Trullien kaupunki Alberobello

Puglian alue tunnetaan ainutlaatuisista trullitaloistaan. Suippokattoisia ”kivi-igluja” tulee vastaan ympäri Italian saappaankorkoa, mutta äärimmäisen trullikokemuksen saadakseen täytyy matkustaa Alberobelloon.

Italian eri alueilla on omat erikoisuutensa. Puglian eli Apulian symbolina voidaan pitää trullitaloja, joiden suippoja huippuja kohoaa ympäri kaunista maaseutua. Vuokrasimme itsekin modernisti varustellun trullitalon Monopolin kaupungin lähistöltä ja nautimme siellä olostamme reilun viikon ajan. Varsinainen trullien pääkaupunki on kuitenkin Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Alberobello, jota koristaa yli 1500 tornia.


Suomenkielisissä teksteissä näistä persoonallisista taloista käytetään yleensä trulli-nimitystä, joka on italialaisen trullo-sanan monikkomuoto. Vierekkäisiä tornirakennelmia yhdistelemällä on saatu aikaan useamman huoneen kokonaisuuksia, joissa on tilaa suuremmallekin perheelle.


Ikiaikaiset trullit on pystytetty ilman laastia, vain kiviä toistensa päälle asetellen. Kerrotaan, että tornit pystyttiin romauttamaan maan tasalle vain yhtä kiveä vetämällä. Tämä oli kätevää verotarkastajien lähestyessä, sillä kadonneesta talosta ei tarvinnut pulittaa penniäkään.

Alberobello sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Barista ja vain puolen tunnin matkan päässä omasta loma-asunnostamme. Runsaasti kukkivat kirsikkapuut sekä kirkkaanpunaiset unikkopellot värittävät keväistä maisemaa, kun lähestymme Alberobelloa. Joudumme kiertelemään hetken uudenaikaisen kaupungin kaduilla, ennen kuin löydämme tiemme historialliseen keskustaan. Odottelemme autossamme rankkasateen loppumista, ennen kuin lähdemme tutustumaan kaupunkiin. Eteläitalialainen taivas kirkastuu onneksi nopeasti ja auringonpaiste kuivattaa valkeiden rakennusten välissä kiemurtelevat kadut.

Vanha keskusta levittäytyy rinteille, joiden välissä kulkeva katu jakaa kaupungin kahtia. Käännymme muun joukon mukana eteläiselle alueelle. Trulleja näyttäisi ensi silmäyksellä riittävän loputtomasti. Monet niistä toimivat nykyään turistiryhmiä houkuttelevina matkamuistomyymälöinä.

Harmittelen paikallistunnelman katoamista kaupallisuuden jalkoihin. Toisaalta suippokattoiset talot ovat edelleen kuin satukirjan sivuilta ja mielikuvitus alkaa helposti kehitellä tarinoita niin noidista kuin muistakin taruhahmoista. Mäen päältä löytyy kokonainen trulliarkkitehtuurin mukaan rakennettu kirkko, joka on tyylikäs myös sisäpuolelta.

Päätämme onneksi kiivetä myös vastakkaiselle mäelle Largo Martellottan pohjoispuolelle. Seutu näyttää aiemmin kiertämäämme aluetta hiljaisemmalta. Rihkamakaupoista tai kahviloista ei ole tietoakaan, sillä näissä trulleissa asutaan ja eletään jokapäiväistä elämää. Tuntuu kuin olisimme siirtyneet ajassa vähintään vuosikymmeniä taaksepäin.

Mustiin pukeutunut vanha rouva köpöttelee keppiin nojaten hiljalleen kulman taakse ja eläkeläismies nikkaroi kotiovensa edustalla. Vastaan tulee myös yksi koira, muttei ainoatakaan matkailijaa. Pysähdyn vielä kuvaamaan vastakkaisen kukkulan kummallista näkymää.


Menemme syömään suuren parkkipaikan vieressä sijaitsevaan Terminal-ravintolaan. Ehdimme juuri asettua paikoillemme ennen italialaisen koululaisryhmän saapumista. Koululaiset saavat aikaan suorastaan infernaalisen metelin, mutta opettajat siemailevat tyynesti viiniä omassa pöydässään. Tarjoilija kiertää suuren kattilan kanssa kauhomassa italialaislasten lautasille pastaa. Pääruoaksi on kanankoipia, mikä saa nälkäisimmät pojat hurraamaan äänekkäästi. Italialaiset selvästi rakastavat syömistä jo pienestä pitäen. Tarjoilijat näyttävät onnellisilta huomatessaan ruoan kelpaavan.

Muutamassa tunnissa ehtii nähdä Alberobelloa riittävästi. Trulleja on toki paljon, mutta ne ovat keskenään melko lailla samanlaisia. Alberobello on suosittu matkailukohde, joten osa historiallisesta keskustasta on selkeää turistialuetta. Epävakaa sää sekä muutamat muut kaupungista riippumattomat asiat vaikuttivat omaan kokemukseeni, enkä varsinaisesti rakastunut Alberobelloon. Koska olimme ennen retkeämme ehtineet asua muutaman päivän trullissa, eivät yksittäiset rakennukset tuntuneet enää täysin poikkeuksellisilta, vaikka niiden määrä olikin vaikuttava.

Tässä Unesco-kohteessa kannattaa joka tapauksessa käydä, jos matka Pugliaan on suunnitelmissa. Valkeiden talojen kaupunki on harvinaislaatuinen nähtävyys. Erikoisista kiviasumuksista kiinnostuneille Etelä-Italian matkaajille suosittelen silti ensisijaisesti sassi-luolien Materaa, joka jäi mieleen aidosti sykähdyttävänä kokonaisuutena. Kirjoitan blogiin jossain vaiheessa lisää Puglian pikkukaupungeista, sillä ehdimme matkamme aikana käydä myös Monopolissa, Ostunissa, Martina Francassa sekä Polignano a Maressa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply miraorvokki 1.11.2017 at 09:22

    Siis hitsi minkä näköinen ja oloinen paikka! Tuonne mä haluan! Vaikka edes upeiden kuvien toivossa. Kai tuo tosiaan on muutamassa tunnissa nähty, mutta ihanan näköinen paikka! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.11.2017 at 12:58

      Onhan Alberobello ilman muuta ainutlaatuisen näköinen ja todella kuvauksellinen. Pugliaan kannattaa lähteä jo meren, lämmön, viinin, ruoan, maisemien ja pikkukylien vuoksi, ja tämä satukirjamainen paikka sopii hyvin sellaisen matkan varrelle. 🙂

    Leave a Reply