Luolaelämys Postojnassa

Sloveniassa sijaitseva Postojnan tippukiviluola on yksi maailman kauneimmista maanalaisista nähtävyyksistä. Suositussa luolassa ei kannata haaveilla omatoimisista seikkailuista, mutta kokemus on ihmisjoukoista huolimatta sykähdyttävä.

Valtava tippukiviluola kuului kolmen vuoden takaisen syysmatkamme kohokohtiin. Saavuimme iltalennolla Ljubljanaan ja rauhallinen Postojnan pikkukaupunki sopi hyvin yöpaikaksi matkalla kohti Istrian lomataloa. Sikeästi nukutun yön jälkeen oli aika suunnata noin kilometrin päässä keskustasta sijaitseville luolille. Postojnan tippukiviluolasta tuli tunnettu turistinähtävyys jo 1800-luvun alkupuolella. Suosiosta kertonee jotain, että luolaan saatiin sähkövalaistus ennen Ljubljanan kaupunkia.

Kauniin luonnon keskellä sijaitsevasta vierailijakeskuksesta löytyy kaikki mahdollinen hotellista ja ravintoloista lähtien. Lipunmyyntitiskille saavuttaessa on hyvä tietää, mitä haluaa päivän aikana tehdä. Yhdistelmälippuja on tarjolla edellisessä postauksessa mainittuun Predjaman linnaan sekä luolan vieressä sijaitseviin Vivarium Proteukseen ja EXPO Postojna Cave Karstiin. Tippukiviluolaan pääsee ainoastaan opastetuilla kierroksilla, joiden kuukausittain vaihtuva aikataulu kannattaa tarkistaa virallisilta nettisivuilta. Ruuhka-aikoina saatetaan järjestää ylimääräisiä kierroksia.

Luolaan meno tuntuu sekavalta, kun valtava ihmisjoukko rynnistää pitkin käytäviä. Paikkaa ei siis voi hyvällä tahdollakaan suositella matkailijalle, joka on kovin allerginen muille turisteille. Vierailijoita käy vuosittain lähes puoli miljoonaa, joten luola kuuluu Euroopan suosituimpien luonnonnähtävyyksien joukkoon. Kierros alkaa junamatkalla maan syvyyksissä.

Hieman huvipuistomainen juna kiitää yllättävän kovaa vauhtia hämärässä luolassa. Katosta putoaa ajoittain muutamia vesipisaroita niskaan. Tunnelit ovat toisinaan kapeita ja matalia. Välillä taas saavutaan valtaviin tippukivisaleihin, jotka tyylikkäästi valaistuina ovat käsittämättömän upeaa katseltavaa. Luola tuntuu jo parin kilometrin mittaisen junamatkan aikana lähes loputtomalta, mutta todellisuudessa näemme vain pienen osan yli kahdenkymmenen kilometrin mittaisesta verkostosta. Junan pääteasemalta jatketaan eteenpäin jalkaisin. Luolan lämpötila on ympäri vuoden vajaat kymmenen astetta, joten hellevaatteissa ei kierrokselle kannata lähteä.

Kävelyreitti on helppokulkuinen ja sopii mainiosti myös lastenrattaiden työntämiseen. Luolan kammioiden koko ja muoto vaihtelevat mielenkiintoisella tavalla. Ahtaan paikan kammosta ei ole missään vaiheessa pelkoa ja välillä päästään hämmästyttävän korkeisiin saleihin. Matkan varrelle mahtuu myös ylämäkiä. Muutaman kilometrin kävelykierrokseen kuluu noin tunti.

Oppaamme puhuu hyvää englantia ja kertoo kiinnostavalla tavalla luolasta ja sen historiasta. Ainoa huono puoli on tungos. Jättäydyn mielelläni valokuvaamaan joukon hännille, mutta silloin seuraava ryhmä astuu jo pian kantapäille. Ympäröivä kauneus saa kuitenkin ruuhkan tuntumaan sivuseikalta, sillä Postojnan luola ylittää suuretkin odotukset. Se on käsittämätön luonnon ihme ja varmasti yksi lumoavimmista käymistäni paikoista.


Uskomattominta on luolan loputtomuus, joka tekee suuremman vaikutuksen kuin mikään yksittäinen vastaan tullut näky. Tällaiset kohteet täytyy kokea itse, sillä hämärässä otetut kuvat eivät tee oikeutta tippukivien kauneudelle.

Kierros päättyy suureen saliin, joka on tunnettu kaikuominaisuuksistaan. Paikalle saapuvat italialaiset testaavat akustiikkaa täysin palkein. Siirrymme odottelemaan seuraavaa junaa kohti ulkoilmaa. Kaksivuotias tytär nukahtaa syliini junan nytkähtäessä liikkeelle. Käsille on nyt tärkeämpää käyttöä, joten valokuvaamisen voi tässä vaiheessa unohtaa. Tuntuu hyvältä nauttia näkymistä muutenkin kuin kameran linssin lävitse. Hetket Postojnan satumaailmassa jäävät mieleen loppuiäksi.

Tutustumme vielä Vivarium Proteus -näyttelyyn, jossa esitellään maanalaisissa vesistöissä elävien olmien tarinaa. Vaaleat uhanalaiset eläimet ovat sokeita ja pitkäikäisiä. Nähtävillä on sympaattisten olmien lisäksi myös muutamia muita luolan otuksia, kuten erilaisia ötököitä. Lapsille hankitaan matkamuistomyymälästä mukaan pehmo-olmi.

Pieni Slovenia on maanalaisten retkien luvattu maa, sillä sieltä löytyy reilut 60 vähintään kilometrin mittaista luolaa. Monen mielestä vain puolen tunnin matkan päässä Postojnasta sijaitsevat Škocjanin luolat ovat Postojnaakin upeampi elämys. Epäilen että Postojna oli meille pienten lasten kanssa matkustaneille tällä kerralla helpoin vaihtoehto. Seuraavalla Slovenian-matkalla voisi olla Škocjanin vuoro, sillä haluaisin selvittää voiko Postojnan jälkeen enää mikään tippukiviluola tuntua miltään. Tuli tulevilla reissuilla vastaan mitä tahansa, uskon Postojnan ansaitsevan paikkansa yhtenä Euroopan sykähdyttävimmistä maanalaisista nähtävyyksistä Wieliczkan suolakaivoksen rinnalla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply