Ylpeys ja ennakkoluulo – eli lomamatka Teneriffalle

Kanaria jakaa mielipiteitä. Monet palaavat suosikkikohteensa lämpöön vuodesta toiseen, mutta saaria myös halveksitaan. Yritin unohtaa ennakkoluulot ja selvittää avoimin mielin millaista Kanarian suurimmalla saarella Teneriffalla oikeasti on.

Kanariansaaret tuovat helposti mieleen ne stereotyyppiset mielikuvat, joissa Irwinin laulujen kaurahatut ja rehupuntit viettävät loputtomia sikajuhliaan. Punaiseksi palanutta nahkaa ja mojitoja on riittämiin, soitto soi ja laulu raikaa. Erään stand up -koomikon sanoin Kanaria on kuin Forssa, jonka päälle on asennettu jättimäinen solarium. Ellei kehtaa myöntää matkansa määränpäätä, voi puhua Luoteis-Afrikan saaristosta.

En ollut koskaan haaveillut Kanariansaarista, sillä eiväthän ne mitenkään sopineet itseään kunnioittavan matkailijan kohdelistalle. Tai vaikka sopisivatkin, niin ei sieltä ainakaan mitään kiinnostavaa löytyisi. Ylpeys ja ennakkoluulo pitivät minut poissa Kanarialta pitkään. Vuonna 2005 kuitenkin taivuin lähtemään Lanzarotelle viettämään anopin syntymäpäiviä. Tasan kymmentä vuotta myöhemmin vuorossa oli Teneriffa – matkan syy lienee helposti arvattavissa.

Joudun myöntämään, että molemmat matkoista olivat erinomaisen onnistuneita. Totuus on nimittäin se, että esimerkiksi Teneriffa on todellisuudessa varsin mielenkiintoinen ja monipuolinen matkakohde. Toki varsinkin etelärannikolta löytyy karttamiani turistirysiä, mutta niiden ulkopuolella saari tarjoaa kaikkea muuta. Löytyy sykähdyttävää luontoa, hiljaisia kyliä, mukavia kaupunkeja ja Espanjan korkein vuorikin. Teneriffa on kotisaari lähes 900 000 ihmiselle, jotka elävät siellä jokapäiväistä elämäänsä. Matkailu on suurin, muttei ainoa työllistäjä. Veikkaisin suhtautumisen saareen olevan erilaista, jos Teneriffa olisi oma valtionsa. En ota tässä nyt kuitenkaan kantaa itsenäisyydestä haaveilevien Espanjan alueiden tilanteeseen.

Loman onnistumiseen vaikuttaa aina myös majoitus. Vuokrasimme yhdeksän hengen porukallemme viihtyisän talon korkealta Costa Adejen rantakylän yläpuolelta. Pihalta on mukava tähystää merellä siintävälle La Gomeralle ja nauttia hiljaisen asuinalueen laidalla vallitsevasta rauhasta. Linnut visertävät ja banaanipuiden oksat heiluvat tuulessa. Syrjäinen sijainti tuntuu olevan kaukana turistikylien melskeestä, vaikka neonvalot iltaisin kaukana alapuolellamme häämöttävätkin. Toisaalta kulman takaa ei löydy palveluitakaan.

Piipahdamme retkillämme ohimennen sekä Playa de las Americasissa että Los Cristianosissa. Nopea vierailu vahvistaa mielikuvaani, etteivät ne ole minua varten. Kuvan Costa Adeje on vain hieman rauhallisempi. Viihdyn parhaiten jossain lipevien sisäänheittäjien, aggressiivisten ruusukauppiaiden ja munakkaanmakuisia pihvejä tarjoavien ravintoloiden ulottumattomissa. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme ja oikeus lomailla juuri haluamallamme tavalla. Jos huoleton oleskelu aurinkoisilla hotellialueilla kiinnostaa, voi näissäkin paikoissa viettää hyvän loman. Ei ole olemassa huonompaa tai parempaa tapaa matkustaa. Itse suuntaan kuitenkin etelärannikon lomakylien sijasta vaikka patikkapoluille.

Teneriffa on hyvä vaelluskohde. Reittejä on runsaasti ja esimerkiksi Rotherin oppaasta löytyy 80 vaihtoehtoa päiväpatikoinnin ystäville. Oma matkamme kuluu enimmäkseen muiden puuhien parissa, mutta ehdimme tehdä yhden reilun parin tunnin kävelyretken talomme pihalta Barranco del Reyn rotkoon.

Maasto on kuivaa ja kaktusten juurella rapistelee pieniä liskoja. Välillä polun vieressä virtaa Madeiran levadat mieleen tuova kastelukanava. Maisemat ovat mukavia, vaikkemme Teneriffan upeimmilla paikoilla vielä olekaan. Käymme rotkon pohjalla ja kiipeämme välillä kukkuloille katselemaan näkymiä. Saamme näin maistiaiset siitä, mitä Teneriffan patikkapoluilla voisi olla tarjottavanaan.

Teneriffan ylivoimaisesti tunnetuin luonnonnähtävyys on mahtava Teide-vuori, joka kohoaa 3718 metrin korkeuteen. Huipun tuntumaan pääsee helpoiten köysiradalla. Teiden kansallispuiston karut maisemat ovat näkemisen arvoisia ja niihin tutustumiseen kannattaa mieluiten varata koko päivä. Lue postaukseni Teiden-retkestä täältä.

Jatkamme Teneriffan elämysten metsästämistä omatoimisella saarikierroksella. Suuntaamme vuokra-auton nokan aluksi kohti Los Gigantesin kylää, joka tunnetaan dramaattisista rantakallioista. Maisema on kieltämättä komea. Ohitamme banaaniviljelyksiä sekä pyöräilijöitä, jotka varusteista ja pohkeista päätellen suhtautuvat harrastukseensa tosissaan.


Sade yltyy välillä rankaksi, kun suunnistamme kohti kehuttua Mascan kylää. Neulansilmämutkat seuraavat toisiaan, kun matelemme vuorenrinnettä alaspäin. Autoja kertyy pitkäksi jonoksi ja joudumme välillä pysähtymään, jotta vastaan tullut bussi pääsee jatkamaan matkaansa kapeaa tietä pitkin.


Mascan parkkipaikat ovat täynnä, joten tyydymme ottamaan muutaman kuvan ja jatkamme sitten matkaamme. Välillä täytyy pysähtyä kuvaamaan myös mantelipuiden kukkia ja katselemaan maisemia tuulisille näköalapaikoille. Teneriffan sisämaan vehreitä laaksoja kannatti lähteä ihailemaan.

Niin Buenavista del Norte kuin Garachicokin näyttävät ohimennen mukavilta kyliltä. Pilvien välistä pilkahtava aurinko valaisee värikkäitä taloja ja elämänmeno näyttää kiireettömältä. Emme kuitenkaan ehdi pysähtyä, sillä suuntanamme on Puerto de la Cruz. Varsinkin iäkkäämpien pohjoismaalaisten matkailijoiden suosiossa oleva kaupunki ei herätä etukäteen suuria odotuksia, mutta perillä odottaa yllätys. Puerto de la Cruz nimittäin näyttää kasvottoman turistikylän sijasta ihan oikealta kaupungilta ja siellä on myös miellyttävä tunnelma.

Katselemme aaltoilevaa merta Bateria de Santa Barbaran muureilta. Linnakkeen kulmalla kohoaa vartiotorni ja vanhat tykit osoittavat merirosvoja muistellen ulapalle päin. Kaupungin keskustasta löytyy kävelykatuja, joiden varrella on vanhoja rakennuksia. Esimerkiksi ulkonevat parvekkeet tuovat esille paikallista arkkitehtuuria.

Syömme puistomaisen Plaza del Charcon laidalla. La Casona -ravintolan persoonallinen sisäpiha on hauska ympäristö maittavalle lounaalle. Tuoreen kalan lisukkeena on Kanariansaarille tyypillisiä ryppyperunoita sekä mojo-kastiketta.

Jäämme vielä kiertelemään viihtyisille kävelykaduille ja ihailemaan värikkäitä seinämaalauksia. Kaupungilla on hiljaista ja mereltä puhaltaa viileä tuuli. Kanelipullan tuoksu houkuttelee Selma & Lovisaan lämmittelemään. Lierihattuinen ruotsalaisherra juttelee tiskin äärellä kahvilaa pyörittävien maannaistensa kanssa. Kuulostaa siltä, että täällä on mukava viettää leppoisia eläkepäiviä. Tuntuu mukavalta, että Teneriffaltakin löytyy näitä viihtyisiä kaupunkeja, joissa on oma persoonallinen ilmeensä. Ilmeisesti myös esimerkiksi La Laguna ja La Orotava olisivat käymisen arvoisia pikkukaupunkeja.

Matkamme ajoittuu sopivasti karnevaaliaikaan ja pääsemme seuraamaan Santa Cruzissa järjestettävää värikästä paraatia. Riemukkaassa tapahtumassa riittää ihmeteltävää, ja ainakin teneriffalaisten itsensä mielestä kyseessä ovat maailman merkittävimmät karnevaalit heti Rio de Janeiron jälkeen. Saaren pääkaupunki Santa Cruz vaikuttaa muuten melko arkiselta paikalta. Sykähdyttävät nähtävyydet puuttuvat, mutta tarjolla on vastapainoa hiekkarantaelämälle. Lue karnevaalipostaukseni täältä.

Matka todisti, että turhia ennakkoluuloja kannattaa välillä tuulettaa. Kanariansaaret tarjoavat helpon mahdollisuuden paeta Suomen talvea lämpimään, mutta esimerkiksi Teneriffa on paljon muutakin kuin rantabaareja. Saarelta voi halutessaan löytää jotain jokaiseen makuun paikallisesta kulttuurista luontoelämyksiin. Lomasta voi rakentaa aivan omannäköisensä mieltymysten mukaan.

Vaikka Teneriffa yllättikin positiivisesti, ei mielessäni ole ainakaan tällä hetkellä uusia matkoja saarelle. Vastaavan lentomatkan päässä sijaitsevista kohteista Madeira on vienyt palan sydämestäni ja sen kutsua on vaikea vastustaa. Maailma on toki muutenkin mielenkiintoisia vaihtoehtoja täynnä.

Kanariansaaret ovat keskenään erilaisia. Luontomatkailun ja patikoinnin kannalta pienet La Gomera, La Palma ja El Hierro kuulostavat kiinnostavimmilta vaihtoehdoilta, joskin niille matkustaminen on astetta mutkikkaampaa kuin suuremmille saarille. Klassikkokohde Gran Canaria ja hiekkadyynien Fuerteventura ovat vielä näkemättä. Saa nähdä, missä anopin seuraavia synttäreitä vietetään.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 14.10.2017 at 09:28

    Eipä näytä eikä kuulostaa lainkaan hassummalta! Tuo Luoteis-Afrikan rannikko oli paras. 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.10.2017 at 16:06

      Teneriffa on vehreä saari ja sen turistimaine perustuu oikeastaan vain muutamaan rantakylään. Eikö matka Luoteis-Afrikkaan kuulostaisikin paljon eksoottisemmalta 😀

  • Reply Anu / Mielilandia 14.10.2017 at 16:01

    Kiva postaus! Tuot hienosti esiin juuri Teneriffan monipuolisuutta: sehän on oikeastaan saari, josta löytyy kaikkea, mikä matkailijaa voi kiinnostaa.

    Mullakin oli aikanaan isot ennakkoasenteet Kanariansaaria kohtaan. Onneksi on tullut sittemmin tuuletettua niitä niin Teneriffalla kuin Gran Canarialla ja Lanzarotella. Etenkin Teneriffalta ja Gran Canarialta on niin paljon muutakin kuin Playa de las Americasin kaltaisia lomakyliä. Teneriffa on vienyt ihan mun sydämen, sillä asuimme mieheni kanssa siellä talven 2015. Saatoimme olla Puerto de la Cruzin ainoat kolmekymppiset talvehtijat, mutta ihana väliaikaiskoti se oli joka tapauksessa. 😀

    Nykyään mua vähän hämmästyttää nykyään esim. Kanariansaarten halveksunta. Moni niitä arvosteleva kuitenkin on valmis matkustamaan moniin massaturistisoituneisiin kaupunkikohteisiin, joissa on nykyään ihan samanlainen lomakylämeininki loppumattomine turistiravintoloineen ja matkamuistokojuineen.

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.10.2017 at 16:38

      Kiitos Anu! Muistan seuranneeni ainakin Instagramista tuota teidän Teneriffan-talvea, kun omakin reissu ajoittui siis helmikuulle 2015. Puerto de la Cruzissa varmasti viihtyy pidempäänkin 🙂

      Eri matkakohteiden halveksunta on tosi mielenkiintoinen ilmiö. Monien kaupunkien keskustat on tosiaan täynnä turistielämää, mutta eipä niihin matkustamista silti juurikaan kyseenalaisteta. Kaupunkikohteita ehkä arvostetaan siksi, että siellä joka tapauksessa asuu paljon tavallisia ihmisiä, mutta niin asuu kyllä Teneriffallakin. Se on sitten makuasia, haluaako matkallaan tutustua mieluummin jonkun kaupungin nähtävyyksiin vai esimerkiksi Teneriffan luontoon. Jokainen nauttikoon juuri sellaisesta lomasta kuin itse tykkää. Teneriffaa voi oikeastaan pitää pelkkänä turistirysänä vain, jos ei ole käynyt siellä, tai jos ei ole esimerkiksi Playa de las Americasista poistunut.

  • Reply Johanna @ Out of Office 14.10.2017 at 17:02

    Kanaria on suotta aurinkoisen Forssan maineessa. Mutta on ihan itsestä kiinni minkälaisen matkastaan tekee. Imeekö mojitoja nahkaansa ylikansoitetulla rannalla tai uima-altaalla – vai nauttiiko saaren upeasta luonnosta.

    La Gomeraan ihastuin toden teolla tammikuussa. Sinne aion mennä vielä uudelleen. Gomera on luontomatkailijan paratiisi! https://johannasuomela.com/tag/la-gomera/

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.10.2017 at 06:26

      Näin se juuri on, Kanarialla voi viettää monenlaista lomaa ja esimerkiksi luontomatkailuun on upeat mahdollisuudet. Samoin Forssassakin on varmasti hyvät puolensa 😀

      Muistan lukeneeni La Gomera -juttujasi ja tuo saari sopisi varmasti omaankin makuuni mainiosti 🙂

    Leave a Reply