Madeiran patikkaretket: Castelejo

Madeiran patikointiseikkailuista on nyt vuorossa retki Levada do Castelejon lähteelle. Tämä polku seurailee jyrkänteen reunaa vehreässä laaksossa, josta jää päällimmäisenä mieleen puhdas luonto ja hiljaisuus.

Kun useimmat saaren kuuluisimmista patikkapoluista on koluttu, tulee aika etsiä opaskirjan sivuilta muita ideoita. Valintani osuu Castelejon levadareittiin, jonka lähtöpiste löytyy pohjoisrannikon tuntumasta Porto da Cruzin ja Santanan väliltä. Helpohko reilun kymmenen kilometrin taival vehreän luonnon keskellä kuulostaa juuri sopivalta.


Suunnistaminen reitin alkuun onnistuu yllättävän helposti, kun huomaamme Cruzin pikkukylässä sijaitsevan Katrepa’s Barin ohikulkutien varressa. Baarin kulmalla on levadalle eli kastelukanavalle ohjaava kyltti. Pysäköinti onkin astetta haastavampaa, mutta löydämme hetken etsiskelyn jälkeen autolle sopivan paikan läheisen tien varrelta. Aloitamme kävelymme jyrkkää ylämäkeä pitkin. Kapeaa tietä reunustavien pienten talojen ympärillä on runsaasti kukkivia puutarhoja.


Kiipeämisen voi lopettaa levadan varrelle saavuttaessa, sillä tästä eteenpäin matka jatkuu ilman korkeuseroja. Paikallisasutus jatkuu hetken aikaa levadan ympärillä. Ystävällinen rouva kaupittelee banaaneja ohikulkijoille, mutta jätämme ostokset tällä kerralla tekemättä.


Ohitamme pienten talojen takapihoja ja erilaisia viljelyksiä. Laitumilla näkyy muutamia vuohia, joista yksi tulee tekemään uteliaasti tuttavuutta ohikulkijoiden kanssa. Hortensiat, sinisarjat ja muut värikkäät kukat koristavat kastelukanavan reunaa. Taustalla kohoaa Madeiran pohjoisrannikkoa hallitseva jylhä Kotkakallio.


Ylitämme päällystetyn tien, jonka kohdalta on vielä neljän ja puolen kilometrin taival Levada do Castelejon lähteelle. Ilma on lämmin ja kostea, mutta matalalla roikkuvista pilvistä huolimatta poutainen. Yksi reitin parhaista puolista on rauha. Kohtaamme tämän risteyksen jälkeen vain pari muuta kulkijaa.


Asutus loppuu ja betonipäällysteinen polku vaihtuu tallatuksi maaksi. Maisemat Ribeira de São Roquen laaksoon ja vastakkaisella rinteellä kohoavaan São Roquen kylään ovat komeita. Jyrkänteen reunaa seuraileva reitti on suurimmaksi osaksi suojattu vähintäänkin henkistä tukea antavalla kaiteella, mutta välillä on myös aidattomia osuuksia.


Polku mutkittelee entistä syvemmälle vehreään laaksoon. Upean luonnon keskellä saa hengittää raikasta ilmaa ja käveleminen on nautinnollista. Castelejon levada tuntuu todelliselta löydöltä, vaikkei se kuulukaan Madeiran näyttävimpiin. Hiljaisuus ja luonnon kauneus tekevät suuren vaikutuksen.


Vaikka matkaa taitetaankin jyrkänteen reunalla, eivät edes kaiteettomat kohdat aiheuta meille huimausta. Polku on poutapäivien jälkeen helppokulkuinen, mutta voin toisaalta kuvitella sen hyvinkin mutaiseksi sadesäällä.


Saavumme lopulta paikkaan, jossa valtava kivenlohkare sulkee levadaa seurailevan polun. Joudumme näin ollen tasapainoilemaan levadan lähteelle louhikkoisen kivikon ylitse. Kivikko-osuus on lyhyt ja varsin helppokulkuinen.


Syömme pienen lammikon rannalla eväämme ja nautimme luonnon hiljaisuudesta. Vuoristopuro tuo kirkasta vettä laakson pohjalle. Metsäisten rinteiden ympäröimä laakso ei välttämättä ole saaren kuvauksellisimpia paikkoja, mutta luonnon puhtaudessa ja alkukantaisuudessa on jotain kiehtovaa. Tähän jollain lailla hieman salaperäiseen laaksoon tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa mietiskelemään syntyjä syviä.


Retkeä voisi jatkaa eteenpäin kiipeämällä jyrkät portaat rotkon toista reunaa seurailevalle polulle. Päätämme kuitenkin noudattaa opaskirjan ohjetta ja palaamme takaisin samaa reittiä mitä tulimmekin. Katselen kulkiessani, kuinka metsien peittämät vihreät rinteet kohoavat usvan sekaan.


Paluumatka sujuu melko reippaasti ja tuntuu totuttuun tapaan menomatkaa lyhyemmältä. Madeiralla on melko vähän lähtöpaikalle palaavia rengasreittejä, mutta polkujen edestakainen käveleminen ei mielestäni ole lainkaan niin tylsää kuin miltä se saattaa kuulostaa. Pysähdymme muutaman kerran ihailemaan vehreää laaksoa ja ihmettelemään jalkojemme juuressa ammottavaa pudotusta rotkon syvyyksiin.


Lähes viidakkomaisen vehreänä mutkittelevaa laaksoa on vaikea hahmottaa, sillä selkeitä kiintopisteitä ei näy sen enempää edessä kuin takanakaan. Jossain vaiheessa vastarinteellä alkaa viimein häämöttää metsän sijasta kylä, joten tiedämme matkan lähenevän loppuaan. Pian taustalla erottuu merikin. Banaaneja kaupitellut rouva on kadonnut levadan varrelta, joten hedelmäostokset jäävät tekemättä.


Pysähdymme hetkeksi ihailemaan Cruzin kylän yläpuolelta näkyvää maisemaa ja laskeudumme sitten alamäen Katrepa’s Bariin. Täällä voi nauttia kolajuomien lisäksi paikallisesta tunnelmasta ja seurailla, kuinka lähiseudun maajussit lampsivat kumisaappaissaan ryystämään kahvinsa tiskin ääreen. Tiellä menee silloin tällöin muutama auto, mutta muuten kylässä ei tapahdu mitään. Paha maailma tuntuu kaukaiselta täällä, missä aika vaikuttaa pysähtyneen muutaman vuosikymmenen taakse.


Castelejon levada on jäänyt mieleen miellyttävän rauhallisena patikointikokemuksena. Ribeira de São Roquen laakso tarjoaa mahdollisuuden kävellä vehreässä metsässä rotkon reunaa seuraillen ja puhtaasta luonnosta nauttien. Yllä kuvattu retki on tehty kesäkuussa 2017. Olosuhteet ja polkujen kunto saattavat vaihdella Madeiralla nopeasti, joten en osaa kertoa reittien nykyisestä tilanteesta. Madeiran turistitoimiston sivuilta saa ajantasaista tietoa useiden patikointireittien kunnosta. Lue myös suosittu juttuni Johdatus Madeiran levadoille.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply