Istrian auringon alla

Nyt kun suurin osa tänä vuonna tehdyistä matkoista on blogissa käsitelty, palaan ajassa tasan kolme vuotta taaksepäin syyskuisen Kroatian lämpöön. Tässä siis muistoja Istrian niemimaalta vuokratulta lomatalolta ja sen ympäristöstä.

Helteisen päivän jälkeen on luvassa synkkä ja myrskyinen yö. Makaan sängyllä ja kuuntelen lähestyvää jyrinää. Edes puiset ikkunaluukut eivät peitä salamoiden toistuvaa välkettä. Hetkeä myöhemmin jysähtää kunnolla. Salama tuntuu iskevän aivan makuuhuoneen nurkalle korviahuumaavalla voimalla, joka saa koko talon tärisemään. Lapset jatkavat tyytyväisinä uniaan, mutta nousen itse katsomaan, kuinka pihamaa peittyy kaatosateeseen. Jääkaapissa ei loista enää valoa, sillä salama vei sähköt. Ukkonen jatkuu vielä pitkään.

Heräilemme uuteen aamuun tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Tällä kertaa ei kannata kattaa aamiaista litimärälle ulkoterassille, mutta lähellä tuotetut elintarvikkeet maistuvat yhtä hyvin sisälläkin. Emme saa sähköjä omin voimin kuntoon, joten kutsun vuokraemännän paikalle. Pian perässä seuraa kylän sähkömies. Kestää yllättävän kauan, kunnes kaikkien huoneiden lamput viimein syttyvät.

Nostamme kaatuneet auringonvarjot pystyyn ja keräämme suurimmat roskat uima-altaasta. Lapsia kiinnostavat erityisesti veden varaan joutuneet heinäsirkat ja hämähäkit. Jos jonkinmoista vipeltäjää on tullut vastaan sisälläkin. Niistä epäilyttävimmät ovat muistuttaneet erehdyttävästi skorpioneja. Toisaalta tämän seudun ötököistä on ollut iloakin. Saimme juuri ennen matkaamme ilmoituksen, jonka mukaan varaamastamme huvilasta oli löytynyt jonkinlaisia tuholaisia. Meille järjestyi suunniteltua huomattavasti laadukkaampi majoitus alkuperäiseen hintaan. Saamme siis nauttia reilunkokoisella pihamaalla niin tavallisesta uima-altaasta kuin lämpimästä porealtaastakin. Lapsilla on tilaa pelata palloa ja sisätilatkin toimivat hyvin. Kumpaakaan näistä taloista ei valitettavasti enää löydy Interhomen valikoimasta.

Sää kirkastuu vähitellen ja viimeisetkin pilvet kaikkoavat näkyvistä. Tuntuu hyvältä olla Istrian auringon alla. Kotikylämme Sveti Lovrečin keskusta sijaitsee parin kilometrin päässä talolta. Kävelyyn sopivan matkan voi taittaa tasaisella tiellä, jota reunustavat muratin peittämät kiviaidat. Ohitamme huolella hoidettuja viiniviljelmiä ja viljapeltoja. Sato on kypsymässä hyvää vauhtia. Pikkuruinen traktori puksuttaa jossain oliivilehdon takana ja sirkat sirittävät heinikossa.

Hiljainen Sveti Lovreč on yllättävän kuvauksellinen, vaikkei sieltä maailmanluokan nähtävyyksiä löydykään. Ihan varta vasten tähän sisämaan pikkukylään tuskin kannattaa kovin kaukaa lähteä, mutta toisaalta sijainti Istrian moottoritien tuntumassa on varsin kätevä. Suosittu Porečin rantakaupunki on noin viidentoista kilometrin päässä ja Rovinjiinkin ajaa vain puolessa tunnissa.


Pyhän Laurin mukaan nimetystä Sveti Lovrečista löytyy yksi Istrian parhaiten säilyneistä keskiaikaisista linnoitetuista keskustoista. Kissat vilistävät mukulakivikujien kätköihin, kun käännymme katsomaan korkealle kattojen yläpuolelle kohoavaa harmaata tornia.

Kylän uudemmalta puolelta löytyy pari baaria ja markettia. Lisäksi on posti ja leipomo, josta saa niin suolaista kuin makeaakin suorastaan naurettavan edulliseen hintaan. Joinakin päivinä torille ilmestyy vaatimattomia myyntikojuja.


Lähden eräänä päivänä kaksivuotiaan tyttären kanssa rataslenkille, jonka tarkoituksena on saada lapsi nukahtamaan päiväunilleen. Lähistöllä on useita muutaman talon pikkukyliä, joiden välillä risteilee kapeita maalaisteitä. Hiljainen seutu uinuu iltapäivän kuumuudessa. Kuulemani mukaan tällaiset Istrian syrjäkylät säilyvät asuttuina, koska alue on pieni ja ihmiset voivat käydä maalta käsin esimerkiksi Pulassa töissä. Toisaalta myös vanhempi väki haluaa asua viimeiseen asti kotitiloillaan. Tuollakin paikallinen mummo hymyilee ohikulkijoille pihaltaan, jonka häkissä kotkottaa lauma ruskeita kanoja.


Erään talon pihalla loikoillut kultainennoutaja rientää luoksemme. Se nuuhkaisee uteliaana tytärtä, joka on uudesta ystävästä riemuissaan. Käytämme koirasta luonnollisesti nimeä Hauva. Kysäisen hyväntahtoiselta eläimeltä, haluaisiko se lähteä oppaaksemme. Hauva heiluttaa häntäänsä ja tallustaa tietä pitkin ylämäkeen. Se ilmeisesti ymmärtää suomen kieltä.

Halkeillut asfaltti vaihtuu muhkuraiseen hiekkatiehen Rakovcin talojen jälkeen. Kuljemme hetken metsän varjoissa Hauvaa seuraten. Myrsky on pudottanut oksia tielle. Jossain vaiheessa Hauva lähtee opastamaan meitä tieltä syrjään, kunnes pysähtyy odottamaan jonkinlaisen muistomerkin eteen. Kivipaateen on kaiverrettu punainen tähti, sirppi ja vasara. Ei kai Hauva ole kommunisti?

Maaseudulla on mukava kävellä. Vastaan tulee punaista traktoria ajava isäntä, joka tervehtii meitä iloisesti kättään heiluttaen. Kuormana keikkuu valtava määrä vasta nostettuja perunoita. Tie muuttuu Jakići Gorinjissa jälleen päällystetyksi. Pihoilla näkyy mehiläistarhoja ja erilaisia viljelyksiä. Sympaattisella maanviljelysalueella on aitoa vanhanajan tunnelmaa.

Hauva johdattaa meidät reilun kuuden kilometrin kierroksen päätteeksi takaisin lomatalomme pihaan. Tytär ei koirasta johtuen nukkunut koko matkan aikana hetkeäkään. Hauva jää hetkeksi siliteltäväksi, kunnes lähtee jolkottamaan kotitalolleen päin.

Vapaana kuljeskelevat koirat ovat täälläpäin yleinen näky. Epäilemme seudulla seikkailevaa kolmen räksyttävän koiran koplaa lasten Muumi-pallon varastamisesta, sillä pallo on erään päivän aikana kadonnut mystisesti keskeltä pihanurmea.

Illan tullen varjot pitenevät ja auringonlasku punertaa taivaan. Yöstä tulee vaihteeksi tyyni ja tähtikirkas. Ilman viilentyessä kymmenen asteen tienoille on syytä siirtyä sisätilojen lämpöön. Vaikka lomapäivät kuluisivat leppoisasti pihamaallakin, ei Istrian kiinnostavia kyliä ja kaupunkeja voi jättää väliin. Motovunista ja Rovinjista olen jo kertonutkin, mutta seuraavassa postauksessa on luvassa lisää niemimaan muuta antia.

PS. Tykkäämällä Lähtöportin Facebook-sivusta saat tiedon jokaisesta uudesta postauksesta heti julkaisun jälkeen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Henna / Kulkutautiset 22.9.2017 at 09:39

    Miten sievän näköinen paikka! 🙂 Hauska nähdä kuvia ja lukea tarinoita näistä Kroatian pikkukylistä, kun useimmiten sieltä kuulee lähinnä rannikon kuuluisammisa. Sellaista kunnon esterin peban tyhjennystä on kyllä mahtava katsoa ja kuunnella, Suomessa ei loppujen lopuksi niin usein sada kuitenkaan aivan kaatamalla. Nämä ovat lomalla mukavia hetkiä, kunhan suurin osa ajasta on kuitenkin päivänpaistetta.

    Meilläkin on tapana kaveerata koirien kanssa. Annapurna basecampin vaelluksella meitä oli saattamassa koira, jonka nimesimme Rontiksi. Ilmeisesti alueen koirilla oli jonkinlaisia vahtivuoroja sillä koirat matkan varrella vaihtuivat ja loppujen lopuksi näitä numeroilla nimettyjä Rontteja taisi olla lähemmäs 15 kavereinamme vaelluspoluilla 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.9.2017 at 17:39

      Valtaosa Kroatiaan tulevista matkailijoista tosiaan viihtyy rannoilla, joten sisämaassa on vielä aika rauhallista. Ja onhan nuo ukkosmyrskyt aina mielenkiintoisia, jos niitä saa neljän seinän sisältä seurata. Tämäkin osui sopivasti yöaikaan, niin ei juurikaan vaikuttanut tekemisiin.

      Kuulostaa hauskoilta nuo teidän nelijalkaiset vaelluskaverit. Vuokrataloilla on välillä kaupanpäällisinä omalla pihalla asuvia lemmikkejä, meillä on ollut mm. kissa Madeiralla ja kilpikonna Italiassa 🙂

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 22.9.2017 at 10:56

    Istrian niemimaan pienet kylät ovat todella viehättäviä! Tässä paikassa en sentään ole käynyt, vaikka Motovun ja Rovinj ja pari muutakin ovat kyllä tuttuja, kuten tiedät. 🙂 Vaikuttaa ihan hyvältä tukikohdalta noilla seuduilla. Eipä noissa missään kylissä mitään maailmanluokan nähtävyyksiä ole, mutta sen sijaan löytyy kyllä tuota ihanaa rauhaa ja nättiä maisemaa sekä verkkaista elämänmenoa.

    Kiitos muuten nauruista: ”Ei kai hauva ole kommunisti?” 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.9.2017 at 17:44

      Se nyt olisi puuttunut, että olisitte Sveti Lovrečissakin käyneet 😀 Se oli hyvä tukikohta, sujuvat yhteydet joka puolelle Istriaa. Tuollaiset kylät on täydellisiä paikkoja rauhalliseen oleiluun ja paikallistunnelman fiilistelyyn.

      Taisi olla kommunistihauva, otti ihan asiakseen johdattaa sirpin ja vasaran luokse 😀

  • Reply Travelloverin Annika 22.9.2017 at 18:18

    Istria oli kyllä kiinnostavaa aluetta. Ihastuin pikkukyliin, vaikka juuri Motovuniin. Sisämaassa oli ihan eri fiilis kuin turistisella rannikolla. Jos yläkuvassa on silloinen lomatalonne, täytyy sanoa, että kävipä todellinen tuuri. Se näyttää todella ihastuttavalta. Taloa en olekaan koskaan vuokrannut Interhomelta, lukuisia asuntoja kyllä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.9.2017 at 18:05

      Istrian sisämaassa on helppo viihtyä. Ei maailmanluokan nähtävyyksiä, mutta kivaa seutua elämästä nauttimiseen. Kyllä yläkuvassa on meidän tuon reissun lomatalo, oli tosiaan ihastuttava ja sijaitsi rauhallisessa ympäristössä. Käytiin katsomassa ulkopuolelta sitä alkuperäistä, eikä näyttänyt ollenkaan näin houkuttelevalta. Me on taas yleensä vuokrattu isommalla porukalla taloja, mutta ainakin Roomassa on kokeiltu myös Interhomen asuntoa.

    Leave a Reply