Upea syysretki Valkmusan kansallispuistoon

Teimme viime sunnuntaina onnistuneen koko perheen retken Valkmusaan. Vuonna 1996 kansallispuistoksi nimetty luontokeidas tunnetaan erityisesti soistaan, jotka ovat Etelä-Suomen mittapuulla poikkeuksellisen laajoja.

Monille tuntematon Valkmusan kansallispuisto löytyy Kymenlaaksosta, vain puolentoista tunnin ajomatkan päästä Helsingin seudulta. Alue levittäytyy Pyhtäältä myös Kotkan puolelle.


Aurinkoisen ajomatkan jälkeen taivaalle alkaa kerääntyä uhkaavan tummia pilviä. Aurinko paistaa silti vielä iloisesti, kun aloitamme 2,3 kilometrin mittaisen Simonsaaren pitkospuulenkin. Kierroksen voi tehdä kumpaan suuntaan tahansa. Päätämme lähteä myötäpäivään. Matka alkaa kauniin koivikon keskellä. Taustalla jyrisevä ukkonen huolestuttaa hieman, muttei latista lastenkaan innostusta. Maasto muuttuu nopeasti entistä soisemmaksi ja lehtipuut vaihtuvat männikköön.


Suurin osa reitistä taivalletaan pitkospuilla, jotka ovat enimmäkseen erinomaisessa kunnossa. Lahonneita osia korjataan ilmeisesti aktiivisesti, sillä reitin varrella näkyy pari puukasaa odottelemassa käyttöönottoa.


Pitkospuiden lisäksi päästään muutaman kerran hetkeksi myös metsäpolulle. Pysähdymme etsimään marjoja, ja puolukoiden maku suussa onkin mukava jatkaa matkaa.


Pitkospuut vievät entistä syvemmälle hiljaisen luonnon keskelle. Ukkosen jyrinä voimistuu ja pian ensimmäiset pisarat putoavat tummuvalta taivaalta. Ohuista männyistä ei ole juurikaan suojaa, joten päätämme jatkaa eteenpäin. Ilmassa on jo hieman seikkailun tuntua.


Saavumme suuren ja avoimen suoalueen laitaan. Näkymä kitukasvuisine puineen tuo elävästi mieleen Lapin upeat maisemat. Valkmusa toimii varmasti mainiona korvikkeena, jos mahdollisuutta pohjoisempiin ruskaretkiin ei satu olemaan. Syksyinen tuuli puhaltaa puuskittaisesti, mutta sade ei onneksi pääse yltymään. Jossain kaukana välähtää salama.


Pian vastaan tuleekin jo odottamamme Simonsaaren lintutorni. Koska ukkonen on vielä kaukana, kiipeämme puiseen rakennelmaan, josta aukeaa komea näkymä Kananiemensuon ylitse. Kesällä vierailijoita tornissa ilahduttanut luontokuvanäyttely on esillä viimeistä päivää.


Nälkä on jo yllättänyt, joten istahdamme katoksen alle syömään eväitämme. Retkiruokailussa on aina oma tunnelmansa ja otamme katoksen tarjoaman suojan kiitollisina vastaan. Jostain syystä eväätkin maistuvat aina paremmilta luonnon helmassa. Sää kirkastuu ilahduttavan nopeasti, joten kapuamme uudelleen torniin ihailemaan maisemaa.


Avaran suon laidalla on hauska seurata, kuinka aurinko alkaa jälleen valaista maastoa. Pilvilautta väistyy ja luonto värjäytyy entistä kirkkaammilla sävyillä. Vihreän ja ruskean lisäksi löytyy myös punaista, oranssia ja keltaista. Sinne tänne syntyneet lammikot heijastelevat puolestaan taivaan sinisyyttä.


Lapset selvästi nauttivat luonnossa liikkumisesta ja tutkivat oma-aloitteisesti ympäristöä. Tällä kerralla kiinnostavinta nähtävää ovat erilaiset sienet, joista eskarilainen ja tokaluokkalainen haluavat itse ottaa valokuvia muistoksi. Eläimiä emme tällä kerralla juurikaan näe, mutta Valkmusa tunnetaan erityisesti runsaasta lintu- ja perhoslajistostaan. Hyvällä tuurilla suolla voisi nähdä vaikkapa hirven.


Jatkamme retkeämme pitkospuita pitkin kohti parkkipaikkaa, jonne on lintutornilta lyhyempää reittiä pitkin alle kilometri. Tornin vieressä on myös Moronvuorelle ohjaava viitta, joka osoittaa suoraan kostealle suolle. Suon yli pääsee parhaiten maan jäädyttyä joko suksia tai lumikenkiä käyttäen. Moronvuoren päivätuvalle voi tehdä lyhyen patikkaretken myös metsäpolkua pitkin, jolloin lähtöpaikka löytyy eri puolelta kansallispuistoa.


Sunnuntai-iltapäivä on houkutellut paikalle jonkin verran muitakin retkeilijöitä, mutta kulkijoita ei missään vaiheessa ole ruuhkaksi asti ja luonnosta saa nauttia rauhassa. Monet väistävät pitkospuilta kohteliaasti syrjään jo ennen kuin ehdin tehdä itse saman. Yleensä näkyvissä ei ole ketään.


Loppumatka lintutornilta pysäköintialueelle tarjoaa oikeastaan koko retken mieleenpainuvimmat maisemat. Luonnon värit tulevat kirkkaalla auringonpaisteella hienosti esiin ja ympärille levittäytyvä suo on kaunis. Kierrokseen kuluu omaan viipyilevään tahtiimme kaksi tuntia, mutta ilman evästaukoa ja jatkuvaa valokuvaamista matkan voi taittaa ainakin puolta nopeammin.


Valkmusa tuntuu todelliselta luontolöydöltä ja retki ylitti jo valmiiksi korkealla olleet odotukset. Soiden hiljaisessa luonnossa on jotain lumoavaa. Valkmusassa voi helposti kuvitella olevansa keskellä Lapin erämaita, vaikkei urbaani ympäristö todellisuudessa olekaan kovin kaukana. Toki Suomessa soita riittää ja niihin liittyy omia lapsuusmuistojakin, mutta nautin silti Valkmusan erilaisuudesta Etelä-Suomen metsäisempiin kansallispuistoihin verrattuna.


Tämän upean kierroksen tehdäkseen ei tarvitse olla varsinainen retkeilyn harrastaja, vaan suosittelen pitkospuupolkua lämpimästi kaikille omin jaloin käveleville. Reilun kahden kilometrin polku on tasainen ja helppo kuljettava, eikä eksymisen vaaraa ole. Monet näkemistämme ulkoilijoista olivat liikkeellä koirien tai pienten lasten kanssa. Uskon pitkospuilla kulkemisen olevan lapsista hauskaa, kunhan askeleet vain pysyvät suurin piirtein oikealla reitillä. Koirat täytyy pitää kansallispuistossa kytkettyinä.


Palaisin mielelläni Valkmusaan toistekin, sillä olisi mukava nähdä kansallispuiston kauneus eri vuodenaikoina. Syksyn parhaat värit eivät olleet vielä esillä ja kokisin mielelläni myös esimerkiksi usvaisten aamujen tunnelman. Pitkospuureitin parkkipaikka löytyy kartalta osoitteesta Vastilantie 886, Pyhtää. Luontoretkeen voi halutessaan yhdistää myös käynnin Kotkassa, Loviisassa tai vaikka Strömforsin ruukilla.


Valkmusan-retki täytti jo reilu vuosi sitten Maailman äärellä -blogin Heidiltä saamani haasteen, joka kannusti käymään jossakin itselleni uudessa kansallispuistossa. Kiitos Heidi – parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kansallispuistohaasteen laittoi alun perin liikkeelle Kohteena maailma -blogin Rami.

Kansallispuistot ovat hyvässä nosteessa, ja monista matkablogeista löytyy mainioita vinkkejä uusiin retkikohteisiin. Esimerkkejä näistä ovat vaikkapa nämä postaukset:

Maailman äärellä: Patvinsuo
Kohteena maailma: Riisitunturi
Live now – dream later: Helvetinjärvi
FiftyFifty: Tiilikkajärvi
Suunnaton: Etelä-Konnevesi

Suomessa on nykyään jo 40 kansallispuistoa. Monessako niistä olet jo käynyt?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply