Aleksis Kivi – kehdosta hautaan

Tänään vietetään Suomen kansalliskirjailijan Aleksis Kiven päivää eli suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kirjailijan jalanjäljillä suunnataan nyt hänen synnyinkotiinsa Nurmijärvelle sekä vaatimattomaan kuolinmökkiin Tuusulaan.

Nykypäivän blogeja ei kannata verrata Seitsemän veljeksen kaltaiseen merkkiteokseen, mutta itse kunkin kirjoittajan on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, kenen kunniaksi liput nostetaan aina lokakuun kymmenentenä salkoon.

Aleksis Kiven elämäntarinan seuraaminen kannattaa aloittaa Nurmijärven Palojoelta, jossa kansalliskirjailijan synnyinkoti on edelleen pystyssä. Museo on avoinna kesäkaudella, Aleksis Kiven päivänä ja muutamina päivinä joulukuussa sekä ryhmille tilauksesta. Aikuisen sisäänpääsy maksaa neljä euroa. Melkein häpeäkseni täytyy myöntää, että vierailin Kiven synnyinkodissa ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna.

Punainen puutalo sopii hyvin maalaismaisemaan. Aleksis Kivi – ristimänimeltään Alexis Stenvall – syntyi tänne räätälin poikana 10. lokakuuta 1834. Tuon ajan Nurmijärvi oli köyhänpuoleinen pitäjä Uudenmaan ja Hämeen välimaastossa. Stenvallien talon tupa on tunnelmallinen hirsiseinineen, rukkeineen ja muine vanhoine esineineen. Jo tuoksu vie aikamatkalle menneisyyteen.

Palojoen lapsuudenkoti säilyi Kivelle tärkeänä läpi elämän ja hänen sanotaan kirjoittaneen vinttikamarissa vielä aikuisiälläkin. Vierailemme museossa helteisenä elokuun päivänä, jolloin yläkerta tuntuu suorastaan tukalan kuumalta. Ikkunasta avautuva maisema lienee melko samanlainen kuin puolitoista vuosisataa sitten. Näistä rakastamistaan pelloista ja metsistä Kivi on ammentanut paljon teksteihinsä, vaikkei niissä Palojokea suoranaisesti esittelekään.

Yläkerrasta löytyvällä pelillä voi testata, kuinka hyvin Kiven käyttämä sanasto on hallussa. Kiven runoihin voi tutustua kuulokkeiden kautta ja alakerrassa kannattaa katsoa dokumenttifilmi.

Kirjailijan lapsuudenajan ilmeeseen entisöity museo kertoo mielenkiintoisella tavalla Kiven taustoista. Vierailun ansiosta se koulussa enemmän tai vähemmän pakolla luettu Seitsemän veljestäkin alkaa elää mielessä aivan uudenlaisella tavalla. Aleksis Kivellä itsellään oli kolme vanhempaa veljeä sekä jo teini-iässä kuollut pikkusisko.

Synnyinkodin vieressä kohoavalta Taaborinvuorelta löytyy museoalue sekä kesäteatteri, jossa jokavuotisten Kivi-juhlien aikaan tulkitaan Aleksis Kiven tuotantoa. Näin joitakin vuosia sitten Taaborinvuorella Nummisuutarit, mutta tänä kesänä oli Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun vuoro. Ensi vuonna ohjelmistosta löytyy klassikkosatu Tuhkimo, joten tarjolla on muutakin kuin Aleksis Kiven näytelmiä.

Aleksis Kivi lähetettiin vain 12-vuotiaana Helsinkiin koulun penkille, sillä mahdollisuudet opiskeluun olivat tuon ajan Nurmijärvellä vähäiset. Äiti toivoi pojastaan pappia, mutta vuosien jälkeen lopputulos oli sama kuin laulussa – eli pappia ei tullut, mutta poika joi. Toki Kivi myös menestyi opinnoissaan ja pääsi ylioppilaaksi, mikä oli tuon ajan maalaispojille harvinaista. Kaupunkilaiselämä oli köyhälle miehelle rankkaa, eikä hän koskaan sopeutunut ruotsinkielisen paremman väen joukkoon. Kirjailijanuran valinneella Kivellä oli ystäviä ja tukijoita, mutta myös viiltäviä arvosteluja julkaisseita vihamiehiä. Kotimuseon opastetaulun mukaan hän asui Helsingissä ainakin 14 osoitteessa, missä luvussa eivät ole mukana ”bunkkaukset, änkeämiset ja kadulle kuukahtamiset”. Vuosia kului myös Siuntiossa ja aika ajoin Kivi palasi Palojoelle.

Sairastelu, unettomuus, alkoholismi ja rahapulan sekä kritiikin aiheuttama masennus veivät Kiven Lapinlahden mielisairaalaan. Tuon ajan arveluttavat hoitomenetelmät eivät auttaneet, ja lopulta vakavasti sairas kirjailija päätyi asumaan veljensä Albertin mökkiin Tuusulan Rantatien tuntumaan. Siellä Aleksis Kivi menehtyi vuoden 1872 viimeisen päivän aamuna vain 38 vuoden iässä.


Aleksis Kiven kuolinmökki sijaitsee itselleni kovin tutussa ympäristössä Tuusulassa. Vaatimaton asumus ei ole koolla pilattu, sillä siinä on vain kaksi muutaman neliön kokoista huonetta. Tunnelma lienee ollut melko tiivis, kun noiden seinien sisällä on asunut parhaimmillaan seitsemänkin ihmistä.


Kirjailija vietti mökissä elämänsä viimeiset kuukaudet. Albert-veli asui siellä vaimoineen vielä vuosikymmeniä, kunnes heidän kohtalokseen koitui verinen ryöstömurha joulukuussa 1913. Kahden euron pääsymaksu on nähtävyyden pieneen kokoon nähden juuri sopiva. Pihalla voi käväistä museon kiinni ollessakin ja samalla on mukava tehdä pieni kävelylenkki Fjällbon puistossa Tuusulanjärven rannalla.

Aleksis Kiven viimeinen leposija löytyy Tuusulan kirkon pihamaalta. Kirjailijan haudalle on helppo suunnistaa opasteiden avulla. Samalla kannattaa kurkata myös kauniiseen puukirkkoon sekä ihailla maisemaa Tuusulanjärvelle.

Aleksis Kiven päivä – suomalaisen kirjallisuuden päivä – on mielestäni merkittävä päivä, koska sekä suomen kieli että lukeminen ovat tärkeitä asioita. Harmi vain ettei Kivellä ollut Fredrika Runebergin kaltaista kätevää emäntää, joka olisi kehittänyt merkkihenkilön nimeä kantavan leivoksen, ja sillä lailla lisännyt juhlapäivän suosiota. Liputuksensa Kivi on kuitenkin ansainnut. Hän oli sydämeltään metsissä viihtynyt maalaispoika, joka julkaisi historian ensimmäisen suomenkielisen romaanin. Seitsemän veljestä jäi hänen ainoaksi romaanikseen, mutta tuotanto kattaa myös lukuisia näytelmiä, runoja ja kertomuksia. Kivi itse ei päässyt nauttimaan kunnian päivistä, mutta hänen käyttämäänsä vahvaa ja rikasta suomen kieltä kelpaa edelleen vaalia.

Lisätietoa:
Aleksis Kiven synnyinkoti Nurmijärven sivuilla
Aleksis Kiven kuolinmökki Tuusulan sivuilla

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply