Madeiran patikkaretket: Riscon putous ja 25 lähdettä

Yksi Madeiran suosituimmista retkikohteista on Rabaçalin laakso ja sen levadareitit, jotka vievät satametriselle Riscon putoukselle sekä 25 lähteelle. Reitin varrelta löytyy upeaa luontoa, mutta aivan suurimmaksi suosikikseni tämä taival ei silti noussut.

Valitsemamme reitit ovat sen verran suosittuja, että päätämme odottaa aamun opastettujen ryhmien kaikkoamista ja jätämme patikoinnin Pingviinimatkojen vinkin mukaisesti suosiolla iltapäivälle. Anoppikin joutui juuri näillä levadoilla ihmisruuhkaan keskelle edellisellä matkallaan. Kierrämme aikamme kuluksi Funchalista Rabaçaliin etelärannikon kautta, ajelemme mutkikkaita maalaisteitä ja käymme katsomassa maisemia Ponta do Pargon majakalta. Pysähdymme myös hiljaiseen maalaisbaariin ostamaan hapokasta kolajuomaa. Muut asiakkaat ovat lava-autonsa tien varteen pysäyttäneitä maajusseja kumisaappaissaan.


Sää muuttuu sateiseksi, kun käännymme kohti Paul da Serran ylänköä. Sumu tiivistyy pian lähes läpitunkemattomaksi, emmekä näe montaakaan metriä eteemme. Tällä seudulla saa olla tarkkana, sillä paikalliset lehmät ovat tottuneet kulkemaan maanteillä. Iltapäivän sumupilvet ovat Paul da Serralla enemmän sääntö kuin poikkeus. Taivas alkaa onneksi rakoilla, kun saavumme kahden maissa Rabaçalin täpötäydelle parkkipaikalle.

Kävely alkaa tuskastuttavan pitkällä alamäellä, joka kuljetaan päällystettyä tietä pitkin kohti laakson pohjaa. Parkkipaikalta pääsisi Rabaçalin metsänvartijan talolle myös pikkubussilla pientä maksua vastaan, mutta emme edes harkitse kyytiä, sillä kävelemäänhän tänne on tultu. Kohtaamme alkumatkasta lehmän, joka puhisee itsekseen mäkeä ylös taivaltaessaan. Loputon alamäki alkaa jo vihloa ikävästi jaloissa, kunnes saavumme metsänvartijan talolle. Pihapiiriin voi istahtaa lepäämään ja hyödyntää levadareiteillä harvinaiset wc-tilat.

Levadapolku metsänvartijan talolta Riscon putoukselle on leveä ja helppokulkuinen. Madeiralle tyypillinen vehreä maisema muuttuu entistä komeammaksi putouksen lähestyessä. Vesi ryöppyää alas vaikuttavan näköistä sata metriä korkeaa kallioseinämää pitkin.


Putous ei ole aurinkoisten kesäpäivien jäljiltä voimakkaimmillaan, mutta näkemisen arvoinen se on nytkin. Tänne kannattaisi tehdä retki ehkä myös sateisempaan vuodenaikaan.

Palaamme reilun kilometrin verran takaisin päin ja käännymme sitten taivaltamaan kohti 25 Fontesia eli 25 lähdettä. Uudelle levadalle päästäksemme joudumme laskeutumaan lähes toivottoman pitkiä kivisiä portaita pitkin. Vaikkei sää ole kuvauksellisin mahdollinen, tuntuu raikas ja kostea ilma mukavalta hengittää. Kävellessä ei kaipaakaan paahtavaa hellettä, vaikka iso osa reitistä taitetaankin polun ylle kurottavien oksien suojassa.

Tasainen polku johdattaa sillalle, jonka ylittääkseen joutuu jälleen sekä laskeutumaan että kiipeämään portaita pitkin. Tämän jälkeen metsä muuttuu entistä satumaisemmaksi. Sammal peittää niin kastelukanavan reunoja kuin puiden runkojakin. Laaksomaisema häviää harmaiden pilvien sekaan, mutta nautimme metsän tunnelmasta. Maasto muuttuu entistä hankalammaksi, sillä eteneminen vaatii joko tasapainoilua kivetyllä muurilla tai laskeutumista kapealle juurakkoiselle polulle. Kohtaamme vastaantulijoita onneksi vain harvakseltaan, sillä väistäminen on näillä kohdin hankalaa.


Saavumme lopulta 25 Fontesille, joka on kallioilta valuvien purojen muodostama pieni lampi. Lähteiden lukumäärää on mahdotonta laskea, mutta tuskin 25 kovin kauas totuudesta jää. Näky lumoaa tihkusateessakin, varsinkin sen hetken ajan, jonka saamme katsella lampea kahdestaan.


Soliseva veden ääni tuntuu rauhoittavalta. Luonnonkaunis paikka ei ole valtavan suuri, joten mitään kovin dramaattista kokemusta 25 lähteeltä ei kannata lähteä hakemaan.

Eväitä syödessämme paikalle kertyy parhaimmillaan parikymmentä ihmistä. Saamme seuraksemme myös kesyjä madeiranpeippoja, joita päivystää saaren muillakin patikoijien suosimilla taukopaikoilla. Yksi linnuista rohkenee nappaamaan tarjoamiani leivänmuruja kädestä.

Ihailemme kaunista paikkaa aikamme ja lähdemme sitten paluumatkalle. Kierrosta voisi jatkaa vielä yhdistämällä taipaleeseen muita laakson levadoja, mutta päätämme palata takaisin samaa polkua mitä tulimmekin. Näin matkan pituudeksi tulee yhteensä reilut kymmenen kilometriä. Muita retkeilijöitä ei illan lähestyessä tule enää juurikaan vastaan. Nousu portaita ja tietä pitkin tuo viileästä säästä huolimatta hien pintaan.

Niin lempeän ohut sade kuin keltaisena kukkivat piikkiherneetkin tuovat elävästi mieleen Irlannin. Parkkipaikka on jo tyhjentynyt miltei kokonaan, eikä lehmiäkään näy enää missään. Auton lämpömittari näyttää karuja 11 asteen lukemia, mutta olosuhteet vaihtuvat nopeasti laskeutuessamme ylängöltä kohti etelärannikkoa. Elohopea nousee meren äärellä hellerajoille ja ilta-aurinko lämmittää mukavasti saapuessamme Funchaliin.

Riscon putoukset ja 25 lähdettä saattavat olla Madeiran vilkkaimpia patikointikohteita, mutta omaksi ykkössuosikikseni ne eivät nouse. Arviooni vaikuttavat niin kostean sään kaltaiset puhtaat sattumat kuin ikävältä tuntunut tieosuuskin. Kun samalle viikolle mahtui Caldeirão Verden, Lombada da Ponta do Solin ja vuoriston kuningasreitin kaltaisia miltei täydellisiä elämyksiä, jää tämä reitti omalla kohdallani auttamatta niiden varjoon.

Vaikka nämä Rabaçalin levadat eivät listani kärkeen nousseetkaan, kannattaa nekin toki muiden patikkaretkien ohella käydä kävelemässä. Kun matkan varrelta löytyy korkea vesiputous, satumainen metsä, kaunis lampi ja vehreitä laaksomaisemia, ovat puitteet joka tapauksessa pääosin loistavassa kunnossa.


Tästä blogista löytyy myös kohdeopas 10 x Madeira sekä Johdatus Madeiran levadoille. Näistä jälkimmäinen sisältää linkkejä tarkempiin kuvauksiin saarella tekemistäni patikkaretkistä.

Ota Lähtöportti seurantaan Facebookissa, sillä luvassa on muiden matkajuttujen ohella myös lisää Madeira-aiheista materiaalia.


Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas 31.12.2017 at 14:06

    Alamäet on kyllä sitten inhottavia kävellä, mutta enpä minäkään maksaisi kyydistä, jos olisin patikoimaan menossa. Hyvä, että saitte vinkin mennä tuonne vasta iltapäivällä. Ruuhkassa patikointi se vasta rasittavaa olisikin.
    Näyttää kyllä hienolta!

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.1.2018 at 15:42

      Jotenkin hullulta tuntuu ajatus mennä osa patikkaretkestä bussilla, mutta toisaalta se mahdollistaa huonompikuntoisellekin helpon pääsyn ainakin vesiputoukselle asti. Ruuhkassa patikointi on tuolla ongelma varsinkin, kun samaa kapeaa polkua kuljetaan edestakaisin ja väistäminen voi tietyissä paikoissa olla joko vaarallista tai vähintäänkin hankalaa. Madeiralla onneksi riittää paljon hienoja paikkoja, joista monet ovat aina hiljaisia 🙂

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkiä 31.12.2017 at 22:01

    Ihanan vehreää tuokin reitti. Hyvää infoa tässäkin, kuten muissakin Madeira-jutuissasi. Lisäävät vaan pirulainen tuota Madeira-kuumetta. Niin näen itseni tuolla levadoilla…hmm. Jokohan 2018 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.1.2018 at 15:45

      Kiitos Heidi! Tämä on oikein hyvä vuosi lähteä levadoille! 🙂 Voin kuvitella, että Madeira olisi juuri sinulle mieleinen matkakohde. Parhaat säät on varmimmin toukokuun loppupuolelta syyskuun alkuun, mutta suhtellisen lämmintähän tuolla on ympäri vuoden, joten hyvällä tuurilla voi olla hyvät ilmat milloin vain.

  • Reply Anni | Rajatapaukset 1.1.2018 at 19:50

    Madeiralla tuli käytyä 2010 ja silloin vain yhdellä levadalla patikoimassa, mutta se oli helposti reissun parhaita kokemuksia. Kovasti tekisi mieli takaisin ja tutkimaan lisää reittejä, Madeiran luonto on niin älyttömän kaunis!

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.1.2018 at 15:47

      Madeiran luonto on aivan uskomaton! Meilläkin eka reissu joulukuussa 2013 meni lähinnä autolla kierrellen ja nähtävyyksiä katsellen. Sillä reissulla kävin myös vain yhdellä levadalla, mutta sen jälkeen on takana kaksi mainiota patikointimatkaa samalla saarella 🙂

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi 2.1.2018 at 11:48

    Patikkapolulla kyllä ylämäki on monin verroin mukavampi kuin alamäki. 🙂 Madeira kiehtoo kovasti juurikin näiden upeiden maisemien ja patikointimahdollisuuksien vuoksi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.1.2018 at 15:50

      Näin on, alamäki on monesti tuskaisempi, varsinkin jos se on pitkä ja jyrkkä. Suosittelen lämpimästi Madeiraa, se on luonnon, maisemien ja patikoinnin ystävän unelmasaari. Yleensähän nuo levadareitit ovat käytännössä täysin tasaisia, vain reitin alkuun joutuu välillä kulkemaan ylä- tai alamäkeä.

  • Reply Outi 4.1.2018 at 16:36

    Alamäet ovat muuten monesti paljon ikävämpiä kävellä kuin ylämäet. Muistui elävästi mieleen Nepalin vuoristovaellus. Huipulla tuulettelin jo voittajana, vaikka pahin olikin vasta edessä. Paluumatkalla jouduttiin tietenkin kävelemään kilometritolkulla kuoppaisia polkuja alamäkeen, ja tätä ei vanhan, raihnaisen koripallistin polvet enää meinanneetkaan kestää.

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.1.2018 at 19:19

      Ylämäki on yleensä puhdasta kuntoilua, mutta alamäki voi tehdä ikävämmällä tavalla kipeää. Vanha raihnainen koripallisti? Tarkoitat ilmeisesti että olit Magic Johnsonin kanssa reissussa ja hänellä alkoi polvet piiputtaa? 😀

  • Reply Anne / Matkahetket 5.1.2018 at 17:33

    Hienoja maisemia! Olen patikoinut Italiassa ja tosiaankin alamäet ovat etenkin äkikseltään paljon pahempia kuin ylämäet. Kerran jalat kipeytyivät niin, ettei pariin päivään meinannut hotellin rappusista selvitä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.1.2018 at 11:34

      Madeiralla näitä maisemia riittää ja noillakin poluilla näytti hienolta, vaikkei sää ollutkaan kirkkain mahdollinen. Tällä reissulla omat jalat eivät menneet pahemmin jumiin, mutta tiedän hyvin tuon tunteen kun rappuset ovat muutaman päivän täyttä tuskaa 😀

  • Reply Kohteena maailma / Rami 6.1.2018 at 21:09

    Sattuipa sopivasti, sillä yks tuttu oli tuolla viime viikolla patikoimassa. Tuli instasta seurattua kuvia, niin sai tässä vielä lihaa luiden ympärille 🙂 Madeira on alkanut näiden patikointimahdollisuuksien myötä kiinnostamaan kovasti!

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.1.2018 at 18:56

      Kyllä sun pitää päästä joskus Madeiralle ja nimenomaan patikoimaan! Varmasti erilaisia reitti- ja maisemaelämyksiä kuin Norjassa, mutta ehdottomasti kokemisen arvoisia. Kovin laajaa panimokierrosta Madeiralla ei sen sijaan taida saada järjestettyä, en ole varma onko Coralia ja Zarcoa tuottava Madeira Brewery peräti saaren ainoa.

    Leave a Reply