Huikeiden maisemien Montenegro

Palasin pääsiäismaanantaina matkalta, jonka aikana vietimme viikon Montenegrossa. Tuo lukemattomien vuorten ja kimmeltävän meren maa teki suuremman vaikutuksen, kuin ennakkoon osasin kuvitellakaan.

Majoituimme viikoksi kauniin Kotorinlahden rannalla sijainneeseen asuntoon, josta käsin teimme päiväretkiä eri puolille maata. Montenegro osoittautui kiinnostavaksi valtioksi, johon tutustumiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Henkeäsalpaavan huikeat maisemat ylittivät suuretkin odotukset. Myös tapaamamme ihmiset vaikuttivat erittäin vieraanvaraisilta ja mukavilta. Omien sanojensa mukaan montenegrolaiset ovat hieman hullua kansaa muiden balkanilaisten tapaan. Puheen kääntyessä Suomeen oli ensimmäinen esiin tullut henkilö aina sama – Matti Nykänen! Matti muistetaan parhaiten olympiamenestyksestään silloisen Jugoslavian Sarajevossa.


Asunnoltamme oli parin kilometrin kävelymatka Kotorin vanhaankaupunkiin. Saimme kävellä hiljaisilla kujilla ja tehdä tuttavuutta kulkukissojen kanssa. Kesäsesongin kiihtyessä risteilyturistit täyttävät kaupungin, jolloin tunnelma lienee täysin erilainen.


Tartuimme vuokraisäntämme tarjoukseen ja lähdimme tutustumaan Kotorinlahteen purjeveneen kyydissä. Eräs seudun kuvauksellisimmista pikkukylistä on varmasti Perast, kun taas Tivatin kupeessa sijaitseva Porto Montenegron luksussatama on kuin häivähdys toisesta maailmasta. Autoiluretki vei meidät suloisesti uinuvaan Roseen Luštican niemelle.


Kotorinlahden todellinen upeus selvisi viimeistään noustessamme kuuluisalle 25 hiusneulamutkan serpentiinitielle. Maisemat paranivat hetki hetkeltä, kunnes pääsimme ihailemaan näkymiä tien korkeimmalta kohdalta.


Komeat maisemat jatkuivat Lovćenin kansallispuistossa, jonka tunnetuin nähtävyys on paikallisen suurmiehen Njegošin mausoleumi 1657 metrin korkeudessa Jezerski-vuoren huipulla. Laskeuduimme Lovćenista lounaalle historiallisesti merkittävään Cetinjeen, joka on aiemmin toiminut Montenegron pääkaupunkinakin. Värikäs pikkukaupunki on varsin miellyttävä vierailukohde.


Montenegron kenties valokuvatuin nähtävyys on Sveti Stefanin saari. Pysähdyimme ikuistamaan maiseman ohi ajaessamme, mutta emme jääneet tutustumaan ympäristöön tarkemmin. Koko saari on yhtä luksushotellia, jonne ei majoittumatta pääse. Mantereen puolelta löytyy pieni kylä uimarantoineen.


Balkanin suurin järvi Skadar tunnetaan myös nimellä Skutari. Teimme pienen risteilyn Virpazarin pikkukaupungista käsin ja näimme niin kauniita rantoja kuin vesilintujakin. Kaukaisuudessa häämöttivät Albanian kukkulat.


Vaikka vesillä olikin ihan mukavaa, löytyivät Skadarin ylivoimaisesti parhaat elämykset järven pohjoisosia kiertäviltä vuoristoteiltä. Näköalapaikoille päästäkseen täytyi ajaa poikkeuksellisen kapeilla väylillä, jotka kiemurtelivat huimaavien jyrkänteiden reunoilla. Esimerkiksi yllä näkyvä tie jatkui kuvassa näkyvän kaltaisena reilun parinkymmenen kilometrin verran. Kohtasimme onneksi vain muutaman vastaantulijan, sillä tilaa väistämiseen löytyi vain paikoitellen.


Autoilukierroksen kohokohtiin kuului näkymä Crnojevića-joen mutkaan. Elämyksen täydensivät kaukaa alhaalta kuuluneet lintujen äänet, jotka rikkoivat maaseudun hiljaisuuden.


Retkipäivät kruunasi satumainen auringonlasku, jota saimme ihailla edellä mainitun serpentiinitien yläosasta. Taivaan sävyt punertuivat viilenevässä illassa ja jalkojemme juuressa avautui koko Kotorinlahden ympäristö vuorineen ja kukkuloineen. Unenomainen näky jää luultavasti mieleen loppuiäksi.


Koko Montenegroa emme leppoisan viikon aikana tietenkään nähneet. Monien ylistämä Durmitorin kansallispuisto sijaitsee sen verran kaukana Kotorista, ettei päiväretki sinne tuntunut mielekkäältä. Kokematta jäivät myös maan pääkaupunki Podgorica ja suosittu rantakohde Budva sekä monta nähtävyyttä Ostrogin luostarista lähtien. Kierrettävää riittäisi siis toisellekin matkalle.


Nautimme Montenegron tunnelmasta, joka on ainakin näin keväällä miellyttävän rauhallinen. Meitä hellittiin koko viikon jatkuneella poutasäällä sekä suorastaan helteisellä auringonpaisteella. Toisaalta kevätillat öistä puhumattakaan ovat vielä viileitä, eikä kylmään mereen tehnyt mieli uimaan. Paikallisen taksikuskin mukaan paras aika Montenegron rannikolla vierailuun olisi syyskuu. Silloin keskikesän tukahduttava helle ja turistimassat ovat hälvenneet, mutta meri on vielä miellyttävän lämmin.


Näiden maistiaisten jälkeen luvassa on kevään mittaan ainakin neljä postausta, joissa pureudutaan Montenegroon tarkemmin. Niissä sukelletaan Kotorin vanhankaupungin kujille, purjehditaan rannikon pikkukyliin, autoillaan kapeilla vuoristoteillä ja tutustutaan Skadar-järven maisemiin. Tervetuloa mukaan!

PS. Seuraamalla Lähtöportin Facebook-sivua, saat tiedon jokaisesta uudesta postauksesta heti julkaisun jälkeen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 21.4.2017 at 13:44

    Oi, näyttää ja kuulostaa ihanalta! Meillä oli vähän haaveissa tälle kesälle Balkan-reissu, mutta se oli pakko peruuttaa. Karibian matka vei ison osan tämän vuoden reissubudjetista ja halutaan tuleva reissu tehdä kunnolla. Ensi vuoteen siirtyi siis – ellei nyt keksitä sitten taas jotain muuta. Seuraan mielenkiinnolla juttujasi tältä matkalta, osaa sitten vähän suunnitella omaakin matkaa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2017 at 11:40

      Sääli ettei kaikkiin houkutteleviin kohteisiin pääse niin pian kuin haluaisi. Meillä oli erittäin onnistunut reissu ja samoja seutuja on helppo suositella teillekin! Montenegron kaltaisissa maissa tuttuun ja turvalliseen välimerellisyyteen liittyy mukava pieni häivähdys Itä-Eurooppaa. Kannattaa ilman muuta varata kunnolla aikaa, sillä nähtävää riittää. Hintataso on melko edullinen, mutta toki kustannukset meillä perheellisillä aina kertautuvat.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 21.4.2017 at 19:05

    Voi miten kaunista! Omat kokemukset rajoittuvat joskus kauan aikaa sitten tehtyyn äkkilähtöön tuonne Budvaan, mikä silloin tuntui viikon matkalle vähän tylsältä. Mutta kuten sun kuvista ja kokemuksista välittyy, Montenegro on paljon muutakin. Minkälaista muuten autoilu oli tuolla? Oliko tuollaisia kapeita tienpätkiä minkä verran?

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2017 at 11:58

      Maisemat on tuolla todellakin kauniita! Meillä Budvassa käynti jäi lopulta väliin, vaikka pari kertaa kaupungin ohi ajettiinkin. Autoilukulttuuri on samanlaista kuin muuallakin Etelä-Euroopassa, ainakin itse pärjäsin ihan hyvin. Poikkeuksena kuitenkin nuo kapeat tienpätkät, joita oli poikkeuksellisen paljon. Käytössä on paljon sellaisia teitä, joissa mahtuu juuri ja juuri ohittamaan vastaantulijan, kun melkein pysäyttää vauhdin. Paikalliset oli kyllä kärsivällisiä ja kohteliaita näissä tilanteissa. Oma lukunsa vielä tuo kuvan tie (Virpazar–Rijeka Crnojevića), jota ei voi kovin heikkohermoiselle kuskille suositella. Kaikki meidän ajamat tiet oli päällystettyjä, mutta syrjäkylillä asvalttia on raaskittu käyttää vain yhden kaistan verran ja välillä joutuu väistämään pientareelle. Tietöitä oli paljon, joten ajaminen ainakin keskisuurilla teillä helpottuu tulevaisuudessa.

  • Reply OG1 22.4.2017 at 14:27

    Mahtavia kuvia ja mahtava paikka näköjään! Olette valinneet hyvän ajankohdan kun sää on mainio ja turistimassat eivät häiritse, kun se on sen verran suosittu paikka. Me käytiin viime vuonna tyttöystävän kanssa Sloveniassa 16.5-30.5 ja sielläkin oli tietenkin mahtavaa 😀 Nyt helmikuun puolessa välissä käytiin Portugalissa 9 päivää ja oli melkein koko ajan aurinkoa ja 20 astetta päivällä ja 10 yöllä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2017 at 12:05

      Kiitos kommentista! Montenegro oli mahtavampi kuin osasin kuvitellakaan. Oma Slovenian-matka pari vuotta sitten oli melko lyhyt, mutta maa ehti tehdä poikkeuksellisen suuren vaikutuksen. Haluaisin itsekin reissata ainakin pari viikkoa Sloveniassa, jotta ehtisi kiertää paikkoja kunnolla. Teillä on ollut Portugalin helmikuussa ihan samanlaiset säät kuin meillä nyt Montenegrossa. Yleensä parasta aikaa Euroopassa matkustamiseen on kevät ja syksy, niin sään kuin ihmismääränkin puolesta.

  • Reply Travelloverin Annika 26.4.2017 at 19:17

    Ihailinkin näitä maisemia jo Instassa. Todella kaunista. Sait katumaan, että itse ajeltiin vain päiväreissu Kotorinlahden ympäri muinaisella Kroatian-matkalla. Montenegrossa olisi siis aineista ehdottomasti pidemmällekin oleilulle. Nyt kun Slovenia on vienyt sydämeni, ehkä jonain kesänä hengailisin pelkästään Itä-Euroopassa. Katsotaan. Palasin vielä katsomaan peilityyntä vedenpintaa heijastuksineen. Miten seesteinen fiilis!

    • Reply Mika / Lähtöportti 27.4.2017 at 19:44

      Suurin osa tuon seudun matkailijoista menee Dubrovnikiin ja tekee sieltä päiväretken Kotoriin, mutta todellakin kannattaa varata enemmän aikaa Montenegrolle. Slovenia säilyi edelleen suosikkinani ex-Jugoslavian maista, mutta Montenegro pääsi aika lähelle. Erona varmaan se, että Slovenian tunnelma on jotenkin kotoisampi 🙂 Peilityyni vedenpinta on muuten kuvattu meidän parvekkeelta. Merenlahti on niin suojainen, että sama toistui joka aamu.

  • Reply Heidi / Maailman äärellä 27.4.2017 at 16:27

    Sinulla on selvästi ollut upea loma! MInkähänlaiset kelit siellä olisi lokakuussa syysloman aikaan. Minäkin mielelläni kokisin Montenegron ilman turistiryntäystä. Näyttää todella upealta paikalta ja eiköhän sieltä löytyisi myös polkuja patikoitavaksi. Pitää tätäkin ruveta tarkemmin miettimään :). Voi, voi… mistä löytää ajan kaikkeen ihanaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 27.4.2017 at 19:52

      Loma todellakin oli upea ja ylitti odotukset! Vuokraisäntä kehui, että päivälämpötilat on 8 kuukautta vuodesta vähintään 20 astetta, ja lokakuu varmasti kuuluu näihin. Veikkaan että on hyvällä tuurilla hellettä ja huonolla sateisempaa. Patikointipolkuja kyllä on, vaikkei me tällä matkalla niille lähdettykään. Pohjois-Montenegron Durmitor olisi varmaankin maan paras patikointikohde, mutta lähempänä rannikkoa ja Kotoria Lovćenin kansallispuistossa on myös paljon kauniita reittejä.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 27.4.2017 at 22:53

    Mahtavia maisemia ja tuo teidän purjehdusretki kuulostaa hienolta! Tuollaisella tavalla paikallisten kanssa pääsee maahan sisään huomattavasti paremmin, kuin pelkästään omalla porukalla tutkimalla. Mikäs tuolla on viettää mukavia aurinkoisia päiviä niin turistin kuin kissojenkin 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.4.2017 at 18:37

      Purjehdusretki oli mainio elämys, kaikki säästä ja maisemista lähtien oli kohdallaan. Paikallisten kanssa jutellessa sai myös käsitystä siitä, millaista elämä Montenegrossa on. Turistille helppo ja vieraanvarainen maa, mutta pinnan alla on omat ongelmansa. Paikallisten kanssa on aina mukava jutella missä tahansa, se syventää nopeasti käsitystä millaisesta paikasta on kysymys.

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle 28.4.2017 at 08:01

    Tuo auringonlaskukuva on aivan satumainen! Mutta niin näyttää upealta maisemat monessa muussakin kuvassa. Hyvään aikaan vuodesta olitte liikkeellä, kun ei ollut ryysistä. Montenegro kiinnostaa tosi paljon juuri näiden upeiden maisemien vuoksi, mutta kesällä en sinne kyllä halua valtavien turistimassojen sekaan. Aikainen kevät tai sitten se syyskuu olisi meille sopiva ajankohta. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.4.2017 at 18:40

      Auringonlasku oli todella satumainen, mukavaa että edes pienen osan siitä tunnelmasta sai vangittua kuvaan. Odotin Montenegron maisemilta paljon, mutta ne todellakin ylittivät odotukset. Menkäähän itse katsomaan jonain keväänä tai syksynä 🙂

  • Reply Anna | Muuttolintu.com 29.4.2017 at 03:21

    En tiedä mitä pitäisi ajatella siitä, että eka tyyppi joka siellä tiedetään on Matti Nykänen… 😀 Mielettömän kaunis paikka, Itä-Eurooppa on alkanut houkuttaa ihan uudella tavalla. Kevät ja syksy on kyllä ehdottomasti parhaimpia ajankohtia reissata Euroopassa, kun välttää pahimmat ruuhkat ja tunnelma on rauhallisempi. Nuo kiemurtelevat kapeat tiet kyllä hirvittää, niistä tulee flashbackejä Intian vuoristoissa ajamiseen, ja siellä kun ihmiset vielä kaahasi joka mutkaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.4.2017 at 18:46

      Matti Nykänen pääsi yllättämään kerta toisensa jälkeen 😀 Matin muistelu voisi ehkä kertoa maan elävän edelleen 80-lukua, mutta todellisuudessa Montenegro on ihan moderni maa. Itä-Eurooppa on muutenkin mainettaan edistyksellisempi ja kauniita maisemia löytyy monesta tuon alueen maasta. Toistan jälleen, että kun selvisitte Intian riksarallista hengissä, niin pärjäätte hyvin missä tahansa 🙂

    Leave a Reply