Unelmien Agrigento

Sisilian-matkan kenties monipuolisin retki suuntautui Agrigentoon, jossa kiersimme vanhankaupungin helteisillä kujilla, ihmettelimme Valle dei Templin kreikkalaisia raunioita ja päädyimme lopulta Scala dei Turchin valkoisille rantakallioille.

Sisilian-matka oli pyörinyt suunnitelmissa jo vuosikausia, kunnes se viimein kuluneena kesänä toteutui. Mielikuvissani yksi saaren kiinnostavimmista paikoista oli Agrigento, jossa äitini kävi vuosikymmeniä sitten. Kiehtovista tarinoista ovat jääneet mieleen rautatieasemien himmeät kaasulyhdyt ja kulkuvälineinä käytetyt aasit. Vaikka nykypäivän Sisiliassa käytetäänkin sähkövaloja ja kuljetaan Fiat Pandoilla, ei saaren mystinen kiehtovuus ole kadonnut minnekään.


Harkitsemme Agrigenton-retken toteuttamista viimeiseen asti, sillä lomataloltamme on noin kolmen tunnin ajomatka perille. Kauan matkaunelmissa pyörineen Agrigenton kutsu on lopulta niin voimakas, että jätämme lapset päiväksi isovanhempien hoitoon ja lähdemme vaimon kanssa kahdestaan matkaan. Pitkähkö ajomatka kuluu yllättävän rattoisasti. Teiden varsilta jäävät mieleen lammaslaumoja opastavat paimenkoirat, uhkaavasti leviävät ruohikkopalot sekä parin kaupungin vilkkaat keskustat.


Perille päästessämme alkaa olla jo nälkä, joten suuntaamme ennalta valitsemani parkkihallin vieressä sijaitsevaan Osteria Expanificio -ravintolaan. Michelin-oppaassakin mainittu ravintola täyttää odotukset loistavasti.

Pienen aukion kulmalla sijaitsevalla hiljaisella terassilla kelpaa nauttia hyvästä ruoasta ja nopea palvelu sopii retkemme aikatauluun hyvin. Valitsen mozzarellaa ja jättikatkarapuja, busiate-pastaa sisilialaisella pestokastikkeella sekä jälkiruoaksi paikallisherkkua cassataa. Hinta-laatusuhde on mukavasti kohdallaan.


Vatsan täytyttyä on aika lähteä tutkimaan Agrigenton vanhaa kaupunginosaa. En ole tutustunut kaupungin tarjontaan etukäteen, mutta suunnistaminen kohti tuomiokirkkoa eli Duomoa kuulostaa järkevältä. Kartta ei kuitenkaan kerro, että käytännössä koko matka joudutaan kiipeämään jyrkkiä portaita pitkin. Paikalliset kissat ovat etsiytyneet varjopaikoille makailemaan ja seutu tuntuu muutenkin vajonneen lounaanjälkeiseen raukeuteen.


Muista italialaiskaupungeista poiketen Agrigenton Duomon edustalla ei ole viihtyisää aukiota, se ei sijaitse mitenkään keskeisellä paikalla, eikä kirkko näytä muutenkaan kiinnostavalta. Kaiken kukkuraksi rakennus on laajalta näyttävän remontin vuoksi suljettu. Harharetkessä on silti hyviäkin puolia, sillä pittoreskeilla kujilla pääsee kurkistamaan sisilialaiseen arkeen.


Kävelykierroksen varrella tulee vastaan hikisiä portaita, yksinäisiä kissoja, ilmaan lehahtavia puluja, helteessä haisevia roskapusseja sekä vuosien saatossa halkeilleita seiniä. Avoimista ikkunoista kaikuvat keskustelut kuulostavat riitelyltä, vaikka kyseessä lienee ihan normaali sisilialainen kuulumisten vaihtaminen.


Käymme kääntymässä Santo Spiriton luostarin portilla, mutta meillä ei valitettavasti ole aikaa astua peremmälle. Päädymme viimein ostoskatu Via Atenealle, joka lienee useimpien mielestä vanhankaupungin kiinnostavin osa. Huomaamme sattumalta kauniit taideportaat, joita pysähdymme tutkimaan tarkemmin.

Via delle Artin maalaukset ovat katutaidetta parhaimmillaan. Kiire unohtuu, kun pysähdymme ihailemaan seiniä koristavia taideteoksia. Kokonaisuus on parhaimmillaan alhaalta katsottuna.


