Kevätretki Keravan Haukkavuorelle

Matkabloggaajana kirjoitan yleensä ulkomailla koetuista seikkailuista, mutta välillä on hyvä tuoda esiin myös lähimatkailua. Teimme perheen kesken vappuretken yhteen kotikaupunkini parhaista luontokohteista.

Keravan kaupungin suojelema Haukkavuori on kaunis luontoalue, joka sijaitsee Vanhan Lahdentien ja Kaskelantien välissä Keravan vankilan eteläpuolella. Kaupunki pyrkii säilyttämään alueen mahdollisimman luonnontilaisena ja osallistuu tällä lailla WWF:n perintömetsä-kampanjaan. Kahdentoista hehtaarin alue on tarkoitus pitää samassa kunnossa kuin menneet sukupolvet ovat sen nähneet.


Alue on saanut nimensä seudun korkeimmasta kukkulasta, joka 66 metrin korkuisena kohoaa 35 metriä läheisen Keravanjoen yläpuolelle. Alueella on vajaan kolmen kilometrin mittainen polkuverkosto, jota ei kuitenkaan hoideta aktiivisesti. Vaikka kaikkein vaarallisimmat puut polkujen lähettyviltä kaadetaankin, voi metsässä liikkuminen olla tuulisella säällä vaarallista. Polkujen yli näkee kaatuneen runsaasti eri kokoisia puita.


Haukkavuoren alueelle saavuttaessa voi auton jättää joko Kaskelantien tai Vanhan Lahdentien varressa oleville pienille pysäköintialueille. Valitsemme näistä jälkimmäisen ja lähdemme kävelemään kapeaa polkua pitkin kohti metsän syvyyksiä.


Polut ovat hitaasti edenneen kevään jäljiltä vielä paikoitellen veden peitossa, mutta kuivuvat luultavasti nopeasti. 6- ja 4-vuotiaat tyttäremme kokevat metsän jännittävänä seikkailuna. Lätäköiden kiertämisessä ja ötököiden etsimisessä riittää viihdettä joksikin aikaa. Näemme retken aikana sisiliskon, leppäkertun, koppakuoriaisen sekä pari perhosta ja monta muurahaista. Tällaiset pienet havainnot saattaisivat jäädä itseltäkin tekemättä ilman lasten innostunutta asennetta luonnon tutkimiseen.


Saamme kulkea omassa rauhassamme, sillä kohtaamme kahden ja puolen tunnin retken aikana vain yhden pariskunnan. Ymmärrän toisaalta hyvin, jos ihmisillä on vappupäiväksi muutakin tekemistä kuin metsissä samoileminen.


Metsä muuttuu vähitellen entistä kauniimmaksi. Kapea polku johtaa meitä hiljalleen kohti Haukkavuorta, jonka huipulla kaivamme eväät esiin.


Kallion laelta löytynyt piknikpaikka on suorastaan mainio. Kauan kaivattu kevätaurinko lämmittää ja metsämaisemia katsellessa voisi kuvitella olevansa kauempanakin korvessa.


Vain Lahdentieltä kantautuva liikenteen humina muistuttaa todellisuudesta, vaikka ilmassa on myös linnunlaulua. Paikka on sen verran mukava, että varaamme varmasti seuraavalla kerralla entistä paremmat eväät mukaan.


Laskeudumme jyrkkää polkua pitkin alas kalliolta ja saavumme vuolaasti virtaavan Keravanjoen varteen. Eräässä risteyksessä tulee mieleen muistoja noin kolmen vuosikymmenen takaa. Tämän täytyy olla se paikka, jossa kaverini Petri eräällä luokkaretkellä keksi kääntää opastekyltin väärin päin. Siihen aikaan ei puhuttu niinkään Haukkavuoresta, vaan Kaskelan luontopolusta. Nyt ei näy enää viittaa mihinkään suuntaan. Opastekyltin kääntäminen aiheutti aikoinaan arvattavissa olevia seurauksia. Muistan lähteneeni Petrin kaveriksi kääntämään kylttiä oikein päin koulupäivän jälkeen, vaikka kuuluinkin alkuperäisellä retkellä eksyneeseen jälkijoukkoon. Metsässä samoilu oli hauskaa silloinkin.


Lapset nauttivat retkestä, jonka aikana joutuu välillä miettimään parasta etenemisreittiä. Polulle kaatuneet puunrungot muodostavat kuulemma suorastaan supertemppuradan ja niiden ylitse on hauska kiipeillä.


Haukkavuori on kaunis luonnonvarainen metsäalue, jossa voisi näin paikkakuntalaisena vierailla useamminkin. Ajomatka Helsingistäkään ei ole kovin pitkä. Pienen kokonsa vuoksi alue ei tarjoa pitkiä patikointimahdollisuuksia, mutta lapsille se oli juuri sopivan pituinen ja mieluisalta vaikuttanut seikkailu.


Pienikin pistäytyminen luonnon keskelle on mieltä virkistävä kokemus, jota voi suositella kaikille. Tämän kirjoituksen tarkoituksena onkin kannustaa tutustumaan lähiympäristöön ja innostaa luonnossa liikkumiseen. Harvalla meistä on mahdollisuus reissata niin paljon kuin haluaisimme, mutta lyhytkin retki voi joskus tarjota matkailuun verrattavia elämyksiä. Kotimetsien koluaminen käy itselleni myös hyvästä lämmittelystä ennen malttamattomasti odotettua patikointilomaa Madeiralla.

Piditkö lukemastasi? Tykkää Lähtöportin Facebook-sivusta, jotta saat tiedon uusista blogipostauksista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Mikko 8.5.2017 at 13:19

    Vautsi, en tiennytkään että ihan vieressä on tuollainenkin paikka! 🙂 Täytyy käydä tutustumassa.

  • Reply Katja / Lumiomena 9.5.2017 at 19:39

    Tämäpä kiva postaus. Tulin Irlanti-juttujen vuoksi, mutta nyt löysin täältä hyvän retkikohteen naapurikaupungista.

    • Reply Mika / Lähtöportti 9.5.2017 at 21:38

      Kiitos Katja! Haukkavuori on ilman muuta käymisen arvoinen retkikohde, josta kaikki tämän seudun asukkaat eivät ole kuulleetkaan.

  • Reply Tatjaana 12.5.2017 at 08:42

    Huomenta Mika, katsoin äsken sinua telkkarista ja sen jälkeen luin tämän postauksen.
    Kiitos, että kirjoituksellasi rohkaisit minuakin ulos kävelemään. Minne menisin? Mietin sitä hetken. Tänään täytyy lähteä luontoon liikkumaan!

    Esiinnyit tyylikkäästi telkkarissa!

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.5.2017 at 10:31

      Kiitos Tatjaana! Telkkari kyllä jännitti, mutta Ylen ammattilaiset osasi tehdä tilanteesta paljon rennomman kuin etukäteen olisi voinut kuvitellakaan. Mukavaa jos sain innostettua sinut luontoon liikkumaan! Suomessa luonto on aina lähellä ja harvemmin sinne lähtemistä tulee kaduttua, kunhan vain saa itsensä liikkeelle.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com 13.5.2017 at 00:48

    Luonnossa liikkuminen on tosiaan tosi virkistävää ja siitä saa voimaa pitkäksi aikaa. Sitten kun vielä olisi tässä lähistöllä metsää, meiltä pitää ajaa vähintään se 45 minuuttia lähimpään metsikköön tai luontopolulle, joten turhan harvoin tulee lähdettyä. Ja tuosta ihanasta lasten innostuneesta asenteesta pitäisi todellakin ottaa esimerkkiä 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.5.2017 at 18:56

      Täällä Suomessa asuessa joutuu välillä muistuttamaan itseään, että kannattaa hyödyntää nämä metsien tarjoamat mahdollisuudet ulkoiluun. Niitä pitää helposti niin itsestäänselvinä, että pääsee unohtumaan. Lasten touhuja seuratessa näkee hyvin, miten pienistäkin asioista voi innostua 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami 13.5.2017 at 23:25

    Itse arvostan tällaista lähimatkailua tosi korkealle! Lapsille myös erittäin mukavaa nähdä metsän eläimiä ja kasveja. Sopivan pituiselta kuulosti tuo teidän reitti ja kauniin näköiseltä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.5.2017 at 18:58

      Tämä on juuri sopiva reitti tuon ikäisille lapsille. Joskus koululaisena olin tuolla itse edellisen kerran käynyt, hyvä että tuli vihdoin palattua Haukkavuoren metsään.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 15.5.2017 at 19:19

    Lähimetsistä löytyy viihdettä pitkäksi aikaa! Meillä on huippusijainti sen puolesta, että ulkoilumaastoa löytyy monesta suunnasta vaikka Helsingissä ollaankin. Kovin kauas sivistyksestä ei pääse, mutta kyllä jo tunnin metsäretkikin riittää kummasti tuulettamaan mieltä. Lähimatkailu kunniaan!

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.5.2017 at 20:23

      Teillä todellakin on huippusijainti moneltakin kannalta! Sieltä löytyy varmasti monipuolisia ulkoilumahdollisuuksia moneen lähtöön. Lyhytkin käväisy metsässä voi tehdä ihmeitä, täytyisi vain itsekin muistaa hyödyntää tällainen mahdollisuus useammin.

    Leave a Reply