenkin se, että niin sanottuja kuivia eväitä saa olla mukana niin paljon kuin niitä haluaa ottaa. Minä yleensä pakkaan mukaan isot kasat suolakeksejä, erilaisia välipalakekseja ja -patukoita, sekä pähkinöitä ja rusinoita. Niillä taltuttaa kiukun vielä pitkään kohteeseen saapumisen jälkeenkin. Finavian ohjeiden mukaan kuivia eväitä ovat myös voileivät ja hedelmät, mikä on erittäin hyvä tieto, sillä tuolla yhdistelmällä mukaan saa jo lähes täysipainoisen aterian. Myös puuropussit ja kuppinuudelit ovat käteviä eväitä, kunhan muistaa ottaa oman kupin ja aterimet mukaan – kuumaa vettä kyllä saa lentokoneesta.

Helsinki-Vantaa

Lasten juomien kanssa en ole enää pitkään aikaan vaivannut päätäni, kun Helsinki-Vantaan muutamiin vessoihin laitettiin hanat, joista on helppo täyttää omat vesipullot. Pakkaan aina kotoa mukaan pari pulloa, jotka käyn sitten ennen portille menoa täyttämässä vessassa.

Kannattaa myös muistaa, että nämä ohjeistukset pätevät ainoastaan Suomen lentokentillä. Vaikka tuo litran vetoisen pussin sääntö on yleismaailmallinen, sovelletaan näitä asioita joka paikassa eri tavalla. Esimerkiksi vesipullot ovat monissa paikoissa kulkeneet turvatarkastuksen läpi ilman mitään huomautusta. Kävipä Sri Lankassa myös niin, ettei ulko-ovilla tapahtuneen laukkujen läpivalaisun jälkeen ollutkaan enää turvatarkastusta. Yleinen trendi kuitenkin on, että Suomen ohjeistukset ovat sieltä tiukimmasta päästä. Tosin Yhdysvallat on vieläkin tiukempi, joten siellä turvatarkastuksessa toimimiseen kannattaa todella varata aikaa.

Helsinki-Vantaa

Lentokentällä toimimisessa kannattaa kuitenkin jo heittäytyä siihen lomatunnelmaan: ei se ole niin vakavaa. Vaikka turvatarkastuksen työntekijät näyttävät tiukoilta ja asiallisilta, ihmisiä hekin ovat. Heidän tarkoituksenaan ei ole narauttaa matkustajia luvattomista tavaroista, vaan heidän tehtävänsä on valvoa turvallisuutta. Erityisesti lasten kanssa liikkuessa kaikenlaiset sähläykset vain kuuluvat asiaan, etkä varmasti ole ainoa, joka poistuu turvatarkastuksesta syli täynnä lapsia, eväspusseja ja vaatekappaleita. Ehtii niitä järjestellä siellä toisella puolellakin.

Ja kun turvatarkastus on hoidettu, voikin lähteä nauttimaan lentokentän palveluista. Meidän tapauksessamme se yleensä tarkoittaa joko pikahampurilaisia Burger Kingillä, tai sitten vain pelkkää juoksentelua käytäviä pitkin. Näistä suosimme ehdottomasti juoksentelua, sillä se purkaa lasten energioita edes vähän ennen koneeseen astumista.

Helsinki-Vantaa

Helsinki-Vantaan lentokentällä ollaan muuten uusimassa leikkipaikkoja. Jännityksellä odotan, millaiset niistä tulee!

Herättikö turvatarkastuksessa – tai ylipäätään lentokentällä – toimiminen kysymyksiä? Voit esittää niitä alla kommenttiboksissa, niin yritän selvittää vastauksen niihin. Kiitos jo nyt hyvistä ohjeista Finavian Sini Kaikkoselle ja Joni Pekkaselle!

Lapset liikkumaan matkalla: snorklausta Sri Lankassa

Muistatteko vielä Reiman lanseeraaman Kidventure-haasteen, josta kirjoitin viime syksynä? Sen tarkoituksena on saada lapset liikkumaan enemmän – ja vielä sillä tavalla, että liikkumaan lähtee koko perhe. Minä lupasin silloin, että meidän perheemme ottaisi jokaisella matkallaan ohjelmaan yhden uuden liikuntamuodon, jonka opettelisimme.

Sri Lankassa alkuvuodesta viettämämme kuukausi oli yhtä ulkoilua ja liikkumista koko aika. Siirryimme usein paikata toiseen ja tutustuimme ympäristöihin niin paljon, kun paahtava aurinko ja helle antoivat myöten. Uimme lähes joka päivä, sillä vain kahdessa majapaikassamme ei ollut suoraa uintimahdollisuutta. Näistäkin toisesta kyllä kävelimme joelle uimaan.

Liikuntalaji, jonka kuitenkin otimme Sri Lankassa ohjelmaan ihan uutena tuttavuutena, oli snorklaaminen. Vaikka olemme aiemmin matkailleet niin Kaakkois-Aasiassa kuin Karibiallakin, emme ole juuri snorklaamiseen perehtyneet. Minä olin aiemmin kokeillut sitä kerran Thaimaassa Phi Phi -saarille suunnanneella retkellä. Silloinkaan ei tosin voi puhua oikeasta snorklaamisesta, sillä lähinnä kelluin maski silmillä sadan muun turistin seassa ja tuijotin ympärillä säntäilleitä kaloja.

Jungle Beach

Aiemmin meidän perheemme snorklailuja ovat estäneet lähinnä se, että lapset eivät ole olleet tarpeeksi uimataitoisia. Vaikka vanhin olisikin ollut, on pienin ollut vielä liian riippuvainen minusta, että olisin voinut lähteä snorklausretkille. Nyt tilanne alkaa olla hyvä, kun vanhin ui sujuvasti, ja keskimmäinenkin alkaa olla hyvä uimari – eikä ainakaan pelkää sukeltelua.

Sri Lankassa on hyvät mahdollisuudet snorklaamiseen: rantaviivaa on paljon ja sen edustalla on monenlaista maisemaa. Kalpitiyassa majapaikkamme isäntä olisi mielellään vienyt veneellään snorklauspaikalle, mutta kahden tunnin pomppuinen venematka aikaisin aamulla ei kuitenkaan houkutellut tarpeeksi.

Jungle Beach

Suunnittelimme myös etelän Unawatunassa retkelle osallistumista, mutta lähes satasen retki tuntui turhan arvokkaalta vaihtoehdolta, kun lapset eivät olleet vielä edes testanneet välineitä. Näin edessäni ihan todennäköisen vaihtoehdon, että he eivät maskia testattuaan suostuisi sitä enää päähänsä laittamaan – joskus kun epämukavuus saattaa tulla hyvinkin pikaisesti. En siis viitsinyt heti uhrata kokonaista lomapäivää ja satasta rahaa, vaan lähdimme kokeilemaan lajia vähän kevyemmin.

Tehdessämme retken Unawatunan kyljessä sijaitsevalle Jungle Beachille vuokrasimme erään perheen kioskista kaksi maskia ja snorkkelia kahdeksi tunniksi. Arvelin, että niillä minä ja kaksi lasta kokeilemme lajia sujuvasti vuorotellen. Tämä osoittautuikin ihan oikeaksi päätelmäksi, sillä kuusivuotias totesi hyvin nopeasti, ettei pitänyt lajista. Tämä tosin saattoi johtua myös varusteista, jotka eivät olleet hänelle täysin sopivat – kunnon välineillä hän olisi saattanutkin pitää siitä.

Jungle Beach

Minä ja esikoinen sen sijaan käytimme maksetut kaksi tuntia tehokkaasti hyödyksemme. Lähdimme testaamaan välineitä, jotka eivät ensin tuntuneet istuvan päähän millään. Maski vuoti ja vesi tuli sisään snorkkelin putkesta. Minä testailin erilaisia vaihtoehtoja, ja jaoin kokemuksia sitten eteenpäin lapselle. Aika pian saimme välineet yhteistyöhön kanssamme, ja pääsimme oikeasti harjoittelemaan snorklausta. Tämän prosessin olisimme tietysti ohittaneet osallistumalla johonkin opastetulle retkelle, jossa opas olisi osannut auttaa välineiden kanssa, mutta joskus täytyy mennä kantapäänkin kautta.

Jungle Beach

Snorklaamisessa oli ihanaa vapaus: kun työnsi päänsä veden alle, koko vedenpäällinen maailma tuntui katoavan. Muut uiskentelijat muisti vasta siinä vaiheessa, kun jonkun reisi oli yhtäkkiä omassa nenässä kiinni. Siinä myös tajusi rauhallisen snorklauspaikan arvon, kun ei tarvitsisi väistellä kuin kiviä ja kaloja.

Jungle Beach

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen ratkaisuun, että aloitimme snorklaamisen näin kevyellä harjoittelulla. Kahdessa tunnissa pääsimme yhteisymmärrykseen välineiden kanssa, ja saimme vähän tuntumaa lajiin, mutta kaksi tuntia myös veivät mehut hyvin tehokkaasti. Meillä ei ollut käytössä räpylöitä, koska niillä olisimme joko törmäilleet muihin uimareihin tai ajautuneet turhan kauas rannasta, kun nyt kuitenkin tarkoituksena oli vain harjoitella rannan tuntumassa.

Jungle Beach

Tietenkin lapset olisivat halunneet heti lähteä uudelleen snorklaamaan – ja vielä mielellään vähän kauemmas ja pidemmäksi aikaa. Meidän matkaohjelmamme alkoi kuitenkin tuossa vaiheessa olla sen verran täynnä, että seuraavat snorklailut piti jättää myöhempään kertaan. Viimeisinä päivinä keskityimme vain tavalliseen uimiseen niin meressä kuin uima-altaissakin.

Jungle Beach

Minusta tuntuu, että seuraavaksi lähdemme sijoittamaan vähän rahaa omiin välineisiin. Mitään kalliita vaihtoehtoja emme edes harkitse, mutta kuitenkin sellaiset, jotka istuisivat juuri meidän päihimme. Niillä olisi sitten hyvä alkaa harjoitella vaikka mökillä sumeassa rantavedessä. Tärkeintä olisi kuitenkin tottua välineisiin ja siihen, että oppii hengittämään veden alla. Sekin oli nimittäin yllättävän vaikeaa: hengitys on pakko tasata hyvin rauhalliseksi, vaikka hengästyttäisi kuinka.

Jungle Beach

Varmaa kuitenkin on, että tulevia matkakohteita katsellaan myös snorklaamisen kannalta: missä olisi hyvät mahdollisuudet myös tämän uuden lajin harrastamiseen. Ehkä jonain päivänä sitten uskaltaudumme myös sinne vähän kauemmas rannasta trooppisten kalojen ja korallien luokse. Ennen sitä täytyy kuitenkin opiskella ahkerasti sitä, mihin snorklaaja saa mennä ja mitä siellä saa tehdä. Se kun on sitten täysin oma lukunsa.

Jungle Beach

Suomi-kohde numero 42: Pitkospuut Lammassaareen

Kesäyössä, vaeltaa, / Lammassaareen pitkospuin. / Sanottuu en saa sanaakaan, / saatan olla saatilla.

Pitkospuut ovat liikkumisen apu, jota on tullut käytettyä paljon: kansallispuistoissa, metsäretkillä, vaelluksilla – erilaisissa metsissä niin Etelä- kuin Pohjois-Suomessakin. Pitkospuut pelastavat silloin, kun maa on niin epätasaista tai upottavaa, että nilkat ja kengät ovat vaarassa kärsiä kulkemisesta.

Kuitenkin vain yhdet pitkospuut ovat Suomessa niin legendaariset, että ovat saaneet oman laulun. Helsingin Lammassaareen johtavat pitkospuut innoittivat vuosia sitten Elokuu-nimistä yhtyettä laulamaan niillä kulkemisesta: kesäyöstä, rakkaudesta ja huumasta, jonka näiden kahden yhdistelmä voi saada aikaan.

Lammassaari

Nimestään huolimatta Lammassaaressa ei ole lampaita. Niitä on joskus ollut, mutta toistaiseksi kaupungin kuuluisimmat lampaat asuvat läheisellä Kuusiluodolla. Lammassaaressa sen sijaan on kesäasuntoja, joille päästäkseen täytyy aina kulkea noita kuuluisia pitkospuita pitkin. Autotietä ei ole, vaan kaikki tarvikkeet täytyy viedä saarelle joko vesiteitse tai pitkospuita pitkin. Pitkospuiden lähtöpisteessä Vanhankaupungin kosken vieressä onkin parkkeerattuna pitkä rivi kottikärryjä, joilla mökkiläiset kuljettavat tavaroitaan saarelle ja takaisin.

Lammassaari

Lammassaaressa on paljon yksityisiä pihoja, joille ei ole asiaa, mutta sopivaa retkeilymaastoa löytyy meille muillekin. Erilaiset polut halkovat saarta ja johtavat pienille lepopaikoille, joissa on mukava pitää taukoa ja vaikka syödä eväitä. Varsinaisia evästelypaikkoja tai tulisijoja ei löydy, vaan eväiden täytyy olla helposti syötävissä.

Viimeksi Lammassaaressa retkeillessämme me pidimme evästauon Pohjolan pirtin pihassa, missä on vähän avarammin tilaa. Olimme liikkeellä syksyllä, joten juhlatilalla ei ollut toimintaa, ja pihaankin mahtui hyvin.

Lammassaari

Vaikka Lammassaari on mukava retkeilykohde aivan keskellä Helsinkiä, ovat sen suosituin osa kuitenkin ne pitkospuut: aurinkoisena päivänä niitä pitkin kävelee tiivis jono ihmisiä, jotka kääntyvät saarelle päästyään heti takaisin – heillä ei ole tarkoitustakaan mennä syvemmälle metsään, vaan vain kävellä pitkospuilla.

Lammassaari

Todellisuudessahan Lammassaaren pitkospuut eivät ole enää pitkospuut, vaan leveä puulaituri, jossa on kaiteet. Kapeat pitkospuut eivät mitenkään riittäisi sille ihmismäärälle, joka niillä nykyään ulkoilee päivittäin.

Lammassaari

Mikä pitkospuissa sitten viehättää? Nehän ovat vain puinen kulkureitti tiiviin kaislikon läpi. Ehkä siinä juuri onkin se vetovoima: korkea kaislikko ympäröi leveää puupolkua ja sitä kautta luo vaikutelman siitä, että on aivan yksin omissa oloissaan. Vaikka edempänä näkyy muitakin kulkijoita, voi aina jossain mutkassa myös olla tilanne, että on aivan yksin.

Lammassaari

Ehkä tähän perustuu myös Elokuun kappaleen lumo: ajatus siitä, että olisi kesäyönä keskellä Lammassaaren pitkosspuita. Edessä ja takana näkyisivät tyhjät pitkospuut ja ympärillä pelkkää pitkää kaislaa. Aivan kuin olisi yksin maailmassa, vaikka on keskellä Helsinkiä. Jos vielä seura on kohdallaan, niin voisiko parempaa paikkaa ollakaan.

Kuin tää hiljaisuus toimii niin täysii? / Ja sä katot mua suoraan silmiin. / Latomaisemii, suomifilmii, / kesäyö sulaudut mun uniin.

Lammassaari


 

Causeway is a great way to move forward in the woods, and I’ve walked a lot of them. They help a lot, when the ground is uneven, and your ankles and shoes are in danger 

Still there is only one causeway in Finland, that has got its own song. The causeway to Lammassaari (Sheep island in English) inspired a band called Elokuu to write a song about walking on them: about a summer night, about love, and about the heat that these two can cause when combined.

Despite the name there are no sheep at Lammassaari. There have been some before, but these days the most famous sheep of the city live close by at Kuusiluoto. Instead there are many cottages and villas, whose owners have to take the causeway to get there. You can’t reach it by car, but instead you have to take everything there by boat or by the causeway. There are many wheelbarrows in the beginning of the causeway as the people staying at the cottages leave them there for next time.

There are many private yards at Lammassaari, so you have to be careful not to wander on those. There is plenty of room for us all, and many narrow paths cross the island. It’s also always easy to find a rock to sit on and enjoy your snacks.

The last time I visited Lammassaari we took a break at the front yard of Pohjolan Pirtti. It is a house that can be rent for parties, but since we were there in the fall, there was nothing happening there, and that made it a very good spot for us.

Even though Lammassaari is a popular destination right in the middle of Helsinki, its most popular part is the causeway: on a sunny day you can see an endless line of people walking on it. As they reach the island they turn back, because they have no intention on going deeper into the woods. The causeway is the thing.

In reality the causeway to Lammassaari is actually not a causeway anymore. It’s more like a wide pier with railings. A narrow causeway would never be enough for all the people walking on them every day.

But what is the attraction in the causeway then? It’s just a wooden path that goes through some thick reeds. But maybe that is exactly the charm: the tall reeds surrounds the wide wooden path gives the impression that you’re there all alone. Even though you can see some people ahead of you, you can find yourself alone right after the next turn.

And maybe this is the attraction of the song too: the thought of being there on a summer night with nothing but the causeway and the long reeds in sight. It’s like there’s no one else out there, even though you’re in the middle of Helsinki. And if you’re in the right company – what could be better.

Suomi-kohde numero 41: ABC-asemat

Suomessa riittää teitä ajettavaksi. Pääkaupunkiseudulta voi lähteä ajelemaan länteen kohti Turkua, missä kesäaikaan iloiset ihmiset suuntaavat kohti saaristoa. Voi lähteä rekkajonon sekaan kohti itää tai voi lähteä miljoonan muun mökkiläisen mukana nelostietä pohjoiseen. Tietä riittää aina käsivarren Lapin viimeiseen pohjukkaan asti.

Vaikka teitä on monenlaisia, niin niitä yhdistää yksi näky: ABC-asemien korkealla kohoavat tornit. Tällaisen tornin voi bongata mistä päin Suomea tahansa, ja silloin tietää, että tarjolla on buffet-pöytää, Hesburgeria ja siistejä vessoja. Paniikkiin ei tarvitse mennä, vaikka ajaisi oikean liittymän ohi, sillä seuraava täysin vastaavanlainen odottaa korkeintaan 50 kilometrin päässä.

S-ryhmän omistamien ABC-asemien konsepti on hyvin yksinkertainen: tarjotaan liikkujille kaikki palvelut saman katon alla. Nämä palvelut tosin eivät kata autonhuoltoa, jota hyvin harvat huoltoasemat enää Suomessa tarjoavat. ABC-asemilla voi tankata auton ja ostaa tuulilasinpesunestettä, mutta ongelmatilanteissa apua ei löydy.

ABC-asema

ABC-asema

ABC-asemat kuitenkin huoltavat ihmisiä: asemilla on runsaasti vessoja, kahvila-ravintola ja kauppa, sekä leikkipaikka lapsille. Samasta paikasta lapset saavat hampurilaisateriat, vanhemmat aurajuustokanat ja isovanhemmat kahvin ja korvapuustin.

ABC-asema

ABC-asemien ilmestyminen suomalaiseen maisemaan ei ole kuitenkaan pelkästään positiivinen asia. Monet pienet huoltoasemat ja kahvilat ovat joutuneet lopettamaan, kun suuri ketju on saapunut paikkakunnalle valtaamaan markkinoita. Toistensa kopioita olevat keskukset tekevät omalla tavallaan Suomen jokaisesta kolkasta samanlaisen: ilman Hesburgerin kerroshampurilaista ei tarvitse olla tuhannen kilometrin päässä kotoakaan.

ABC-asema

Mutta kyllähän korkean keltaisen tornin ilmestyminen näköpiiriin on aiheuttanut ainakin minulle monta helpotuksen huokausta. Kun lapsi on jo vartin verran valittanut vessahätää ja omasta aamukahvista on kulunut liian kauan aikaa, on ihanaa nähdä torni, joka on merkkinä helpotuksesta näihin huoliin. Ei tarvitse lähteä ensin maksamaan euroa kassalle, että pääsee seisomaan vessajonoon, eikä tarvitse miettiä, millaisen sämpylän kenellekin ostaisi. Joskus helppous on ihanaa – varsinkin tien päällä.

ABC-asema

Kyllähän sitä kuitenkin toivoisi, että suomalainen huoltoasemien kenttä pysyisi monimuotoisena. Myös pienille asemille on kysyntää, ja erityisesti kaipaisin tietämystä auto-ongelmiin. Vaikkei varsinaisia autohuoltoja olisikaan tarjolla, monesti olisi ollut käyttöä henkilölle, joka osaisi vähän auttaa puoliksi irronneen tuulilasinpyyhkijän tai löysien renkaanpulttien kanssa. Tällainen apu toisi huomattavasti lisää turvaa tiellä liikkumiseen.

ABC-asema

Ja onhan se monen hampurilaisaterian ja Apsiparkin jälkeen ihanaa kurvata asemalle, jonka pihasta löytyy keinuja ja kotieläimiä, ja vitriinissä on itse leivottuja pullia pitkässä rivissä. Tällaisen vierailun jälkeen voi taas seuraavalla pysähdyksellä valita sen turvallisimman vaihtoehdon.

ABC-asema


 

There are many roads to take in Finland. You can leave the capital area and start driving: you can head west to Turku, where happy people head towards the archipelago; you can drive east with the big trucks driving through the country; or you can take the road number four up north with a million people going to their summer places. You can keep driving for a very long time.

Even though there are many kinds of roads in Finland, they all have one thing in common: the tall towers of the ABC service stations. When ever you see one of them, you know you can find buffet lunch, hamburgers and clean toilets. You don’t need to panic if you drive past one, because another one just like it will be a short drive ahead.

The service stations are owned by the big S-company, who runs many convenience stores in the country. The service stations don’t really provide service for the cars – just like many other stations nowadays. You can fill up the tank and buy some fluids, but in case you have a problem with your car, you have to find some other place.

ABC-stations however service people: there are many bathrooms, a restaurant and a convenience store, plus a playground for the kids. Stopping there the kids can get their hamburger meals, the adults can get their schnitzels and the grandparents can get their coffee and danish. There’s something for everyone.

The appearing of the ABC-stations into the Finnish landscape is not just a positive matter. Many small businesses have had to close down their operations as the large chain has come to take over the market. The stations are copies of themselves, and they make Finland equal in every standard: you can get your double cheeseburger even a thousand kilometers from home.

But I have to admit, that I’ve felt relieved many times as I’ve seen the yellow tower. When one of the kids has had to go to the bathroom for fifteen minutes, and you haven’t got your morning coffee yet, the tower is the best sight you can see. You know you don’t have to pay to get to the bathroom, you don’t have to stand in line and you don’t have to think about what kind of sandwich to buy for each of the kids. Sometimes it’s wonderful to take the easy way.

But I do hope, that the small businesses would keep operating also in the future. There is a certain demand for them too, and I’d especially hope for some knowledge in auto repairs. Even though they wouldn’t provide real repairs, I could often times use someone who could fix the loose windwipers or tighten the loose bolts. Knowing I could find that would bring extra comfort to driving the long roads.

And after having too many hamburger meals and playing at all those yellow playgrounds it is wonderful to stop at a station, where you can find animals to pet, and home made goodies to choose from. After a nice stop there the next time we can take the easy way again.

Tallinnaan lasten kanssa – minkä laivan valitsen?

Finlandia, Star, FSTR, XPRS, Megastar. Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöiviä laivoja on iso kourallinen. Kolme suurinta laivayhtiötä kuljettavat ihmisiä Suomenlahden yli toistakymmentä kertaa päivässä. Ihmisiä, autoja ja tavaroita liikkuu kaupungista toiseen suuria massoja.

Monen monia vuosia Tallinnaan matkustettuani en enää jaksa innostua laivamatkasta, vaan tärkeintä minulle on päästä yli mahdollisimman helposti ja edullisesti. Haluan viettää tuon parituntisen elämästäni edes jollakin tavalla mukavassa olotilassa, johon ei liity ahtautta, kaaosta tai pahantuulisia ihmisiä. Sen sijaan haluan tuntea olevani matkalla.

Eckerö Finlandia

Viimeiset kymmenen vuotta olen tehnyt tuota laivamatkaa lähes yksinomaan lasten kanssa. Minun matkani Tallinnaan siis värittyvät erittäin vahvasti leikkipaikkojen ja muiden lapsille suunnattujen palvelujen kautta. En oikein osaa arvostella pubeja – paitsi jos niissä esiintyy Ville Viikinki.

Vaikka laivayhtiöissä, niiden laivoissa ja palveluissa on enää tänä päivänä hyvin vähän eroja, on kuitenkin olemassa tiettyjä asioita, jotka tekevät matkustamisesta ainakin minulle mukavampaa. Näihin asioihin kiinnitän erityisesti huomiota valitessani laivaa, ja nämä asiat haluan jakaa nyt myös teidän kanssanne.

Eckerö Finlandia

Usein edullisin Eckerö Line

Jos lähtee etsimään matkaa Tallinnaan puhtaasti hintanäkökulmasta, on Eckerö Line yleensä se edullisin vaihtoehto. Arkena yli pääsee edullisimmillaan viidellä eurolla, ja viikonloppunakin ylitys maksaa kolmisenkymmentä euroa. Eckerö Linen Finlandia lähtee kätevästi joko aamuyhdeksältä tai iltapäivällä kolmelta, minkä lisäksi joinain iltoina löytyy vielä yhdeksän jälkeen lähtevä vuoro. Eckerö Line myös tarjoaa suhteellisen edullisia autopaketteja, joiden avulla Viron puolelle voi lähteä myös omalla autolla.

Laivana Finlandia ei kuitenkaan kuulu minun suosikkeihini. Sieltä löytyy vain yksi pieni leikkinurkkaus, joka on sijoitettu aina täyteen ammutun kahvilan nurkkaan. Koskaan aikuiset eivät pääse luontevasti istumaan leikkipaikan läheisyyteen, ja kauempaakin joutuu itselleen aina taistelemaan istumapaikat. Paikat ovat yleensä kansoittaneet ryhmät, jotka varaavat ne itselleen ja kavereilleen jo heti lähtiessä, vaikka kaverit todellisuudessa ehtisivät paikalle vasta seuraavan sataman jo häämöttäessä.

Eckerö Finlandia

Eckerö Finlandia

Leikkipaikkaa myös vaivaa aktiivisen tekemisen puute. Aitauksesta löytyy lähinnä pari keinuhevosta pienimmille, sekä seinään kiinnitettyjä toimintatauluja. Televisiosta pyörii joku amerikkalainen elokuva, jonka äänistä ei kuule mitään. Tästä syystä monet lapset käyttävätkin aikansa rakentamalla pehmopalikoista torneja, jotka sitten kaatuvat pienempien päälle. Aina myös joku keksii ryhtyä roikkumaan sisääntuloon rakennetussa portissa, jolloin kukaan ei enää pääse leikkialueelle tai pois sieltä. Myös ympäri ravintolaa juokseminen on suosittua ajanvietettä.

Eckerö Line on oman markkinointinsa mukaan panostanut erityisesti laivalla tarjottavaan ruokaan. Minä olen joskus testannut laivan seisovan pöydän, ja se on kyllä peitonnut muiden varustamojen vastaavat. Lisäpisteitä annan Eckerö Linelle myös kahvilassa tarjottavasta ruoasta: viiden euron ranskalaiset saavat ainakin meidän lapset pysymään tyytyväisinä perille asti – jos vain jostain löydämme istumapaikan niiden syömiseen.

Eckerö Finlandia

Jos se vain aikataululle ja lompakolle suinkin sopii, suosittelenkin viettämään parituntisen Finlandialla seisovan pöydän ääressä. Siellä nimittäin kattauksen maksettuaan pääsee takuuvarmasti istumaan, mikä ei ole ollenkaan varmaa muualla laivassa. Koko laivaa vaivaa tietynlainen alakuloisuus, kun joka paikassa nuokkuu ihmisiä toppatakit päällä oman sipsipussin kanssa. Finlandialta kun ei löydy mitään luontevaa paikkaa niille matkustajille, jotka tosiaan vain haluavat päästä mahdollisimman helposti Suomenlahden yli. Nämä matkustajat sitten ovat kansoittaneet niin leikkipaikan nurkat, kahvilat, pubit kuin tanssiravintolankin. Jotenkin tunnelma ei ole koskaan katossa, kun osa torkkuu juhlivien seassa.

Eckerö Finlandia

Tallink Star

Kaksi erilaista Viking Linen laivaa

Katajanokan terminaalista lähteville Viking Linen laivoille sai viime kesänä yllättäen edullisimmat autopaketit Helsingistä Tallinnaan. Erityisesti menomatka oli huomattavasti muita halvempi, mille selvisi syy nopeasti satamassa: kesän ajan liikennöivä FSTR oli aikamoinen purkki muihin laivoihin verrattuna.

Helsingin ja Tallinnan väliä liikennöivien laivojen joukossa FSTR edustaa pientä ja nopeaa. Sen kapasiteetti on vain 830 ihmistä, mikä vaikuttaa väistämättä myös palveluihin. Laiva käsittää käytännössä kaksi käytävää, joiden toisessa päässä on kahvila ja toisessa maksullinen lounge. Välissä on pieni baarin tyyppinen tila ja muutaman neliön kokoinen myymälä.

Tallink Megastar

Sinänsä laivan palvelut olisivat riittäneet meille kesälomamatkan aloittavalle laivamatkalle ihan mainiosti, mutta laivan pieni koko toi tullessaan myös yhden ikävämmän ominaisuuden: se keinui todella paljon. Kun tänä päivänä laivat seilaavat Itämerellä jo hyvin tasaisesti, FSTR keikkui aalloilla kuin pieni purkki. Hyvin nopeasti en enää ihmetellyt, miksi joka paikassa oli tarjolla oksennuspusseja, sillä niitä meidänkin piti varastoida taskuihin saman tien.

Viking Linen FSTR siis sopii niille matkustajille, jotka todellakin vain haluavat päästä nopeasti yli: matka-aika kun on vain vajaat pari tuntia. Suosittelen kuitenkin varmistamaan, että oma ja muun matkaseurueen pää kestävät reilun tunnin keinutuksen, sillä pakopaikkoja siltä ei laivasta löydy. Tällä hetkellä Viking Linen sivuilta ei myöskään löydy tietoa siitä, liikennöikö FSTR taas tänä kesänä.

Tallink Megastar

Takaisin Tallinnasta palasimme saman yhtiön XPRS-laivalla, joka on aivan eri luokkaa kuin pienempi toverinsa. Laivasta löytyvät kaikki peruspalvelut: ravintolat, myymälät, kahvilat. Lasten leikkipaikka oli pieni tila tanssiravintolan nurkassa, mutta ravintolassa tilaa ja tarjontaa oli kuitenkin paljon. Myös XPRS-laivalla leikkipaikan ehdoton puute on sen aktiivisen tekemisen puute. Pienemmille lapsille suunnatut lelut eivät vähän isompia kauaa kiinnosta, minkä vuoksi leikit saavat nopeasti rajumpia piirteitä. Kaikenlaiset esineet lentävät, ja lapset juoksentelevat pöytien välissä.

Pienen ja vauhdikkaan leikkitilan kuitenkin korvasi ainakin kesällä matkustaessa laivalla järjestetty ohjelma. Ravintolan lavalla oli koko ajan meneillään jotain lapsille suunnattua ohjelmaa: bingoa, tatuointeja ja Ville Viikingin vierailua. Lapset viihtyivätkin lopulta paremmin pöydässä, kun ohjelmaa riitti. Ainoan kritiikin esitämme palkintovalikoimasta: kaikki palkinnot olivat karkkia tai muita herkkuja, joten lasten sokeriarvot nousivat kattoon hyvin nopeasti.

Vertailun rauhallisin Tallink Silja

Tallink Silja seilaa Helsingin ja Tallinnan väliä kolmella laivalla: vanhemmalla Starilla ja vain reilun vuoden vanhalla Megastarilla, sekä hitaammalla aluksella Europalla. Näistä Megastar on edistyksellinen sen vuoksi, että siellä on otettu huomioon matkustajat, jotka vain haluavat päästä yli: heitä varten on paljon istumapaikkoja, jotka on varustettu sähköpistokkeilla. Sen sijaan Megastarin leikkitilaa on paljon arvosteltu sen sokkeloisuuden vuoksi. Me emme ole päässeet testaamaan Megastaria lasten kanssa, sillä se on lähes poikkeuksetta ollut kallein vaihtoehto, johon mitkään alennuskuponkimmekaan eivät ole kelvanneet.

Sen sijaan Starilla palasimme kotiin Tallinnasta tänä keväänä. Testiryhmästä minulla oli mukanani vain keskimmäinen lapsi, mutta leikkipaikka oli täynnä eri-ikäisiä lapsia.

Tallink Star

Eckerön Finlandialla tehdyn hieman kaoottisen menomatkan jälkeen yllätyin Starin rauhallisesta tunnelmasta. Vaikka oli sunnuntaipäivä, joka paikassa oli tilaa, ja palvelut riittivät kaikille. Erityisen toimiva oli mielestäni leikkipaikan ympäristö, jossa oli reilusti pöytiä ja istumapaikkoja, sekä kahvila ja Burger King. Hampurilaisravintola ratkaisisi ainakin monta meidän ruokaongelmaamme laivamatkan aikana. Vaikka kävimme välillä muissa osissa laivaa, pääsin aina tavaroineni istumaan leikkipaikan läheisyyteen.

Myös leikkipaikka oli erittäin toimiva: siellä oli paljon siistejä leluja, sekä isoja pehmopaloja, joista voi rakentaa. Televisio oli selvästi tilan toisessa reunassa, jolloin sitä katsovat saivat olla omassa rauhassaan. Myös kirjoja oli luettavaksi.

Tallink Star

Myös Starilla kuitenkin näkyi se ongelma, ettei tietyn ikäisille lapsille ole enää mitään tekemistä. Ikärajoista huolimatta isommat lapset alkoivat käyttää pehmopalikoita heittovälineinä, ja kaatelivat torneja tahallaan, jolloin pienimmät jäivät alle. Kahvilan toisella puolella oli pelitila, mutta siellä lähinnä taapersivat juuri kävelemään oppineet.

Näille isommille energiapakkauksille toivoisinkin tekemistä ihan laivayhtiöstä riippumatta. Että heille olisi joku tila, jossa he voivat hengata. Kaikista ihanteellisin olisi kiipeilypaikka, jossa voisi oikeasti purkaa energiaa, mutta hätätilanteessa kävisi myös jokin tila, jossa he voisivat keskenään vaikka notkua kännyköillä tai lukea lehtiä. Viking XPRS:llä tämän virkaa hoitivat aktiviteetit, jotka sopivat vähän vanhemmillekin, joten niistä suuri kiitos.

Kaikkinensa siis vaikutuin eniten Tallink Starin palveluista ja rauhallisesta tunnelmasta. Siellä meidän lapsemme viihtyisivät koko matkan, ja heidät saisi myös tarpeen tullen ruokittua menemättä vararikkoon. Ja jos he eivät enää haluaisikaan olla leikkipaikassa, tilaa löytyisi muualtakin laivasta. Myös kaupan valikoima oli hyvä: esimerkiksi erilaisia pelejä olisi hyllystä löytynyt useita. Afrikan tähden matkaversiolla koko perhe pysyisi viihdytettynä parin tunnin laivamatkan ajan.

Tallink Star

Tallink Star

Entä sitten se hinta?

Vaikka matkoja varatessani mietin myös laivan palveluja ja tunnelmaa, niin kyllähän kaikkein eniten vaakakupissa painaa aina se hinta. Viiden hengen perheellä saa matkalle aivan eri tavalla hintaa, jos valitsee kalleimman vaihtoehdon verrattuna edullisimpaan. Vielä jos auto on mukana, hinnat saattavat vaihdella suuresti.

Viime kesän automatkaa varatessani yllätyin suuresti siitä, että Viking Line oli selvästi edullisin. Sain edestakaisen laivamatkan viidelle hengelle ja autolle hintaan 117 euroa, kun muiden yhtiöiden hinnat olivat lähes 200 euroa. Näistä menomatka tosin oli pienellä FSTR-aluksella, mutta silti hintaero oli huomattava.

Viking Linen terminaali tosin ei ole auton kanssa liikkeelle lähtiessä mikään kätevin: aamuruuhka Katajanokalle saattaa hidastaa matkantekoa huomattavasti. Palatessamme meille kävi vielä huono onni siinä, että juuri samaan aikaan Katajanokan yli lensivät hävittäjälentokoneet, kun Suomi100-hengessä järjestettiin ilmailunäytös. Koska Katajanokka oli niin suosittu paikka katsella näytöstä, meillä kesti lähes tunnin päästä terminaalista Uspenskin katedraalille asti. Kävellen sen matkan olisi tehnyt monta kertaa.

Tallink Megastar

Useimmiten kuitenkin Eckerö Line on edullisin – varsinkin arkena matkustettaessa. Hintavertailua kannattaa kuitenkin tehdä, sillä varsinkin niihin ei-niin-suosittuihin matka-aikoihin muilla varustamoilla saattaa päästä edullisemmin. Esimerkiksi viimeksi palatessamme edullisin vaihtoehto sunnuntaina oli Tallink Starin lähtö klo 10.30. Aamulähtö ei ole suosituin ylittäjien keskuudessa, mutta meille se sopi ihan hyvin.

Tein vielä kokeilun vuoksi haun parin viikon päähän: lähtö perjantaina ja paluu sunnuntaina. Jos haluaisi lähteä liikkeelle iltapäivällä, niin edullisin vaihtoehto olisi Tallink Siljan Europa, jolla pääsisi yli 24 eurolla. Matka-aika tosin on kolme tuntia, mutta toisaalta Europalla on paljon tilaa ja palveluja. Eckerö Linen Finlandian hinta olisi 29 euroa, kun taas Viking Linen XPRS-aluksella pääsisi liikkeelle vasta iltayhdeksältä 32 euron hintaan.

Paluumatka sunnuntaina taas sujuisi halvimmin Eckerö Linella. Kello 12 lähdöllä hintaa tulisi 29 euroa, kun taas kello 18 lähdöllä 34 euroa. Sunnuntain iltalähtö on siis Eckerö Linella kalliimpi, mikä kertoo paljon laivan suurimmasta asiakaskunnasta. Tallink Siljalla paluun hinnat vaihtelevat 37 eurosta 63 euroon, jos ei halua lähteä liikkeelle aamulla klo 7.30. Tuolloinkin hintaa on vielä 21 euroa. Tallink Siljalla selvästi kallein lähtö on klo 16.30, josta saa maksaa 63 euroa per henki. Paluun suhteen Viking Line on taas kallein: paluu kello 17 maksaisi yhdeltä hengeltä 65 euroa. Aamuseitsemältä pääsisi liikkeelle 20 euron hintaan.

Näihin kaikkiin edellä mainitsemiini hintoihin saattaa sitten saada vaihtelua erilaisilla kampanjoilla ja kupongeilla, joita kannattaakin metsästää ahkerasti. Välillä edullisimman hinnan metsästäminen on aikamoista salapoliisityötä. Minäkin tein viimeksi monenlaisia hakuja monena eri päivänä, ja lopulta jouduin soittamaan ainakin kahteen asiakaspalveluun, mutta sain kahden eri matkan liput lopulta jonkin verran halvemmalla kuin jos olisin ne heti netin kautta varannut. Toki jos matkaan lähtee vain yksi aikuinen, hintaero ei ole niin suuri, että siihen kannattaisi kovin monta työtuntia käyttää.

Tallinna

Mutta oi Tallinna! Onhan sinne ihana aina lähteä. Vaikka minulle niissäkin matkoissa on aina tärkeintä perillä oleminen, onhan se kuitenkin kiva nauttia myös matkasta – edes jollakin tasolla. Siitä syystä käytän aina myös hetken laivamatkojen miettimiseen.

Jos olet nyt saanut laivamatkat varattua, muttet vielä tiedä, mitä Tallinnassa aiot tehdä, kannattaa käydä katsomassa vinkkejä näiden linkkien alta. Sieltä löytyy tekemistä Tallinnaan useammaksikin reissuksi.

Tallinna lasten kanssa

Tallinnan Maarjamägi – Uusi päiväkohde koko perheelle

Tallinnan kaksi suomalaissydäntä: Sokos Hotel Viru ja Solo Sokos Hotel Estoria

Viisi vinkkiä Venetsiaan

Oi Venetsia: kanaalien ja gondolien kaupunki, joka lumoaa kävijät romanttisilla silloillaan ja koristeellisilla palatseillaan. Jo yksin kanaalien varsia kävelemiseen saa kulumaan päiväkausia, koska mitkään kaksi pätkää eivät ole samanlaisia.

Kääntöpuolena kaupungissa ovat ruuhkat: kadut pursuavat ihmisiä, jotka joko juoksevat kovaa vauhtia muun ryhmän mukana – tai sitten pysähtelevät metrin välein ihailemaan kauppojen näyteikkunoita tai näkymiä sillalta. Jo huhtikuussa oli vaikeaa päästä joissakin kohdissa eteenpäin, joten voin vain kuvitella tilannetta heinäkuun helteissä.

Venetsian turistimäärät ovatkin kasvaneet vuosi vuodelta, ja kaupunki on ryhtynyt rajoittamaan turistien käytöstä. Esimerkiksi Pyhän Markuksen aukiolla ei saa istua maassa tai jalustoilla. Myös alkoholin juontia kaduilla on rajoitettu viime vuosina. Vain viikko meidän lähtömme jälkeen rautatieaseman ja Piazzale Roman läheisille silloille asennettiin portit, jotka suljetaan tarvittaessa.

Venetsia

Ruuhkista huolimatta Venetsia on ihana matkakohde. Kaunis kaupunki, jossa autot eivät pääse Piazzale Romaa pidemmälle, on tehty maleksimiseen ja harhailuun. Venetsiassa ei ole järkeä juosta postikorttimaisemasta toiseen ja suorittaa kohteita, vaan kaupunki avautuu vasta, kun etenee päämäärättömästi.

Kokosin tähän kuitenkin viisi vinkkiä, joiden avulla voit tehdä Venetsian vierailustasi astetta miellyttävämpää.

1. Käy San Marcon aukiolla – mutta älä jää sinne

San Marcon – eli suomalaisittain Pyhän Markuksen – aukio on Venetsian ikonisin nähtävyys. Iso aukio ja sen laidalla kohoava kirkko vetävät puoleensa turisteja vuoden- ja vuorokaudenajasta riippumatta, ja ruuhkiin voi varautua. Myös kellotorni Campanile di San Marco, sekä Dogen palatsi houkuttelevat puoleensa vierailijoita, joten aukiolla risteilee monia eri rakennuksiin suuntaavia jonoja.

Venetsia

Venetsia

San Marcon aukiota ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan väliin, sillä kapeiden kujien kaupungissa iso aukio ja avarat näkymät Canal Grandelle ovat vaikuttava näky. Erityisen kaunis aukio on ilta-aikaan, kun suurimmat ruuhkat ovat hellittäneet, ja aukio on valaistu.

Vierailua Venetsiassa ei kuitenkaan kannata rakentaa vain San Marcon aukion varaan. Suuret ihmisvirrat vaeltavat kohti aukiota kaupungin jokaisesta suunnasta, mutta nähtyäsi aukion ja vierailtuasi niissä rakennuksissa, jotka itseäsi kiinnostavat, voit valita sen hiljaisimman kujan poispäin. Heti aukion takaakin nimittäin lähtee kujia, joilla ei liiku ketään. Ne johdattavat useimmiten itään kohti Arsenalea ja suurta puistoa, jossa esimerkiksi Venetsian biennaali järjestetään vuosittain. Koska lopultakin San Marco on sitä tylsintä Venetsiaa.

Venetsia

Venetsia

2. Käänny kulmassa aina eri suuntaan kuin muut

Vaikka Venetsiasta löytyy lukematon määrä kujia ja siltoja, suuret turistivirrat liikkuvat hyvin pitkälti samoilla reiteillä. Samat hieman leveämmät kadut on merkitty hyvin, ja niissä on selkeät opasteet joko San Marcon aukiolle tai Rialton sillalle päin. Pääkatuja kulkiessaan ei tosin tarvitse opasteita, kun vain kävelee muiden perässä.

Näiden katujen varrelta myös löytyvät ne turistimyymälät, jotka kaikki myyvät samoja esineitä samaan hintaan – samoin kuin ne ravintolat, joiden ruoka maistuu samalta kuin Rossossa. Pizza on käväissyt jossain uunia muistuttavassa, ja olut maksaa vähintään saman verran kuin Helsingin keskustassa.

Venetsia

Kun sitten jossain kulmassa kääntyykin eri suuntaan kuin muut, saattaa päätyä pienelle aukiolle, jonka laidan kahvilassa ei ole kuin muutama muu asiakas. Venetsian klassikkojuoman Spritz Aperolin saa viiden euron sijaan kahdella eurolla, ja pienet suupalat cicchettit maksavat eurosta kahteen. Kujia ja siltoja saa vaellella täysin omassa rauhassa, ja äänimaisemana toimivat vain moottoriveneiden ääni ja jostain kaukaa kantautuva gondolieerien huutelu.

Venetsia

Toisaalta kulman takana saattaa odottaa myös umpikuja: monet kadut päättyvät suoraan kanaaliin ilman mahdollisuutta päästä sen yli. Menetys ei kuitenkaan ole suuri, sillä etäisyydet Venetsiassa ovat hyvin maltilliset. Jos reitti osoittautuu mahdottomaksi, voi aina palata takaisin viisi tai kymmenen metriä, ja uusi reitti löytyy varmasti.

Venetsiassa eksyminen ei ole vaarallista, sillä välimatkat ovat lyhyitä, ja jossain vaiheessa aina päätyy suuren veden ääreen. Joko Canal Grande tai pohjoisranta tulevat väistämättä vastaan, eikä niitä ylitetä noin vain. Esimerkiksi Canal Granden yli menee vain neljä siltaa, joten sen yli ei vahingossa mennä. Kiemurtelevien katujen ja kanaalien vuoksi Venetsiassa suuntavaisto häviää helposti, mutta kaupunki on parhaimmillaan silloin, kun sinne eksyy.

Venetsia

3. Matkusta vesibussilla – mutta vain yhtenä päivänä

Koska Venetsiassa autot eivät pääse Piazzale Romaa lähemmäs keskustaa, vesibussit eli vaporettot ovat käytännössä ainoa julkisen liikenteen muoto. Kuuluisimmat reitit 1 ja 2 kulkevat Canal Granden päästä päähän, ja numero 1 jatkaa aina läheiselle Lidon saarelle asti. Vesibussin kyydissä pääsee katsomaan Venetsiaa vedestä käsin, ja erityisesti Canal Granden elämää on kiehtovaa seurata veden tasalta.

Vesibussit ovat toisaalta myös äärimmäisen hidas ja kallis tapa liikkua. Yhdensuuntainen matka maksaa 7,5 euroa, mikä on lyhyiden välimatkojen kaupungissa suuri hinta. Erityisesti Canal Grandea kulkevat vesibussit ovat myös aina täynnä, joten reilun puolen tunnin keinutuksen vaikkapa rautatieasemalta San Marcon aukiolle saa takuuvarmasti seistä kylki jonkun toisen kyljessä kiinni. Saman matkan olisi kävellyt samassa ajassa, ja lyhyemmillä matkoilla käveleminen on aina nopeampaa.

