Huikeiden maisemien Montenegro

Palasin pääsiäismaanantaina matkalta, jonka aikana vietimme viikon Montenegrossa. Tuo lukemattomien vuorten ja kimmeltävän meren maa teki suuremman vaikutuksen, kuin ennakkoon osasin kuvitellakaan.

Majoituimme viikoksi kauniin Kotorinlahden rannalla sijainneeseen asuntoon, josta käsin teimme päiväretkiä eri puolille maata. Montenegro osoittautui kiinnostavaksi valtioksi, johon tutustumiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Henkeäsalpaavan huikeat maisemat ylittivät suuretkin odotukset. Myös tapaamamme ihmiset vaikuttivat erittäin vieraanvaraisilta ja mukavilta. Omien sanojensa mukaan montenegrolaiset ovat hieman hullua kansaa muiden balkanilaisten tapaan. Puheen kääntyessä Suomeen oli ensimmäinen esiin tullut henkilö aina sama – Matti Nykänen! Matti muistetaan parhaiten olympiamenestyksestään silloisen Jugoslavian Sarajevossa.


Asunnoltamme oli parin kilometrin kävelymatka Kotorin vanhaankaupunkiin. Saimme kävellä hiljaisilla kujilla ja tehdä tuttavuutta kulkukissojen kanssa. Kesäsesongin kiihtyessä risteilyturistit täyttävät kaupungin, jolloin tunnelma lienee täysin erilainen.


Tartuimme vuokraisäntämme tarjoukseen ja lähdimme tutustumaan Kotorinlahteen purjeveneen kyydissä. Eräs seudun kuvauksellisimmista pikkukylistä on varmasti Perast, kun taas Tivatin kupeessa sijaitseva Porto Montenegron luksussatama on kuin häivähdys toisesta maailmasta. Autoiluretki vei meidät suloisesti uinuvaan Roseen Luštican niemelle.


Kotorinlahden todellinen upeus selvisi viimeistään noustessamme kuuluisalle 25 hiusneulamutkan serpentiinitielle. Maisemat paranivat hetki hetkeltä, kunnes pääsimme ihailemaan näkymiä tien korkeimmalta kohdalta.


Komeat maisemat jatkuivat Lovćenin kansallispuistossa, jonka tunnetuin nähtävyys on paikallisen suurmiehen Njegošin mausoleumi 1657 metrin korkeudessa Jezerski-vuoren huipulla. Laskeuduimme Lovćenista lounaalle historiallisesti merkittävään Cetinjeen, joka on aiemmin toiminut Montenegron pääkaupunkinakin. Värikäs pikkukaupunki on varsin miellyttävä vierailukohde.


Montenegron kenties valokuvatuin nähtävyys on Sveti Stefanin saari. Pysähdyimme ikuistamaan maiseman ohi ajaessamme, mutta emme jääneet tutustumaan ympäristöön tarkemmin. Koko saari on yhtä luksushotellia, jonne ei majoittumatta pääse. Mantereen puolelta löytyy pieni kylä uimarantoineen.


Balkanin suurin järvi Skadar tunnetaan myös nimellä Skutari. Teimme pienen risteilyn Virpazarin pikkukaupungista käsin ja näimme niin kauniita rantoja kuin vesilintujakin. Kaukaisuudessa häämöttivät Albanian kukkulat.


Vaikka vesillä olikin ihan mukavaa, löytyivät Skadarin ylivoimaisesti parhaat elämykset järven pohjoisosia kiertäviltä vuoristoteiltä. Näköalapaikoille päästäkseen täytyi ajaa poikkeuksellisen kapeilla väylillä, jotka kiemurtelivat huimaavien jyrkänteiden reunoilla. Esimerkiksi yllä näkyvä tie jatkui kuvassa näkyvän kaltaisena reilun parinkymmenen kilometrin verran. Kohtasimme onneksi vain muutaman vastaantulijan, sillä tilaa väistämiseen löytyi vain paikoitellen.


Autoilukierroksen kohokohtiin kuului näkymä Crnojevića-joen mutkaan. Elämyksen täydensivät kaukaa alhaalta kuuluneet lintujen äänet, jotka rikkoivat maaseudun hiljaisuuden.


Retkipäivät kruunasi satumainen auringonlasku, jota saimme ihailla edellä mainitun serpentiinitien yläosasta. Taivaan sävyt punertuivat viilenevässä illassa ja jalkojemme juuressa avautui koko Kotorinlahden ympäristö vuorineen ja kukkuloineen. Unenomainen näky jää luultavasti mieleen loppuiäksi.


Koko Montenegroa emme leppoisan viikon aikana tietenkään nähneet. Monien ylistämä Durmitorin kansallispuisto sijaitsee sen verran kaukana Kotorista, ettei päiväretki sinne tuntunut mielekkäältä. Kokematta jäivät myös maan pääkaupunki Podgorica ja suosittu rantakohde Budva sekä monta nähtävyyttä Ostrogin luostarista lähtien. Kierrettävää riittäisi siis toisellekin matkalle.


Nautimme Montenegron tunnelmasta, joka on ainakin näin keväällä miellyttävän rauhallinen. Meitä hellittiin koko viikon jatkuneella poutasäällä sekä suorastaan helteisellä auringonpaisteella. Toisaalta kevätillat öistä puhumattakaan ovat vielä viileitä, eikä kylmään mereen tehnyt mieli uimaan. Paikallisen taksikuskin mukaan paras aika Montenegron rannikolla vierailuun olisi syyskuu. Silloin keskikesän tukahduttava helle ja turistimassat ovat hälvenneet, mutta meri on vielä miellyttävän lämmin.


Näiden maistiaisten jälkeen luvassa on kevään mittaan ainakin neljä postausta, joissa pureudutaan Montenegroon tarkemmin. Niissä sukelletaan Kotorin vanhankaupungin kujille, purjehditaan rannikon pikkukyliin, autoillaan kapeilla vuoristoteillä ja tutustutaan Skadar-järven maisemiin. Tervetuloa mukaan!

PS. Seuraamalla Lähtöportin Facebook-sivua, saat tiedon jokaisesta uudesta postauksesta heti julkaisun jälkeen.

Previous Post

3 Comments

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 21.4.2017 at 13:44

    Oi, näyttää ja kuulostaa ihanalta! Meillä oli vähän haaveissa tälle kesälle Balkan-reissu, mutta se oli pakko peruuttaa. Karibian matka vei ison osan tämän vuoden reissubudjetista ja halutaan tuleva reissu tehdä kunnolla. Ensi vuoteen siirtyi siis – ellei nyt keksitä sitten taas jotain muuta. Seuraan mielenkiinnolla juttujasi tältä matkalta, osaa sitten vähän suunnitella omaakin matkaa.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 21.4.2017 at 19:05

    Voi miten kaunista! Omat kokemukset rajoittuvat joskus kauan aikaa sitten tehtyyn äkkilähtöön tuonne Budvaan, mikä silloin tuntui viikon matkalle vähän tylsältä. Mutta kuten sun kuvista ja kokemuksista välittyy, Montenegro on paljon muutakin. Minkälaista muuten autoilu oli tuolla? Oliko tuollaisia kapeita tienpätkiä minkä verran?

  • Reply OG1 22.4.2017 at 14:27

    Mahtavia kuvia ja mahtava paikka näköjään! Olette valinneet hyvän ajankohdan kun sää on mainio ja turistimassat eivät häiritse, kun se on sen verran suosittu paikka. Me käytiin viime vuonna tyttöystävän kanssa Sloveniassa 16.5-30.5 ja sielläkin oli tietenkin mahtavaa 😀 Nyt helmikuun puolessa välissä käytiin Portugalissa 9 päivää ja oli melkein koko ajan aurinkoa ja 20 astetta päivällä ja 10 yöllä.

  • Leave a Reply