Vallisaari – upea luontokohde täynnä tarinoita

Vietimme viime viikonloppuna hienon koko perheen kesäpäivän Helsingin Vallisaaressa. Odotin reilu vuosi sitten yleisölle avatun kohteen olevan ihan kiva, mutta se ylittikin odotukset moninkertaisesti. Vallisaari tarjoaa elämyksiä niin kauniin luonnon, kiehtovan historian kuin mukavan tunnelmansakin ansiosta.

Vallisaaren kirjoitettu historia ulottuu 1500-luvun puolivälin tienoille, jolloin sinne rakennettiin ensimmäiset suojavallit torjumaan vihollisten hyökkäyksiä. Saari oli sotilaallisessa käytössä aina vuoteen 2012 saakka, jolloin puolustusvoimien vuokrasopimus päättyi ja paikalle alettiin suunnitella uudenlaista käyttöä. Vallisaari avattiin virallisesti ulkoilukäyttöön keväällä 2016 ja sen suosio ylitti nopeasti kaikki odotukset.

Vallisaareen pääsee Kauppatorilta joko JT-Linen tai Aava Linesin aluksilla. Aavan lautat lähtevät tasatunnein, kun taas JT-Linen aikataulu on vaihtelevampi. JT-Linella on muutamia vuoroja myös Hakaniemestä Vallisaareen. Itse valitsimme JT-Linen yksinkertaisesti siksi, että sen lautta oli lähdössä Kauppatorilta seuraavana. Merentuoksuinen tuuli vilvoittaa mukavasti ja Lonnan laiturin kautta kulkeva matka on mukava kokemus.

Vallisaareen tutustumisemme alkaa Luotsipihan laiturilta. Niin Vallisaaren kuin siihen liitetyn Kuninkaansaarenkin kävelypolut ovat leveitä ja kiitettävän hyväkuntoisia. Ne soveltuvat mainiosti vaikkapa lastenrattaiden työntämiseen, joskin korkeuseroja on jonkin verran. Noin puolet Vallisaaresta on edelleen suljettuna rangaistuksen uhalla, muun muassa maastossa olevien räjähteiden vuoksi. Liikkuminen on muutenkin sallittua ainoastaan merkityillä poluilla. Aleksanterin kierroksen pituudeksi on ilmoitettu kolme kilometriä, kun taas Kuninkaansaaren lenkki on puolta kilometriä lyhyempi. Otamme tavoitteeksi kiertää ne molemmat.

Emme lähde useimpien muiden vierailijoiden tapaan Aleksanterin kierrokselle heti, vaan suuntaamme aluksi kohti Kuolemanlaaksoa. Alueen nimi muistuttaa heinäkuussa 1937 tapahtuneesta ammusvaraston räjähdyksestä, joka vei kahdentoista ihmisen hengen. Räjähdysten sarja aiheutti valtavaa tuhoa Vallisaaressa ja helisytti ikkunalaseja Töölössä asti. Tuon traagisen päivän tunnelmat välittyvät hyvin Ylen elävän arkiston radiotallenteesta.

Sotilassaaren historiaan kuuluu paljon synkkiä tarinoita. Eräs suosituimmista kertoo päättömästä everstistä, joka kummittelee edelleen Vallisaaren muureilla.

Pysähdymme syömään Torpedolahden satamaan. Paikka on saanut nimensä läheisten luolien ammusvarastoista. Nälän karkottamiseksi on tarjolla sekä Epic Foodsin ruoka-annoksia että kahvilan Sea Dogeja. Päädymme ostamaan keitot Epiciltä ja valitsemaan juomat satamakahvilan tarjonnasta. Aurinkoisella terassilla on mukava nauttia kiireettömästä kesäpäivästä.

Päätämme lähteä aterian jälkeen Kuninkaansaareen, jonne voi kävellä Vallisaaresta kapean maapenkereen ylitse. Ohitamme vierasvenesataman ja pysähdymme hetkeksi katselemaan aalloissa keinuvia joutsenia sekä valkoposkihanhia.

Kuninkaansaari sai nimensä Ruotsin persoonalliselta kuninkaalta Kustaa III:lta, joka piti silloista Bockholmenia saaristolaivastonsa tukikohtana.

Kierros Kuninkaansaaressa on mielenkiintoinen kokemus. Pääsemme ihailemaan merimaisemia ja tutkimaan vanhoja sotilasrakennuksia. Lyhyt seikkailu autioilla käytävillä on lasten mieleen.

Jatkamme matkaa kauniiseen hiekkapoukamaan, joka näyttää mukavalta uimapaikalta. Tyydymme tällä kertaa kuitenkin vain ihailemaan kesäistä maisemaa.

Yksi Vallisaaren ehdottomista vetonauloista on luonto, joka saattaa olla koko Helsingin alueen koskemattomin. Saarella voi ihailla harvinaisia kasveja ja nähdä muun muassa uhanalaisia perhoslajeja. Lastemme mieleen jää jonkinlainen myyrä tai muu vastaava vipeltäjä, joka touhuilee ohikulkijoista välittämättä polun reunan heinikossa.

Palaamme Kuninkaansaaresta Vallisaareen ja suunnistamme Torpedolahden sataman ohitse kohti Kuolemanlaaksossa sijaitsevaa Jäätelökahvila Pajaa. Sympaattisesta kahvilasta saa erinomaista jäätelöä, pihamaalla paistuvia lettuja sekä muita houkuttelevia herkkuja. Rento meininki tarttuu ja terassilla soivia latinohittejä tekisi mieli jäädä kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Aurinko lämmittää mukavasti ja ajatukset juoksevat jonnekin eteläisemmille leveyspiireille. Nyt on viimeinkin oikea kesä!

Lähdemme vielä tekemään Aleksanterin kierroksen, jonka päänähtävyys on Aleksanterinpatteri. Metsän siimeksessä on mukava kävellä ja miettiä millaisia tarinoita saaren menneisyyteen kuuluukaan. Peruskorjausta odottava Aleksanterinpatteri on suljettu, mutta sotilasrakennuksen katolle pystytetyltä näköalatasanteelta on erinomaiset maisemat ympäristöön. Saamme ihailla näkymiä niin merelle, Suomenlinnaan kuin Helsingin keskustaankin päin.

Huomaamme näköalapaikalta, kuinka Silja Linen alus lähtee satamastaan kohti Ruotsia. Ehdimme hyvin kävellä lähemmäs rantaa tähystämään, kuinka alus lipuu ohitsemme.

Vallisaaresta löytyy houkuttelevia niittyjä, jotka sopivat hyvin vaikka eväiden syömiseen. Saavumme niiden ohitse rannan näköalapaikalle, josta voi katsella lähes käden ulottuvilla sijaitsevaa tuttua naapurisaarta. Vallisaaren ja Suomenlinnan erottaa toisistaan vain kapea Kustaanmiekan salmi.

Matkan varrelle osuu vielä tyyni lampi, josta menneiden aikojen merenkulkijat kävivät täydentämässä laivojen juomavesivarastot ennen ulapalle suuntaamista. Uiminen on pohjassa makaavien romujen vuoksi kielletty, mutta rapujen kerrotaan viihtyvän näissä vesissä hyvin.

Palaamme JT-Linesin käyttämälle Luotsipihan laiturille. Mietimme, olisiko Aava Linesin lauttojen odottaminen sittenkin hauskempaa, sillä ne liikennöivät aivan Torpedolahden satamakahvilan viereen. Paluumatka vie aikaa, sillä aluksemme kiertää kahden eri Suomenlinnan laiturin sekä Lonnan kautta Kauppatorille. Onneksi sää pysyy suotuisana ja kesäpäivästä on mukava nauttia merellisissä tunnelmissa.

Tulimme kiertäneeksi molemmat tarjolla olevat lenkit, joten saimme kattavan käsityksen Vallisaaren ja Kuninkaansaaren avoimista osista. Vallisaaren suljettuun eteläosaan pääsisi tutustumaan ainakin Bliss Adventuresin opastetuilla fatbike-retkillä.

Oma päivämme Vallisaaressa onnistui erinomaisesti. Asiaan vaikuttivat miltei täydelliset sääolosuhteet, joita täytyy varsinkin näin oikukkaana kesänä arvostaa poikkeuksellisen paljon. Toisinaan kovin arvaamattomat lapsetkin pysyivät retken ajan hyvällä tuulella ja myös neljävuotias jaksoi taivaltaa koko matkan omin jaloin. Tähän toki vaadittiin muutama herkuttelutauko.

Vallisaari saavutti avautumisensa jälkeen suosion, johon ei ollut osattu varautua riittävästi. Nyt toisena kesänä lauttayhteyksiä on lisätty ja muun muassa saaren ravintolapalveluita kehitetty. Kaikki tuntui kauniina kesäpäivänä toimivan sujuvasti. Ravintolapalveluita voisi toki kehittää entistä monipuolisemmiksi, mutta ymmärrän, ettei saaren infrastruktuuria ole suunniteltu matkailijoiden ehdoilla. Minkäänlaisia viihdekeskuksia en Vallisaaren kaltaiseen luontokohteeseen kaipaakaan.

Mielestäni Vallisaari tarjoaa oivan vaihtoehdon Suomenlinnalle mukavaa kesäpäivän retkeä varten. Se on asutettua naapuriaan hiljaisempi, joten tarjolla on miellyttävää luonnonläheistä tunnelmaa. Lähtisin Vallisaareen mielelläni toistekin, kunhan vain ehtisimme sitä ennen tutkia muita pääkaupunkiseudun saariston aarteita.

Lue lisätietoa Vallisaari.fi -sivustolta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sini / Sini matkakuumeessa 22.7.2017 at 09:43

    Itsekin olen ollut tuonne menossa koko alkukesän, mut ei ole vielä muka ehtinyt. Tuossa tuli sulla niin hyvin tuota faktatietoa saaresta, että keskityn itse sit johonkin muuhun jos ja kun tulee Vallisaaresta postattua jotain. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.7.2017 at 11:16

      Kiitos kommentista! Tällaiset retket siirtyy helposti päivästä tai vuodestakin toiseen, mutta Vallisaaressa kyllä kannattaa käydä. Eli sinne vaan, ja mielenkiinnolla odotan postaustasi 🙂

    Leave a Reply