Belfast – Titanicin kaupunki

Tuskin millään laivalla on synnyinkaupungilleen yhtä suuri merkitys kuin Titanicilla Belfastille. Titanicin rakennuspaikan ympärille kohonneen Titanic Quarter -alueen keskipiste on surullisenkuuluisalle alukselle pyhitetty näyttävä museo.

Yhteistyössä Discover Northern Ireland

Teollistuva Belfast nousi 1800-luvun loppupuolella maailman johtavien laivanrakennuskaupunkien joukkoon, mikä kasvatti kaupungin asukaslukua suuresti. Menestys huipentui, kun White Star Line -varustamo päätti rakennuttaa maailman suurimman ja ylellisimmän aluksen Harland & Wolffin telakalla. Titanicin pari vuotta kestänyttä rakennusurakkaa seurattiin kaupungissa suurella mielenkiinnolla.

Titanicin uppoaminen heti neitsytmatkallaan oli valtava kolaus belfastilaisten itsetunnolle. Koko kirottu laiva haluttiin unohtaa, eikä sen pohjoisirlantilaisia juuria mainostettu kymmeniin vuosiin. Titanicin uusi tuleminen belfastilaiseen katukuvaan alkoi oikeastaan vuonna 1985, jolloin hylky viimein löydettiin valtameren pohjasta. Tutkimukset osoittivat, ettei katastrofin syy ollut rakentamisessa ja Titanicista alettiin jälleen luoda Belfastin uljasta symbolia.

Vuonna 2012 eli tasan sata vuotta uppoamisen jälkeen avattu Titanic Belfast -museo esittelee laivan tarinan perusteellisesti rakennusvaiheesta surkeaan loppuun saakka. Museo sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta Harland & Wolffin telakan lähistöllä, eikä arkkitehtuuriltaan persoonallista luomusta voi olla huomaamatta. Titanic Belfastia voisi tavallaan verrata Bilbaon Guggenheim-museoon, sillä molemmat ovat tuoneet uuteen kukoistukseen nousseisiin kaupunkeihinsa ennennäkemättömän määrän matkailijoita.

Titanic Belfast on toteutettu modernilla otteella. Näyttelyissä on paljon interaktiivisia elementtejä ja historiaa tuodaan esille niin videoiden kuin hologrammihahmojenkin avulla. Kierroksen alussa tutustutaan Belfastin teollistumiseen ja kehittymiseen laivanrakennuskaupungiksi.

Titanicin rakentamiseen liittyvä osio on mielestäni yksi museon kiinnostavimmista. Telakan tunnelmaa on tuotu esiin muun muassa äänien avulla. Kierroksen aikana päästään kulkemaan myös työmaahissin jäljitelmällä. Nykypäivänä hissi ei ole kovin ihmeellinen, mutta monet Titanicin rakentajat suorastaan pelkäsivät hissejä. Monet laivan hienoudet, kuten sähkö ja juokseva vesi olivat nimittäin kummajaisia, joita tavallisilla työläisillä ei vielä kotonaan ollut.

Telakan palkat vaihtelivat suuresti työn vaativuuden mukaan. Johtajat nauttivat mukavasta elämästä, kun taas perustyöläiset kituuttivat surkealla palkalla hengenvaarallisissa olosuhteissa. Onnettomuudet olivat melko tavallisia ja esimerkiksi Titanicin rakentaminen vei kahdeksan miehen hengen. Museokierrokseen kuuluu myös huvipuistomainen laite, jolla päästään lyhyelle telakkakierrokselle.

Kuva: Chris Hill. Copyright: Tourism Ireland

Laivan valmistuttua tunnelmoidaan virtuaalista merimatkaa, jonka aikana voi ihailla muutamista laivan osista rakennettuja jäljitelmiä. Kannella pääsee nojailemaan tärisevään kaiteeseen ja nähtävissä on myös malleja eri hyttiluokista. Hienoahan tällaisella laivalla olisi ollut matkustaa, mutta vääjäämättä mielessä pyörii jo Titanicin surullinen loppu.

Kuva: Chris Hill. Copyright: Tourism Ireland

Laivan uppoamisesta kertova näyttely on odotetusti pysäyttävä. Videoesitys havainnollistaa laivan törmäämisen jäävuoreen ja uppoamisen eri vaiheet. Hätäviestit ja koskettavat ihmiskohtalot eivät jätä kylmäksi. Museossa voi tutustua niin pelastuneiden kuin hukkuneidenkin elämäntarinoihin.

Kierroksen loppuvaiheessa pureudutaan Titanicin hylyn tarinaan ja sen tutkimiseen syvällä meren pohjassa. Koko White Star Line -varustamon tarina on harvinaisen murheellinen, sillä onnettomuuksia tapahtui paljon. Titanicin sisaraluksista Britannic upposi neljä vuotta Titanicin jälkeen, kun taas Olympic selvisi romuttamolle saakka.

Titanic Belfast kertoo kuuluisan laivan tarinan näyttävästi kaikkia aisteja hyödyntäen. Laajassa museossa vierailuun kannattaa mielestäni varata vähintään pari tuntia, mutta aiheesta kiinnostunut viihtyy näyttelyissä varmasti kauemminkin. Täytyy myöntää että oma kiinnostukseni Titanicia kohtaan nousi aivan uudelle tasolle museovierailun aikana ja olen lukenut melko paljon asiaan liittyvää tietoa myös jälkikäteen.

Kuva: Chris Hill. Copyright: Tourism Ireland

Yhtä asiaa jäin museossa kaipaamaan. Vuonna 2014 Tallinnan merimuseossa esillä olleesta Titanic-näyttelystä jäi mieleen kopio laivan komeasta portaikosta, mutta nyt näitä portaita ei tullut vastaan lainkaan. Myös hytit olivat Tallinnan kiertävässä näyttelyssä laajemmin esillä. Elokuvastakin tuttu portaikko kyllä löytyy Titanic Belfastista, mutta sitä pääsee ihailemaan vain yksityistilaisuuksien yhteydessä tai sunnuntaisin järjestettävällä iltapäiväteellä.

Aikuisten pääsylipun hinta Titanic-museoon on 18,50 puntaa. Samalla lipulla pääsee tutustumaan myös viereiseltä kuivatelakalta löytyvään SS Nomadic -alukseen. Nomadic on viimeinen jäljellä oleva White Star Linen alus, sillä kaikki muut ovat joko uponneet tai romutettu.

Nomadic on melko pieni laiva, mutta tuntuu silti mukavalta aistia sadan vuoden takaisia tunnelmia oikean aluksen sisällä. Nomadicin esittelyssä on hyödynnetty modernia tekniikkaa muun muassa hologrammien avulla. Vuonna 1911 vesille laskettu Nomadic toimi Titanicin yhteysaluksena Cherbourgin satamassa, jonne suuri matkustaja-alus ei mahtunut rantautumaan. Nomadicin sisältä löytyykin tietoa muutamien sen kautta Titaniciin nousseiden matkustajien kohtaloista.

Nomadicissa ei ole valtavasti nähtävää, mutta nautin laivan kansilla kiertelystä takavuosien laivamatkustamista miettien. Keulakajuutan ääniefektit antavat käsityksen vähemmän mukavasta matkanteosta. Nomadicin monivaiheiseen historiaan kuuluu sotajoukkojen kuljettamista, ja ehtipä se olla myös ravintolalaivana Pariisissa.

Mikäli Titanicia haluaa tunnelmoida oikein kunnolla, kannattaa harkita yöpymistä museon vieressä sijaitsevassa Titanic Hotel Belfastissa. En majoittunut hotellissa, mutta pikaisen kierroksen perusteella se on tyylikäs ja hyvin teemaansa sopiva yöpymispaikka.

Belfastissa ei ole rakennettu laivoja enää viiteentoista vuoteen, mutta perinteet tuskin unohtuvat koskaan. Harland & Wolffin keltaiset nosturit näkyvät kauas ja satama-alueelta löytyy Titanic-museon lisäksi paljon muutakin nähtävää. Esimerkiksi molemmissa maailmansodissa palvellut sotalaiva HMS Caroline on nykyään museolaivana laiturissa. Lähistöltä löytyy myös Titanicin kuivatelakka ja pumpputalo.

Osuin kaupunkiin keväisen Belfast Titanic Maritime Festivalin aikaan, jolloin suuret purjelaivat, katuruokakojut, elävä musiikki ja muut tapahtumat valtasivat kaupungin rannat. Ainakin tuona iloisena viikonloppuna Belfast tuntuu todelliselta merikaupungilta, joka edelleen elää ja hengittää laivojensa mukana. Laivoja tulee ja menee, mutta Titanicin kaltaista legendaa nähdään tuskin enää koskaan.

Titanic Belfastista voi lukea myös Meriharakka-blogista, jossa kerrotaan museon lisäksi yöpymisestä Titanic-hotellissa. Himomatkaajan turinoita -blogista löytyy jutut sekä museosta että kuivatelakasta ja pumpputalosta.

Olin Pohjois-Irlannissa Discover Northern Irelandin järjestämällä blogimatkalla. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply