Monien tunnelmien Kaarlensilta

Kuvauksellinen Kaarlensilta kuuluu lähes kaikkien Prahassa vierailevien matkaohjelmaan. Sillan ruuhkaisuus jakaa mielipiteitä, mutta varsinkin hiljaisina varhaisaamun hetkinä se on kiistattoman kaunis.

Prahan kevätaamu on kuulas ja viileä. Pitkäperjantaina olisi nukuttanut kauemminkin, mutta Kaarlensillan kutsu on vastustamaton. Ennusteen mukaan tämän pitäisi olla neljästä Prahan-aamustamme kirkkain, ja haluan ehdottomasti nähdä auringonnousun tällä kaupungin kenties kauneimmalla paikalla. Aikaista heräämistä ei ole joutunut koskaan matkoilla katumaan ja tälläkin kerralla vaiva palkitaan ruhtinaallisesti.

Ehdin sillalle hieman ennen auringonnousua puoli seitsemältä. Liikkeellä on muutamia muitakin aamuvirkkuja, mutta ruuhkasta ei silti ole pelkoa. Tunnelma on suorastaan nautinnollisen seesteinen, eikä kenelläkään tunnu olevan kiire minnekään. Tilanteeseen sopivasti kaksi joutsenta lentää vakain siiveniskuin sillan ylitse kohti pohjoista.

Auringon ensi säteet pilkistävät esiin vanhankaupungin kattojen takaa. Taivas värjäytyy oranssin ja vaaleanpunaisen sävyillä. Innokkaimmat valokuvaajat ovat asetelleet jalustansa paikoilleen jo aikoja sitten, mutta jotkut aamun kulkijat malttavat istahtaa kylmälle sillan reunukselle vain haaveilemaan.

Praha on silmiinpistävän siisti kaupunki, jonka keskusta-alueen kaduilla ei juurikaan näy roskia. Siivouspartio iskee Kaarlensillallekin aamuvarhaisella ja kerää tupakantumpit talteen. Muuhun vuorokaudenaikaan siivoaminen tuskin onnistuisikaan.

Katse kannattaa välillä kääntää myös Malá Stranan suuntaan. Prahan linna ja kaiken yläpuolelle kohoava Vituksen katedraali näyttävät upeilta aamuauringossa. Kävelen puolen kilometrin mittaisen sillan hiljalleen edestakaisin. Tuntuu kuin olisin saapunut paikalle vasta äskettäin, mutta kello kertoo, että olen viihtynyt ulkona jo reilun tunnin.

Aurinko kiipeää entistä korkeammalle ja sillalle ilmestyy vähitellen enemmän ihmisiä. Kaupunki on herännyt uuteen päivään ja on aika jatkaa matkaa.


Aamun kylmyys tuntuu jo luissa ja ytimissä, mutta toisaalta mieli on tällaisen kokemuksen jälkeen kevyt ja lämmin. Auringonnousu oli yksi elämäni ikimuistoisimmista.

Kaarlensillan rakentaminen aloitettiin vuonna 1357 keisari Kaarle IV:n käskystä. Työ tehtiin huolella ja esimerkiksi muurauslaastin vahvikkeena kerrotaan käytetyn kananmunia.


Jykevä silta on selvinnyt ehjänä niin sodista kuin monista tulvistakin. Aiemmin Kivisiltana ja Prahan siltana tunnettu rakennelma nimettiin Kaarlensillaksi vasta vuonna 1870.

Mahtipontista siltaa koristavat vanhojen katulamppujen lisäksi katolisia pyhimyksiä esittävät patsaat. Kuuluisin niistä esittää Tšekin kansallispyhimystä Jan Nepomukia. Muistomerkin jalustassa on kaksi pronssilaattaa, jotka loistavat kiiltävinä turistien kosketusten ansiosta.

Tarinan mukaan Nepomuk ei suostunut paljastamaan kuningattaren rippisalaisuuksia kuninkaalle, minkä seurauksena kuningas Venceslaus IV, Kaarle IV:n poika, surmasi huono-onnisen kirkonmiehen. Vasemmanpuoleisessa laatassa näkyy ripittäytyvä kuningatar. Ihmiset koskettavat laatan koiraa joko toivoen salaisuuksiensa säilymistä tai yksinkertaisesti siksi, että koira on söpö. Oikeanpuoleinen patsas esittää Nepomukin ruumiin heittämistä sillalta. Tämän laatan koskettaminen varmistaa paluun Prahaan.

Sillalla voi nähdä myös lemmenlukkoja. Niitä on kiinnitetty erityisesti paikkaan, jossa kuoliaaksi kidutettu Nepomuk heitettiin jokeen. Lukoista on suuren suosionsa vuoksi tullut vitsaus monessa kaupungissa ja myös Prahassa niitä poistetaan säännöllisin väliajoin.

Kun palaamme sillalle koko perheen voimin yhdentoista maissa aamupäivällä, on meno muuttunut hiljaisista aamun hetkistä täysin. Kansaa vaeltaa molempiin suuntiin ja eteneminen on hetkittäin tuskallisen hankalaa. Joukkoon saattaa mahtua pitkäkyntisiäkin, joten katson parhaaksi pitää lompakosta kiinni. Pysähdymme seuraamaan taitavien muotokuvamaalareiden työskentelyä sekä kuuntelemaan muutamien levyjään kauppaavien bändien musiikkia.

Auringonpaiste tuo hymyn huulille ja ilmapiiri on tungoksesta huolimatta hyväntuulinen. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille ruuhka on liikaa. Paikalliset välttävät Kaarlensillalle astumista viimeiseen saakka, ja muita Vltavan ylittäviä siltoja löytyykin onneksi muutaman sadan metrin välein. Entisaikaan oli toisin, sillä Kaarlensilta oli yli neljänsadan vuoden ajan kaupungin ainokainen. Kulkijoita on siis varmasti riittänyt jo ennen nykypäivän turistimassoja.

Kaarlensillan tunnelma on taas erilainen, kun sinne palaa illan pimennyttyä. Taiteilijat ovat poissa ja tunnelma on päivän vilskettä rauhallisempi, vaikka kulkijoita edelleen riittääkin. Katulamput saavat mukulakivet kiiltämään, mutta eivät poista ympäröivää hämäryyttä. Valoisina kesäiltoina lienee toisin. Mieleeni palaa lapsuuden kesäkuinen ilta, jolloin tšekkoslovakialainen nuoriso kerääntyi samalle sillalle kitaran soidessa.

Saavumme viimeisenä Prahan-iltanamme Kaarlensillalle ennen auringonlaskua. Ihmismäärä on jälleen hellittänyt sään viiletessä ja maalarit keräävät jo telineitään kasaan. Kulkijoita on silti edelleen melko runsaasti.


Siirrymme sivummalle ja katselemme ohikulkijoita sillan kaiteeseen nojaillen. Monet toistavat samat rituaalit toisiaan väistellen. Iloiset selfiet seuraavat toisiaan, suudelmia vaihdetaan ja Nepomukin patsaan laattaa kosketetaan.

Monet pitävät Kaarlensiltaa toivottomana turistirysänä ja kulkijoita riittääkin käsittämättömän paljon. Itseeni Kaarlensillan aamurusko teki kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen, minkä jälkeen nautin sillan ylittämisestä myös vilkkaampaan aikaan ihmisiä tarkkaillen.

Kun palaan Prahaan, herään taas varmasti ihailemaan Kaarlensillan hiljaista aamunkoittoa. Uskon nimittäin palaavani, vaikken pronssilaattaan koskenutkaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Sini 15.4.2018 at 12:13

    Mä oon tosi mukavuudenhaluinen ja lomalla nukun mieluummin kuin nousen aikaisin auringonnousun takia. Prahan visiitillä meidän hotla oli tuon sillan lähellä ja nautittiin kyllä tunnelmasta ilta- aikaan, kun silta oli tyhjentynyt ihmisistä ja kaupustelijoista.

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.4.2018 at 23:14

      Iltakin on hyvä aika käydä sillalla ja silloinkin on varmasti mukava tunnelma. Ainakin viileinä kevätiltoina kulkijoiden määrä harveni suhteellisen aikaisin. Olen kuitenkin sillä lailla itse aamuihminen, etten vaihtaisi tuota auringonnousun kokemusta mistään hinnasta. Muut kolme aamua tuli kyllä nukuttua paljon pidempään 🙂

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi 16.4.2018 at 08:13

    Vau miten hienoja kuvia! Praha on ollut ajatuksissa kauan, sinne kun lennotkaan ei ihan maltaita maksa, ja nyt tämän luettuani iski taas tunne, minä haluan Prahaan! Ja sitten kun menen, aamuvirkkuna ihmisenä uskon löytäväni itseni Kaarlensillalta. Kiitos siis vinkistä! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.4.2018 at 12:44

      Kiitos Virpi! Praha on kaunis ja helppo matkakohde lyhyen lentomatkan päässä, joten sitä on helppo suositella. Aamuvirkkuudesta on kaupunkikohteissa hyötyä. Kaarlensilta on auringonnousun aikaan ihan ehdoton paikka, mutta myös muilla suosituilla alueilla kannattaa kierrellä aamuvarhaisella 🙂

  • Reply Travelloverin Annika 18.4.2018 at 22:33

    Minä aina harkitsen heräämistä auringon kanssa samoihin aikoihin, mutta todella harvoin sen teen. Kuten sinäkin sanoit, eipä se koskaan kaduttanut ole. Aamulla ennen ihmispaljoutta kaupungit näyttäytyvät ihan erilaisina. Minulla on edelleen heräävä Venetsia kertomatta, vaikka aikaa on kulunut pari vuotta. Haluan kai pitää sen itselläni ikuisesti. Praha-postaukseen klikkasin, koska reilun viikon päästä olen siellä ystäväni luona. Hän ei asu ihan keskustassa, joten tuskin näen Kaarlensiltaa ennen auringonnousua, mutta luultavasti ryysin siellä ihmispaljoudessa. 🙂 Brooklynin sillasta lukkoja muuten poistetaan kahdesti viikossa. Jututettiin kerran paria pihtimiestä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.4.2018 at 13:08

      Tuo on ikuinen kamppailu – herääminen palkitsee, mutta nukkuminenkin on niin mukavaa 🙂 Voisin kuvitella että varhainen aamu toimii varsinkin Venetsiassa loistavasti! Täytyypä kokeilla samaa itsekin, kun toivottavasti lähivuosina pääsen sinne palaamaan – mielikuviin tulevat tyynet kanavat, merelliset tuoksut ja Venetsian keskustalle niin epätyypillinen hiljaisuus.

      Hyvää matkaa Prahaan! Paikallisen ystävän seurassa on varmasti luvassa mukava reissu 🙂

  • Reply Janika / Matkamuistoja 19.4.2018 at 16:18

    Tosi kauniita ja tunnelmallisia kuvia! Prahan reissulla (ja myös Nycin reissulla..) oli tarkoitus herätä aikaisin aamulla kuvaamaan sillalle auringonnousua, mutta molemmilla kerroilla on uni voittanut :D. Ehkä vielä joskus!

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.4.2018 at 13:15

      Kiitos Janika! Kaarlensillalla on kyllä tunnelmaa, varsinkin aamulla ja illalla. Vaikkei se aina helppoa olekaan, niin suosittelen kokeilemaan joskus aikaista herätystä. Varsinkin jos sää on kirkas, niin lupaan ettei auringonnousun näkemistä joudu katumaan 😀

    Leave a Reply