Killarney – Irlannin vihreä sydän

Jos minun pitäisi valita vain yksi suosikkipaikka Irlannista, se olisi varmasti Killarneyn seutu. Kerron nyt siitä, mitä kansallispuiston reunalla sijaitsevasta pikkukaupungista ja sen lähiympäristöstä löytyy. Olen käynyt näissä maisemissa vuosina 2004 ja 2014.

Lämmin tunne valtaa mielen, kun katselen tihkusateen kasteleman tuulilasin lävitse ympärillä avautuvia maisemia. Olen kieltämättä innoissani saadessani kymmenen vuoden tauon jälkeen palata itselleni rakkaaseen Irlannin kolkkaan. Kerryn kreivikunnan kukkulat kumpuilevat kauniisti ja kauempana näkyy korkeampia rinteitä. Lampaat laiduntavat vihreillä pelloilla, joita riittää mutkittelevan maalaistien molemmille puolille.

Majoitumme Old Killarney Cottagesin lomakylässä sijaitsevaan olkikattoiseen rakennukseen. Deluxe-mökin nimessä on hieman liioittelun makua. Yksinkertaisesti kalustetuissa huoneissa on viileää ja varsinkin lattia tuntuu hyytävän kylmältä. Juomatkin jäätyvät ensimmäisen yön aikana jääkaappiin. Viihdymme kuitenkin alkujärkytyksen jälkeen hyvin ja takkatuli lämmittää niin mieltä kuin ihoakin. Pihanurmella loikkii jäniksiä. Edellisellä matkallamme majoituimme lämminhenkiseen Ashville Houseen, jonne olisimme varmaankin palanneet tälläkin kertaa, jos olisimme kaivanneet bed & breakfast -majoitusta.


Yksi Killarneyn tunnetuimmista nähtävyyksistä on 1400-luvulta peräisin oleva Ross Castle. Kävelemme linnan tornin juurelle viileässä säässä. Leane-järven rannalle on kerääntynyt lauma sorsia sekä muutama joutsen. Linnaan pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella. Lipunmyynnissä pahoitellaan, että joudumme odottamaan reilun tunnin ajan. Naurahdan ettei se haittaa, sillä olenhan odottanut sisäänpääsyä jo kymmenen vuotta.

Kävin samalla paikalla jo ensimmäisellä Irlannin-matkallani. Löysimme silloin linnan hieman sattumalta, kun olimme iltakävelyllä järven rannalla. Muistan, kuinka silloin kiipesin autiolle muurille tähystämään maisemia. Sateenvarjo muuttui mielessäni keihääksi ja vastarannalla liikkuneet pilvien varjot vihollisen sotajoukoksi.

Kymmenen vuoden takainen mielikuvitusmatka oli antoisa, mutta opastettu kierros tarjoaa paljon konkreettista tietoa linnan todellisesta historiasta. Irlantilaiseen tapaan kertomuksiin toki mahtuu myös hieman väritettyjä käänteitä. Omistajasuvut ovat joka tapauksessa vuosisatojen kuluessa vaihtuneet ja komea linna on edelleen pystyssä.

Lähdemme linnan laiturilta risteilylle Leane-järven aalloille. Tunti Pride of the Lakes -aluksella on mukavan rentouttava kokemus. Kaarramme aluksi Innisfallenin saaren edustalle ja kierrämme sen jälkeen osan järvestä. Killarneyn kansallispuiston maisemat näyttävät upeilta, vaikka harmaat pilvet roikkuvatkin kovin matalalla. Ihailen vihreän sävyjen loputonta määrää. Välillä näyttää että rinteet savuaisivat, vaikka ne ovatkin todellisuudessa vain usvaharson peitossa.

Karismaattinen kapteeni puhuu taukoamatta jäljittelemättömällä Kerryn murteellaan. Huumorilla höystetyt tarinat rönsyilevät helposti kalajuttuihin. Pettämättömän sääennusteen mukaan vuorten näkeminen enteilee sadetta. Nimittäin jos vuoria ei näe, silloin sataa jo!

Noin 15 000 asukkaan pikkukaupungin keskusta on tiivis. Sanotaan, että Killarneyn majoitustarjonta on Irlannin laajinta heti Dublinin jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt kahdella keväisellä matkallani turistien paljoutena, sillä väki hajaantuu varsinkin päivisin kaupunkia ympäröivään maastoon. Suosion hyvä puoli on ravintolatarjonnan runsaus. Syömme yleensä joko majapaikassamme tai retkillä, mutta muutama Killarneynkin ravintola tulee kokeiltua.

Viihtyisä Treyvaud’s ei ole fine dining -ravintola, mutta tarjoaa selvästi peruspubia laadukkaamman kokemuksen. Yksinkertaisessa Caraghissa on tarjolla maittavaa kotiruokaa ja lämminhenkistä palvelua. Perinteiseen pubitunnelmaan pääsee vaikkapa Danny Mannissa. Iltahulinat ovat asia erikseen, mutta lounasaikaan pubit toimivat mainiosti koko perheen mutkattomina ruokapaikkoina. Jos jälkiruoaksi haluaa jäätelöä, kannattaa poiketa Murphy’s Ice Creamiin.

Yksi Killarneyn parhaista puolista on, että upea luonto alkaa heti keskustan laidalta. Kuljemme läpi laitumien, joilla Kerryn mustat lehmät syövät tyynesti heinää. Muutama märehtijä tulee kävelytiellekin, muttei kiinnitä ohikulkijoihin mitään huomiota.


Polkuja pitkin voi kävellä vaikka metsäisille kukkuloille ja vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Pelloilta aukeaa komeita maisemia järvien suuntaan. Helppokulkuiset reitit sopivat hyvin myös lastenrattaiden työntämiseen ja esimerkiksi Rossin linnalle pääsisi hevoskärrykyydilläkin. Monipuoliset polut vetävät puoleensa kerta toisensa jälkeen.

Suunnistamme pientä jokea seuraten järvelle päin. Lough Leinin rannalla kelpaa syödä eväitä. Joutsenet uivat rantavedessä ja hieman kauempana kalamiehet yrittävät narrata taimenia. Muistelen edellisen matkan auringonlaskua, joka kultasi tyynen järven suorastaan taianomaisella tavalla. Tämänkertainen tihkusateinen iltapäivä tuntuu paljon arkisemmalta, mutta olen silti maisemien lumoissa.

Yksi ilta Killarneyssa kannattaa ehdottomasti käyttää Celtic Steps -show’n seuraamiseen. Liput voi ostaa etukäteen netistä. Esitys sisältää niin tanssia, musiikkia kuin irlantilaista huumoriakin ja johdattaa viihteen keinoin paikalliseen kulttuuriin. Muutaman paikallisen taiteilijan toteuttama Celtic Steps on jäänyt mieleeni koskettavampana kuin Riverdancen tai Lord of the Dancen kaltaiset suuret spektaakkelit. Sen minkä mahtipontisuudessa häviää, voi korvata vetoamalla tunteisiin.

Lähikylistä kotoisin olevat esiintyjät eivät taitojensa puolesta juurikaan häviä maailmantähdille, sillä he ovat saavuttaneet palkintoja arvostetuissa kilpailuissa. Kun on nähnyt tarpeeksi nopeita askeleita riittävän läheltä, ei voi kuin todeta että irlantilainen tanssi on hienointa mitä ihminen voi jaloillaan tehdä – no jalkapallon jälkeen tietenkin.

Vietimme Killarneyssa reilun viikon, mutta aika ei käynyt missään vaiheessa pitkäksi. Luonnonkauniilla alueella riittää patikkapolkuja ja kaupunki käy myös hyväksi tukikohdaksi pidemmille päiväretkille. Ring of Kerry ja Dinglen niemimaa kuuluvat Irlannin parhaisiin autoilureitteihin, joita voi lämpimästi suositella kaikille matkailijoille. Jalkaisin nähdyistä paikoista itseäni sykähdytti eniten Gap of Dunloe. Killarneyn muista nähtävyyksistä, kuten Muckrossin kartanosta, perinnemaatilasta ja kirkonrauniosta olen kirjoittanut oman postauksensa.

Killarney on näkemistäni Irlannin kolkista itselleni kaikkein rakkain. Itse kaupunki ei ole kovin poikkeuksellinen, mutta sitä ympäröivät maisemat ovat jättäneet jäljen sydämeen. Nuo näkymät eivät ole saaren dramaattisimpia, mutta ne miellyttävät silmääni eniten. Vehreät kukkulat ja kirkasvetiset järvet muodostavat kokonaisuuden, johon tuskin kyllästyisin koskaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Marja 16.3.2018 at 14:17

    Kaunista niin kaunista! Killarneystä tulee mieleeni Irlannin länsirannikon liftireissumme ja vanha pappa, joka otti meidät kyytiin. Ajelimme noissa kauniissa maisemissa ja tämä entinen opettaja kertoi meille tarinoita alueen historiasta, taistelevista klaaneista ja muuta jännää. Ihan kaikesta puheesta en saanut selvää, sillä ilmeisesti aivoinfarkti oli halvaannuttanut kuljettajaltamme toisen puolen, mikä teki myös ajamisesta aika, noh, jännittävää:)

    • Reply Mika / Lähtöportti 18.3.2018 at 21:30

      Sinulla tuntuu näitä mainioita Irlanti-muistoja riittävän 🙂 Vihreällä saarella varmasti riittää monenlaisia tarinankertojia, joiden juttuja on ilo kuunnella. Onneksi selvisitte tuon kuljettajan kyydistä ilman onnettomuuksia 🙂

  • Reply Tanja 18.3.2018 at 15:23

    Olisin mieluusti lukenut lisää Rossin linnasta, linkki sivustolle oli kiva juttu. Mutta niitä tarinoita, niitä haluaisin ”kuulla” 😊

    • Reply Mika / Lähtöportti 18.3.2018 at 21:44

      Kovin moni tarina ei ole jäänyt mieleen, mutta kenties kuuluisin kertomus liittyy linnan rakennuttaneeseen O’Donoghueen. Hänen sanotaan pudonneen linnan tornista järveen, jonka pohjassa hän edelleen elelee jonkinlaisessa palatsissa. Kerran seitsemässä vuodessa, toukokuun ensimmäisenä aamuna, hän nousee pinnalle ratsastamaan valkoisella hevosellaan. O’Donoghuen näkeminen tuo hyvää onnea, joten kannattaisi varmaan mennä järvelle jonain vappuna. En valitettavasti osaa sanoa mikä olisi se oikea vuosi seuraavasta seitsemästä 🙂

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta 19.3.2018 at 10:09

    Kaunis ihana Irlanti 🙂 Kerran olen käynyt ja toistekin lähtisin hyvin mielelläni 🙂 Käytiin Killkennyssä sekä Dublinissa ja Killarney näyttää erittäin houkuttelevalle vaihtoehdolle 🙂 Nuo vanhat linnat on niin upeita ^_^

    • Reply Mika / Lähtöportti 20.3.2018 at 10:43

      Aika monelle käy niin, ettei ensimmäinen Irlannin-matka jää viimeiseksi 😉 Tuolla saarella riittää paljon hyviä vaihtoehtoja, mutta suosittelen lämpimästi Killarneyta ja vaikka Galwayta seuraavalle reissulle. Molemmat ovat mukavia tukikohtia, joista käsin pääsee tekemään retkiä Irlannin upeimpiin luontokohteisiin 🙂

  • Reply Emma 20.3.2018 at 00:17

    Kyllä todellakin miellyttää silmää nämä maisemat! Ja heti pihalla puput ja muut eläimet, ihanaa! Täytyy pistää Killarney korvan taakse, vaikuttaa hyvältä tukikohdalta lähiseutujen kiertelyyn.

    • Reply Mika / Lähtöportti 20.3.2018 at 11:16

      Killarney on kaunis luontokohde, jonka ympäristössä riittää kierreltävää jalkaisin, veneellä, polkupyörällä, hevosella, autolla tai bussilla, kuinka vaan haluaa. Upeita maisemia ja mukavia ihmisiä, eli Irlantia parhaimmillaan.

  • Reply Suunnaton 21.3.2018 at 10:05

    Voihan Irlanti. Sinne pitäisi kyllä päästä. Mistähän sitä repisi aikaa ja rahaa kaikkien matkahaaveiden toteuttamiseen.
    Mielettömän kaunis tuo sorsakuva, tosi hienot värit!

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.3.2018 at 11:16

      Sama ongelma täälläkin, matkahaaveita on loputtomasti 🙂 Olen ihan varma, että viihtyisit Irlannissa hyvin! Kaipaisin sinne itsekin taas takaisin, mutta toisaalta se Snowdonia ja myös Isle of Skye kilpailee ikään kuin samasta matkapaikasta, sitten kun tuolle suunnalle lähtemiseen tulee sopiva hetki.

    • Reply Mira 26.4.2018 at 17:25

      Me säästetään aina 2 vuotta. Päivittäin 2€/ säästöön/nuppi niin joka toinen vuosi karautetaan pariksi viikoksi kiertämään vihreää saarta ❤ Ensi kesänä jälleen joka on minun 3. kerta. En malta odottaa. Tälläkertaa suuntaamme pohjoiseen. V 2016 olimme länsirannikolla jossa maisemat olivat uskomattomat! V 2014, joka oli ensimäinen käyntini Irlannissa, olimme Dublinissa ja lähiseuduilla mm Glendalough tuli nähtyä. Tänä kesänä pääsen näkemään myös eteläistä Irlantia mitä odotan kovin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 29.4.2018 at 22:59

      Hieno säästötapa! Irlannissa riittää tutkittavaa vaikka kuinka monelle matkalle, joka kolkalla on oma viehätyksensä. Länsirannikon upeat maisemat ovat tehneet toistaiseksi suurimman vaikutuksen, mutta en ole nähnyt vielä pohjoista ja uskon sieltäkin löytyvän mahtavia paikkoja. Mukavaa matkan odotusta!

  • Reply Anna K. 22.3.2018 at 21:06

    Irlanti kiinnostaa jollain tapaa, mutta toisaalta se sade ja kylmyys ei oikein innosta. Olen auringon lapsi! Näissä kuvissa oli kyllä ihanan vihreitä maisemia ja jutussa rento tunnelma. Roadtrip voisi olla hieno kokemus, mutta se ajokortti vain puuttuu, eikä kuskiakaan takataskussa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.3.2018 at 10:42

      Täytyy myöntää, että sää on jollain lailla vaikuttanut omiinkin kohdevalintoihin. Välimeren kutsua on usein vaikea vastustaa, ja olisin käynyt Irlannissa varmasti useammin kuin neljästi, jos säät olisivat edes hieman houkuttelevampia. Suosittelen silti Irlantia säästä huolimatta, sillä vaikka sateenvarjoa saattaa tarvitakin, on se tunnelmaltaan yksi maailman lämpimimpiä maita 🙂

  • Reply Outi / Maa Quzuu 23.3.2018 at 13:00

    Irlanti on jäänyt multa kokonaan käymättä, mikä harmittaa. Tällaisten maisemien ja maukkaan pubiruoan takia maa kiinnostaa kyllä kovasti. Millon on muuten paras aika matkustaa Irlantiin? Jotenkin sitä on tähän mennessä aina pistänyt kaikki muut matkakohteet etusijalle, mutta olisi pikkuhiljaa varmaan korkea aika tutustua Irkkuihin ihan paikan päällä. Killarney näyttää ja kuulostaa just sellaiselta paikalta, mistä saisin kovasti kiksejä!

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.3.2018 at 11:01

      Irlanti saattaa unohtua muiden kohteiden varjoon, mutta joskus kannattaa vain tehdä päätös ja lähteä. Yhden matkan jälkeen Irlanti ei ehkä enää unohdukaan 🙂 Omasta mielestäni kevät huhtikuusta kesäkuulle on parasta aikaa. Valoisaa, ei liian vilkasta, ja säiden osalta voi olla toiveikas. Syksyllä en ole koskaan käynyt, mutta myös syyskuu saattaisi toimia hyvin. Talvi voi olla kolea ja pimeä, loppukesän turistisesonki tietyissä paikoissa ehkä turhankin vilkas. Mielestäni Killarney ja Galway on Irlannin parhaita kohteita, joista käsin riittää myös paljon upeita päiväretkivaihtoehtoja.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 24.3.2018 at 15:43

    Ihanan näköistä tuolla, tulee mieleen vuoden takainen reissu ja erityisten Burren ja Cliffs of Moher. Irlannin vehreydessä on kyllä jotain. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.3.2018 at 11:04

      Kyllä siinä vehreydessä on jotain! Varaa vaan seuraavalla kerralla reilusti aikaa, että ehdit nauttia Irlannista kaikessa rauhassa. Mainio saari vaikka kunnon roadtripille 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami 26.3.2018 at 00:09

    Tonne Killarneyhyn pitäisi mennä itsekin ajan kanssa. Olen siellä pikaisesti käynyt osana Ring of Kerryä – se tekisi myös mieli ajella uudestaan. Killarneyn golfkentät ovat todella harvoja puistokenttiä Irlannissa, mitkä haluaisin pelata. Pääasiassa siellä golfmailojen kanssa kiinnostaa pelkästään merenrantojen links-kentät, joista Waterville on yksi suosikeistani. Jo pelkästään sen takia tulen ajamaan Ring of Kerryn uudestaan 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.3.2018 at 11:42

      Viihtyisit Killarneyssa varmasti! Veikkaan että tykkäisit ainakin Gap of Dunloen maisemista ja odottaisin sulta myös kattavaa koostetta kaupungin pubitarjonnasta. Golfkentistä en ymmärrä mitään, mutta muistan että Killarneyssa on pelattu Irish Openiakin, joten taitavat ne ihan kelpo kenttiä olla 🙂

    Leave a Reply