Viikonloppu Milanossa – taitoluistelua, ruokaa ja katutaidetta

Palasin sunnuntaina kotiin Milanosta, jossa olin vaimoni kanssa seuraamassa taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailuja. Vaikka suurin osa ajasta kului jäähallilla, ehdimme myös kävellä kaupungilla ja syödä pari maukasta illallista.

Seurasimme kilpailuja Mediolanum Forum -hallissa kahtena päivänä. Olen aina ollut kiinnostunut kaikista urheilulajeista ja päässyt vaimoni innostuksen kautta sisälle myös taitoluistelun maailmaan. Alkuperäisenä ajatuksenani oli nähdä samalla reissulla myös jalkapalloa, mutta ikävään aikaan osunut maaottelutauko muutti suunnitelmia.

Mediolanum Forum sijaitsee Assagossa, noin parinkymmenen minuutin metromatkan päässä keskustasta. Hallin puitteet eivät ole aivan kotoisen Hartwall Arenan tasolla, sillä ahtaat käytävät ruuhkautuvat helposti. Mediolanum Forumissa järjestetään usein konsertteja ja se toimii koripallon Euroliigassa pelaavan Olimpia Milanon kotikenttänä. Joku saattaa muistaa myös saman katon alla pelatun jääkiekon MM-finaalin, jonka Suomi hävisi rankkareilla Kanadalle keväällä 1994.

Urheilu on parasta paikan päällä, mikä pätee myös taitoluisteluun. Urheilun ja taiteen upealla tavalla yhdistävä laji on äärimmäisen haastava, minkä johdosta asiantunteva yleisö kannustaa tasapuolisesti kaikkia. Viihdetapahtumaan kuuluvat myös värivalot ja vauhdikkaat taukomusiikit. Oman mausteensa tuovat innokkaat japanilaisfanit, jotka kansoittavat uskollisesti kansainvälisten kilpailujen ensimmäiset rivit joka puolella maailmaa. Lukemattomat nousevan auringon liput heiluivat jälleen riemukkaasti, kun Japani nappasi kisoista yhteensä kolme mitalia.

Kilpailut tarjosivat odotetun jännittäviä hetkiä. Naisten vapaaohjelma huipentui viimeisenä luistelleen kotiyleisön suosikin Carolina Kostnerin suoritukseen. Tarjolla oli pitkän uran kruunuksi jopa mestaruus, mutta Kostner taipui lopulta neljänneksi ja kultamitali matkasi Kaetlyn Osmondin kaulassa Kanadaan. Myös jäätanssissa koettiin italialaispettymys, kun uransa päättäneet Anna Cappellini ja Luca Lanotte putosivat täpärästi mitaleilta. Mestaruus meni ansaitusti Ranskan Gabriella Papadakisille ja Guillaume Cizeronille. Miesten kilpailussa nähtiin runsaasti epäonnistumisia, minkä seurauksena amerikkalaisvoittaja Nathan Chen oli lopulta murskaavan ylivoimainen. Paras suomalaissuoritus Milanossa oli Viveca Lindforsin 16. sija naisten kilpailussa.

Paikan päällä näkee paljon sellaista, joka ei koskaan päädy televisioruutuun. Esimerkiksi monet urheilijat ovat kilpailujen jälkeen tavattavissa hallin käytävillä. Suurimmat tähdet jakavat nimikirjoituksensa ennalta sovittuihin aikoihin tiskien takana, kun taas osa luistelijoista poseeraa mielellään faniensa kanssa rennosti muun kansan seassa. Tällainen kurkistus kulissien taakse antaa jonkinlaisen vaikutelman urheilijoista ihmisinä, ja tekee samalla lajin seuraamisesta entistä mielenkiintoisempaa.

Aamusta iltaan jatkuneet kilpailut veivät lähes kaiken Milanossa viettämämme ajan, mutta ehdimme sentään nauttia kaupungin ravintolatarjonnasta pari kertaa. Kantapaikkani Milanossa on Breran kaupunginosasta löytyvä Botinero, joka on jo uransa päättäneiden suosikkipelaajieni Javier Zanettin ja Esteban Cambiasson omistuksessa.

Botinero ei pettänyt tälläkään kertaa. Tyylikkäässä ravintolassa on mukavan rento tunnelma ja palvelu toimii erinomaisesti. Listalta löytyy syötävää moneen makuun ja annokset ovat sen verran reiluja, että antipastojen jälkeen kannattaa valita joko primo tai secondo, muttei molempia. Päädyn tällä kerralla lihaan, sillä se on tässä argentiinalaishenkisessä ravintolassa laadukasta. Talo tarjoaa jälkiruoan päälle tilatun espresson seuraksi vielä herkullisia cannoleja.

Interin pelaajia esittävät maalaukset ja muu jalkapallorekvisiitta kuuluu olennaisena osana sisustukseen, muttei silti tee ravintolasalista halvan sporttibaarin näköistä. Loungebaarin vitriineihin asetellussa kokoelmassa on kymmenien jalkapallolegendojen nappulakenkiä Zlatan Ibrahimovićista Lionel Messiin.

Boheemissa maineessa oleva Brera kuuluu ehdottomasti Milanon miellyttävimpiin alueisiin. Sen ravintolat, baarit, taidegalleriat ja pienet putiikit houkuttelevat kiireettömälle kierrokselle niin päivisin kuin iltaisinkin. Brera kannattaa muistaa myös majoituspaikkaa etsiessä.


Valitsen ainoan päivänvalossa tekemämme kävelyretken kohteeksi Isolan ja Porta Garibaldin alueet, jotka sijaitsevat hieman ydinkeskustan pohjoispuolella. Isolan tunnetuin nähtävyys on vuonna 2014 valmistunut Bosco Verticale eli pystysuora metsä. Kahden tornitalon parvekkeille on istutettu yhteensä noin 900 puuta, jotka eivät tosin vielä tähän aikaan vuodesta ole aivan vehreimmillään. Näyttävä kokonaisuus on voittanut kansainvälisiä arkkitehtuuripalkintoja.

Bosco Verticalen lähistöltä Via Pietro Borsierin varrelta löytyy etsimäni katutaideteos Inter Wall. Kokonainen kerrostalon seinä on maalattu Milanon sinimustan jalkapalloseuran 110-vuotisjuhlan kunniaksi. Teos ei valitettavasti ehtinyt olla valmiina montakaan päivää ennen kuin jotkut, luultavasti paikalliskilpailija Milanin kannattajat, kävivät sen sotkemassa. Seinää ihailemaan saapuu myös paikallinen vanhempi rouva, joka manaa vandaalit kauniisti sanottuna alimpaan helvettiin. Vaikka punainen väri meni itsellänikin tunteisiin, ymmärrän silti, ettei muutaman idiootin takia kannata tuomita suurempaa yhteisöä. Toivotamme toisillemme Forza Inter ja jatkamme matkaa. Italiassa jalkapallo kuuluu koko kansalle.

Porta Garibaldin rautatieaseman ympäristöön on noussut viime aikoina kiiltäviä pilvenpiirtäjiä sekä muita modernia arkkitehtuuria edustavia rakennuksia. Silmääni miellyttävät erityisesti uuden Unicredit Pavilionin puiset rakenteet, jotka tuovat mukavaa kontrastia ympäristön lasiin ja metalliin. Piazza Gae Aulentin ympäristössä on leppoisa tunnelma, kevätaurinko lämmittää ja taustalla soivat tanssikuvioitaan harjoittelevan nuorisoryhmän stereot. Tämä on uudenaikaista Milanoa parhaimmillaan.

Milanon suosituin illanviettoalue on Navigli, jonka kanavien varret täyttyvät hyväntuulisesta puheensorinasta varsinkin viikonloppuiltaisin. Valitsemme runsaasta ravintolatarjonnasta viimeisen päivän illallispaikaksemme Osteria di Porta Ciccan.

Maistelumenun alkuosa ei herätä suurta innostusta, mutta ravioli, mustekala ja jälkiruoka tuovat hymyn huulille. Asiakaskunta koostuu niin turisteista kuin koirat pöydän alla illastavista paikallisistakin. Ravintolan tunnelma on miellyttävä ja suorastaan kodikas. Arvostan myös ystävällistä palvelua, joskin välillä tuntuu että annoksia kiidätetään pöytiin jopa liian tehokkaalla tahdilla. Jään pohtimaan, olisiko sittenkin kannattanut valita maistelumenun sijasta reilu pasta-annos ja sen päälle joku pääruoista.

Vaikka Osteria di Porta Cicca olikin miellyttävä kokemus, jatkan Naviglin parhaan ravintolan metsästystä ensi kerralla luultavasti jossain toisessa osoitteessa. Aiempien matkojen perusteella kärkipaikkaa pitää toistaiseksi perinteikäs El Brellin.

Naviglin lauantai-ilta uhkaa yltyä omaan makuumme jopa liian ruuhkaiseksi ja meluisaksi. Lähdemme kävelemään viileässä kevätillassa ydinkeskustan suuntaan, kunnes pysähdymme San Lorenzon kirkolle. Rakennuksen edustalla kohoaa rivi roomalaisajalta peräisin olevia korinttilaisia pylväitä, jotka tuovat hauskalla tavalla esiin Milanon historian kerrostumia.

Katutaiteen ystävän kannattaa kurkata kirkon kulman taakse, josta löytyy neljänkymmenen metrin verran upeita graffiteja. Nelisen vuotta sitten valmistunut kokonaisuus on kirkon ideoima tilaustyö, jossa esitellään Milanon parituhatvuotista historiaa. Esillä on Leonardo da Vincin ja Giuseppe Verdin kaltaisia merkkihenkilöitä hauskasti toteutettuina.

Päädymme lopulta kaupungin keskipisteeseen Duomon aukiolle. Jättimäinen kirkko on valaistu komeasti ja taustamusiikkina toimivat Terrazza Aperolin parvekkeelta kaikuvat rytmit. Täällä ruusukauppiaita väistellessä alkaa havahtua siihen todellisuuteen, että olemme viettäneet tätä ennen melkein koko matkan perinteisimpien turistireittien ulkopuolella. Moni haukkuu Milanoa tylsäksi ja kiireiseksi kaupungiksi, mutta itse löydän sieltä joka kerralla uudenlaisia elämyksiä.

Matka on kaikesta huolimatta paras päättää turistisella tavalla ja suunnata Galleria Vittorio Emanuele II:n näyttävän lasikaton alle. Gucci ja Armani ovat sulkeneet ovensa jo aikoja sitten, joten käytävillä on suhteellisen väljää. Gallerian keskiosan marmorilattialta löytyy Torinon kaupungin härkää esittävä vaakuna. Vanhan uskomuksen mukaan kolme oikean jalan kantapään varassa tehtyä kierrosta härän päällä tuovat hyvää onnea. Tätä tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Siinä pyöriessäni mietin, että minulle hyvää onnea tarkoittaisi pikainen palaaminen Milanoon.

Lue myös kaupunkioppaani 10 x Milano.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Suunnaton 1.4.2018 at 14:24

    Mua huvittaa vieläkin oma hämmästykseni, kun näin tällä viikolla jäähallin kuvan jossain sun somekanavassasi. Oletin heti, että kyseessä on jääkiekkokaukalo. Vasta vähän tarkempi tutkiminen paljasti, että veikkaus meni huti ja lujaa. Myönnetään, että hieman yllätyin taitoluisteluareenasta 🙂
    Onpa kiva kuulla, mitä kisoissa tapahtuu televisiokameroiden ulkopuolella. Tosi mukavaa, että kilpaijat jalkautuvat yleisön sekaan tapaamaan fanejaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.4.2018 at 09:37

      Välillä on hauska yllättää! Tuo oli mulle varsinainen jäähalliviikko, sillä se alkoi Jokerien KHL-matsilla Helsingissä ja loppui taitoluisteluun Milanossa 😀

      Tuo on tosi kiva, että urheilijoita näkee noissa tapahtumissa myös käytävillä. Joillakin keskitason kilpailijoilla tuntuu olevan paljonkin aikaa faneille, mutta suurten tähtien ympärillä on tietysti hässäkkää. Eipä mulla ole ollut tarvetta mennä keneltäkään nimmareita pyytelemään, mutta sivusta on ollut hauska seurata. Gabriella Papadakisin kanssa olisin voinut ottaa selfien, mutta aasialaisia kyynärpäitä alkoi tulla kylkeen sellaisella voimalla, että se jäi sitten haaveeksi 😀

  • Reply Merja / Merjan matkassa 2.4.2018 at 18:51

    Teillä on ollut mukavanoloinen Milanon matka. Aikoinaan tuli taitoluistelua seurattua telkkarin välityksellä, kun suomalaiset menestyivät. Nyt on jäänyt niiden katsominen enkä osaa nimetä muidenkaan maiden huippuja enää. Milano on minulla vielä käymättä. Monesti olen kuullut sen oleva tylsä kaupunki, joten kiva kuulla että sinulla on toinen käsitys asiasta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.4.2018 at 09:46

      Noinhan se usein menee, että suomalaisten menestyksen hiipuessa tiettyjen lajien seuraaminen unohtuu. Itsellänikin käy aina välillä niin. Milano jakaa mielipiteitä ja monet pitävät sitä tylsänä. Italialla on monet kasvot, eikä Milanosta kannata lähteä etsimään sellaisia romanttisia aukioita tai kiireetöntä tunnelmaa kuin vaikka Toscanan pikkukaupungeista. Milano on paremminkin keskieurooppalainen suurkaupunki, mutta mieleiset paikat löytämällä siitäkin saa paljon irti ja voi tuntea olonsa kotoisaksi.

  • Reply Martta / Martan Matkassa 2.4.2018 at 23:25

    Omasta Milanon reissusta on kulunut jo tovi ja haluaisin sinne kovasti uudelleen. Outletit ja Viimeinen illallinen houkuttelevat. Kiitos hyvistä vinkeistä tuo kerrostalo puineen päivineen oli aika huikea! Eikä yhtään hassumpi tuo muraalikaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.4.2018 at 09:54

      Haluaisin joskus itsekin nähdä aidon ja alkuperäisen Viimeisen illallisen, täytyy vain varata vierailuaika Santa Maria delle Grazien kirkkoon hyvissä ajoin. Kerrostalojen puut kannattaa käydä katsomassa, niiden sijainti Garibaldin aseman lähistöllä on suhteellisen kätevä. Milanossa voi lähteä myös laajemmalle katutaidekierrokselle, sillä muraaleja riittää ympäri kaupunkia.

  • Reply Kaisa 2.4.2018 at 23:25

    Olen käynyt Milanossa kaksi kertaa läpikulkumatkalla jonnekin muualle ja miettinyt että joskus sinne pitäisi päästä sukeltamaan syvemmälle. Lääkkeeksi Milanon-kaipuuseen olen katsonut telkkarista ”Milanon naisten paratiisi”-sarjaa, jossa on ihanaa vanhan ajan glamouria ja Duomo vilahtaa aina silloin tällöin 🙂 en tosin ole varma onko lääke auttanut vai pahentanut asiaa 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.4.2018 at 10:13

      Tuollaiset lääkkeet on vähän kyseenalaisia, mutta ne kannattaa tällaisessa tapauksessa ottaa vaikutuksesta huolimatta 😀 Kyllä Milanolle kannattaa varata joskus sen verran aikaa, että pääsee tutustumaan kaupunkiin paremmin. Omatkin käyntini Milanossa ovat aina olleet suhteellisen lyhyitä, aina tuntuu kerääntyvän vain lisää asioita mitä haluaisin tehdä siellä seuraavalla kerralla 🙂

  • Reply Marianne/Heavy Metal Traveler 6.4.2018 at 07:31

    Kyllähän tuo Bosco Verticale on aika huima näky nytkin, vaikkei ihan vehreimmillään ole.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.4.2018 at 10:16

      Bosco Verticale on hieno idea ja samanlaisia taloja olisi kiva nähdä muuallakin. Talot ovat näyttäviä, korkeammassa noista on 24 kerrosta.

  • Reply Mikko | Shangri-la.fi 6.4.2018 at 11:23

    Milano kaipaa ehdottomasti omalla kohdalla uutta visiittiä. Viimeksi n. 20 vuotta sitten vierailleena ei kaupungista ole hirveän tuttuja muistikuvia jäljellä. Kävimme silloin katsomassa Milan – Inter -Italian Cupin pelin San Sirolla ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton! Noin 100 000 jalkapallofania huutamassa koko pelin ajan oli teinipojalle aika huima kokemus mikä ei ole vielä voittajaansa löytänyt mistään pelejä paikan päällä seuratessa. Itse tosin joudun tunnustautumaan Juventus faniksi, joten Torino saattaa kuitenkin vetää pidemmän korren seuraavan kerran Pohjois-Italiaan suunnatessa. Forza Juve!

    • Reply Mika / Lähtöportti 8.4.2018 at 16:07

      Milanon derby on huikea kokemus! En unohda koskaan stadionin betonirakenteiden vavahtelua, kun tuhannet katsojat hyppivät samaan tahtiin. San Siron akustiikka on myös mahtava moneen muuhun stadioniin verrattuna. Toivottavasti jo ensi kaudella pääsisi taas peliin Milanossa. Torinossa en ole koskaan käynyt, mutta haluan ehdottomasti nähdä joskus senkin kaupungin. Juventus Stadiumille tuskin koskaan jalallani astun, mutta Torinon peli olisi mukava käydä katsomassa 😉

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä 6.4.2018 at 12:15

    Onpahan mahtava ilmestys tuo Bosco Verticale! Ja kirkon tilaamat graffitit, katolinen kirkkoko vanhoillinen? Omat Milano-visiitit ovat suuntautuneet lähinnä lentokentälle tai sitten on vietetty yksi yö ohikulkumatkalla. Seuraavan kerran on selkeästi pysähdyttävä paikoilleen vähän pidemmäksi aikaa!

    • Reply Mika / Lähtöportti 8.4.2018 at 16:10

      Pysähdy ihmeessä seuraavalla kerralla Milanoon muutamaksi päiväksi! Fiilistele Naviglin ja Breran alueilla ja etsi parhaat aperitivot 🙂 Bosco Verticale kannattaa toki myös käydä katsomassa ja jos katutaide kiinnostaa, niin sitä löytyy eri puolilta kaupunkia. Tuo kirkon tilaama graffitiseinä on näyttävä kokonaisuus, harmi ettei tullut otettua siitä sellaista hyvää kuvaa missä koko seinä näkyisi laajemmin.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 16.4.2018 at 01:32

    Urheilukilpailut ja matkustaminen toimii aina! Samaten katutaide! Mutta, harmi homma tuo punamustien paitojen kannattajat – olisivat nyt antaneet olla tuon sinimustien taideteoksen rauhassa. Forza Inter!

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.4.2018 at 12:37

      Urheilumatkat on mainioita kokemuksia lajista riippumatta. En malta odottaa Pietaria ja futiksen MM-kisoja 😀 Surullinen tempaus tuo seinän töhriminen. Vaikka tunteella kannattaminen ja pieni verbaalinen vinoilu kuuluu asiaan, on väkivalta ja vandalismi aina jyrkästi tuomittavaa. Olisi mahtavaa jos molemmilla olisi omat muraalinsa, joiden annettaisiin pysyä puhtaina. Forza Inter!

    Leave a Reply