Venetsia

Me ratkaisimme asian ostamalla yhdelle päivälle koko päivän liput. Niiden hinta on 20 euroa henkilöltä (myös yli 5-vuotiailta lapsilta), ja niillä saa kulkea julkisilla kulkuvälineillä rajattomasti. Me ajelimme ensin läheiselle Muranon saarelle ja takaisin, ja vielä sen jälkeen menimme Canal Granden päästä päähän. Toki siinä tuli vesibussiajelua koko päiväksi, mutta toisaalta tuolla yhdellä päivälipulla näimme ne kohteet, jotka vesibussin kyydistä halusimme nähdä. Samalla myös pääsimme itse toteamaan ruuhkat, ja seuraamaan paikallisen koululaisryhmän toimimista vesibussiin ja sieltä pois astuessa, kun suuret matkalaukut olivat täyttäneet kulkureitit. Täytyy ihailla paikallisten taitoa luovia turistimassojen keskellä.

Venetsia

4. Jaksa mennä kauemmas

Monesta saaresta koostuvan Venetsian mieltää helposti vain San Marcon saareksi, joka alkaa Rialton sillalta ja päättyy Pyhän Markuksen aukiolle. Näinhän ei tietenkään ole, vaan kaupungin yli sadalla saarella on jokaisella omat erityispiirteensä. Esimerkiksi Dorsoduro on museoiden ja yliopiston kaupunginosa, kun taas Castellon alueelta löytyy suuri puisto.

Venetsia

Me majoituimme tällä kertaa Cannaregiossa lähellä rautatieasemaa. Vaikka Cannaregio on suosittu turistien keskuudessa, löytyy sieltä myös paikallisia ihmisiä viettämässä aikaa. Keskiviikkoiltana parikymppiset olivat valloittaneet kanaalin rannan penkereet ja ravintolat, kun taas perjantai-iltana terasseilla istuivat lapsiperheet. Venetsiassakin ollaan ulkona pitkään koko perheen voimin.

Kauemmas suurimmista turistivirroista voi lähteä viereisille saarille, kuten Muranolle tai Lidolle. Murano on kuuluisa lasistaan, jota valmistetaan edelleen monissa pajoissa. Näihin pajoihin on vierailijoilla mahdollisuus päästä katsomaan lasinvalmistusta, ja saari pursuaakin kauppoja, jotka myyvät lasiesineitä.

Venetsia

Vaikkei lasi varsinaisesti kiinnostaisikaan, kannattaa Muranossa käydä pyörähtämässä. Saari on kuin rauhallinen paratiisi ruuhkaisan Venetsian jälkeen. Toki Muranollakin liikkuu paljon turisteja, mutta siellä rauhalliset kujat alkavat heti pääkanaalien takaa. Ei tarvitse kuin mennä kulman taakse päästäkseen osaksi muranolaista elämänmenoa aukiokahveineen ja pyykkipäivineen.

Venetsia

Muranoon pääsee helpolla Vaporetto-yhteydellä ainakin rautatieaseman edestä, ja Muranossa on useampi pysäkki, jossa voi jäädä pois. Lidoon päästäkseen taas täytyy lähteä päinvastaiseen suuntaan eli alas Canal Grandea. Monet kokeneet Venetsian kävijät majoittuvat Lidossa, missä – toisin kuin Venetsiassa – saa ajaa polkupyörällä, ja saarelta löytyy myös pitkä hiekkaranta.

Lähisaarille kannattaa lähteä jo ihan sen vuoksi, että turistivirrat tasoittuvat alueiden kesken edes hieman. Samalla vierailijat tuovat edes pienen osan rahoistaan myös näiden saarten yrittäjille, jotka useimmat ovat paikallista väkeä.

Venetsia

5. Katso, kenen seuraan istuudut

Kun on kävellyt monta tuntia kuumassa ja ruuhkaisessa Venetsiassa, tekee mieli istahtaa hetkeksi alas ja ottaa lasillinen, tai jopa syödä ateria. Vaihtoehtoja on edessä miljoona: jokaisessa kadunkulmassa on jonkinlainen ravitsemusliike, ja joillakin kadunpätkillä niitä on aivan vieri vieressä. Menu turisticot ovat täysin samanhintaisia ja näyttävät koostuvan samoista vaihtoehdoista. Tarjoilija toisensa jälkeen yrittää houkutella omaan ravintolaansa. Kuinka ihmeessä osaa valita oikean paikan?

Minä käytän taktiikkana sitä, että katson tarkasti muita asiakkaita. Jos paikassa on edes muutama paikallisen näköinen asiakas, on paikka luultavasti kokeilemisen arvoinen. Jos taas terassin ovat kansoittaneet muut turistit, joiden ympärillä tarjoilijat hyörivät kertomassa vitsejä, ei paikka varmaankaan ole minua varten.

Venetsia

Tämä sääntö ei tietenkään aina päde: päädyimme Venetsiassa esimerkiksi huippukivaan paikkaan, jossa ei ennen meitä ollut yhtään asiakasta. Tarkoituksenamme oli pitää vain lyhyt tauko, niin jäimme ensimmäiseen, missä oli varjossa tilaa. Paikka osoittautui mukavaksi – ja erittäin edulliseksi – korttelikapakaksi, jonka cicchettit olivat huippuhyviä. Seuraavan kerran paikan ohi kulkiessamme se olikin ääriään myöten täynnä paikallisia.

Toisella kerralla emme menneet ravintolaan, jonka sisäänheittäjä ja kuvitetut ruokalistat eivät tehneet vaikutusta. Sen sijaan kiersimme korttelin ympäri ja löysimme terassin, jolla ruokaili kaksi paikallisen näköisen perhettä vauvasta vaariin. Siinä vaiheessa, kun istuimme tyytyväisinä alas, totesimme olevamme sen ohittamamme ravintolan takaosassa, ja muut asiakkaat olivat itse asiassa ranskalainen ja espanjalainen turistiperhe. Siinä vaiheessa ei enää voinut perääntyä.

Venetsia

Vaikka olenkin jo käyttänyt kaikki viisi vihjettäni, en malta olla antamatta vielä sitä tärkeintä: älä lähde Venetsiaan päiväksi. Kaupunki ansaitsee paljon enemmän kuin päivävierailun, jonka aikana kulutetaan infrastruktuuria ja jätetään jälkeen jätteitä, muttei juuri rahaa. Venetsia ansaitsee ainakin pari päivää – miksei enemmänkin. Vasta siinä vaiheessa on mahdollista ehtiä myös niille sivukujille ja alkaa nähdä, mistä kaikesta kanaalien kaupunki koostuu.

Venetsia

Ja jätä hyvä ihminen se vetolaukku kotiin! Venetsiassa on jo vuodesta 2014 rajoitettu vetolaukkujen käyttöä, mutta käytännössä vetolaukut ja niiden pärinä täyttävät kadut ja kujat edelleen. Piazzale Romalta ja rautatieasemalta löytyy kantajia, jotka kuljettavat matkatavaroita hotelleille maksua vastaan, mutta muuten tavarat täytyy viedä pieniä kujia pitkin. Venetsiassa ei voi hypätä taksin kyytiin ja hurauttaa sillä perille, vaan perille kävellään kaikkien muiden ihmisten seassa.

Vetolaukku ei ole myöskään kätevin kuljetettava, sillä pelkästään kilometrin matkalla saattaa olla viisi tai kuusi siltaa, joiden yli kiivetään portaita pitkin. Itse olin niiden kohdalla erittäin tyytyväinen selkärepusta.

Venetsia

Venetsiaan kuitenkin kannattaa ehdottomasti matkustaa, jos ei siellä ole ennen käynyt. Toista samanlaista kaupunkia ei ole ainakaan minun matkoillani vielä vastaan tullut. Kannattaa kuitenkin muistaa nämä vihjeet, ja valita ajankohta, jolloin turistisesonki ei ole kiivaimmillaan. Älä siis ihmeessä lähde Venetsiaan heinäkuussa, jolloin kuumuus ja turistimassat vievät kaupungista pois sen rennon tunnelman.

Lähde Venetsiaan mieluiten aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Varaa matkaan muutama päivä, majoitu vähän kauemmas ja tutki kaupungin kaikkia kolkkia. Anna mahdollisuus niille syrjäisemmille seuduille ja pienemmille kujille, sillä Venetsiassa nekin on helppo saavuttaa. Välimatkat eivät ole pitkiä.

Ennen kaikkea antaudu tunnelmalle: katsele ympärillesi, pysähtele ja ihaile. Ja eksy rohkeasti.

Venetsia

Suomi-kohde numero 40: Helsingin eteläisin kaupunginosa Tallinna

Helsinki on ihana kaupunki – täällä on hyvä elää. Etenkin kesäisin Helsinki on täynnä erilaisia tapahtumia ja iloisia ihmisiä. Silloin tällöin tulee kuitenkin olo, että olisi kiva käydä välillä jossain muuallakin: voisi vähän harhailla uusia katuja ja käydä syömässä hyvin. No, mihin helsinkiläinen silloin suuntaa? Tallinnaan.

Tallinna on monelle eteläsuomalaiselle luonteva kohde piipahtaa: laivaliput saa halvimmillaan kymmenellä eurolla – puhumattakaan ilmaislipuista, joita vaikuttaa olevan liikkeellä koko ajan. Vertailun vuoksi voin todeta, että junalippu Tampereelle ja takaisin maksaa 42 euroa.

Tallinna

Osa ihmisistä käy Tallinnassa tekemässä tarpeellisia hankintoja. Sieltä kun saa edullisemmin niin autonhuoltoa kuin alkoholijuomiakin. Toiset taas lähtevät paikan päälle ihan Tallinnan itsensä vuoksi. Suomesta onkin vaikea löytää samanlaista keskiaikaista kaupunkia, joka olisi vieläpä hionut keskiajan myymisen niin huippuunsa. On hieman vaikea kuvitella Helsingin kaduille miehiä narriasuissa tai kauhunaamioissa, ja samalla ojentamaan ravintolan mainoslehtistä.

Tallinna

Tallinnan suurimpia vetonauloja keskiaikaisen keskustan lisäksi ovat viime vuosina olleet sen ravintolat. Minäkin osaan luetella niitä useita: Tai Boh, Rataskaevu 16, F-hoone, Pegasus – vaikka olen käynyt niistä vain parissa. Ravintoloiden nimet kulkevat helsinkiläisten suussa samalla tavalla kuin täkäläiset Olot, Askit ja Nokat. Vielä 15 vuotta sitten Tallinnan ravintolat olivat hieman surullisia jäänteitä neuvostoajalta, kun taas tänä päivänä ne ohittavat monet suomalaiset huippuravintolat mennen tullen.

Tallinna

Minä olen henkilökohtaisesti viime vuosina innostunut eniten Tallinnan museotarjonnasta. Toki Helsingistäkin löytyy upeita museoita, mutta Tallinnassa on viime vuosina avattu niin monia mielenkiintoisia museoita, jotka hyödyntävät modernia tekniikkaa ja osallistavat vierailijaa, että niissä on pakko vierailla. Esimerkiksi vanha lentosatama Lennusadam, nukketeatterimuseo Nuku ja viimeisimpänä Viron historiallinen museo ja elokuvamuseo Maarjamäessä ovat ehdottomasti laivamatkan arvoisia vierailukohteita. Päiväretken aikana ehtii hyvin käydä yhdessä museossa, ja hyvällä lounaalla.

Erityisen ihastunut olen siihen, kuinka Tallinna on ottanut matkailun käyttöön monet kaupunginosat vanhan kaupungin ulkopuoleltakin. Jokaiselle kaupunginosalle on luotu omanlaisensa profiili, ja sitä markkinoidaan tietynlaiseen oleiluun. Pirita on uimarannan ja televisiotornin kaupunginosa, Rocca al Maressa pääsee metsän keskelle ulkoilmamuseoon, kun taas Telliskivi on nuorekas hipsterikaupunginosa. Kaikille löytyy oma paikkansa, mutta toisaalta päivänkin retkeen saa ihan uusia sävyjä, kun kokeilee uutta kaupunginosaa.

Tallinna

Tallinna

Miksi helsinkiläiset sitten lähtevät retkelle Tallinnaan, eivätkä vaikka johonkin kotimaan kohteeseen? Ja vaikka unohdetaan nyt hetkeksi se älytön hinnoittelu, jonka johdosta Tallinnaan on niin paljon halvempi lähteä, niin väittäisin Tallinnan kuitenkin olevan monelle helsinkiläiselle tutumpi ja kotoisampi kohde kuin vaikkapa Kouvola. Tallinnassa on helppo liikkua, sen kadut ovat tuttuja, eikä siellä ihan helposti muutaman käyntikerran jälkeen pääse eksymään. Satamat ovat lähempänä keskustaa kuin monen suomalaisen kaupungin rautatieasemat.

Kyllä minusta suurin syy kuitenkin löytyy niiltä laivoilta, ja niillä edes takaisin reissaavista ihmisistä: monet tallinnalaiset matkustavat joka viikko töihin Suomeen ja taas viikonlopuksi takaisin kotiin. He ovat jo kiinteä osa helsinkiläistä katukuvaa ja työkulttuuria, minkä vuoksi suomalaistenkin on luontevaa matkustaa heidän kotikaupunkiinsa. Yhteydet ovat nopeita ja edullisia, koska niitä käyttää niin suuri joukko ihmisiä. On kaikkien etujen mukaista helpottaa Tallinnan ja Helsingin välistä liikkumista.

Tallinna

Ja kyllähän Tallinnassa vierailu edesauttaa suomalaisten ymmärrystä sikäläisiä ihmisiä kohtaan. Jos vielä neuvostoaikana Tallinna oli vähän kuin Helsingin ankeampi pikkuveli, johon kuitenkin oli tiiviit yhteydet, ovat kaupungit tänä päivänä hyvin samalla viivalla. Kaukana takana ovat kolhoosit ja leipäjonot, vaan niiden sijaan tallinnalaiset voivat etsiä töitä sieltä, missä niitä on – eli usein Helsingistä.

Niin hienoa kuin kotimaan matkailu onkin, on monesti tutumpaa ja turvallisempaa lähteä piipahtamaan Tallinnassa. Helsinkiläisenä siellä joutuu vaikeuksiin pienemmällä todennäköisyydellä kuin vaikkapa Porissa.

Tallinna


 

I love Helsinki! It’s a great city to live in. Still, every now and then, I get the feeling of seeing something else: I want to wander somewhere not so familiar, and I want to eat well. In that case, where do people of Helsinki go then? To Tallinn.

The capital of our southern neighbour Estonia is a convenient place for us living in Helsinki to stop by. You can go there as cheap as with 5 euros per way. It’s also very easy to find vouchers for free trips. If you take the train to for example Tampere, it’ll cost you 21 euros per way.

Many people go to Tallinn to purchase something: maybe some auto repairs or cheaper alcoholic beverages, but many go there because of Tallinn itself. You can’t find medieval houses and streets in Helsinki, so everything looks different than at home.

The biggest attractions in Tallinn besides the old town are its restaurants. Even I know many of their names: Tai Boh, Rataskaevu 16, F-hoone, Pegasus – even though I’ve visited only a couple of them. People of Helsinki know the restaurants in Tallinn as well as they know the ones in their own home city, and the restaurant scene in Tallinn has developed tremendously in the past few years.

Personally I’m most excited about the museums of Tallinn these days. Helsinki has some great museums, but lately Tallinn has got so many new museums, that use the latest techonology, and are very attractive for the entire family. Like the old air port Lennusadam, the puppet museum Nuku and the Estonian historical museum and Film museum at Maarjamägi are definitely worth the ride. On a day trip to Tallinn you have enough time to visit a museum and eat a really good meal.

I especially like how Tallinn has used all the potential of its neighbourhoods. The city doesn’t advertise only the old town and the center parts, but they’ve created  brands for other neighbourhoods too. Like Pirita is known for the television tower and the beach, Rocca al Mare has a great outdoor museum, and Telliskivi is the new trendy neighbourhood. There’s a place in Tallinn for everyone, but you can also visit completely new neighbourhoods almost every time.

But why do the people of Helsinki visit Tallinn so often, instead of heading to a destination in their own homeland? Even if we forget the silly prizing, I’d say Tallinn is a much more familiar destination than for example Kouvola. Tallinn is an easy city to explore, and the ships come almost to the center of the city.

Still I’d say that the biggest reason lies in the people traveling on the ships. A lot of estonian people travel between the two countries every week as they head to Helsinki to work. They are such a big part of Helsinki, that it’s very comfortable for people of Helsinki to go to Tallinn too. The connections are fast and affordable, and it’s in everyone’s interest to make the transfer as smooth as possible.

And it is also a great chance for Finnish people to get to understand their southern neighbours better. In the Soviet times Estonia was like a mirthless little brother, who wemwere very connected to. These days our countries are very much equal, and instead of kolkhozes and people queing for bread Estonian people travel to Helsinki to work.

And as great as it is to travel in your homeland, often times it’s much more comfortable and safer to travel to Tallinn. As someone from Helsinki, it’s much more likely for you to get into trouble in Pori in Western Finland, as it is in Tallinn.

Tallinnan kaksi suomalaissydäntä: Sokos Hotel Viru ja Solo Sokos Hotel Estoria

*Yhteistyössä Sokos Hotels

Jos Suomen rajojen ulkopuolelta pitäisi nimetä yksi suomalaisuutta uhkuva maamerkki, olisi se ehdottomasti Tallinnan Viru-hotelli. Vuonna 1972 avattu hotelli on alusta asti ollut suomalaisten Viron kävijöiden tukikohta ja järkälemäinen pala kotimaata ulkomailla.

Sokos Hotel Viru kohoaa pilviä kohti Tallinnan vanhan kaupungin kupeessa. Valmistuessaan koko Viron korkein rakennus oli kuin oma kaupunkinsa: rakennuksen sisällä toimivat hotellin ja usean ravintolan lisäksi esimerkiksi leipomo, kampaamo, räätäli ja pesula. Virun leipomon kakut olivat Neuvosto-Tallinnassa kovaa valuuttaa, jolla pystyi ostamaan lähes mitä tahansa.

Sokos Hotel Viru

KGB Museum, Viru

Viru-hotelli oli muutenkin tehokkaasti Neuvostoliiton palveluksessa: sen huoneissa majoittuvia ulkomaalaisia kuunneltiin ja seurattiin niin erilaisten kuuntelulaitteiden kuin hissiauloissa päivystävien kerrosemäntien kautta. Hotellissa olikin alun perin 22 virallista kerrosta, vaikka kaikki näkivät vielä yhden kerroksen ylhäällä sijaitsevan ravintolakerroksen yläpuolella. Virallisen selityksen mukaan ylös oli sijoitettu vain tekniset laitteistot, mutta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 ylimmästä kerroksesta paljastuivat KGB:n tilat, joista käsin he seurasivat hotellin väkeä.

KGB Museum, Viru

KGB Museum, Viru

Hotellissa ei ole yritetty peittää vanhaa neuvosto-menneisyyttä, vaan se on jätetty muistuttamaan menneestä. Vanhoja KGB:n tiloja ei ole purettu ja otettu uuteen käyttöön, vaan niistä on tehty erittäin mielenkiintoinen KGB-museo, joka vie kävijänsä aikamatkalle menneeseen maailmaan. Museossa pääsee vierailemaan vain opastetulla kierroksella, mikä onkin paras tapa tehdä se, sillä hyvän oppaan avulla menneisyys ja paikan merkitys avautuvat paljon paremmin.

KGB Museum, Viru

KGB Museum, Viru

Viru-hotelli liittyi osaksi suomalaista Sokos-hotellien ketjua vuonna 2003.  Muutoksen myötä hotellin alakertaan avattiin suomalaisille tuttu Amarillo-ravintola. Myös toisen kerroksen Valuuta Baar, josta neuvostoaikaan sai ostaa juomia eri maiden valuutoilla, on avattu uudelleen.

Viru myös sai kylkeensä uuden ystävän: Solo Sokos Hotel Estorian, joka kuuluu Sokos Hotels-ketjun yksilöllisiin design-hotelleihin. Huoneet on sisustettu hieman laadukkaammin ja värikkäämmin, ja niissä on kiinnitetty huomiota pieniin yksityiskohtiin. Esimerkiksi huoneisiin kuuluvia linnun muotoisia kenkälusikoita saa ostaa myös kotiin 10 euron hintaan.

Solo Sokos Hotel Estoria

Viimeisen vuoden ajan Viron Sokos-hotelleissa on juhlittu sekä Suomen että Viron 100-vuotisjuhlia. Suomen juhlavuosi näkyy Virun puolella, mihin on sisustettu Suomi 100-huoneita. Me yövyimme yhdessä näistä: Suomen suurlähetystön huoneessa, jonka seinällä untamme vartioivat kaikki Suomen presidentit. Muuten teema näkyi tietyissä yksityiskohdissa, kuten kahvipöydälle tehdyssä asetelmassa, jossa Viron ja Suomen lippujen viereen oli katettu Suomen lipulla koristellut kahvikupit. Kylpyhuoneesta myös löytyi neuvotteluhuone eli sauna.

Sokos Hotel Viru

Sokos Hotel Viru

Viru sopii lapsiperheelle

Lapsiperheelle Sokos Hotel Viru on hyvä valinta: se on siisti perushotelli, jossa kaikki palvelut ovat lähellä. Hotellista myös löytyy suurempia huoneita, joihin meidänkin kokoisemme perhe mahtuu majoittumaan. Yhden yön hinnaksi tosin tulee lähemmäs 200 euroa, mikä ei tietenkään ole halvimmasta päästä.

Sokos Hotel Viru

Sokos Hotel Viru

Virun aamiaiselle saapuminen oli kuin olisi yön aikana ajautunut Ruotsin laivalle. Suuri sali, jossa suomalaiset lapsiperheet ja krapulaiset miesseurueet törmäilivät munakokkelijonossa. Karjalanpiirakat, kaurapuuro ja isot kahviautomaatit, joista lirutettiin pieniin valkoisiin kuppeihin kitkerää suodatinkahvia. Valinnan varaa kuitenkin oli paljon, ja kaikki saivat vatsansa täyteen.

Parasta Virussa on sen sijainnin lisäksi alakerrasta löytyvä kauppakeskus, johon pääsee ilman ulkovaatteita. Me saavuimme hotellille kuuden jälkeen perjantaina, jolloin kukaan ei halunnut enää lähteä ulos etsimään ravintolaa. Jätettyämme laukut ja ulkovaatteet hotellihuoneeseen pystyimme vain kipaisemaan kauppakeskuksen puolelle ja valitsemaan jonkun siellä olevista ruokaloista. Toki ravintoloiden taso on jotain muuta kuin Tallinnan parhaissa ravintoloissa, mutta esimerkiksi edullinen intialainen toimi meidän perheellemme erinomaisesti työviikon jälkeen.

Sokos Hotel Viru

Sokos Hotel Viru

Viru-keskuksesta myös löytyy laaja valikoima kauppoja, ja se ehkä tärkein: Kaubamajan leluosasto, joka jättää komeudessa taakseen kaikki suomalaiset lelukaupat. Meidän täytyy aina harhailla leluhyllyjen välissä, vaikka todellisuudessa hinnat ovat jopa Suomen hintoja vähän korkeammat.

Yhtä kerrosta alempaa muuten löytyy todella hieno leikkipaikka, johon pääsee ilmaiseksi Kaubamajan kuittia vastaan. Tila on valvottu eli sinne on tarkoitus jättää lapset leikkimään siksi aikaa, kun vanhemmat käyvät ostoksilla.

Tallinna

Tallinna

Rauhallisempaan oleskeluun kannattaa valita Estoria

Virun vierailun lisäksi teimme keväällä myös toisen retken Tallinnaan. Tällä kertaa majoituimme Virun sijaan Estorian puolelle, jossa on lähinnä kahden hengen huoneita. Joihinkin huoneisiin on mahdollisuus saada kaksi lisävuodetta, mikä ei edelleenkään riitä meidän perheellemme, mistä syystä lähdimmekin matkaan kahdestaan keskimmäisen lapsen kanssa.

Solo Sokos Hotel Estoria

Odotimme vierailulta jonkinasteista luksusta: niin paljon Estoriaan liitetään kaikenlaisia design- ja boutigue-lisäsanoja. Todellisuudessa huoneemme Estoriassa oli hyvin tavallinen hotellihuone – toki siisti ja värikäs, ja täynnä kivoja yksityiskohtia. Kylpyhuone oli Virun vastaavaa paljon pienempi, ja näkymät seitsemännestä kerroksesta suoraan parkkipaikan yläpuolelta eivät olleet ihan samanlaiset kuin Virun 18. kerroksesta merelle päin.

Estoriassa oli kuitenkin erityisen hyvää sen rauhallisuus. Vaikka hotellin vastaanotto sijaitsee Virun ala-aulassa, ja kerroksiin mennään samoilla hisseillä, siirrytään Estoriaan sen jälkeen lasikäytävää pitkin. Käytävän toiselta puolelta löytyy olohuone, jossa voi nauttia ilmaista kahvia ja mutustella pähkinöitä tai virolaista suklaata. Tilasta löytyy joitain pelejä ja sanomalehtiä.

Solo Sokos Hotel Estoria

Solo Sokos Hotel Estoria

Estorian rauhallisuus tuli meille sopivana hetkenä, sillä jostain syystä Viru oli parin viikon aikana muuttunut juhla-alueeksi. Kun kahta viikkoa aiemmin hotellissa oli ollut lähinnä vanhempia pariskuntia ja seurueita koirien kanssa, oli tällä kertaa ala-aulassa vastassa lonkerotölkein varustautuneita suomalaisia, jotka olivat miehittäneet aulabaarin jo aamukymmeneltä. Muutenkin kaupungilla oli paljon enemmän juhlahumua Tallinnan musiikkiviikkojen vuoksi, joten oma rauhallinen satama Estoriassa tuli tarpeeseen.

Solo Sokos Hotel Estoria

Jos Virun aamiainen muistutti Ruotsin laivan vastaavaa, oli seinän taakse katettu Estorian aamiainen jo vähän lähempänä suuren maailman meininkiä. Peruselementtien lisäksi tarjolla oli ilmakuivattua kinkkua, erilaisia juustoja ja vähän useampaa sorttia makeaa. Kahvi tarjoiltiin pöytään, ja mehun sai ottaa automaatin sijaan lasikannusta. Ennen kaikkea tunnelma oli rauhallinen, koska väkimäärä oli niin paljon maltillisempi.

Huomasin kuitenkin pohtivani, miksei tänne meille päin ole tuotu erityisesti Aasiassa tuttuja munakaskokkeja, joiden läsnäolo nostaa aamiaisen tasoa huomattavasti. Samoin monissa muissa hotelleissa jo vakiona olevat pienet smoothiet ja shotit puuttuivat täysin. Toki selvisimme ilman niitäkin, mutta pelkästään nämä kaksi yksityiskohtaa olisivat minun silmissäni nostaneet Estorian aamiaisen tavallisesta aamiaisesta luksusaamiaiseksi.

KGB Museum, Viru

KGB Museum, Viru

Vaikka suomalaiset myös helposti karttavat Tallinnan Sokos-hotelleja niiden suomalaisuuden vuoksi, on näissä hotelleissa paljon hyvääkin. Niiden sijainti vanhan kaupungin laidalla on aivan ehdoton, ja kulku kauppakeskukseen ja moniin ravintoloihin helpottaa vierailua ihmeesti.

Ainoa minua oikeasti häirinnyt seikka oli hotelleihin vieläkin pesiytynyt perinne suomalaisista viinaturisteista. Lonkerotölkit kädessä voi vaeltaa tilasta toiseen, ja palveluja käytetään kuin omistajat ainakin. Myös oletus suomalaisista palveluista ja suomenkielisestä henkilökunnasta tuntui olevan tiukassa. Olikin erittäin virkistävää syödä aamiaista Estoriassa, jonka ravintolahenkilökunta ei oikeasti puhunut Suomea. Ihan kuin olisi ollut ulkomailla!

Jos kuitenkin kestää muut suomalaiset ja heidät tapansa, tuo hotellien kotimaa palveluun hyviäkin puolia: aamiaisella lapset söivät tyytyväisinä kaurapuuroa, vaikka kotona sitä on ihan turha keittää, ja mikä parasta – kahvia on tarjolla jopa omassa huoneessa.

KGB Museum, Viru