Kissanpäiviä Kotorissa

Kapean merenlahden päässä sijaitsevasta Kotorin vanhastakaupungista on tullut yksi Montenegron suosituimmista nähtävyyksistä. Olimme onnekkaita päästessämme kuvauksellisille kujille päivänä, jolloin vastaan tuli enemmän kissoja kuin ihmisiä. 

Heräilemme aurinkoiseen aamuun vuokra-asunnossa Kotorinlahden rannalla. Huhtikuinen ilma lämpenee mukavasti pariinkymmeneen asteeseen jo aamupäivän aikana. Lyhythihaisella paidalla pärjää siis mainiosti, kun kävelemme parin kilometrin matkan Kotorin vanhaankaupunkiin. Taitamme taipaleen rantaa seurailevaa tietä pitkin ja pysähdymme välillä kokeilemaan sormillamme meriveden viileyttä.


Muurien ympäröimä vanhakaupunki on poikkeuksellisen yhtenäinen kokonaisuus. Astumme kauniille kujille merenpuoleisen pääportin kautta. Portin luona riittää hetken kuhinaa, sillä paikalle osunut turistiryhmä haluaa kuvata aukion laidalla kohoavan kellotornin. Vanhankaupungin nähtävyyksiin kuuluu myös muutamia kirkkoja sekä pari pientä museota.


Mitään ehdotonta yksittäistä nähtävyyttä ei ole, vaan Kotoria voi hyvällä omallatunnolla tutkia ilman sen kummempaa päämäärää. Kävely vanhojen rakennusten keskellä on nautinto. Istahdamme kahvilan terassille lepuuttamaan jalkojamme ja haukkaamaan hieman huikopalaa.


Kissoja juoksentelee pitkin kujia ja aukioita poikkeuksellisen paljon. Ei ole ihme, että niistä on tullut Kotorin epävirallinen symboli. Myös kaupungin vanha italialainen nimi Cattaro kuulostaa englanninkielisten matkailijoiden korvaan teemaan sopivalta, vaikkei sillä oikeasti olekaan kissojen kanssa mitään tekemistä. Kotorista löytyy jopa pieni kissamuseo, jonne on kerätty kaikkea mahdollista katteihin liittyvää postikorteista ja kolikoista lähtien.


Jätämme museon väliin, mutta päädymme pieneen kissa-aiheiseen kauppaan. Kaksi kissaa nukkuu tyytyväisinä laatikossa avoimen ikkunan alla ja puolentusinaa niiden toveria seikkailee lattialla. Silitän hetken pientä raidallista, joka puskee jalkaa ja kehrää pian kovaan ääneen.


Kassakoneen luona päivystävä rouva kertoo pitäneensä kauppaa kotikaupungissaan jo neljännesvuosisadan ajan, mutta keskittyneensä pelkästään kissoihin pari vuotta sitten. Kissat ovat hänelle sydämenasia, ja suurin osa kaupan tuotosta meneekin hoiviin otettujen kulkukissojen ruokkimiseen. Jos hän raaskii joskus lähteä matkalle, kuluu rahaa entistä enemmän, sillä hänen täytyy soitella jatkuvasti kissojen sijaishoitajalle kuulumisia kysellen. Omapahan on valintani, nainen naurahtaa, ja lähtee hakemaan takahuoneesta uutta ruokapurkkia nelijalkaisille ystävilleen.


Vanhankaupungin takaa lähtee suosittu polku ylös Kotoria vartioivan vuoren rinteille. Monet matkailijat kiipeävät reilun kilometrin mittaisen jyrkän reitin Kotorin linnoitukselle saakka. Nelivuotiaskin nousee portaalta toiselle intoa puhkuen, mutta tyydymme silti ihailemaan maisemia alempana sijaitsevan kappelin luota. Aurinkoinen kevätilma on lämmennyt suorastaan helteiseksi, emmekä halua näännyttää lapsia kesken päivän. Maisema kattojen ylle ja tyynelle merenlahdelle on häikäisevän hieno. Levähdämme hetken kappelin luona, kunnes palaamme takaisin alas.


Kotorin kujat johdattavat meidät aukiolle, jota hallitsee Pyhän Tripunan katedraali. Kirkon kaksoistornit kohoavat kaupungin kattojen yläpuolelle. Nälkä kurnii, joten jäämme aukion laidalla sijaitsevan Dekaderonin terassille. Keskitasoinen ravintola ajaa asiansa hyvin. Kalalajitelman parasta antia on kinkulla ja juustolla täytetty mustekala, mutta kokonaisuus ei nouse ikimuistoiselle tasolle.


Jäämme vielä ruoan jälkeen kiertelemään kuvauksellisessa Kotorissa. Tunnelma on leppoisa ja iltapäivä miellyttävän lämmin. Varjoisillakaan kujilla ei tunnu liian viileältä. Muutama katusoittaja on ottanut kitaransa esille ja baareista kantautuu leppoisaa musiikkia miellyttävän hiljaisella volyymilla.


Pysähdymme syömään pienet jäätelöt ja saamme jalkoihimme jälleen uuden naukuvan kaverin. Pistäydymme myös ortodoksisessa Pyhän Nikolauksen kirkossa ja löydämme vielä pari uutta kissa-aiheisia tuotteita myyvää kauppaa.


Kaupunki hiljenee ennen ravintoloiden iltavieraita, eikä seuranamme näy kissojen lisäksi kuin muutama satunnainen ohikulkija. Unescon suojelema vanhakaupunki tuntuu juuri sopivan kokoiselta. Kujia on riittävästi, mutta kaikki tulee silti kierrettyä melko nopeasti. Tällaiseen Kotoriin ei kerta kaikkiaan voi olla ihastumatta.


Ymmärrämme olleemme onnekkaita, sillä tänään ei saavu ainuttakaan risteilyalusta. Näemme itse asiassa laivan vasta viikon viimeisenä päivänä, jolloin jätämme Montenegron taaksemme. Kesäkaudella tilanne on toinen, sillä Kotorin satamaan saattaa silloin ankkuroitua jopa neljä laivaa kerrallaan. Niiden yhteenlaskettu matkustajamäärä nousee helposti yli kymmenentuhannen. Risteilylaituri sijaitsee kätevästi vanhankaupungin laidalla, joten voi vain kuvitella sitä tungoksen määrää, mikä pahimmillaan neljänkymmenen asteen helteessä vallitsee. Osa risteilymatkustajista lähtee toki muualle, mutta bussikuljetukset tukkivat ahtaat tiet nopeasti.


Keskusteluissa paikallisten ihmisten kanssa käy selväksi, ettei risteilyalusten saapumista Kotoriin pidetä hyvänä asiana. Kaupunki sijaitsee vuorten ympäröimän kapean merenlahden pohjukassa, ja sen halki kulkee vain yksi tie. Tuo tie johtaa pitkään tunneliin, joka on ainoa järkevä reitti esimerkiksi Budvaan, Tivatiin tai Podgoricaan. Eräs toimistovirkailija kertoo, että normaalisti Kotorin halki ajaa viidessä minuutissa, mutta risteilyalusten saapuessa jopa kahden tunnin ruuhka on täysin normaalia.


Tivatilainen taksikuski puolestaan valittelee, kuinka hänen täytyy tehdä 12-tuntisia työpäiviä perheensä elättämiseksi. Kyydillä Tivatista Kotoriin tienaa 10–15 euroa, mutta risteilypäivinä reilun kymmenen kilometrin matkaa ei ehdi ajaa kovin montaa kertaa edestakaisin. Hän yrittää joskus ehdottaa Tivatista Kotoriin haluaville turisteille vaihtoehtoisia retkikohteita, mutta joutuu yleensä asiakkaan toiveen mukaisesti jonottamaan Kotoriin johtavassa tunnelissa. Massaturismiin suhtauduttaisiin varmasti positiivisemmin, mikäli se toisi edes rahaa kaupunkiin. All inclusive -risteilyllä olevat matkailijat kuitenkin harvemmin kuluttavat maissa ja ostokset saattavat rajoittua yhteen vesipulloon. Risteilijöiden ympäristövaikutuksista keskimäärin alle 30 metrin syvyisen vuonomaisen lahden luontoon en ole perehtynyt tarkemmin. Toistaiseksi vesi näyttää kirkkaalta.


Ymmärrän risteilyjen olevan mukava lomailumuoto ja pidän merimatkoista itsekin. Toivoisin vain laivayhtiöiltä vastuullisuutta ja järjen käyttöä risteilysatamien valinnassa. Rajallisten liikenneyhteyksien päässä sijaitseva pikkuinen Kotor on paikka, jossa jättimäiset risteilyalukset eivät millään lailla sovi mittakaavaan. Esimerkiksi laivojen rajoittaminen yhteen päivässä luultavasti helpottaisi tilannetta. Suurikokoisissa satamakaupungeissa, oli sitten kyseessä Helsinki, Marseille tai vaikka Abu Dhabi, ei risteilyaluksen saapuminen varmasti aiheuta Kotorin kaltaisia ongelmia.


Vaikka maisemat kappelilta ja lahden rannoilta ovat kauniita, nousevat näkymät aivan uudelle tasolle vuorten rinteiltä nähtyinä. Seuraavassa postauksessa ajetaan 25 hiusneulamutkan kautta seudun komeimmille näköalapaikoille ja suunnistetaan kohti Lovćenin kansallispuistoa. Pysy mukana matkassa!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 26.4.2017 at 20:19

    Tulee lueskeltua tosi paljon postauksia nyt Kroatian, Montenegron ja Albanian suunnilta sillä ollaan suuntaamassa sinne kesällä. Pitääpäs muistaa yrittää ajoittaa Kotoriin reissu siten, ettei sinne ole juuri sinä päivänä tulossa isoja risteilyaluksia. Osaatko sanoa, onko risteilyaluksia päivittäin kesällä, tuliko sellainen puheeksi kenenkään kanssa?

    Ps. Ihan mun lemppari toi toisiks viimeinen kuva veneineen!

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.4.2017 at 21:28

      Mukava kuulla, että olette lähdössä tuolle suunnalle kesällä. Hienoja paikkoja, uskon että teille tulee hyvä reissu! Haluaisin itsekin joskus myös Albaniaan. Nähtiin jo kaukaisuudessa Albanian rantoja Skadar-järvellä, mutta ajateltiin että mennään siihenkin maahan sitten joskus ajan kanssa.

      Kotorissa on toki kesällä ihmisiä ilman laivojakin, mutta risteilypäiviä kannattaa välttää. Löysin tällaisen aikataulun, jossa näkyy Kotoriin saapuvat laivat tänä vuonna, toivottavasti tiedot on ajantasalla: http://crew-center.com/kotor-montenegro-cruise-ship-arrival-schedule-2017

  • Reply Susannastravels 27.4.2017 at 23:40

    Hyvä että kissoista huolehditaan!
    Sardiniassa näin kun kissoja ja koiria ruokittiin, tarjottiin myös pullovettä katukoirille

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.4.2017 at 18:18

      Ainakin Kotorissa näytti kissoille riittävän huolehtijoita, mutta toisaalta kissoja myös oli harvinaisen paljon. Monissa Välimeren maissa katueläimiä on ongelmaksi asti, toisille käy paremmin kuin toisille. Sardinia on muuten upea saari!

  • Reply Miika & Gia | matkakuume.net 29.4.2017 at 14:16

    Tämä on tällaisen hullun kissanaisen ”pakko päästä” -kohde. Kiitos nyt vaan senkin asettamisesta kartalle. 😀

    Vaikuttaa ihanan rauhalliselta paikalta, jota ei olla ainakaan huhtikuussa vielä pilattu turismilla. Sesonkihan ei tietysti vielä ole päällä. Olisi vain fiksua jos viranomaiset ymmärtäisivät säätää jonkun rajoituksen noille risteilyaluksille – ja sen voisi pelata myös brändäämispelinä ”vain harvoille ja valituille” -tyyppisesti. Toivottavasti paikkaa ei turismilla täysin tuhota. :/

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.4.2017 at 18:28

      Sinne vaan Kotoriin tapaamaan tuon puodin vieläkin hullumpaa kissanaista 😀

      Kotoria voi hyvin kutsua ihanaksi silloin, kun ei ole tungosta. Se unohtuikin tekstissä mainita, että Lonely Planet valitsi Kotorin vuoden 2016 parhaaksi kaupunkikohteeksi, joten suosio on varmasti senkin ansiosta noussut. Sinänsä ymmärrän, että turisteja tuodaan laivoilla, sillä se on varmasti helpompaa kuin ruuhka-alttiita pikkuteitä pitkin. Laivojen vain pitäisi olla sopivan kokoisia, eikä niitä saisi olla liian paljon.

    Leave a Reply