Lomamuistoja Lefkakselta

Vietimme syyskuussa 2011 viikon Lefkaksen saarella Kreikassa. Tuo matka oli eräänlaista perhematkailun harjoittelua ja jätti mieleeni paljon mukavia hetkiä. Muistiinpanojen ansiosta nuokin tunnelmat on helppo siirtää hyvin säilyneinä tänne blogin puolelle.

Tuttu Kreikka tuntui luontevalta valinnalta ensimmäiselle pelkästään oman perheen kesken tehdylle matkalle. Yksivuotiaamme oli käynyt jo aiemmin Italiassa, mutta tuolla matkalla meillä oli suurin piirtein puoli sukua turvanamme. Kohteen valintaan vaikuttivat myös lentoaikataulut, lyhyt lentokenttäkuljetus sekä sopivan hotellin ja rauhallisen kotikylän löytyminen.

Bussimatka Prevezan lentokentältä hotellille jää hyvin mieleen. Lapsi vaipuu viattomaan uneen sylissäni samalla kun bussi keinahtelee vieraan maan säkkipimeässä illassa. Nämä ovat sellaisia hetkiä, jolloin tulee pohdittua vanhemmuuteen liittyvää vastuuta. Jäämme kyydistä huoltoasemalla, josta on lyhyt kävelymatka hotelliin. Kaskaiden äänekäs siritys toivottaa meidät tervetulleiksi Kreikkaan.

Majoitumme pienessä kalastajakylässä sijaitsevaan Porto Ligia -hotelliin, joka on perussiisti, tarjoaa kelpo aamiaisen ja sijaitsee hiljaisella paikalla. Päivät Ligian kylällä kuluvat rauhallisissa tunnelmissa. Taapero saa tutkia rannan pikkukiviä ja uimiseenkin jää mukavasti aikaa. Rannalla ei ole tungosta. Rattaiden työntäminen hiljaisilla poluilla käy harjoittelusta kohti vauhdikkaampia perhematkoja. Lapset saavat Kreikassa aina erityistä huomiota, niin vilkutusten kuin leipomon tarjoamien ylimääräisten herkkujenkin muodossa.

Ligia on meren rannalla uinuva kyläidylli, jonka satamassa kalastajat paikkailevat verkkojaan iltapäivän auringossa. Eläkeikään ehtineet miehet kerääntyvät onkimaan aallonmurtajan päähän ja seuraavat nuorempien toimia asiantuntevalla katseella. Aina iltaisin alukset lipuvat merelle lokkiparvien saattelemina. Teemme kävelylenkkejä rantaa seuraten ja hiljaisen asuinalueen taloja ohittaen. Puutarhoissa kypsyy tomaatteja, kurpitsoja ja sitruunoita. Varjoissa torkkuvat kissat raottavat laiskasti silmiään, kun kuljemme ohitse.

Ligian miellyttävän hiljaisuuden vastapainona on, ettei palveluitakaan liiemmälti ole. Toisaalta muutama taverna riittää hyvin ruokailuun, emmekä ole tulleet etsimään sen enemmän yöelämää kuin ostosmahdollisuuksiakaan. Meren äärellä kannattaa syödä tuoretta kalaa. Viikon aikana ehtii käymään läpi myös paikalliset klassikot moussakasta souvlakiin ja viininlehtikääryleistä täytettyihin paprikoihin. Suosikiksemme nousee Seven Islands -taverna, jossa saamme nauttia leppoisasta iltapäivästä tarjoilijan ehdottamien maukkaiden annosten parissa. Meri aaltoilee vain muutaman metrin päässä ja elämä tuntuu hymyilevän.

Vuokraamme kolmeksi päiväksi auton, jotta saamme tutustua koko saareen. Pienen punaisen Hyundain seikkailut alkavat ikimuistoisella tavalla, kun erehdyn noudattamaan navigaattorin ohjeita liian tunnollisesti. Sisämaahan johtava sivutie kapenee kuoppaiseksi kärrypoluksi, mutta tilaisuutta kääntymiseenkään ei ole. Oksat hipovat auton kylkiä molemmin puolin ja mäki jyrkkenee niin, että pääsemme hädin tuskin ykkösvaihteella eteenpäin. Onneksi vastaantulijoita on vain yksi, ja hänkin kulkee auton sijasta aasilla ratsastaen.

Kärrypolku johtaa lopulta ajokelpoiselle tielle, minkä jälkeen matkanteko muuttuu nautinnolliseksi. Oliivipuiden välistä aukeaa kauniita maisemia ja pysähdymme välillä kuvaamaan kaukana alhaalla kimmeltävää merta. Laskeudumme mukavalta näyttävälle Kathisman rannalle saaren länsirannikolle, mutta koska tytär nukkuu, päätämme sittenkin jatkaa matkaamme pysähtymättä.

Maisemateitä on mukava ajaa, vaikka muutamat kylien lävitse kiemurtelevat osuudet ovatkin hitaita. Tarkkaavaisuutta vaaditaan jo siksikin, että minkä tahansa mutkan takaa saattaa ilmestyä tielle eksynyt vuohilauma. Ohitamme useita hunajaa kaupittelevia mummoja. Vanhat ukot istuvat kantapöydissään tavernojen terasseilla iltapäivän raukeuteen vajonneina. Heidän ainoina huveinaan näyttävät olevan ohikulkijoiden tarkkaileminen sekä lasiin kaadettu ouzo-tilkka.

Saavumme lopulta Lefkaksen virallisten postikorttimaisemien äärelle eli Porto Katsikin rannalle. Huikeiden jyrkänteiden juurella sijaitseva uimaranta näyttää mukavalta. Syömme välipalaa näköalatasanteen ulkoilmabaarissa ja nautimme näkymistä. Laskeudumme toki myös pitkät portaat alas rannalle ja vietämme siellä noin tunnin merellisestä tunnelmasta nauttien.

Jatkamme matkaa ja ajamme kapealle Cape Doukaton niemelle saaren eteläisimpään kärkeen. Tie on mutkikas, mutta hyväkuntoinen, ja komeita rantajyrkänteitä kelpaa ihailla. Käyn katsomassa valkeaa majakkaa, joka on turvannut merenkulkijoiden matkaa jo yli sadan vuoden ajan. Antiikin aikoina samalla paikalla kohosi Apollonin temppeli, mutta siitä ei ole edes raunioita jäljellä.

Lefkaksen vaihtelevat maisemat miellyttävät silmää toisenakin autoilupäivänämme. Näemme vuorten kivikkoisia rinteitä, oliivilehtoja, pieniä viiniviljelmiä ja havumetsiäkin. Sisämaan laaksomaisemat ovat vehreitä, eikä hiljaisessa ympäristössä näy ketään. Esimerkiksi Alexandrosin kylän ainoa elonmerkki on katon reunalla keikkuva harakka. Wikipedia kertoo kylän asukasluvuksi 22 henkilöä.

Useamman sadan asukkaan Kariassa on sentään hieman vilkkaampaa. Pienissä puodeissa kaupitellaan käsitöitä, mutta sateen kastelemalla aukiolla ei näy ristin sielua. Annamme tyttären jatkaa uniaan ja päätämme suunnata saaren vilkkaimpaan turistikeskittymään Nidriin. Pysähdymme matkalla näköalapaikalle, josta voi tähystää tasangon takana häämöttävälle merelle.

Nidri näyttää melko lailla tyypilliseltä turistirysältä. Sen vilkkaus on uinuviin kyliin verrattuna pienimuotoinen kulttuurishokki, vaikka meno onkin aika viatonta moniin suositumpiin saariin verrattuna. Kävelemme hetken rantakadulla, mutta emme jää tutustumaan ravintoloihin tai rihkamakauppoihin. Nidri on hyvä ratkaisu elämää ja palveluita kaipaavalle Lefkaksen-matkaajalle, mutta omaan makuumme hiljainen Ligia oli nappivalinta.

Yksi suosikkipaikoistani Lefkaksella on kapean merenlahden suojassa sijaitseva Sivotan satama. Pienen kylän laitureissa keinuu paikallisten kalastaja-alusten lisäksi monia ulkomailta saapuneiden purjehtijoiden veneitä. Penelopen kyljessä komeilee kotipaikkana Helsinki.

Kuvauksellisissa Sivotan maisemissa tuoksuvat tavernoiden keittiöissä valmistuvat ruoat. Stavroksen omistajasetä jaksaa viihdyttää lastamme aina tilaisuuden tullen ja tarjoilijat kantavat eteemme meren herkkuja. Kävelemme vielä lounaan jälkeen rantaa pitkin. Ravintoloita, baareja ja kauppoja on jonkin verran, mutta Sivotassa voi aistia leppoisaa merimieshenkistä kylätunnelmaa.

Lefkas sopii hyvin rauhallisen aurinkoloman viettämiseen. Saari sijaitsee aivan manner-Kreikan kyljessä ja sinne pääsee helposti pienen sillan ylittämällä. Kävimme viimeisenä autoilupäivänämme Pargassa, josta kerron lisää seuraavassa postauksessa. Tästä Lefkaksen-matkasta on tosiaan vierähtänyt jo yli kuusi vuotta, mutta netistä lukemieni tietojen perusteella saarella ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Olen lomaillut myös esimerkiksi Karpathoksella ja Zakinthoksella, mutta en osaa laittaa Kreikan saaria paremmuusjärjestykseen. Tuo aurinkoinen maa on aina hyvä idea ja olen viihtynyt mainiosti jokaisella kerralla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 31.1.2018 at 20:25

    Olipa ihana lukea teidän reissusta! Me oltiin vuosi myöhemmin, elokuussa 2012. Meillä ei silloin ollut vielä kokemusta perhematkailusta, vaikka Tytär olikin mukana – vatsassa! Majoituttiin Nidrissä, eikä tosiaan se ollut mikään kovin idyllinen kylä. Meillä oli äkkilähtöjokeri, joten ei päästy valkkaamaan sijaintia eikä majoitusta. Sopi meille kyllä ihan hyvin, ainakin palveluja oli tarjolla helposti. Kuitenkin ne isoimmat elämykset saatiin ihan eri puolella saarta.

    Lefkas koki aika pahoja maanjäristyksiä muutama vuosi sitten, mutta rannat taitaa olla taas elpymään päin.

    Mun muistelot Lefkakselta: http://www.lahinnakauempana.fi/2017/09/lefkaksen-upeimmat-rannat-ja-paikat.html

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.2.2018 at 17:32

      Kiitos Kati! Hauskaa että on oltu tuolla vajaan vuoden välein. Mä olen joskus aikoinaan kokeillut jokerimajoituksia kavereiden kanssa Ateenassa ja Nizzassa, taisi tosiaan vasta lentokentällä selvitä edes mille paikkakunnalle tarkkaan ottaen päätyy.

      Olin unohtanut Lefkaksen maanjäristyksen. Kohde näyttää nyt joka tapauksessa olevan ainakin Aurinkomatkojen ja Apollomatkojen ensi kesän valikoimassa.

      Kiitos linkistä, käyn lukemassa sun muistelot 🙂

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas 31.1.2018 at 20:47

    Lefkas. Minulle paikassa n erityinen muisto häämatka -90. Toisen kerran siellä kävimme 2014. Kiva saada näin lukea hiukan erilaisista paikoista kuin missä me kävimme.
    kts linkki http://matkallalahelletaikauas.blogspot.fi/2016/05/lefkas-pala-merellista-kreikkaa.html

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.2.2018 at 17:37

      Häämatkakohteella on varmasti kaikille ihan erityinen paikka matkamuistojen joukossa 🙂 Lefkaksellakin voi varmasti viettää erilaisia lomia ja nähdä ihan eri paikkojakin. Käyn lukemasssa juttusi, kiitos linkistä! 🙂

  • Reply Johanna @ Out of Office 31.1.2018 at 22:54

    Voi mitä maisemia! Olen ollut Nidrissä parhaan ystäväni kanssa 1997 – ja silloin paikka oli pieni ja melko rauhallinenkin.

    Huristeltiin skootterilla t-paidoissa ja shortseissa jonnekin korkealle – oli tosi kylmä ja palelimme huulet sinisinä, uimarannalle kuin olimme menossa. En kyllä ikinä unohda sitä näkyä mikä meitä lopulta perillä tervehti: turkoosina kimmeltävä meri. Laskeuduimme alas rantaan, ja ranta oli täynnä meren voiman täydellisen pyöreiksi hiomia kiviä. Aina kun olen oikein kipeä mietin tuota muistoa, ja sen voima saa olon hieman paremmaksi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.2.2018 at 17:50

      Nidri on varmasti ollut kovin erilainen pari vuosikymmentä sitten. Kehitys lienee samansuuntaista kuin monessa muussakin Kreikan kohteessa, joiden tiedän muuttuneen tuona aikana täysin.

      Hienoja muistoja skootteriretkestä ja Lefkaksen rannoilta 🙂 Tuo turkoosi meri jää varmasti mieleen loppuiäksi. Kiitos kommentista!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 6.2.2018 at 22:08

    Muistelit jo menneisyydessä tekemäänne reissua – ja Lefkas tuo minullekin muistoja mieleen. Kävimme siellä ensimmäisellä Kreikan purjehduksellamme, tai siis se vaan lähti/palasi Lefkasista, eli lennot olivat sinne.
    Vajaan viikon sitten kiertelimme purjeveneellä lähisaaria – ja hyvät muistot jäi tuostakin reissusta. Kivoja saaria ja helppoja vesiä purjehtia. Palasimmekin sitten Kreikkaan vielä toisen kerran ja purjehdimme sitten tuolloin Ateenasta Kosille, kivasti yhteen suuntaan vaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 9.2.2018 at 10:28

      Kreikassa riittää kivoja saaria vaikka kuinka monelle matkalle ja purjehtiminen on varmasti mukava tapa siirtyä saarelta toiselle omaan tahtiin. Välimatkat ovat lyhyitä ja ehtii helposti moneen satamaan. Jos haluaisin joskus kokeilla lomailua purjeveneen kyydissä, niin Kreikka olisi varmaankin vahvin kohdevaihtoehto.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 6.2.2018 at 22:10

    Ajattelin jo, että tuosta Lefkaksen reissuistamme on niin kauan, ettei siitä varmaan ole mitään blogissammekaan, mutta piti sitten tarkistaa – ja olihan sieltäkin juttu. Tosin aika eri ”formaatissa” kuin uudemmat jutut, mutta kuitenkin 🙂
    http://meriharakka.net/2011/10/22/joonian-saaristossa-kevaalla-2002/

    • Reply Mika / Lähtöportti 9.2.2018 at 10:33

      Kiitos linkistä, kävin lukemassa ja mukavalta kuulosti 🙂 Aina taitaa olla pieni riski lähteä samaan veneeseen tuntemattomien kanssa, mutta yleensä tuollaisille reissuille lähtevät taitavat olla samanhenkisiä ihmisiä.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 11.2.2018 at 21:22

    Mukaansa tempaavasti kirjoitettu oman jälkeläisen ensimmäinen todellinen perhematka, missä vastuu touhusta on pelkästään vanhemmilla. Lapsen nukkuessa sylissä bussin keinuessa tien pinnan möykyissä on kohta, jossa havahtuu lopultakin vanhemmuuteen reissuilla. Ei ole enää mahdollisuutta tehdä pelkästään omia päätöksiä vaan pitää miettiä koko perheen tasolla asiat.

    Lefkas vaikuttaa mukavan rauhalliselta ja kauniilta kohteelta. Täytyisi Kreikkaa tutkia enemmän…

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.2.2018 at 17:40

      Tuo hetki bussissa oli tosiaan havahduttava ja jäi siksi niin hyvin mieleen. Jossain vaiheessa sitä vaan konkreettisesti ymmärtää, kuinka suuri vastuu vanhemmuuteen liittyy. Lefkas on kaunis ja rauhallinen, mutta niin ovat olleet Zakinthos ja Karpathoskin. Kreikassa riittää paljon hyviä vaihtoehtoja. Samalle saarelle palaamista harkitsen Kreetan kohdalla, koska se on niin suuri että nähtävää riittää useammallekin matkalle.

  • Reply Hanna 12.2.2018 at 20:41

    Mukavan kuvailevasti kirjoitettu juttu! Itse olen pari kertaa ajanut Lefkaksen ympäri eikä se jostain syystä oikein säväyttänyt. Nidri oli mielestäni aika kaamea paikka. Ligia ja Sivota tosin kuulostivat kivoilta! Ja kyllähän ne länsirannikon rannat ovat komeita 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.2.2018 at 20:29

      Kiitos Hanna! Nidri ei ollut meitäkään varten, mutta Ligia vastasi hyvin sitä mitä haettiin. Eihän sielläkään mitään ihmeellistä ole, mutta tuntui mukavalta lomailla hiljaisessa kylässä, jossa oli jäljellä paikallisiakin tunnelmia. Jokaisella Kreikan saarella on varmaan omat hyvät puolensa 🙂

    Leave a Reply