Muistoja Portugalista – kiehtova Guimarães

Edellisestä matkastani manner-Portugaliin on vierähtänyt jo yhdeksän vuotta, mutta moni silloin nähdyistä paikoista on yhä kirkkaana mielessä. Esimerkiksi historiallinen Guimarãesin kaupunki teki suuren vaikutuksen. 

Pysähdyimme tuolla lokakuisella matkallamme neljäksi yöksi hurmaavaan Porton kaupunkiin, josta käsin kävimme retkellä myös Guimarãesissa. Mielenkiinnon herätti erityisesti historia, sillä pieni Guimarães tunnetaan vuonna 1128 alkunsa saaneen Portugalin valtion synnyinpaikkana. Voittoisasti taistellut paikallinen kreivi Afonso Henriques julisti itsensä maan ensimmäiseksi kuninkaaksi ja Guimarães toimi Portugalin pääkaupunkina muutaman kymmenen vuoden ajan.

Kuvassa näkyvältä Porton São Benton asemalta on Guimarãesiin reilun tunnin junamatka. Matka kuluu paikallisten juoppojen mekastusta kuunnellessa ja maisemia katsellessa. Kumpuilevaa maastoa sävyttävät kotipihojen viljelykset, lammaslaumat ja pienet kaupungit. Pysähdymme monilla asemilla, joiden nimet kuulostavat kaikki yhtä oudoilta.

Guimarãesissa odottaa lokakuinen helle. Vuonna 2009 ei vielä suunnisteta Google Maps kämmenellä, mutta olen onneksi tulostanut kartan valmiiksi. Ensivaikutelma kaupungista on hiljainen, sillä lähes kaikki kaupat on pyhäpäivänä suljettu. Näyttävää Largo da República do Brasilin aukiota koristavat punaiset kukat ja muotoon leikatut pensaat.

Unescon maailmanperintölistalle kuuluva vanhakaupunki on täynnä kuvauksellisia kujia ja nättejä aukioita. Huomiomme kiinnittyy parvekkeilla liehuviin siniristilippuihin. Neliönmuotoisilla lipuilla ei varsinaisesti tervehditä suomalaisia, sillä kyseessä on satoja vuosia sitten käytetty Portugalin ensimmäinen lippu. Portugalin kehtonakin tunnetussa kaupungissa ollaan ylpeitä tuosta symbolista, joka muistuttaa Guimarãesin suuruuden päivistä.

Ohitamme komean Largo da Oliveira -aukion ja saavumme tunnelmalliselle Praça de Santiagolle. Helteistä toria reunustaa vanhojen talojen rivistö, jolle parvekkeet ja pienet ikkunaruudut antavat persoonallisen ilmeen.


Pysähdymme tähän viihtyisään ympäristöön terassilounaalle. Valitsen pääruoaksi aina yhtä maukasta dourada-kalaa, jonka suomenkielinen nimi on kultaotsa-ahven. Kiireetön ateria on loman parhaita hetkiä.

Yksi kaupungin historiallisista kaduista, kapeana vanhojen talojen välissä kulkeva Rua de Santa Maria, johdattaa meitä loivaan ylämäkeen kohti Guimarãesin linnaa. Kohtaamme hieman ennen perille saapumista Afonso Henriquesin eli kuningas Afonso I:n patsaan. Kuninkaalla on päällään raskaannäköinen haarniska ja oikeassa kädessä miekka.

Linna näyttää heti ensi silmäyksellä komealta ja sotilaallisiin tarkoituksiin rakennetulta. Arkkitehtuuri on yksinkertaista mutta voimakasta, ja mieleen tulvii heti erilaisia ritaritarinoita. Seitsemän tornia ja sakaraharjaiset muurit ovat kuin suoraan satukirjan sivuilta, vaikkei romanttisia yksityiskohtia juuri olekaan. Kyseessä on puolustuslinnoitus, jonka oli tarkoitus suojella seudun asukkaita ja osoittaa isäntiensä mahtavuutta.

Vahvat kivimuurit näyttävät entistä vaikuttavammilta linnan sisäpuolelta katsottuna, mutta muuta nähtävää rakennuksessa ei juuri olekaan. Kiinnitän huomiota myös kaiteiden puuttumiseen.

Linnan korkeimpaan torniin voi kiivetä ihailemaan maisemia. Loppumatka kavutaan kapeita puuportaita pitkin ja lopuksi sukelletaan pienen oviaukon lävitse kattotasanteelle. Maisemat alas kaupunkiin ja lähistön kukkuloille ovat hienoja. Täältä on varmasti ollut hyvä tähystää ympäristöstä lähestyneitä vihollisjoukkoja.

Jäämme lopulta ihailemaan muureja niin pitkäksi aikaa, ettemme ehdi naapurista löytyvään herttuoiden palatsiin eli Paço dos Duques de Bragançaan ennen sulkemisaikaa.


Palatsilta myöhästyminen ei kuitenkaan haittaa, kunhan saamme vielä haistella hetken vanhankaupungin tunnelmia. Kirjaimellisesti ottaen ilmassa tuoksuvat paahdetut kastanjat, joita paikalliset tädit kadunkulmissa käristävät.

Guimarãesin hiljaisessa sunnuntai-illassa on hauska kulkea ja ihailla vanhoja taloja. Pysähdymme vielä kahvilaan Largo da Oliveiran laidalle seurailemaan verkkaista elämänmenoa. Helteinen päivä kääntyy yllättävän nopeasti viileäksi syysillaksi, joten katsomme parhaaksi suunnistaa kohti rautatieasemaa.

Historiallinen ja kaunis Guimarães on erittäin mukava retkikohde. Se on jäänyt mieleen yhtenä sympaattisimmista matkojeni varrelle osuneista pikkukaupungeista, eikä sitä kannata jättää Portugalin pohjoisosassa väliin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply