Pakkasviikko Pyhätunturilla

Palasimme muutama päivä sitten Lapissa vietetyltä kolmen sukupolven lomalta kotiin. Viikko sujui mukavasti Pyhätunturin lumisissa maisemissa. Päällimmäisinä jäivät mieleen hiljaisuus, hiihtoretket ja porot.

Kiireetön lomaviikko tuntui harvinaisen rentouttavalta. Saimme nauttia ulkoilusta raikkaassa pakkassäässä ja hengittää puhdasta ilmaa. Ihailimme talvista Lapin luontoa, eikä minnekään ollut kiire. Iltaisin oli mukava nauttia vuokramökissä niin saunan kuin takkatulenkin lämmöstä. Kireiksi yltyneet yöpakkaset pitivät huolen siitä, ettei useimpina aamuina ollut tarvetta kiirehtiä ulkoilmaan. Näin yöunistakin tuli miellyttävän pitkiä, vaikka talviolympialaisten aktiivinen seuraaminen toki kuuluikin ohjelmaan.

Viikon pääaktiviteetti oli tuttuun tapaan hiihtäminen. Pyhän huippukuntoisilla laduilla oli Etelä-Suomen hiihtolomaviikollakin varsin hiljaista. Aamuvarhain lähtemällä saattoi hiihtää parikin tuntia kohtaamatta ristin sielua, eikä iltapäivisinkään voinut puhua minkäänlaisesta ruuhkasta. Kerron laturetkistä lisää myöhemmin omassa postauksessaan.

Loma Pyhätunturilla kannattaa aloittaa käymällä luonto- ja kulttuurikeskus Naavassa. Pienehkö Lapin luontoon tutustuttava ilmainen näyttely muistuttaa hieman Inarissa toimivaa Siida-museota. Samoista tiloista löytyy myös Pyhä-Luoston turisti-info, josta saimme ystävällistä palvelua ja erinomaisia vinkkejä tuleville päiville. Päätimme keskittyä Pyhän ympäristöön, vaikkei Luostollekaan pitkä matka olisi ollut.

Naavan viereen on rakennettu kahdensadan neliön kokoinen Lumilinna, josta löytyy niin ravintola kuin kappelikin. Tyylikkäästi toteutetun rakennuksen sisätiloissa on kauniita yksityiskohtia, mutta kymmenen euron sisäänpääsymaksu on elämykseen nähden kohtuuttoman suuri. Pyhän Lumilinna on ikään kuin pieni maistiainen mahtavasta esikuvastaan Lainion Snow Villagesta.

Alueen ravintolatarjontaan emme juurikaan tutustuneet, sillä saimme nauttia anopin kokkailuista ja tuoreista sämpylöistä viihtyisällä lomamökillä. Testasimme ainoastaan Hotelli Pyhätunturin yhteydessä toimivan Coloradon, jonka valitsimme lähinnä ikkunapöydän maisemien vuoksi. Ketjuravintolan poro oli mureaa ja tunnelma hiihtokeskukseen sopiva. Sivusta katsottuna alkoi tuntua siltä, että laskettelemistakin voisi joskus kokeilla. Saa nähdä ryystänkö vielä joskus minttukaakaota suuret kolisevat alppihiihtomonot jalassa.

Emme kokeilleet tällä kerralla uusia aktiviteetteja, vaikka Pyhätunturilla olisikin tarjolla kaikkea mahdollista jääkiipeilystä jääkartingiin. Luontoretkelle voisi lähteä vaikka lumikengillä. Maastoon pääsee myös hevosella tai moottorikelkalla. Hiihtokeskuksessa on 14 rinnettä, joista pisimmällä on mittaa 1800 metriä. Omalle perheellemme riitti Pyhän pulkkamäki, jonka kahdessa rinteessä oli tarjolla vauhtia vähintäänkin riittävästi.

Kävin Pyhätunturilla edellisen kerran 6-vuotiaana, jolloin majoituimme Kairosmajan tunturikeskuksessa. Paikka näytti nyt kahvilavierailun yhteydessä kuluneista vuosista huolimatta yllättävän tutulta. Samasta pihapiiristä löytyvä Revontulikappeli kunnioittaa arkkitehtuurillaan hienosti seudun luontoa. Alttaritaulun korvaaminen maisemaikkunalla on tässä ympäristössä ainoa oikea ratkaisu.

Päätimme viikon mukavaan vierailuun Koparan poropuistossa, joka sijaitsee Pyhän ja Luoston välillä kulkevan tien tuntumassa. Poropolulle on viiden euron pääsymaksu, jota vastaan saa syöttää ja silitellä aitausten kesyjä asukkaita. Hauskojen porojen seurassa voisi viettää helposti pidemmänkin aikaa. Koparan husky- ja porosafareille täytyy ilmoittautua etukäteen, mutta poropolulle pääsee aina puiston auki ollessa. Poropuiston kahvilaan pääsee lämmittelemään hiihtoretkelläkin, sillä ladut tuovat Koparaan niin Pyhän kuin Luostonkin suunnalta.

Totesimme jälleen autojunan olevan meille sopivin keino Lappiin pääsemiseksi, vaikkei se kovin halpaa lystiä olekaan. Pitkä ajomatka ei varsinkaan lasten kanssa houkuttele, mutta tällä lailla suurikin tavaramäärä saadaan sujuvasti perille. Yöjuna on lapsille mieluinen ja seikkailultakin tuntuva matkustusmuoto. Aiempina vuosina olemme kulkeneet vanhoilla sinisillä vaunuilla, mutta tällä kerralla uudenaikaisempi InterCity kuljetti meidät Kemijärvelle ja takaisin. Makuuvaunun hytit ovat ahtaita, mutta kaksikerroksisten InterCity-vaunujen yläkerrassa on tarjolla myös omalla wc:llä ja suihkulla varustettuja hyttejä.

Matka Pyhätunturille oli eräänlaisen Lappi-trilogian kolmas osa, sillä takana ovat edellisten talvien reissut Ylläkselle ja Saariselälle. Kokemus oli jälleen positiivinen, mutta pohjoisen hiihtomatkoihin saattaa silti tulla tämän jälkeen taukoakin. Vaikka hanget houkuttavat, niin houkuttaisi vaihteeksi myös lämpö talven keskellä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 28.2.2018 at 08:33

    Vähän ikävä tuli tästä postauksesta nohin maisemiin. Meillä oli aiemmin loma-asunto Luostolla ja nämä molemmat paikat tulivat usean vuoden ajalla hyvin tutuiksi. Tykkään Luostosta ja Pyhästä juuri mainitsemasi rauhan vuoksi. Oli vuodenaika mikä tahansa, näissä maisemissa saa vaeltaa ja hiihdellä pitkälti itsekseen. Ainakin itse haen Lapista juuri luontoa ja rauhaa. Jollekin ehkä liian hiljaista, mulle just passelia.

    Toi Pyhän lumilinna onkin ihan uutta, tuommoista siellä ei ollut aiemmin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.2.2018 at 14:12

      Haen itsekin Lapista nimenomaan luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Seuraavalla kerralla voisin lähteä vaikka Sallaan. Haluaisin myös käydä Lapissa joskus ruska-aikaan vaeltamassa, tähän mennessä kaikki reissut on olleet talvella.

      Lumilinna on tämän talven uutuus. Toivon sille menestystä, vaikka pääsymaksu onkin mielestäni liian korkea.

    Leave a Reply