Itävaltalainen kesäpäivä Grafenbergilla

Palaan vielä kerran Itävallan-matkan tunnelmiin ja Grafenbergin vuorelle, joka kohoaa tukikohtanamme toimineen Wagrainin kylän laidalla. Mainioon koko perheen päivään mahtui upeita maisemia ja monenlaista puuhaa.

Wagrainin kylästä lähtevä köysirata vie vaivattomasti ylös Grafenbergille. Noin parikymmentä minuuttia vievän matkan aikana voi ihailla maisemia eri suuntiin. Välillä ylitetään myös lehmälaitumia. Miellyttävän köysiratakyydin ainoa varjopuoli on hinta. Aikuisen menopaluulipun perusmaksu on 21,30 euroa, josta saa Salzburger Sportwelt -kortilla pienen alennuksen. Jos vuorella aikoo käydä useamman kerran, on tarjolla edullisemmaksi tulevia sarjalippuja. Nousua Wagrainin kylästä kertyy lähes kilometrin verran, kunnes saavutaan reilun 1700 metrin korkeudessa sijaitsevalle yläasemalle.

Grafenberg on upea paikka kesäpäivän viettoon. Wagraini-nimisen murmelihahmon mukaan nimetyssä eräänlaisessa puuhamaassa riittää tenaville tekemistä koko päiväksi, joten aikaa kannattaa varata reilusti. Luonnonkaunis alue on sen verran laaja, että samalla tulee käveltyä useita kilometrejä aivan huomaamatta. Leveät polut soveltuvat hyvin lastenrattaiden työntämiseen, joten paikalle voi helposti tulla aivan pientenkin retkeläisten kanssa. Grafenbergin aktiviteetit ovat juuri sopivia omille 7- ja 4-vuotiaille tyttärillemme, mutta vanhemmatkin lapset ja nuoret näyttävät viihtyvän mainiosti.

Grafenbergilta löytyy erilaisia kiipeilytelineitä, liukumäkiä ja lapsille sopiva kiipeilyseinäkin. Pienen lammen voi ylittää kiikkerällä lautalla. Yllättävän pitkällä paljasjalkapolulla selviää miltä erilaiset luonnonmateriaalit tuntuvat jalkapohjissa ja polkuautotkin jaksavat kiinnostaa. Köysiliuku on takuuvarma suosikki ja tarjolla on myös muutamia tavallista hurjempia keinuja, joista teinitkin nauttivat. Kaikkiaan erilaisia toimintapisteitä on kolmisenkymmentä.


Omia lapsiamme kiinnostavat erityisesti monet erilaiset vesirakennelmat, joissa voi säädellä veden kulkua lukuisten sulkuporttien avulla ja saada rattaita pyörimään.

Kiipeilytelineet, keinut ja muut vastaavat laitteet on rakennettu puusta, joten ne sulautuvat hyvin ympäristöön. Maisema on näin säilynyt kiitettävän luonnonmukaisena, vaikka monenlaista puuhaa riittääkin. Grafenbergilta ei löydy mitenkään mullistavia laitteita, mutta perinteisille yksinkertaisille huveille tuntuu olevan tilausta. Aina ei tarvita riemunkirjavia tivoleita.

Vuoristoilma tuntuu miellyttävän raikkaalta laaksojen helteeseen verrattuna. Kannattaa silti muistaa, että aurinko polttaa vähintään yhtä tehokkaasti täälläkin. Grafenbergilla ei ole kioskeja tai muita vastaavia ostosmahdollisuuksia, joten eväiden tai vähintään vesipullon mukaan ottaminen on suositeltavaa.

Grafenbergin ravintolat Grossunterbergalm ja Hachau Alm luottavat tuttuihin paikallisruokiin. Perinneasuiset tarjoilijat kantavat pöytiin schnitzeleitä sellaisella tahdilla, että on helppo uskoa keskimääräisen itävaltalaisen syövän yli sata kiloa lihaa vuodessa. Kaiuttimista tauotta raikuvat vauhdikkaat saksankieliset schlagerit saattavat jakaa mielipiteitä, mutta sopivat mielestäni hyvin iloiseen tunnelmaan.

Laajoilla laitumilla käyskentelee laikukkaita lehmiä, jotka katselevat laiskasti ohikulkijoita. Rinteillä voisi nähdä murmeleitakin, mutta niitä ei tällä kerralla osu silmiin.


Grafenbergilta lähtee useita patikointireittejä eri suuntiin. Tuntien vaellus ei tällä kertaa sovi suunnitelmiimme, mutta päätän silti reippailla hetken mielijohteesta läheisen Sonntagskogelin huipulle 1849 metriin. Matka ei ole pitkä, mutta sateiden liukastama jyrkkä polku on varsin hankala sandaaleilla kiivettäväksi. Pääsen kuin pääsenkin perille maisemia ihailemaan, mutta jos Grafenbergille tulee nimenomaan patikoimaan, kannattaa tietenkin varustautua asianmukaisesti.

Lapset saavat leikkiä pitkään, sillä aikuisten aika kuluu nopeasti maisemia ihaillessa. Grafenberg on melkein kuin oma maailmansa, jossa kiireet ja murheet unohtuvat nopeasti. Näkymät laaksoihin ja muille seudun vuorille ovat huikeita. Miksei kotoisten leikkipuistojen penkeiltä voi olla tällaisia maisemia?

Kuulemani mukaan vastaavia aktiviteetteja tarjoavia ulkoilupaikkoja on pystytetty ympäri Itävaltaa jo ties kuinka monen kukkulan päälle. Idea on mielestäni nerokas, sillä näin koko perhe saadaan helposti viihtymään upean luonnon keskellä ja lapset tottuvat kuin huomaamattaan ulkoilmaelämään. Puuhapaikat sijaitsevat juuri sopivan matkan päässä toisistaan, joten lasten mielenkiinto säilyy siirtymämatkoista huolimatta hyvin.

Wagrainia ympäröivien vuorten tarjoamat aktiviteetit eivät rajoitu pelkästään Grafenbergiin ja patikkapolkuihin. Maisemia voi ihailla myös kahdella muulla köysiradalla, Flying Mozartilla ja G-Linkillä. Bikepark Wagrainissa pääsee laskemaan mäkiä maastopyörillä ja lisää adrenaliinia on tarjolla liitovarjoilun parissa. Talvella Grafenbergin valtaa Wagraini’s Winterwelt.

Viimeiset köysiratavaunut lähtevät alas vuorelta jo viideltä iltapäivällä. Ihmettelen aikaista sulkemisaikaa, mutta kenties näin varmistetaan, että kyydistä jääneetkin selviävät vielä keinolla tai toisella ihmisten ilmoille yöksi. Vaunusta on hauska katsella alhaalla näkyvää Wagrainin kylää ja Kleinarltalin laaksoon jatkuvaa maisemaa.

Päivä Grafenbergilla on mainio kokemus koko perheelle. Lapsille riittää kiinnostavaa puuhaa, eikä aikuisilla ole näissä maisemissa kiirettä minnekään. Tämä, kuten koko matkan muutkin kokemukset osoittivat, että Itävalta on mainio matkakohde kaikenikäisille.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marja 16.9.2017 at 11:09

    Näyttääpä hyvältä! Tuonne pitäisi päästä ennen kuin lapset kasvaa liian isoiksi☺

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.9.2017 at 22:26

      Kaunis paikka, mukava kaikenikäisille. Aina kannattaa mennä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin 🙂

    Leave a Reply