Kukkulan päällä kohoavasta vanhastakaupungista on kymmenen minuutin ajomatka alas Valle dei Templin arkeologiselle alueelle. Unescon maailmaperintölistalle kuuluvat rauniot ovat peräisin reilun kahdentuhannen vuoden takaa, jolloin antiikin kreikkalaisten perustama Akragasin kaupunki kuului Välimeren merkittävimpiin keskuksiin.


Valle dei Templi eli Temppelien laakso löytyy nimestään huolimatta harjun päältä, vaikka se toki sijaitseekin kaupungin nykyistä keskustaa alempana. Arkeologinen alue on poikkeuksellisen laaja, joten vierailijan kannattaa varautua pitkiin kävelymatkoihin tai turvautua sähköauton kyytiin.


Iltapäivän aurinko paahtaa miltei tukahduttavalla voimalla, eikä Valle dei Templissä ole juurikaan varjopaikkoja tarjolla. Kiipeämme katsomaan Junon temppeliä, joka on säilynyt ikäänsä nähden melko hyvin. Kuuntelemme hetken paikalle osuneen brittiryhmän opasta, joka tarinoi intohimoisesti doorilaisista pylväistä ja muista antiikin arkkitehtuurin yksityiskohdista.


Alueen ylivoimaisesti komein nähtävyys on Concordian temppeli, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä antiikin ajalta säilyneistä kreikkalaisista rakennuksista. Concordian temppelin sanotaan toimineen Unescon symbolin esikuvana.


Ohitamme Villa Aurean, jossa britti Alexander Hardcastle aikoinaan asui. Hardcastle oli varakas merivoimien kapteeni, joka käytti omaisuutensa Valle dei Templin arkeologisten töiden rahoittamiseen. Villa Aurean lähistöltä löytyy Herkuleen temppeli, jonka pylväiden uudelleen pystyttäminen kuuluu vuonna 1933 kuolleen Hardcastlen merkittävimpiin aikaansaannoksiin.


Käymme lopulta kääntymässä Zeuksen temppelin raunioiden takaa löytyvällä kentällä, jossa on jättimäisen makaavan ihmishahmon patsas. Täältä on noin puolentoista kilometrin matka takaisin parkkipaikalle. Valle dei Templi on mielenkiintoinen paikka historian ystäville ja hyvinkin kymmenen euron pääsylipun arvoinen käyntikohde.


Päivän viimeinen nähtävyys on Scala dei Turchin kalliomuodostelma, joka on noussut yhdeksi Instagram-kuvaajien suosikkikohteeksi Sisiliassa. Porto Empedoclessa sijaitseville kallioille hurauttaa Valle dei Templistä parissakymmenessä minuutissa. Jätämme auton tien varteen ja laskeudumme pitkät portaat laajalle hiekkarannalle.


Kastelen varpaat merivedessä ja tunnen iholla sopivasti viilentävän tuulen. Rantabaarista kuuluu leppoisaa musiikkia, kun kävelen kohti edessä häämöttäviä valkeita kallioita. Ennen perille pääsyä eteen tulee aita, johon kiinnitetyssä lapussa varoitetaan pahimmillaan tuhannen euron rangaistuksista. Sakkojen perusteita ei eritellä tarkemmin, mutta seuraan joka tapauksessa muiden esimerkkiä ja kierrän verkkoaidan päästäkseni päämäärääni.


Sileitä kallioita kutsutaan turkkilaisten portaiksi, koska muinaiset valloittajat nousivat aikoinaan tätä kautta maihin. Valkoiset kalliot kohoavatkin turkoosista merestä jättiläismäisiä rappusia muistuttaen. Ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia suorastaan surrealistisiin valokuviin, joita monet ottavatkin. Täällä olisi varmasti hauska istuskella pidempään ja ihailla auringonlaskua. Varjot pitenevät nopeasti, mutta katsomme parhaaksi lähteä paluumatkalle.


Scala dei Turchi jää taakse hieman ennen kuin aurinko alkaa värjätä taivaanrantaa punaiseksi. Edessä on vielä pitkä ja osittain pilkkopimeä ajomatka, mutta päivän kokemukset ovat olleet vaivan arvoisia. Agrigento ympäristöineen on yksi kiehtovan saaren mielenkiintoisimmista osista, jossa riittää koettavaa moneen makuun. Agrigentosta kannatti unelmoida.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply