Elämyksiä Montenegron serpentiiniteillä

Autoiluretki Kotorista Lovćenin kansallispuistoon on suoranaista maisemien ilotulitusta. Kapeilla vuoristoteillä vaaditaan kylmiä hermoja, mutta loputtomien vuorten ja meren luomat näkymät palkitsevat vaivan ruhtinaallisesti.

Kun viime postauksessa läpikäyty Kotorin vanhakaupunki on nähty, tulee aika lähteä retkeilemään muualle Montenegroon. Päätämme aloittaa monissa opaskirjoissa mainitusta 25 hiusneulamutkan tiestä, joka kohoaa korkealle kaupungin yläpuolelle. Auringon helottaessa tuulilasin lävitse ja kaihoisan balkanilaismusiikin soidessa autoradiossa on hyvä painaa kaasua ja lähteä matkaan.


Tie kääntyy melko jyrkkään ylämäkeen heti Kotorin talojen jäädessä taakse. Matka etenee hiljalleen ja kiirehtimättä, sillä valokuvaustaukoja täytyy pitää usein. Tiedämme maisemien vain paranevan mutka kerrallaan, mutta emme silti malta ajaa pysähtymättä ylimmille näköalapaikoille.


Tie kapenee niin paljon, että vastaantulijoiden kohdalla joutuu pysäyttämään vauhdin lähes kokonaan. Välillä on hyvä jäädä odottelemaan hieman leveämpään kohtaan, jos tiellä näkyy muita ajoneuvoja. Liikennekulttuuri on tällaisilla teillä rauhallinen ja myös tulisieluisilla balkanilaisilla on kärsivällisyyttä odotella kohteliaasti tarpeen tullen.


Useimpien mutkien lähistöllä on pieniä levikkeitä, joihin mahtuu pysäyttämään pari autoa valokuvaustauon ajaksi. Ainakin näin huhtikuussa on vielä väljää, eikä vastaantulijoitakaan ole kuin muutamia.


Kotorin kaupunkiin päättyvä merenlahden haara on lumoavan kaunis, mutta näkymiä aukeaa avoimelle Adrianmerelle saakka. Täältä hahmottaa myös jotenkin koko Kotorinlahden erikoisen muodon, joka muistuttaa kartalla perhosta. Vuoristoisen seudun ainoa selkeä tasamaa on varattu Tivatin lentokentälle. Katselemme, kuinka pienet kylät reunustavat helminauhan lailla rannikkoa.


Hiusneulamutkien tie on upea elämys, eikä sen ajaminen tuota suurempia ongelmia, kunhan malttaa pitää nopeuden hillittynä. Vaikka olenkin seikkaillut lukuisilla maisemateillä Euroopan eri laidoilla, nousee tämä vuoristoreitti aivan ikimuistoisimpien joukkoon.


Mutkat on numeroitu jyrkänteitä reunustaviin kiviaitoihin. Numeron 25 kohdalla olemme tavallaan perillä ja pysähdymme pitämään taukoa tavallista pidemmäksi hetkeksi.


Jyrkimmät mutkat loppuvat, mutta tie tasapainoilee vielä hetken jyrkänteen reunalla. Kotorinlahti katoaa viimein näkyvistä ja saavumme pienen tunnelin jälkeen risteykseen. Käännymme Lovćenin kansallispuiston halki johtavalle tielle. Kansallispuistoon saapuvilta aikuisilta peritään kahden euron pääsymaksu. Metsänvartija kehottaa meitä poistumaan puistosta Cetinjen suuntaan menevää leveämpää tietä pitkin.


Ajo-ohjeet tuntuvat järkeviltä, kun näemme tien kunnon. Asvalttia on hädin tuskin yhden kaistan leveydeltä, vaikkei reitti yksisuuntainen olekaan. Päällyste on paikoitellen lohkeillut ja siellä täällä näkyy kohtalaisen suuria kuoppia. Ohitamme muutaman työmiehen, jotka nojailevat laiskasti hakkuihinsa ja lapioihinsa. Tieurakka tuskin valmistuu tämän vuoden aikana.


Lovćenin maisemat ovat komeita. Harmaiden vuorten pohjoisrinteillä näkyy vielä luntakin, mutta laaksojen nurmet vihertävät kesäisesti. Köröttelemme varovasti kohti kansallispuiston päänähtävyyttä Njegošin mausoleumia. Kolmisen kilometriä ennen määränpäätämme edessä on risteys, josta pääsemme hieman suuremmalle tielle. Tien pitäisi päättyä pienelle parkkipaikalle, mutta siellä ei nyt pysty remontin vuoksi edes kääntymään. Peruutan mäkeä alas, kunnes saan jätettyä auton tien varteen.


Njegošin mausoleumi sijaitsee 1657 metrin korkeudessa Jezerski-vuoren huipulla. Perille päästäkseen joutuu kiipeämään 461 porrasta. Suurin osa rappusista sijaitsee viileässä tunnelissa, joka tarjonnee helpotusta keskikesän helteillä. Maisemat palkitsevat kiipeämisen vaivan. Harmaat vuoret jatkuvat erilaisina ketjuina silmänkantamattomiin. Näemme myös pilkahduksen Kotorinlahdesta sekä Cetinjen kaupungin.


1800-luvun alkupuoliskolla elänyttä Petar II Petrović-Njegošia pidetään Montenegron valtion isänä. Prinssipiispan arvonimeä kantanut mies kehitti ja yhdisti maata monin tavoin, vaikkei se hänen aikanaan vielä itsenäistynytkään. Prinssipiispat toimivat aikoinaan Montenegron alueen henkisinä ja maallisina johtajina. Virka periytyi hallitsijan lahjakkaimmalle veljenpojalle, sillä prinssipiispa itse ei saanut mennä naimisiin. Vain 37-vuotiaana kuollut Njegoš oli myös filosofi sekä lahjakas runoilija, jonka teoksia luetaan edelleen ahkerasti.


Sisälle mausoleumiin on kolmen euron pääsymaksu. Rakennelman ylemmässä kerroksessa on komea muistomerkki ja kellarista löytyy Njegošin varsin koruton hauta. Mausoleumin toiselta puolelta pääsee kävelemään pyöreälle näköalapaikalle, jossa on mukava viettää hetki näkymiä ihaillen. Alas laskeutuessamme vastaan tulee bussilastillinen matkailijoita, joista osa puuskuttaa huolestuttavan paljon jo portaiden alkupäässä. Saan auton lumikinosten keskeltä liikkeelle ja matka kohti Cetinjeä etenee mukavasti. Tie on mutkikas, mutta hyväkuntoinen.


Asukasluvultaan Keravan kokoinen Cetinje toimi ennen ensimmäistä maailmansotaa Montenegron pääkaupunkina. Hieman rähjäinen laitakaupunki ei herätä innostusta, mutta mielikuvat paranevat päästessämme keskustaan. Cetinjen halki kulkee viihtyisä värikkäiden talojen reunustama kävelykatu, jonka varrelta etsimme lounaspaikkaa. Sarjakuvahahmon mukaan nimetty Obelix ei herätä suuria ennakko-odotuksia, mutta turvaudumme silti siihen. Valtavia kulinaarisia elämyksiä ei ole luvassa, mutta neljän euron ćevapi-annos karkottaisi itse Obelixinkin nälän loppupäiväksi. Englanninkielinen palvelu on erittäin ystävällistä ja terassille paistaa aurinko.


Cetinjeen on jäänyt menneiden aikojen perintönä muutamia kauniita suurlähetystörakennuksia sekä muutakin historiallista nähtävää. Elämystäyteinen päivä ja raukea auringonpaiste ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja valitsemme museoiden sijasta erään kahvilan houkuttelevan terassin. Kermainen suklaakakku vie tällä kertaa voiton, joten Montenegron kansallismuseo, taidemuseo, etnografinen museo sekä Njegošin linnamainen asuinrakennus Biljarda jäävät tutkimatta. Kävelemme niiden ohitse katsomaan Pyhän Petra Cetinjeläisen luostaria, jonka edustalle mustakaapuiset munkit ovat kokoontuneet keskustelemaan.


Päiväretki täydentyy paluumatkalla Kotoriin. Tietyöt hidastavat matkaa ja tuntuu, kuin puoli Montenegroa olisi korjattavana kesäkautta varten. Vuoristo on kaunista tälläkin reitillä, mutta maisemat eivät yllä menomatkalla näkemiemme tasolle. Pysähdymme ottamaan pari valokuvaa kaukana alhaalla näkyvästä Budvasta, joka tuo tältä etäisyydeltä jotenkin mieleen Monacon. Kaupunkiin tutustuminen jää kuitenkin väliin, sillä jatkamme pysähtymättä kohti puolen tunnin matkan päässä sijaitsevaa Kotoria.


Onnistunut päivä osoitti, että Montenegrolla on paljon tarjottavaa. Moni matkailija tyytyy pikaiseen retkeen Kroatian Dubrovnikista Kotoriin, mutta suosittelen tutustumaan maahan laajemminkin. Kirjoitan kevään mittaan muiden aiheiden ohessa vielä omat postauksensa niin Skadar-järvestä kuin Kotorinlahden rantakylistäkin. Pysykäähän kanavalla!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta 27.4.2017 at 22:25

    Wow, onpas upeat maisemat! Minusta olisi ihana tehdä automatka tuolla suunnalla, kunhan vain ei itse tarvi olla ratissa 😀
    Mä oon aina ajatellut, että Alpeilla on varmasti Euroopan parhaat vuoristo roadtripit, mutta kyllä tämä äkkiseltään näyttää jo paremmalle 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.4.2017 at 18:53

      Alpeilla on kaunista, mutta helposti unohtuu, että Euroopasta löytyy upeita vuoria monesta muustakin paikasta. Montenegro ylitti odotukset, vaikkei edes käyty Durmitorin kansallispuistossa, jota monet pitää maan upeimpana vuoristokohteena. Tuo ajaminen tai pelkääjän paikalla istuminen on näitä valintakysymyksiä. Itse pidän mieluummin siitä ratista kiinni ja olen samalla kauempana jyrkänteen reunasta 😀

  • Reply Kohteena maailma / Rami 27.4.2017 at 22:40

    Nyt hieman harmittaa, että ei tullut ajettua tuota tietä itse. Toisaalta veikkaanpa, että Kotor on lähitulevaisuudessa uudestaan kohteena ja pidemmän aikaa. Viimeksi meni päiväretkellä, mutta ihastuin välittömästi kaupungin rauhallisilla kujilla (oli yksi risteilyalus, mutta saatiin olla rauhassa). Mahtava paikka ja automiehelle mukava tämä tienpätkä! Tulee omat viimekesän kurvailut Norjassa Lysebotnilla mieleen 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.4.2017 at 19:00

      Menkää uudestaan Kotoriin ja varatkaa kunnolla aikaa Montenegrolle. Myös laajempi kierros Balkanilla olisi varmasti upea kokemus. Meidän taas pitäisi vastavuoroisesti lähteä joskus kiertelemään Norjan vuorille ja vuonoille, sieltäkin löytyy varmasti hyviä ehdokkaita Euroopan parhaiksi maisemiksi.

  • Reply Esa 28.4.2017 at 00:32

    Asuin suurimman osan vuodesta 2015 Montenegrossa ja tuota serpentiinitietäkin tuli muutaman kerran ajeltua. Noihin Kotorinlahden maisemiin ei heti kyllästy.

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.4.2017 at 19:02

      Montenegro-juttujasi on ollut mukava lukea. Noihin maisemiin ei todellakaan kyllästy!

      PS. Oli mukava nähdä Pingissä!

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 1.5.2017 at 12:02

    Juteltiinkin tästä postauksestasi ja reitistä kun tavattiin männä päivänä, mutta piti tulla vielä uudemman kerran lukemaan tämä ja katsomaan nuo upeat kuvat. Mahtavia maisemia! Kyllä tämä mutkatie on ilman muuta kesällä osa Balkanin-matkasuunnitelmaa. Eilinen ilta menikin pitkälti reittiä pohtiessa. Odotan reissua innoissani!

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.5.2017 at 09:44

      Teille on kyllä ihan loistava reissu tulossa! Hyvä jos pystyn auttamaan Montenegron osalta. Varatkaa sinnekin riittävästi aikaa, vaikka muutkin teidän reissun varrelle osuvat kohteet kuulostaa tosi mielenkiintoisilta. Niin paljon nähtävää ja rajallisesti aikaa, sehän se ikuinen ongelma on 😀

  • Reply Laura 6.5.2017 at 10:26

    Huh, mitkä maisemat! Kyllä tossa tosiaan Kroatia hieman kalpenee rinnalla. 🙂 Ja varmasti just sellainen, että tarjoaa yhdeksi päiväksi kunnon elämyksen. Juuri syksyllä Kalifornian Pacific Coast Highwaylla keskustelimme Villen kanssa, että usean päivän matkalla maisemiin alkaa jo turtua. ”No eikös me noita näköalapaikkoja olla jo nähty… Ei nää aallot ees oo niin isot kuin eilen.”

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.5.2017 at 10:57

      Kyllä nuo Montenegron maisematiet vähintään Euroopan parhaiden joukkoon kuuluu. Olet ihan oikeassa tuossa, että parhaisiinkin elämyksiin turtuu pidemmällä matkalla harmillisen nopeasti. Montenegron maisemiin en tosin ehtinyt viikossakaan kyllästyä, mutta tunnistan tunteen hyvin. Mä kun aina luulen pitäväni esimerkiksi italialaisista kukkulakaupungeista tai irlantilaisista linnoista suunnattoman paljon, mutta ei niistäkään jaksa loputtomasti innostua, kun on nähnyt useamman peräkkäin.

  • Reply Miika & Gia | matkakuume.net 7.5.2017 at 12:03

    Todella hienot maisemat! Meillä on välillä kyydissä niin kärsimättömiä matkalaisia ettei noista valokuvatauoista tahdo tulla oikein mitään. Kummallisia tyyppejä kertakaikkiaan. 🙂

    Hienolta näyttää Montenegronkin maisemat. Mitkä muuten sanoisit olevan suurin ero Kroatiaan? Meillä tuli äskeisellä matkalla samantyyppistä näkymää vastaan myös siellä – Toscanaan ero on ettei noin korkeita vuoria ole, vaan enemmän kukkulaista maastoa.

    Ensi kerralla pitänee yhdistää Kroatia ja Montenegro samaan syssyyn. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 8.5.2017 at 19:59

      Meiltäkin löytyy toisinaan kärsimättömiä takapenkkiläisiä, mutta sopivasti lahjomalla ja viihdykettä tarjoamalla kuvaustauotkin onnistuu 🙂 Montenegron maisemat oli kyllä sellaisia, ettei kerta kaikkiaan voinut olla pysähtelemättä.

      Kroatiassa olen nähnyt vain maisemiltaan toscanamaisen Istrian, täysin ainutlaatuisen Plitvicen ja lyhyen tienpätkän Montenegron rajalta Dubrovnikiin. Ainakin kokonaisuutena Montenegro on Kroatiaa vuoristoisempi. Tunnelmassa on paljon samaa, mutta ehkä Montenegrossa on varsinkin jossain syrjemmällä hitusen enemmän ”mennyttä Itä-Euroopan tunnelmaa” jäljellä. Siisti ja moderni maa siis kuitenkin. Käytännön asiana on vähän hassua, että EU-maa Kroatiassa käytetään kunia ja EU:hun kuulumattomassa Montenegrossa maksetaan pelkästään euroilla.

  • Reply Marika 11.6.2018 at 22:35

    Hei. Olemme nyt lomalla kotorin lahdella ja ajattelimme huomenna ajella tuonne Lovcenin luonnonpuistoon mutta ihmettelen kun google maps ei ohjaa serpentiinitielle ollenkaan vaikka yritän kuinka. Ei siis anna ajo-ohjeita sitä kautta ja mietin onko tie käytössä.. Jännittää kun ollasn kuitenkin kahden takapenkkiläisen kanssa menossa. No huomenna se viimeistään selviää. Kiitos hienosta blogista!

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.6.2018 at 23:53

      Hei Marika! En ehtinyt vastata ennen retkeänne, mutta Instagramista päätellen pääsitte hienosti perille 🙂 Nyt kun mainitsit, niin muistan saman ongelman omalta viime vuoden reissultamme. Jostain syystä Google Maps ei vaan hyväksy reittiä, vaikka se ajettavissa onkin. Mukavaa reissun jatkoa!

    Leave a Reply