Suklaata ja rotkomaisemia Modicassa

Yksi Sisilian-matkamme parhaista retkikohteista oli jyrkille rinteille rakennettu Modica, jossa voi nauttia barokkiarkkitehtuurista, dramaattisista maisemista ja käsityönä valmistetusta suklaasta.

Vietimme kesäkuisen matkan jälkimmäisen viikon saaren kaakkoisosassa Ragusan maakunnassa. Rauhalliset maalaismaisemat miellyttivät meitä suuresti, sillä ympäristö tuntui huomattavasti viihtyisämmältä kuin Catanian ja Taorminan välimaastossa. Aiemmin näkemämme ahtaat kylätiet, roskien täyttämät ojat ja ankeat aidat unohtuivat nopeasti, kun pääsimme Ragusan seudulle.


Täällä ollaan aidosti maalla ja ympärillä on tilaa hengittää. Lehmät laiduntavat jo alkukesästä kuivuneilla niityillä ja traktorit puksuttavat pelloilla. Jo maisema vuokratalon pihalta on sellainen, jota voisi jäädä tuijottamaan aamusta iltaan. Emme silti malta jäädä paikoillemme, vaan teemme ahkerasti retkiä ympäristön kaupunkeihin.


Yksi Ragusan maakunnan merkittävimmistä kaupungeista on historiaa huokuva Modica. Kaupunki tunnetaan upeasta barokkiarkkitehtuurista, joka on peräisin noin kolmen vuosisadan takaa. Modica jouduttiin rakentamaan vuoden 1693 suuren maanjäristyksen jälkeen käytännössä kokonaan uudelleen, mutta onneksi tuon ajan ihmisillä oli silmää kauniille rakennuksille.


Dramaattiseen rotkoon syntynyt kaupunki jakautuu laakson pohjalla olevaan Modica Bassaan sekä kukkulan päälle kohoavaan Modica Altaan. Jätämme auton alakaupungin pääkadun Corso Umberto I:n tuntumaan ja lähdemme tutustumaan kaupunkiin. Jyrkälle rinteelle kohoavat vaaleat talot muodostavat kuvauksellisen kokonaisuuden ja voisi melkein sanoa, että suhteeni Modicaan on rakkautta ensi silmäyksellä.


Laakson pohjalle paistava aurinko saa kadun varjoisan puolen tuntumaan houkuttelevalta. Kiirehtiminen on turhaa, sillä useimpia jyrkkien portaiden hallitsemia sivukujia kannattaa jäädä hetkeksi ihailemaan.


Käännymme pääkadulta Duomo di San Pietron portaille. Pyhälle Pietarille omistettu kirkko on yksi Modican näyttävimpiä rakennuksia ja käymme myös kurkkaamassa sen sisälle. Vaaleasävyiset sisätilat ovat koristeelliset ja kauniit. Olen kuitenkin nähnyt jo niin monta upeaa eteläeurooppalaista kirkkoa, ettei Duomo di San Pietro pääse sykähdyttämään mitenkään erityisen mieleenpainuvalla tavalla.


Löydämme pieneltä kujalta Sisilian vanhimman suklaatehtaan Antica Dolceria Bonajuton. Modican suklaa tunnetaan ympäri Italian ja kaupungista löytyy useita herkkupuoteja. Bonajuton asema Modicaan saapuneiden suklaanystävien ykkösnähtävyytenä näyttää vankkumattomalta ja paikalla on nytkin jonkin verran eri puolilta maailmaa saapuneita matkailijoita.


Astumme pieneen viehättävään puotiin, jossa niin yrityksen pitkä historia kuin suklaan tuoksukin ovat helposti aistittavissa. Täällä saa maistella samoissa tiloissa valmistettua suklaata, jota tehdään edelleen vanhoja perinteitä kunnioittaen. Erilaisia makuja on tarjolla runsaasti sitruunasta ja kanelista lähtien. Paikallinen erikoisuus on aasinmaidosta valmistettu suklaa. Bonajuton tuotteet ovat lähes poikkeuksetta tummia, eivätkä erityisen makeita. Näin ollen lapsetkin tyytyvät yllättävän niukkoihin maistiaisiin.


Saamme maistaa myös suklaalikööriä, johon chili antaa kunnolla makua. Puodin monipuolisesta tuotevalikoimasta löytyy esimerkiksi suklaaoluttakin. Vierailu suklaapuodissa on mukava kokemus ja palvelu erittäin lämminhenkistä. Ostamme mukaamme muutaman pienen suklaalevyn, joita yritämme loppupäivän ajan varjella sulamiselta.


Jyrkät ja hikiset portaat johdattavat meitä kohti Modican yläkaupunkia. Vaiva palkitaan upeilla maisemilla, joita on pakko pysähtyä ikuistamaan useampaan kertaan.


Nautin vanhojen rakennusten hallitseman alueen tunnelmasta. Askeleet kaikuvat hiljaisilla ja tunnelmallisilla kujilla, joilla ei tähän aikaan iltapäivästä liiku juuri ketään.


Kaupungin yläpuolella kohoava linnoitus on tähän aikaan suljettu, joten katsomme parhaaksi suunnistaa kohti Pyhän Yrjön mukaan nimettyä Duomo di San Giorgioa. Ennen kirkkoa on kuitenkin paras pysähtyä läheiseen baariin nauttimaan granitaa ja jäätelöä. Tauko on kovassa helteessä paikallaan. Päätämme olla lähtemättä kiipeilemään enää ylemmille kujille, vaikka Pizzo Belvedere -niminen näköalapaikka saattaisikin olla vaivan arvoinen.


Duomo di San Giorgio on sisältä melko lailla aiemmin näkemämme San Pietron kaltainen. Parhaan elämyksen tarjoaa näkymä reilun kuudenkymmenen metrin korkuisesta tornista. Ylös kiipeäminen kapeita portaita pitkin maksaa kaksi euroa. Vaiva palkitaan unohtumattomalla maisemalla.


Mustat linnut liitelevät vanhojen tiilikattojen yläpuolella. Kallioille kohoava Modica on näyttänyt luultavasti tällaiselta jo monta sukupolvea sitten. Tuulettimet ja televisioantennit antavat kuitenkin osviittaa siitä, että kaupunki on sittenkin siirtynyt tälle vuosituhannelle.


San Giorgion kirkon julkisivu näyttävine portaineen ja ympäristön kukkaistutuksineen näyttää upealta. Laskeudumme pitkät portaat alas tutun pääkadun varteen. Yksi italialaisiin retkipäiviin liittyvä haaste on lounaan ajoittaminen. Yleisesti ottaen syömään kannattaa mennä viimeistään kahdelta, jotta ehtii pöytään ennen tarjoilun lopettamista. Koska aamiaiset ovat lomaillessa usein myöhäisiä ja runsaita, saattaa niiden voimalla selvitä varsinkin hellepäivinä yllättävän pitkälle. Tällä kerralla olemme onneksi ajoissa liikkeellä ja ehdimme syömään hyvissä ajoin.


Corso Umberto I:n varrella toimiva Osteria dei Sapori Perduti on tyypillinen paikallinen ravintola, jonka kadonneista mauista kertova nimi viittaa nykyään harvinaisiksikin käyneisiin perinneruokiin. Olen lukenut ravintolasta kehuja ja niin ruoka kuin palvelukin vastaa odotuksia.


Kadunvarren terassilla on lähes tukahduttavan kuuma, vaikka auringonvarjo antaakin suojaa pahimmalta paahteelta. Valitsemani pancetta yrttiperunoiden kera maistuu hyvältä ja myös muu seurue on annoksiinsa tyytyväinen. Kuvassa näkyvä mukavan sitruunainen cannolo ja väkevä espresso täydentävät hyvän lounaan.


Lomatalon uima-allas polttelee jo varsinkin lasten mielessä, joten palaamme autolle. Kierrämme silti vielä yhden näköalapaikan kautta, sillä Modicaa pääsee ihailemaan lintuperspektiivistä myös ilman portaiden kiipeämistä. Pysäytämme auton levikkeelle ja jäämme ihmettelemään Modicaa vielä kerran.


Kaupunki kattoineen näyttää yhtenäiseltä rinteelle rakennetulta kokonaisuudelta, johon jopa San Giorgion näyttävä kirkontorni uppoaa huomiota herättämättä. Näkymässä on jotain samaa kuin suorastaan maagisessa Materassa manner-Italian puolella. Modica jättää hyvän maun suuhun niin sananmukaisesti kuin kuvainnollisestikin. Sisilian upeita retkikohteita on oikeastaan mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta kärkipäähän Modica joka tapauksessa pääsee. Se on myös yksi Val di Noton alueen kahdeksasta kaupungista, jotka yhdessä muodostavat Unescon maailmanperintökohteen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sanna 3.10.2018 at 13:22

    Kiitos näistä Sisilia postauksista 🙂 Meillä lähtö perjantaina ja vaikka suunnitelmissa onkin viettää lomaa pääasiassa Sisilian pohjoisosassa, pääsi sinun postausten kautta jo hyvin tunnelmaan. Erityisesti ruokavinkit on painettu korvan taakse 😀 Toivottavasti sopii, että linkkasin sinun Sisilia-postaukset uusimpaan postaukseeni 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.10.2018 at 22:39

      Ole hyvä, mukava kuulla että näistä on ollut iloa 🙂 Tunnelmissa ja ruoissa on varmasti hyvin paljon samaa saaren toisellakin reunalla. Kiitos linkkauksesta ja hyvää matkaa! 🙂

    Leave a Reply