Jägersee – järvi kuin postikortti

Matkoilla löytyy joskus paikkoja, joiden upeus pääsee yllättämään. Tämä itävaltalainen järvimaisema taitaa jäädä omaan mieleeni loppuiäksi.

Hiljainen maalaistie mutkittelee pitkin kaunista Kleinarlin laaksoa. Vihreät rinteet kurottavat kohti puurajan yläpuolella kohoavia harmaita huippuja ja ylenpalttiset kukkaistutukset koristavat hirsitalojen parvekkeita. Niityillä märehtivät lehmät täydentävät itävaltalaisen idyllin, jonka auringonpaiste valaisee tänään poikkeuksellisen kirkkaasti.

Olemme matkalla kohti Jägersee-nimistä järveä, josta en tiedä etukäteen oikeastaan mitään. En ole viitsinyt katsoa paikasta edes kuvia etukäteen, mutta haluan silti selvittää mitä kartalla näkyvän sinisen läikän kohdalta löytyy. Paljoa hävittävää tällä retkelle ei ole, sillä majapaikastamme Wagrainista on vain reilut kymmenen kilometriä järvelle.

Saamme hädin tuskin jätettyä auton parkkiin, kun leuka jo loksahtaa hämmästyksestä. Jägersee on kuin suoraan postikortista ja mikä parasta, sen ympärillä vallitsee rauha. Turkoosina kimmeltävän pienen järven takana kohoavat Alppien harmaat huiput. Hiljaisuus on lumoavaa.

Järven ainoa ravintola toimii pohjoisrannalla parkkipaikan läheisyydessä. Gasthaus Jägerseen terassilla riittää aurinkoisena kesäpäivänä asiakkaita, mutta suuresta hälinästä ei silti ole pelkoa. Perinteinen schnitzel maistuu hyvin maisemien ihailun lomassa.

Pöytämme ohitse ui niin joutsenia kuin sorsiakin. Ne ovat selvästi tottuneet saamaan maistiaisia, mutta eivät silti tunkeile omin lupineen liian lähelle. Kirkkaassa rantavedessä näkyy myös pieniä kaloja. Ainakin nieriät viihtyvät näissä vesissä.

Ravintolan luota voisi vuokrata puisen soutuveneen puoleksi tunniksi. Järvelle lähteneet matkailijat eivät vaikuta kovin harjaantuneilta airojen käsittelijöiltä, mutta paatit pysyvät sentään pystyssä. Vesialue on niin pieni, ettei kovin kauaksi rannasta pääse edes keskellä järveä. Tyynen Jägerseen vesi on lähes jääkylmää, mutta muutama helteisen päivän retkeilijä pulahtaa silti hetkeksi uimaan.

Järven ympäri kulkee helppo kävelyreitti, jonka kiertämiseen saa kulumaan puolisen tuntia. Kuvauksellisimmat maisemat ovat tarjolla heti ravintolan luona, mutta pienen lenkin tekeminen on silti mukavaa.

Nautimme puhtaasta luonnosta ja kurkimme puiden raoista järvelle päin. Suurin osa taipaleesta taitetaan metsän siimeksessä. Huomaamme järven eteläosan rehevöityneen vihreäksi heinikoksi.

Hiljalleen vuorten taakse laskeva aurinko maalaa Jägerseen vielä kerran uusilla sävyillä. Joutsenet ovat nousseet rannalle raukean näköisinä ja tunnelma on varsin seesteinen.

Kunnon patikkaretkeä kaipaavat voivat jatkaa matkaa Jägerseeltä toiselle alppijärvelle Tappenkarseelle. Koko matkan voi joko kävellä, tai vaihtoehtoisesti ajaa parin kilometrin päässä Tappenkarseen rannasta sijaitsevalle parkkipaikalle. Parkkipaikalta on kuulemani mukaan rankka ja liukas nousu järvelle, mutta toisaalta perillä odottavat maisemat varmasti palkitsevat vaivan. Mikäli vielä joskus palaan Kleinarlin laaksoon, kuuluu patikointi Tappenkarseelle sillä kerralla varmasti matkaohjelmaan. Haluan nimittäin selvittää, kumpi järvistä lopulta onkaan kauniimpi.

Koska Wagrainista pääsee Jägerseelle helposti, käymme siellä pariinkin kertaan. Kokeilemme myös reilun kymmenen kilometrin mittaista patikointia Jägerseeltä Wagrainiin. Kuljemme enimmäkseen tasaista laakson pohjalla kiemurtelevaa kävelytietä pitkin, mutta matkan varrella tarjoutuu myös mahdollisuuksia nousta ylemmillä rinteillä kulkeville poluille.

Tämä reitti ei välttämättä tarjoa ainutlaatuista patikointikokemusta, mutta matkanteko leppoisassa kesäillassa on joka tapauksessa miellyttävää. Hyväkuntoisella kevyen liikenteen väylällä suhahtelee ajoittain ohitse pyöräilijöitä. Reitin tunnelmallisimmat osuudet taitetaan laitumien keskellä. Merkitty polku kääntyy kertaalleen erään maatilan pihapiiriinkin. Joudumme avaamaan ja sulkemaan eläimiä varten rakennettuja portteja useampaan kertaan.

Oleellista omille Jägersee-kokemuksilleni varmasti oli, etten osannut odottaa yhtään mitään. Alpeilta voi hyvinkin löytyä monia samanlaisia kirkasvetisiä järviä ja yhtä kauniita näkymiä. Minuun pieni Jägersee teki joka tapauksessa lähtemättömän vaikutuksen, sillä en ollut nähnyt vastaavaa aiemmin. Jägerseelle pääsee oman auton lisäksi myös St. Johannin, Wagrainin ja Kleinarlin kautta kulkevalla linja-autolla. Jos satut liikkumaan Kleinarlin laakson lähelläkään, suosittelen lämpimästi koukkaamista tämän kauniin järven rannalle!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 17.8.2017 at 17:52

    Todella kaunista! Kuten Alpeilla usein on. (Ja hauskaa, että satuin itsekin juuri tänään kirjoittamaan patikkamaisemista, tosin Montenegrosta.) Itävallassa olisi kiinnostavaa kierrellä enemmän luontoa katselemassa – näyttää ja kuulostaa erittäin houkuttelevalta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 18.8.2017 at 11:12

      Mä olen viime päivinä mielessäni vertaillut tänä vuonna nähtyjä Montenegron, Madeiran ja Itävallan maisemia, eikä niitä oikeastaan voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Kaikista löytyy hienoja vuoria, mutta silti keskenään niin erilaisia. Itävallassa riittää varmasti tutkittavaa, ilman muuta hyvä vaihtoehto leppoisalle luonto- ja autoilulomalle aina uudemmankin kerran.

  • Reply Heidi / Maailman äärellä 17.8.2017 at 21:47

    Ihanalta näyttää kaniin kauniit kuvat! Me ei sitten ehdittykään tälle järvelle, mutta paljon niin kaunista olemme nähneet sekä Itävallan että Saksan puolella. Tänään matka jatkuu Salzburgista Trieriin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 18.8.2017 at 11:14

      Kiitos Heidi! Siellä suunnalla on koko ajan niin paljon kauneutta ympärillä, ettei tarvitse väkisin kiirehtiä joka kohteeseen. Mukavaa matkan jatkoa!

    Leave a Reply