Mystisten tarinoiden Patsaspuisto

Parikkalan Koitsanlahdesta löytyvä Patsaspuisto kuuluu ehdottomasti maamme omaperäisimpiin nähtävyyksiin. Yhden miehen elämäntyö käsittää yli 500 persoonallista veistosta, joihin tutustuminen on vaikuttava kokemus.

Patsaspuisto henkilöityy vahvasti luojaansa Veijo Rönkköseen. Häntä kuvaillaan omaperäiseksi persoonaksi, joka oli jollain lailla ahdistunut ja ympäristöstään eristäytynyt erakkoluonne. Patsaiden luominen ja puutarhan hoitaminen olivat Rönkkösen tapa kommunikoida muun maailman kanssa ja saada sisältöä elämäänsä. Patsaat houkuttelivat vierailijoita hänen omalle takapihalleen.

Patsaspuisto on jokseenkin epätodellinen ja taatusti ainutlaatuinen kokonaisuus. Betoniveistosten lisäksi puutarhasta löytyy runsaasti erilaisia kasvilajeja, joista osa on harvinaisiakin.

Rönkkönen kehitti puutarhaansa noin viidenkymmenen vuoden ajan ja loi sinne yli viisisataa betoniveistosta. Lähes puolet patsaista on pystytetty joogatarhaan, jossa on valtava määrä taiteilijaa itseään kuvaavia hahmoja erilaisissa notkeissa asennoissa.

Rönkkönen teki päivätyönsä Simpeleen paperitehtaalla ja osa patsaista on tulkittu tehtaan työntekijöitä esittäviksi pilakuviksi.

Monet Patsaspuiston hahmoista näyttävät hämmästyttävän eläviltä. Rönkkönen on viimeistellyt teoksiaan käytetyillä tekohampailla ja lasisilmillä. Osaan patsaista hiljalleen kasvanut sammal luo oman mielenkiintoisen vivahteensa.

Arvostettu matkailujulkaisu Condé Nast Traveler on maininnut Veijo Rönkkösen Patsaspuiston maailman 20 pelottavimman paikan listallaan. Patsaspuisto on avoinna ympäri vuorokauden ja sen puistattavuus tulisi kenties parhaiten esille yöllä kuun valaistessa patsaiden lasisilmiä ja valkeita hampaita. Päivänvalossa useimmat teokset voi tulkita paremminkin humoristisiksi. Ainakin omia tyttäriämme patsaiden katselu lähinnä naurattaa.


Kävely patsaiden keskellä on ajatuksia herättävä kokemus varsinkin, jos paikalle osuu sellaiseen aikaan, ettei puistossa näy muita vierailijoita. Aika tuntuu pysähtyneen ja veistosten kasvoilta voi tulkita traagisiakin elämäntarinoita.

Vaikka Patsaspuistossa on hyvinkin eksoottisia elementtejä, ei Rönkkönen itse ollut mikään maailmanmatkaaja. Parikkalassa syntynyt mies asui koko aikuisikänsä samalla tontilla, eikä itse asiassa lähtenyt koskaan Lappeenrantaa kauemmas kotoaan. Sinne on Patsaspuistosta matkaa hieman alle 90 kilometriä.

Rönkkönen menehtyi kotona saamaansa sydänkohtaukseen maaliskuussa 2010. 66-vuotias taiteilija ehti omien sanojensa mukaan saada puiston valmiiksi paria kuukautta aiemmin. Hänen kerrotaan muuttuneen viimeisinä elinvuosinaan avoimemmaksi ja aiemmasta poiketen jutelleen puistossa käyneiden vieraiden kanssa. Sisäänpääsymaksua puutarhaan hän ei koskaan halunnut periä.

Äitinsä kuoleman jälkeen eli vuodesta 1996 eteenpäin Rönkkönen keskittyi pelkästään lapsiveistosten tekemiseen. Tämä lienee ollut jonkinlaista lapsuuden traumojen purkamista. Näistä patsaista tuli tavallaan perheettömän taiteilijan omia lapsia.


Veijo Rönkkösen Patsaspuisto sijaitsee Parikkalan Koitsanlahdessa aivan Kuutostien varressa, noin kahdeksan kilometrin päässä Parikkalan keskustasta. Auton voi pysäköidä tien varressa olevalle taukopaikalle.


Vapaaehtoisen sisäänpääsymaksun voi suorittaa keräyslippaisiin ja suosituksena on jättää noin 2–5 euroa henkilöä kohden. Ainutlaatuisen puiston ylläpitoon tarvitaan kipeästi varoja, joten suosittelen lämpimästi ainakin parin kolikon lahjoittamista. Lue lisää Parikkalan Patsaspuistosta nähtävyyden omilta nettisivuilta.

Mikäli nälkä pääsee Patsaspuiston lähistöllä yllättämään, kannattaa pysähtyä Iloisen Pässin Maalaispuodissa. Tarjolla on niin reiluja hampurilaisia kuin kahvilatuotteitakin. Myymälän puolelta löytyy muun muassa lähituottajien elintarvikkeita ja laadukkaita käsitöitä. Pihalla voi kesäaikaan tehdä tuttavuutta pässien ja kanien kanssa.

Jos Koitsanlahdesta kaipaa persoonallista majoitusta, on Koitsan Pito ja Palvelu hyväksi todettu vaihtoehto. Entisöidyssä koulurakennuksessa on säilytetty vanhan ajan tunnelmaa ja mukavan pariskunnan pyörittämästä Bed & Breakfastista löytyy muutama vierashuone.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Anna | Muuttolintu.com 14.7.2017 at 02:37

    Miusta nää patsaat on tosi karmivia 😀 Kun olin pikkulapsi, meidän naapurustossa asui samanlainen patsasmies, jolla oli piha ja koko talo täynnä patsaita. Luulin jo hetken, että kyseessä on sama tyyppi! Meillä oli silloin tapana kilpailla kuka uskaltaa mennä lähimmäs näitä patsaita. Ja sitten juostiin kirkuen pakoon. Varmaan siitä on jäänyt tämä patsaskammo 😀 Kiehtova paikka vierailla, pimeällä en kyllä uskaltaisi!

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.7.2017 at 00:10

      Mielenkiintoista, että hieman vastaavia patsasmiehiä löytyy Suomesta useampiakin. Voin kuvitella, että tuollaisista lapsuuden leikeistä on jäänyt jonkinlainen patsaskammo loppuiäksi 😀 Toki osan näistä patsaista voi tulkita karmiviksi, mutta ei tuolla päivänvalossa ole pelättävää. Pimeällä voikin sitten olla jo toisenlainen tarina…

  • Reply Travelloverin Annika 14.7.2017 at 05:20

    Voi hyvä tähen mikä paikka! En ollut kuullut ennen, mutta jos satun ikinä tuonne päin ajelemaan, pitää tuo merkillisyys kyllä mennä katsomaan. Tekarit ja lasisilmät tekevät patsaista kyllä vähän irvokkaita. En minä illalla tuonne tahtoisi. Tämä tuli sillä lailla sopivaan saumaan, että olen juuri lähdössä Buddha Parkiin, joka sekin on puisto täynnä ilmeisen omalaatuisia patsaita, toki ei naapureista vaan Buddhasta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.7.2017 at 00:14

      Kannattaa ilman muuta pysähtyä, jos Parikkalan ohi Kuutostietä ajaa. Tämä kun on ihan tien varressa, niin ei tarvitse lähteä edes kauempaa etsiskelemään. Buddhapatsaiden puisto on varmasti erilainen kokemus, mutta voisin kuvitella että sielläkin ihmettelemistä riittää. Itsekin olen joskus Aasiassa kummastellut, millaisia patsaita temppeleiden yhteydestä voi löytyä.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 16.7.2017 at 22:35

    Kävin tuolla joskus muutamia vuosia sitten, ja on kyllä hämmentävä paikka. Oli ihan jo päivänvalossakin sen verran tunteita herättävä että pimeällä jäisi kyllä menemättä.

    Mutta melkoisen elämäntyön on kyllä kaveri saanut aikaiseksi! Kaikkeen sitä ihminen ehtii kun ryhtyy.

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.7.2017 at 13:11

      Sanos muuta, on tuossa ollut elämäntyötä kerrakseen! Toisaalta jos on aikaansa lähinnä tontilla viettänyt, niin eihän tuo vaadi ”kuin” keskimäärin yhden uuden patsaan kuukaudessa. Mua jollain tavalla kiinnostaisi kokeilla joskus millaista tuolla on pimeällä, vaikka saattaisihan se aika jännäksi mennä.

  • Reply Ananas2go / Popot pogoillen 17.7.2017 at 10:04

    Kiitos! Kiva, tätä kirjoitusta jo jonkin aikaa odottelin.

    Kävin tuolla viime kesänä, kun Reissusiskon kanssa palasimme hänen mökiltään. Sattui aurinkoinen aamupäivä ja joukko muita vierailijoita, posetiivarikin, joten minusta paikka oli pelkästään viehättävä ja kiehtova ja salainen puutarha toi mieleen Monet’n impressionismin… Hämmentävä ajatus, että pelottaisi, mutta eipä ollut toisaalta yöretki edes käynyt mielessä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.7.2017 at 13:16

      Mukava kuulla, että muutkin ovat löytäneet Patsaspuiston! Tuo paikka on varmasti joka vierailulla hieman erilainen, riippuen mm. ihmisten määrästä, säästä ja vuodenajasta. Salainen puutarha on tosiaan oma viehättävä osansa tuota kokonaisuutta. Siellä voi vaikka rauhoittua miettimään, mitä kaikkea puiston luojan päässä on vuosien varrella liikkunut.

    Leave a Reply