Etnan tuulisilla rinteillä

Sisilian vaikuttavin luonnonnähtävyys on suorastaan myyttinen Etna. Tulivuoren karut maisemat ja suuret kraatterit saavat ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi luonnonvoimien keskellä.

Etna hallitsee Sisilian maisemaa majesteettisella tavalla. Sitä ei voi olla huomaamatta Catanian lentokentälle laskeuduttaessa, sen hahmo näkyy moottoritien varrelle ja saamme onneksemme ihailla vuorta myös vuokrahuvilamme uima-altaalta. Välillä vuoren silhuetti näkyy terävänä kirkkaansinistä taivasta vasten, kun taas toisinaan lähes 3350 metriin yltävä huippu häviää pilviverhon sekaan. Kraatterista tupruaa useimmiten hieman savua, sillä Euroopan suurin tulivuori on edelleen myös maanosan aktiivisin.

Kesäkuisen matkan ensimmäinen päivä sujuu mukavasti altaalla tulivuorta ihaillessa ja Sylvian joululaulun sanoja hyräillessä. Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään osuu hyvin kohdalleen. Maiseman, helteisen auringonpaisteen ja omatekoisten Aperol Spritzien huumattua päätä riittävästi, täytyy heti seuraavana aamuna lähteä tutustumaan vuoreen lähemmin.

Taloltamme on vajaan tunnin matka Rifugio Sapienzaan vajaan kahden kilometrin korkeuteen. Ajelemme aluksi kapeita kyläteitä pitkin ahtaasta pikkukaupungista toiseen. Asfaltti on paikoitellen halkeillut ja teiden varsilla näkyy silmiinpistävän paljon roskia. Viimeiset noin seitsemäntoista kilometriä ajetaan mutkikasta, mutta muuten helppokulkuista maantietä pitkin. Hiusneulamutkia tulee vastaan muutamia.

Tuntuu mielenkiintoiselta seurata maaston muutoksia matkan edetessä. Tulivuorten maaperä on hedelmällistä ja Etnan vehreitä alarinteitä koristavat värikkäät kukat. Vuoren huippu pilkistää välillä esiin metsäisten kukkuloiden välistä. Musta laavakivi alkaa hallita ympäristöä metsävyöhykkeen jälkeen. Siellä täällä on silti vihreää ja kukat antavat edelleen maisemalle oman värinsä.

Rifugio Sapienzan kylä toimii Etnan turistikeskuksena. Jätämme auton parkkipaikalle ja käymme maksamassa pysäköintimaksun köysirata-aseman suunnalta löytyvään kioskiin. Päiväpysäköinnin hinta on kuusi euroa. Myyntikojujen täyttämää aluetta hallitsee markkinameininki, mutta kauppiaisiin ei välttämättä tarvitse kiinnittää huomiota. Helteinen ilma saa maiseman alas laaksoon päin näyttämään utuiselta. Kaukainen rantaviiva erottuu silti melko selvästi.

Etnan köysiradalle ei ole onneksemme juuri lainkaan jonoa, mutta hinnat saavat meidät nieleskelemään hetkeksi. Pelkkä köysiratakyyti noin kahteen ja puoleen kilometriin maksaa aikuiselta 30 euroa ja jeeppikuljetuksen sisältävä yhdistelmälippu noin kolmeen kilometriin 64 euroa. Jälkimmäiseen hintaan kuuluu myös pakollinen opasmaksu. Kun tänne asti kerran on tultu, ei tee mieli kääntyä enää takaisinkaan.

Vaikka hinta hirvittääkin, ymmärrän hyvin köysiradan korkeat käyttökustannukset. Nykyinen köysirata rakennettiin viitisentoista vuotta sitten, kun sen edeltäjä oli tuhoutunut suuressa purkauksessa. Etna on purkautunut kymmeniä kertoja ja se oli poikkeuksellisen aktiivinen vuosituhannen vaihteen tienoilla. Sen jälkeenkin on tapahtunut useita purkauksia ja lisää on varmasti tulossa myös tulevaisuudessa.

Köysiratamatkaan kuluu kymmenisen minuuttia. Pienestä kuuden hengen vaunusta on hauska katsella kuumaisen karuja näkymiä kellertävien ikkunoiden lävitse. Köysiradan ylätasanteella on kahvila ja matkamuistomyymälä, muttei mitään kovin erityistä nähtävää. Tällä tasolla ei mielestäni kannata käydä vain kääntymässä, vaan on parempi jatkaa tavalla tai toisella ylös saakka.

Ylös voisi kiivetä myös jalkaisin, mutta raskaan reitin taittamisesta ei voi pienten lasten kanssa matkustaessa edes haaveilla. Mustaa laavapölyä näyttää tuulisena päivänä lentävän paljon. Kävelymatkaan täytyy varata useita tunteja varsinkin, jos aikoo kavuta Rifugio Sapienzasta asti koko taipaleen noin kilometriä korkeammalle.


Siirrymme erikoisvalmisteiseen jeeppibussiin, joita kulkee tauotta kohti vuoren huippua. Aivan huipulle ei kuitenkaan pääse, vaan korkein turisteille sallittu alue sijaitsee noin 2900 metrin korkeudessa. Jeeppikyyti karujen laavakenttien halki on hieman pomppuinen. Ohittamamme vaeltajat jäävät ajoittain autojen nostattamien pölypilvien alle. Tulivuorella saa muutenkin varautua siihen, että kengät ja vaatteet keräävät pintaansa reilusti mustaa väriä. Siellä täällä näkyy myös tuhkaan sekoittuneita lumikasoja.


Vajaan kolmen kilometrin korkeudessa Torre del Filosofo -nimisellä paikalla iskee vastaan kylmyys ja tuuli. Ilman lämpötila on vain muutaman asteen nollan yläpuolella, vaikka vuoren juurella paahtaakin samanaikaisesti kesäkuinen helle. Olemme onneksi varanneet mukaan riittävästi vaatteita, mutta tarvittaessa lämmikettä voi vuokrata köysiradan yläasemalta.

Jeeppikyydin hintaan kuuluu opastettu kävelykierros, mutta jäämme ryhmästä heti alkuunsa, kun kohennamme lasten asusteita. Ryhmän mukanakin saattaisi olla vaikea kuulla opastusta, sillä äänet katoavat nopeasti tuulen huminaan. Meistä on muutenkin mukava tehdä kierros ihan vaan omaan tahtiimme.

Tuuli puhaltaa ajoittain käsittämättömän kovalla voimalla. Lapset meinaavat lentää heti aluksi selälleen ja katsomme parhaaksi pitää heitä kädestä kiinni, ettei kumpikaan lähde puhurin mukana lentoon. Sääolosuhteet vaihtelevat varmasti vuorellakin, joten hyvällä onnella voi päästä paikalle huomattavasti tyynemmällä säällä.

Kierrämme vuoden 2002 purkauksen muovaaman Barbagallon kraatterin sisäreunaa pitkin hetken aikaa, kunnes saavumme kääntöpaikalle. Paluureitti kulkee kraatterin reunan päällä. Kävelymatkaa tällä alueella on vain muutamia satoja metrejä. Lyhyessäkin ajassa ehtii miettiä, kuinka maan sisältä kumpuavat luonnonvoimat ovat muovanneet tätä maisemaa kerta toisensa jälkeen ja muovaavat varmasti jatkossakin. Dramaattista näkymää voisi ihailla pidempäänkin hieman tyynemmällä säällä, mutta nyt katsomme parhaaksi palata melko nopeasti lämpimään jeeppibussiin.

Mahtavan tulivuorimaiseman näkeminen on vaikuttava ja mieleenpainuva elämys, eikä ylös asti lähtemistä tarvitse katua. Ympäristö on äärimmäisen karu ja kraatterit vaikuttavan suuria. Tulivuori kiinnosti myös lapsia ja keskustelimme varsinkin menomatkalla paljon siitä, miksi tulivuoria on olemassa ja kuinka ne purkautuvat. Raju tuuli ei kuitenkaan ollut mieluisa kokemus ja tytöt toivovatkin lopuksi ettei tulla tänne enää ikinä.

Ilma tuntuu jo lämpimältä, kun palaamme köysiradan suojaiselle yläasemalle. Rifugio Sapienzassa on taas lähes helteistä. Syömme hieman välipalaa ja käymme tutkimassa vielä Crateri Silvestri -kraatterit, jotka sijaitsevat aivan parkkipaikan lähistöllä. Monet ihmiset näyttävät kiipeilevän myös muille rinteille.

Pieni kierros Crateri Silvestrillä on tekemisen arvoinen, sillä maisemat niin laaksoon, kraatterin pohjalle kuin vuorellekin päin ovat upeita. Erityisesti vuoren vihreä rinne näyttää täältä katsottuna hienolta. Retki Etnalle on kokonaisuudessaan mieleenpainuva kokemus. Tulivuoren luonnossa on jotain kiehtovaa ja arvoituksellista. Maisemat ovat karuudestaan huolimatta todella vaikuttavia ja mustimmankin laavakiven raosta saattaa pilkistää värikäs kukkanen.

Lisää Etna-kokemuksia voi lukea esimerkiksi Matkan varrella– ja Alohatravels-blogeista. Kirjoitan Sisilian-matkasta vielä useita juttuja, joita ilmestyy tulevien kuukausien aikana. Tiedon uusista postauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply tiatones 23.7.2018 at 16:59

    Ooh 🙂 Suuri haaveeni on päästä joskus Sisiliaan ja joku tuprutteleva tulivuori, joko Etna tai Stromboli, olisi erityisen mukava nähdä 🙂 Ja onhan siellä paljon muutakin jännää…

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.7.2018 at 18:33

      Minullakin Sisilia oli haavelistalla tosi kauan, ennen kuin matka lopulta toteutui. Tulivuoria kannattaa käydä katsomassa ja Sisiliassa riittää paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää moneen makuun 🙂

  • Reply Suunnaton 23.7.2018 at 18:53

    Onpa kauniita maisemia nuo puna-vihreät rinteet!
    Mä oon varmasti sanonut tämän ennenkin, mutta tykkään kovasti sun tavastasi kirjoittaa. Upea yhdistelmä mukaansatempaavaa tarinointia ja hyödyllisiä matkavinkkejä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.7.2018 at 18:36

      Etnan maisemat ovat kauniita ja yllättävän monipuolisia. On jännä nähdä miten vuori alkaa kohota asutuksen keskeltä ja vihreiltä niityiltä kohti tuhkan peittämää kuumaisemaa.

      Kiitos paljon palautteesta! Tämä lämmittää mieltä tosi paljon, koska tuo mainitsemasi yhdistelmä on juuri se mihin pyrinkin 🙂

    Leave a Reply