Kotona Ranskanmaalla

Patonkia, petanqueta ja Peugeot. Matkaamme kuuluneet kliseet herättivät mielikuvia, joissa olimme melkein paikallisia asukkaita. Iso apu ranskalaiseen tunnelmaan pääsemiselle oli myös Interhomelta vuokrattu lomatalo.

Yhteistyössä Interhome

Iholla tuntuva lämpö palauttaa kesätunnelman lokakuun keskelle. Olemme juuri laskeutuneet Nizzan lentokentälle ja astuneet matkalaukkuinemme terminaalirakennuksen ulkopuolelle. Sopivat lennot, toive lämmöstä ja kiinnostavat retkikohteet ovat houkutelleet minut Ranskan Rivieralle nyt kolmatta kertaa. Kun olemme muutaman mutkan jälkeen saaneet vuokra-automme kakkosterminaalista, on aika suunnata kohti lomataloa.

Ajomatkaa on alle tunnin verran, tai ainakin olisi, jos selviäisi ensimmäisistä liittymistä ilman harhaliikkeitä. Pimeällä moottoritiellä joutuu pysähtymään tietulliasemille pari kertaa, mutta määränpää löytyy lopulta navigaattorin avulla helposti. Yhteyshenkilömme ei ole iltayhdeksältä tavattavissa, mutta nappaamme avaimet sovitusta piilosta ja löydämme oven avattuamme tervetuliaisiksi jätetyn viinipullon.

Majoitumme viikon ajan Roquebrune-sur-Argensin kuntaan kuuluvassa La Bouverien kylässä ja tarkemmin ottaen Le Caloussun asuinalueella. Le Caloussu on uinuva omakotialue, jonka huviloilta ei metelöintiä kuulu. Liikennekin on hiljaista, koska alueen sisällä ei ole läpikulkutietä tai palveluja. Ainoat kulkijat ovat asukkaita, ellei roska-autoa ja kadunlakaisukonetta lasketa.

Vaikka Le Caloussu uinuukin, ovat tärkeimmät palvelut lähellä. Herään muutamana aamuna ennen muita ja kävelen viiden minuutin matkan lähimpään leipomoon. Ranskassa jos missä tämä kannattaa, sillä uunituoreet patongit ja croissantit ovat vertaansa vailla. Ilma tuntuu viileältä, mutta kukkuloiden takaa esiin ilmestyvä aurinko lupailee lämmintä päivää.

La Bouverien sydän on matalista rakennuksista koostuva ostoskeskus, josta löytyvät kaikki tärkeimmät palvelut. Niin leipomoita kuin baarejakin on kaksin kappalein. Lisäksi löytyy juustokauppaa, apteekkia, optikkoa, kampaamoa, kiinteistönvälitystä ja pieni markettikin.

Vesi nousee kielelle jo pienen leipomon tuoksuja nuuhkiessa. Täällä leivät ja leivokset ovat taatusti tuoreita. Ranskan kieli ei oikein taivu suuhuni, enkä ole sitä koskaan opiskellutkaan. Olen silti päntännyt noin kymmenen leipomossa hyödyllistä sanaa, joilla pärjään kerta toisensa jälkeen mainiosti. Poistun iloisten bonne journée -toivotusten jälkeen ja kuulen seuraavan asiakkaan saapuvan paikalle englanniksi tervehtien. Paha virhe. Myyjätär ihmettelee heti kärkeen, eikö perässäni tullut mies puhu ranskaa lainkaan.

Kaikki ranskalaiset eivät tunnetusti puhu englantia, mutta gallialaisten töykeys on tämänkin matkan perusteella pelkkä urbaani legenda. Tapaamani ranskalaiset ovat erittäin ystävällisiä, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään. Oma ranskankielinen tervehdys ja ystävällinen asenne auttavat pitkälle. Esimerkiksi La Bouverien ainoan pizzerian pojalle kaikki englannin sanat, kuten take away, ovat täyttä hepreaa, mutta hän yrittää silti jutella parhaansa mukaan ja tarjoaa lopulta useammankin juoman kaupan päälle. Juttuseura olisi kelvannut luultavasti siksi, että pojan kaverit kaikkosivat pizzerian kaikilta kuudelta tuolilta silloin, kun näkivät potentiaalisten asiakkaiden lähestyvän.

Noutopizzeriaan päätyminen ei ollut alkuperäinen suunnitelma, vaan se johtui ranskalaisista ruokailuajoista. Varsinkaan pienemmiltä paikkakunnilta on turha etsiä avointa ravintolaa klo 14–19, koska kunnon ranskalaisilla ei ole siihen aikaan nälkä. Maassa maan tavalla. Vuokratalon hyviä puolia on tietenkin mahdollisuus ruoanlaittoon, mutta aina tarvittavia aineksia ei ole retkeltä palatessa odottamassa.

Valitsemamme talo on erinomaisen toimiva kuuden hengen ryhmällemme. Isovanhemmat valtaavat yläkerran, jossa on yksi makuuhuone ja kylpyhuone. Pienellä parvekkeella kelpaa nuuhkia sypressien tuoksua ja ihailla iltaisin tähtitaivasta. Alakerrassa on tilavan olohuoneen, keittiön ja kylpyhuoneen lisäksi kaksi vierekkäistä makuuhuonetta. Meillä vaimon kanssa on näkymä sisäpihalle, kun taas lasten lasiovesta näkyy portille päin. Huomaamme yhden nukutun yön jälkeen, että rakennuksessa on varsin tilava kellarikerroskin. Kenenkään ei nyt tarvitse majoittua maan alla sijaitsevassa makuuhuoneessa, mutta suihkua tulee kokeiltua.

Talon piha ei ole jättimäinen, mutta allasalue on erittäin viihtyisä. Altaan vesi on lokakuussa jo varsin viileää, mutta varsinkin lapset käyvät mielellään polskimassa useamman kerran. Aurinko paistaa altaalle melkein koko päivän, joten varsinkin kesähelteillä tämä on taatusti todellinen keidas. Ulkokatoksessa on erinomaisesti varusteltu keittiö grilleineen, jääkaappeineen ja astianpesukoneineen, joten pihalla olisi helppo viettää lämpimiä päiviä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Pihalta löytyy uimisen lisäksi toinenkin harrastusmahdollisuus. Ranskassa kun ollaan, on takapihalle pyhitetty hirsillä rajattu hiekka-alue petanquen pelaamista varten. Täällä heittelemme tyttären kanssa metallikuulia päivittäin. Harjoitus tekisi mestarin, mutta aivan sellaisia meistä ei yhdessä viikossa tule. Lajilla on tärkeä osa ranskalaisessa kulttuurissa ja minusta on hauskaa pysähtyä katselemaan lähikylien puistoissa ja torien laidoilla käytäviä pelejä. Pienikin omakohtainen kokemus auttaa ymmärtämään ranskalaisten kiihkeää suhtautumista kansallispeliinsä.

Vaikka puitteet ovat kunnossa, emme silti malta pysyä paikoillamme, vaan tie kutsuu usein retkille eri puolille Provencea ja Rivieraa. Tutuiksi tulevat muun muassa huikea Verdonin rotko, sympaattinen Tourtour sekä maineikas Saint-Tropez. Toki palaamme myös hurmaavaan Antibesiin, jossa lomailimme reilut kolme vuotta sitten. Isovanhemmat haluavat jäädä kahtena päivänä lasten kanssa talolle lepäilemään, jolloin ahmimme lisää retkikohteita vaimon kanssa kahdestaan.

Retkiltä on hauska palata iltaisin talolle, joka tuntuu pian jo melkein oikealta kodilta. Myös lapset viihtyvät kodinomaisessa ympäristössä mainiosti, sillä ulkopuolisia häiriötekijöitä ei ole. Itselleni juuri ulkomailla asumisen leikkiminen on yksi suurimmista syistä, miksi pidän tästä majoitusmuodosta niin paljon. Viikossa tai kahdessa ei ehdi kyllästyä ruokaostosten tekemiseen tai roskien viemiseen, vaan kaikki tuntuu jonkinlaiselta kuherruskuukaudelta uuden ympäristön kanssa. Todellisempi arki iskee varmasti kasvoille eri lailla, jos joskus muutamme ulkomaille pidemmäksi ajaksi.

Eteläeurooppalaisista taloista saattaa löytyä ikäviä yllätyksiä, mutta tällä kerralla asuntomme on miellyttävän lämmin, eikä vastaan rapistele minkäänlaisia monijalkaisia otuksia. Ainoa murheenkryyni on internetyhteys, jota ei korjauspyynnöistä huolimatta saada viikon aikana toimimaan. Näin ollen myös nettiyhteyden kautta toimiva olohuoneen televisio jää pelkäksi sisustuselementiksi. Tästä ei kuitenkaan ole meille suurempaa haittaa, sillä puhelimeni nettiliittymä toimii EU-alueella ongelmitta ja lisämaksutta. Kaikissa makuuhuoneissa on toimivat televisiot, mutta niiden avaamiselle ei löydy sen enempää syytä kuin aikaakaan.

Vuokrasimme talon tutulta ja turvalliselta Interhomelta, jota olemme käyttäneet jo usealla matkalla. Maksuliikenne toimii Interhomen kanssa luotettavasti ja arvostan myös ystävällistä suomenkielistä palvelua. Paikan päällä asioidaan paikallisen yhteyshenkilön kanssa, mutta he ovat kaikilla matkoillamme olleet mukavia ja hyvin englantia taitavia. Interhomen valikoima on esimerkiksi Espanjan, Italian, Ranskan ja Kroatian suosituimmilla loma-alueilla hyvä, mutta matkakohteesta riippuen olen käyttänyt myös muita välityspalveluita. Katson silti aina ensimmäisenä, löytyisikö Interhomelta kohteeseen sopivaa majoitusta.

Etelä-Ranskan lokakuu näytti meille kahdet kasvonsa. Ehdimme kokea jonkin verran sadetta ja miltei myrskylukemiin noussutta tuulta, kunnes pilvet kaikkosivat ja saimme nauttia hellelukemiin nousseista lämpötiloista. Säätakuuta tuon alueen syyslomille ei siis voi antaa. Ilmat olivat paikallisten mukaan nyt tavallista lämpimämpiä, mutta hyvä mahdollisuus auringonpaisteelle on joka tapauksessa olemassa.

Koska lomatalollemme ei ole uusia tulijoita, saamme viettää siellä lähtöpäivänä pari ylimääräistä tuntia. Iltalennolle ei ole siitä huolimatta kiirettä, joten valitsemme moottoritien sijasta maisemareitin. Rivieran mutkitteleva rantatie Saint-Raphaëlista Nizzan lentokentälle on kokemisen arvoinen. Komeat kalliot, tyylikkäät huvilat, aurinkoiset kylät ja kimaltava meri miellyttävät silmää. Rahvaanomainen Peugeot tekisi kuitenkin mieli vaihtaa kunnon avoautoon viimeistään Cannesin maailmankuululla La Croisette -bulevardilla.

Matka oli jälleen kerran nautinnollinen kokemus. Lähdön haikeutta lievittää oikeastaan vain päätös siitä, että näille maille palataan varmasti uudelleen. Lomatalo oli niin mieluisa, että vuokraisimme sen luultavasti uudelleen, jos haluaisimme majoittua ihan samalle seudulle. Seuraavan Etelä-Ranskaan suuntautuvan matkan tukikohtaa haetaan kuitenkin luultavasti lännempää, vaikkapa Arlesin ja Avignonin välimaastosta. Emme hyvästelleet Ranskaa, vaan sanoimme näkemiin. Au revoir France, nähdään taas!

Tämä kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Interhomen kanssa. Arviot ja mielipiteet ovat omiani. Esitellyn lomatalon tiedot löytyvät täältä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply