Madonna del Ghisallo – pyöräilijöiden pyhättö

Tänään startannut Giro d’Italia aloittaa ammattilaispyöräilykauden suuret ympäriajot. Esittelen sen kunniaksi todellisen urheilupyhätön, pyöräilijöiden suojeluspyhimyksen kappelin. Se löytyy Como-järveä reunustavien vuorten kätköistä Italiasta.  

Kapea tie kiemurtelee yhä korkeammalle sankan sumun keskellä ja sade piiskaa tuulilasia. Sää ei suosi ja mäki on toivottoman pituinen, mutta silti tien reunaa pitkin sinnittelee ylös monia pyöräilijöitä. Lycraan pukeutuneita keski-ikäisiä miehiä näkyi jo kymmenen kilometrin päässä Bellagiossa. Tuo kaunis ja ylellisessä maineessa oleva järvenrantakaupunki tunnetaan muun muassa siitä, että se on lainannut nimensä lasvegasilaiselle kasinolle.

Viimein tien vasemmalla puolella näkyy pikkuinen rakennus, jonka kellotorni ja kattoa koristava risti paljastavat kappeliksi. Pyöräilijät pysähtyvät tänne ja niin teemme me autoilijatkin. Italialainen kulttuuri perustuu moniin kulmakiviin, kuten oopperaan, jalkapalloon ja isoäidin keittämään pastaan. Samaan sarjaan kuuluvat myös uskonto ja pyöräily, jotka yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla Madonna del Ghisallon kappelissa. Italian katoliselle kirkolle on aivan luonnollista, että pyöräilijöillä on paavin virallistama suojeluspyhimys, jolla on tietenkin myös oma nimikkokappelinsa.

Kappelin ulkopuolella komeilevat Gino Bartalin ja Fausto Coppin patsaat. Legendaarinen kaksikko jakoi urheilua seuraavan Italian kahtia 1930-luvun lopulta 1950-luvun alkuun. Yllä näkyvän kuvan Bartali oli uskonnollinen maalaispoika etelästä, kun taas Coppi edusti Pohjois-Italian modernimpaa ajatusmaailmaa. Nyt molempien veistetyt kasvot tuijottavat eteenpäin sopuisasti rinnakkain.

Pienen kappelin sisätilat on vuorattu pyöräilyyn liittyvillä muistoesineillä ja siellä palaa ikuinen tuli menehtyneiden pyöräilijöiden muistoksi. Heti aluksi huomioni kiinnittyy Fabio Casartellin viimeiseen pyörään, jonka näkeminen aiheuttaa kylmiä väreitä. Comossa syntyneeseen Casartelliin suhtaudutaan täällä kuin oman kylän poikaan. Hän voitti vain 21-vuotiaana maantieajon olympiakultaa Barcelonassa 1992, minkä jälkeen edessä oli ammattilaisura. Casartellin kirottu päivä koitti Ranskan ympäriajon vuoristoetapilla heinäkuussa 1995. Yksi jyrkkä alamäki Pyreneillä, yksi kohtalokas kolari ja yksi aivan liian aikaisin päättynyt elämä.

Joku on kiinnittänyt alttaria reunustavaan aitaan koskettavan runon, joka on omistettu Marco Pantanille. Pantani muistetaan lempinimellä Il Pirata, sillä hän kietoi usein kaljunsa suojaksi merirosvohuivin. Pantani voitti kesällä 1998 sekä Italian että Ranskan ympäriajot suurena sankarina. Seuraavan vuoden dopingkäry muutti Pantanin elämän loputtomaksi painajaiseksi, jonka paineita hän ei lopulta kestänyt. Marco Pantanin eloton ruumis löydettiin riminiläisestä hotellihuoneesta helmikuussa 2004.

Mielenkiintoni maantiepyöräilyä kohtaan on romahtanut järjestelmällisen dopinginkäytön paljastuttua. Suurin piirtein kaikki viime vuosikymmenten tähtipolkijat ovat kärähtäneet, eikä lajin puhtaudesta ole vieläkään takuita. Marco Pantanin tai vaikkapa Mika Myllylän kaltaiset urheilijakohtalot saavat miettimään menestyksen ja sen eteen käytettyjen keinojen hintaa. Syylliset kuuluu tuomita ja rangaistukset kärsiä, mutta voisiko olla reilua antaa anteeksi jo ennen hautajaisia?

Kappelin seinillä on monien tunnettujen pyöräilijöiden, kuten Miguel Indurainin, Eddy Merckxin, Maurizio Fondriestin ja Mario Cipollinin pyöriä tai paitoja. Nuo nimet tuovat mieleeni ne menneiden vuosien Urheiluruudut, joissa Jukka Pakkasen rauhallinen ääni kertoi klassikkokilpailujen raatelevien nousujen tapahtumista.

Madonna del Ghisallo ei kuulu tämänvuotisen Italian ympäriajon reitille, mutta sinne kiivetään syysklassikoihin kuuluvassa Giro di Lombardiassa. Kappelin vieressä toimii pyöräilymuseo, joka oli vierailumme aikana suljettu. Museon edustalle pystytetty patsas esittää kahta pyöräilijää, joista toinen on kaatunut. Niin dopingilla kyllästetty maine kuin pyöräilyllä onkin, liittyy siihen silti suuria tunteita ja myös jotain jaloakin.

Madonna del Ghisallo voi olla vaikuttava kokemus, vaikkei itseään tuntisi sen paremmin uskonnolliseksi kuin pyöräilyn asiantuntijaksikaan. Siinä missä vaikkapa Pietarinkirkko hurmaa suuruudellaan, on pikkuruisessa Madonna del Ghisallossa jotain omalla tavallaan koskettavaa. Monia tunnettuja stadioneita kutsutaan urheilupyhätöiksi, mutta Madonna del Ghisallo on sellainen aivan kirjaimellisesti. Se on koskettavimpia käymiäni paikkoja, sillä pienessä kappelissa tiivistyy ainutlaatuisella tavalla urheilun ja ehkäpä koko elämänkin suuruus.

Madonna del Ghisallon kappeli löytyy Magreglion kunnasta, noin kymmenen kilometriä Bellagiosta etelään (katso kartta).

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply