Kyläidyllejä Kotorinlahden rannoilla

Palaan nyt huhtikuisen Montenegron-matkan lämpimiin tunnelmiin ja upeisiin maisemiin. Vaikka Kotor taitaakin olla koko maan suosituin nähtävyys, kannattaa samannimisen merenlahden rannoilla käydä katsomassa muitakin kyliä ja kaupunkeja.

Meille tarjoutuu mahdollisuus ikimuistoiseen kokemukseen, kun vuokra-asuntomme isäntä ehdottaa risteilyä hänen purjeveneensä kyydissä. Neuvottelemme retkelle kohtuullisen hinnan ja lähdemme matkaan Dobrotasta, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Kotorin vanhastakaupungista.


Tuntuu hyvältä aistia meren tuoksu sieraimissa ja kevyt tuulenhenkäys iholla. Suojaisa merenlahti on peilityyni, joten purjeita on turha nostaa ylös. Meille on oikeastaan sama millä keinolla etenemme, kunhan vain saamme olla vesillä. Elämäni toinen kerta purjeveneessä on täysosuma. Reggae soi, aurinko lämmittää ja suoraan rannasta kohoavat vuoret näyttävät huikeilta. Kapteeni tarjoaa jääkaapista kylmiä juomia, eikä oikeastaan mikään voisi olla paremmin.


Rannoilla näkyy useita rakennustyömaita. Parhaat tontit ovat arvokkaita ja taloja pystytetään innolla ennen maan mahdollista liittymistä EU:n jäseneksi. Euroopan Unionin direktiivit estäisivät tiettyihin paikkoihin rakentamisen, jolloin pystyssä olevien rantahuviloiden hinnat nousisivat pilviin. Jo vuosia jatkuneet EU-neuvottelut eivät lähinnä Montenegron korruptio-ongelmien vuoksi ole vielä edenneet toivottuun tulokseen, vaikka maan valuuttana onkin ollut koko itsenäisyyden ajan euro. Kotorinlahden rannoille on viime aikoina muuttanut yhä enemmän ulkomaalaisia muun muassa Arabiemiraateista ja Britanniasta. Heidän tulonsa pelätään nostavan maan yleistä hintatasoa, joka on toistaiseksi pysynyt kohtalaisen alhaisena.


Saan istuskella ruorissa ja leikkiä kipparia, kunnes lähestymme Perastin rantaa. Perast on yksi seudun kauneimmista kylistä ja se sijoittuu korkealle useimmissa Montenegron suosituimpien nähtävyyksien listauksissa. Kylässä voisi viihtyä kauemminkin, mutta koska vene odottaa laiturissa, maltamme tehdä vain puolen tunnin kierroksen.


Käytännössä kävelemme vain rantakatua edestakaisin, kurkkaamme parille kujalle ja ihailemme ulkoa päin vanhoja rakennuksia. Autolla saapuvien matkailijoiden täytyy jättää autonsa Perastin laidalla olevalle pysäköintialueelle, joten liikenteestä ei ole harmia.


Risteilymme jatkuu Perastin edustalla kohoavalle pikkuruiselle Gospa od Škrpjelan saarelle, jota hallitsee roomalaiskatolinen kirkko. Perastin asukkaat loivat saaren vuosisatoja sitten viemällä kiviä pienen luodon ympärille.


Käyn sytyttämässä tunnelmallisessa kirkossa kynttilän. Ellei alla ole yksityistä purjevenettä, pääsee saarelle helposti myös Perastista kulkevilla pienillä aluksilla.


Paikalliset kuvailevat mutkikasta Kotorinlahtea perhosen muotoiseksi. Jatkamme kapean salmen lävitse kohti hieman avoimempaa merialuetta. Vasemmalle puolellemme jää Lepetane, jonka nimi viittaa merimiehiä laivoilla viihdyttäneisiin kaunottariin. Kylä sijaitsee juuri sen verran niemen takana, ettei se näy Perastiin, Kotorista nyt puhumattakaan. Takavuosien merenkävijät jättivät salarakkaansa Lepetaneen ja jatkoivat sitten muina miehinä perheidensä luokse seuraaviin satamiin. Avomerelle suunnattaessa laivat tietenkin koukkasivat jälleen Lepetanen kautta.


Tuuli alkaa vihdoin nousta, kun lähestymme Tivatin kaupunkia. Jäämme reilun kahden tunnin mittaisen veneretken päätteeksi kyydistä Porto Montenegron satamassa. Dubailaisessa omistuksessa oleva huvivenesatama on muuhun Montenegroon verrattuna kuin toisesta maailmasta. Kaikki on silotellun kiiltävää ja raha tuoksuu niin laatumerkkejä kaupittelevissa vaateputiikeissa kuin huvijahtien kansillakin.


Menemme vuokraisäntämme suosituksesta syömään Al Posto Giusto -nimiseen ravintolaan. Pizzat ovat kohtuuhintaisia ja ne kuuluvat parhaiden Italian ulkopuolella syömieni joukkoon. Aurinko porottaa, kun katselemme terassilta vieressä kelluvia purjeveneitä. Luksuskylä on hieman hämmentävä kokemus, jota en välttämättä laskisi Montenegron tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon.


Kävelemme satamasta Tivatin kaupungin keskustaan. Huhtikuussa on vielä hiljaista ja saamme tallustella rantakadulla kaikessa rauhassa. Tivat on ilmeisen suosittu rantalomakohde, mutta keskustasta ei löydy mitään kovin sykähdyttävää nähtävää. Otamme pari valokuvaa pienen sataman tuntumassa ja jätämme kaupungin taaksemme.


Vaikka purjevene lieneekin tyylikkäin väline Kotorinlahden tutkimiseen, onnistuu kiertäminen myös autolla. Teemme eräänä päivänä retken Luštican kauniille niemelle. Lahtea kiertävät rantatiet ovat paikoitellen erittäin kapeita, joten matkaan ei kannata lähteä kovin kiireisellä aikataululla. Nousemme ylemmäs kohti Luštican pieniä kyliä ja pysähdymme välillä katselemaan, kuinka meri kimmeltää kaukana alapuolellamme. Suunnistamme kohti niemen kärjessä sijaitsevaa Rosen kylää. Navigaattori ei löydä koko paikkakuntaa, mutta Klincistä lähtien on perille ohjaavia viittoja. Monen mutkan ja muutaman pientareelle koukkaamisen jälkeen tie päättyy pienelle parkkipaikalle.


Suloinen Rose tuntuu nukkuvan ruususen unta. Parkkipaikalle on jätetty pari Yugo-merkkistä autoa, eikä kylillä näy ristin sielua. Ainoa ensi minuuttien aikana näkemämme elävä olento on raukea koiravanhus. Myöhemmin huomaamme myös parrakkaan kalastajan, jolta kissalauma kärttää herkkupaloja. Kesällä on luultavasti vilkkaampaa.


Käymme kääntymässä Forte Rose -nimisen resortin laiturilla, jossa aaltojen loiske sekoittuu kaiuttimista kantautuvaan letkeään loungemusiikkiin. Rosen idyllissä saattaisi olla mukavaa viivähtää pari päivää, jos kaipaisi täydellistä lepolomaa. Retkien tukikohdaksi sijainti kapean tien päässä on kuitenkin varsin hankala.


Ajamme paluumatkalla Luštican maalaismaisemien halki. Sisämaan laaksoissa on muutamia taloja, joista osa on laitettu myyntiin. Vastaantulijoita joutuu taas väistämään tien sivuun. Päätämme jatkaa retkeämme vielä Tivatin niemen ympäri. Edellä mainitun Lepetanen kohdalla tie muuttuu jälleen ahtaaksi ja muiden kulkijoiden kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä.


Pysähdymme ottamaan kuvia niemen kärjestä Perastiin päin. Lahden maisemiin ei heti kyllästy, vaikka kameran muistikortti uhkaakin täyttyä yllättävän nopeasti. Prčanjin kylästä etsimämme ravintola on remontissa, joten kierroksemme päättyy ilman suurempia pysähdyksiä Dobrotaan.


Oma ”kotikylämme” Dobrota on Kotoriin johtavan rantatien varteen levittäytynyt pientaloalue, josta löytyy paikallisasutuksen lisäksi muutamia ravintoloita ja pieniä hotelleja. Mikäli nälkä pääsee noilla kulmilla yllättämään, suosittelen lämpimästi Konoba Portun -kalaravintolaa, joka tarjosi meille toistaiseksi vuoden parhaan ateriakokemuksen. Annan täydet pisteet niin terassin sijainnista kauniin merenlahden rannalla, sujuvasta palvelusta kuin maukkaasta ruoastakin. Liharuokien ystäville löytyy naapurista kodikas Dobrotski Dvori.


Kokonaisuutena Kotorinlahti on upea alue, johon kannattaa tutustua niin vanhojen kylien kuin ennen kaikkea maisemienkin vuoksi. Myös aiemmin kirjoittamani postaukset Kotorin vanhastakaupungista ja serpentiinitiestä tuovat esiin seudun parhaita puolia.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 16.5.2017 at 22:07

    Jos Sloveniassa ei olisi ollut niin ihanaa, niin melkein harmittaisi, että Montenegro jäi (yhtä työreissua lukuun ottamatta) välistä.

    Mielenkiintoinen toi tonttiasia. En ollut tullut sitä ajatelleeksi, vaikka muuten seurasinkin työn puolesta Montenegron EU-prosessia melko tarkasti. Ja mielenkiintoinen juttu toi eurokin, kuinka se vaan otettiin käyttöön. Korruptio-ongelma on tietojeni mukaan valtava, siis todella paha. Toivotaan, että sitä saataisiin lähivuosina kuriin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.5.2017 at 10:15

      Slovenia pysyi edelleen mun suosikkina ex-Jugoslavian maista, vaikka Montenegron maisemat onkin ihan huikeita. Kuulin paikallisilta juttuja tonteista ja muista asioista. Montenegrosta jäi sellainen kuva, että jonkinlainen huijaaminen on maan tapa. En kuitenkaan tarkoita turistien huijaamista, vaan enemmänkin lakien kiertämistä eri keinoin. Eurojen käytön taustalla on joku 90-luvun pankkiongelma, joka ratkaistiin ottamalla Saksan markka Montenegron viralliseksi valuutaksi. Kun Saksassa siirryttiin euroon, tapahtui sama myös Montenegrossa. Mielenkiintoista että pääsit Belgradissa tutustumaan noin tarkasti Balkanin maiden kuvioihin, jutellaan tästä vaikka lisää kun joskus nähdään.

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas 17.5.2017 at 18:46

    Miten mulla on mennyt ohi nää Kotor ja Montenegro jutut. Ollaan kesällä menossa, joten kiva fiilistellä etukäteen. Tuollaisesta purjehdyksesta täälläkin haaveillaan. Veneitä sa vuokratakin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 19.5.2017 at 23:36

      Hauska kuulla, että pääsette kesällä noihin maisemiin! Veneitä saa varmasti vuokrattuakin, ainakin meille purjevenekokemus oli mainio elämys. Hyvää matkaa Montenegroon!

  • Reply Maarit 19.5.2017 at 08:03

    Mukavaa tunnelmointia. Me käytiin tuolla aika tarkalleen pari vuotta sitten, mutta tuollainen veneretki jäi tekemättä. Kierretiin autolla Kotorinlahti ja ihan mukava se oli niinkin kokea. Ne Perastin edessä olleet luostarisaaret olisi ollut kyllä mielenkiintoista käydä tutustumassa. Tivat oli meidän vierailun aikaan samalla tavalla ihan tyhjillään turisteista, tosi hämmentävä paikka. Oma suosikkini taisi tuolla ollakkin pieni ja symppis Perast.

    • Reply Mika / Lähtöportti 19.5.2017 at 23:46

      Kävinkin tässä jossain välissä lukemassa sun Montenegro-juttuja. 🙂 Tivat ei oikein sytyttänyt. Ehkä siellä on keskikesällä menoa rantaelämän ystäville, mutta itse tuskin palaan takaisin. Perast on hyvinkin symppis pieni kylä ja siellä olisi voinut viettää vähän kauemminkin. Tuo meidän käymä saari on nopeasti nähty, mutta ilman muuta käymisen arvoinen jos Perastiin vielä joskus palaatte. Käsitin että sillä toisella saarella on edelleen toimiva luostari, eikä turisteilla ole sinne ollenkaan pääsyä.

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle 19.5.2017 at 09:26

    Aivan ihania maisemia ja pikkukyliä. Näin kuvista katsottuna ne näyttävät kyllä kaikki ihan samanlaisilta. 😀 Varmaan paikan päällä tulee erot paremmin esille. Tuollainen veneretki kuulostaa tosi hienolta. Mahtava tuuri, että vuokraisännällänne oli tarjota tälläinen retkimahdollisuus. Ehdottomasti tuolla pitää päästä joku kevät/syksy käymään.

    • Reply Mika / Lähtöportti 20.5.2017 at 00:05

      Ei tuo sun huomio ihan pieleen mene, kyllä nuo kylät hieman toistaa itseään. Toisaalta mulla saattaa myös olla tapana ottaa samantyyppisiä kuvia, minne sitten satun menemäänkin. Ainakin Tivatista olisi löytynyt helposti arkisempaakin kuvattavaa 🙂 Veneretkitarjous tuli ihan yllätyksenä, mutta hyvä kun lähdettiin, mainio elämyshän se oli. Menkää ihmeessä joskus Montenegroon, kevät ja syksy on tosiaan parasta aikaa. Mahtavia roadtrip-maisemia riittää nautittavaksi, vaikken osaa luvata voiko olla Banffia hienompaa 😀

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty 19.5.2017 at 12:30

    Mieletön onni tosiaan päästä veneilemään. Me oltiin muutama vuosi sitten Turkissa sukulaismiehen luona ja päästiin hänen kanssaan veneellä. Oli mahtavaa puksutella Marmariksen ja Symin välillä, kun tajusi, miten lähellä Kreikkakin on. Ja hypätä veneestä kirkkaaseen veteen uimaan. Mereltä myös näkee kohteen ihan eri tavalla.

    • Reply Mika / Lähtöportti 20.5.2017 at 00:18

      Hienolta kuulostaa nuo teidän kokemukset Turkista! Mereltä tosiaan näkee paikat ihan eri kulmasta ja se on mielenkiintoista. Vesillä on mukava olla, mutta ihan sellaista innostusta mulla ei ole koskaan ollut, että edes haaveilisin omasta veneestä. Muistelen vähän kaiholla niitä vuosia, kun käytiin aina yksi viikonloppu kesässä kaverin veneellä jossain saaristossa Hangon ja Porvoon välillä.

  • Reply Henna / Kulkutautiset 19.5.2017 at 19:47

    Siinäpä retki minun makuuni! Itse en minkäänlaisia purjehdustaitoja omaa mutta rakastan olla vesillä. Erityisesti kun käy leppoisan lämmin merituuli ja vesi kimmeltää auringossa – mikä sen parempaa! Tuo Kotorin alue kiinnostaa, mutta en ole sille suunnalle vielä ehtinyt. Itse asiassa se vilahti yhtenä vaihtoehtona kesän reissulle jossain alkuvaiheen lomapähkäilyissä, mutta Italia vei voiton tällä kertaa 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 20.5.2017 at 00:30

      Tuo oli tosi leppoisa purjehdusretki, kun ei tarvinnut tehdä tai osata mitään. Sää ei olisi voinut olla parempi, mutta jos on joku haittapuoli pakko mainita, niin aurinkorasvaa olisi tarvittu enemmän 😀 Teillä oli nyt niin hyvät syyt mennä Italiaan, että se tilaisuus kannatti käyttää tänä kesänä. Näitä vaihtoehtoja on jo Euroopassakin vaan liikaa, on Montenegroa, Kroatiaa, Sloveniaa ja vaikka Irlantia…

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 20.5.2017 at 20:24

    Vaaau miten ihana keikka! Just purjehtien noilla main pitäisikin aina mennä ja sitten eri satamissa löytää mahtavia ruokakokemuksia. Tämä on matkailua parhaimmillaan. <3

    Saakohan tuon teidän majapaikan omistajan purjevenettä vuokralle pidemmäksikin aikaa? Haaveena on ollut mennä Kroatiaan purjehtimaan saaristoon, mutta Montenegro alkoi tässä vähän kuumottelemaan jostain kumman syystä. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.5.2017 at 11:42

      Purjevene on varmasti paras tapa ihailla maisemia ja siirtyä kylästä toiseen tuolla seudulla. Jotkut kylistä on sen verran kapeiden ja mutkikkaiden teiden päässä, että senkin puolesta veneellä likkuminen voi olla helpompaa. En ole varma saisiko tuota venettä vuokrattua pidemmäksi aikaa, mutta vuokrattavia veneitä löytyy varmasti muualtakin. Jos on useampi päivä aikaa olla vesillä, voi Montenegron ja varsinkin Kotorinlahden varmaan yhdistää samaan purjehdukseen Kroatian saariston kanssa. Kroatiassa riittää saaria, mutta Montenegron puolella niitä ei juurikaan ole.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 20.5.2017 at 21:15

    Tuo keltainen Yugo on kyllä upea! Käytiin siinä Gospa od Škrpjelan saaren edustalla olevalla rannikolla pienen pienellä uimarannalla uimassa ja virkistäytymässä matkalla Dubrovnikistä Kotoriin. Tuo alue on kyllä upeaa kaiken kaikkiaan ja mukavia pikkukyliä näyttää olevan paljon tarjolla. Täytyy oikein ruveta harkitsemaan, lähtisikö tuonne syksyllä!

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.5.2017 at 11:53

      Upea auto, vaikkei ole edes Kupla! 🙂 Yugon nimestä riittää hauskoja sanontoja, kuten ”You go but the car doesn’t”. Keväällä vesi ei ollut tarpeeksi lämmintä uimiseen, mutta kesähelteillä veteen pulahtaminen kuulostaa houkuttelevalta. Vesikin oli mukavan kirkasta. Syksy taitaa olla jopa paras aika vierailla tuolla, joten pidä kohde mielessä 🙂

    Leave a Reply