Slovakialaista kevättunnelmaa Štrbské Plesossa

Yhdistimme tasan vuosi sitten tekemäämme Krakovan-matkaan muutaman päivän Slovakiassa. Löysimme vieraanvaraisen maan, jonka kaunis luonto oli vasta heräilemässä uuteen kevääseen.

Tietoni Slovakiasta ja varsinkin sen nähtävyyksistä olivat etukäteen lähes olemattomat. Aloitin matkan suunnittelun etsimällä mukavaa majapaikkaa jostain Puolan rajan tuntumasta. Varasin lopulta yösijan Popradin kaupungissa sijaitsevasta Boutique Hotel Villa Zauberista, joka täyttikin odotukset hyvin. Miltei takapihan poikki kulkeneelta rautatieltä kuului jonkin verran junien kolinaa, mutta seurueemme viihtyi siisteissä ja tilavissa huoneissa hyvin.


Ajomatka Krakovasta Popradiin sujuu vajaassa kolmessa tunnissa. Siirtyminen maasta toiseen on helppoa, sillä rajapuomi on nostettu pystyyn, eikä paikalla näy ristin sielua. Ohitamme havumetsiä, näemme häivähdyksiä sumun sekaan katoavista Tatran lumihuipuista ja ajamme muutamien laaksojen halki.


Popradin pikkukaupunki toimii porttina Tatran hiihtokeskuksiin, minkä vuoksi sieltä löytyy jopa kansainvälinen lentokenttä. Hiljaisessa keskustassa on iloisesti maalattuja vanhoja rakennuksia sekä hämmästyttävän suuri ostoskeskus. Koska talviurheilukausi on jo päättynyt, ei kaduilla tule vastaan muita ulkomaalaisia. Nautin kotoisan arkipäiväisestä tunnelmasta. On apteekkeja ja rautakauppoja, mutta sopivaa ravintolaa joutuu etsimään hetken. Mukava ruokapaikka sentään löytyy joka illaksi.


Avaraa baaria muistuttava Hodovna vaikuttaa suorastaan trendikkäältä. Pubiruokamaiset annokset, kuten kuvassa näkyvät porsasrullat, maistuvat erinomaisesti ja hintataso on ilahduttavan alhainen. Marcon sisustus ei ole erityisen viehättävä tai viimeistelty, mutta ravintola ajaa asiansa. Tarjoilu toimii kiitettävästi ja reilunkokoiset annokset karkottavat nälän pitkäksi aikaa. Koliba vaikuttaa perinteikkäältä slovakkiravintolalta, jonka koristelussa on käytetty kaikkea mahdollista eläinten taljoista räsymattoihin. Annokset ovat paikalliseen tapaan suuria, konstailemattomia ja lihapainotteisia.


Slovakian-matkamme ehdoton kohokohta on vierailu Spišin linnassa, josta olen julkaissut postauksen jo aiemmin. Lähdemme linnalta pienelle autoilukierrokselle Slovakian keskiosiin. Tie kiemurtelee hiljaisten kylien halki ja aurinko valaisee laaksojen kumpuilevia niittyjä. Pääkatujen varsilla on pieniä värikkäitä taloja. Nousemme mutkikasta tietä pitkin vuoristoon ja kierrämme Slovak Paradisen kansallispuiston ympäri. Vaikka pääsemme korkealle, ei puiden takaa juuri erotu maisemia. Kansallispuiston patikkapolut eivät ole talven jäljiltä vielä kehuttavassa kunnossa, emmekä muutenkaan ole varustautuneet metsäretkelle. Uskon Slovak Paradisen olevan kesällä nimensä veroinen, mutta pelkkä autoretki kansallispuiston laitamilla ei tarjoa suuria elämyksiä.


Suunnistamme näkemäni maisemakuvan perusteella Dedinkyyn. Palcmanská Maša -nimisen tekojärven rannalla sijaitseva pikkukylä vaikuttaa melko idylliseltä, muttei silti kutsu tekemään tarkempaa tuttavuutta. Ihmettelemme suurta patoa ja jatkamme matkaa Popradin suuntaan. Tie sukeltaa kanjoniin, jonka pohjalla virtaa vuolas joki. Lauma komeasarvista ylämaankarjaa syö ruohoa niityllä ja jossain on hevoslaitumia. Maisemat kallioineen ja havumetsineen paranevat, mutta pysähdyspaikkoja ei juuri ole.


Sopivasta suunnasta lähestyttäessä Poprad on melko absurdi näky. Suhteettoman laajan peltoaukean takana kohoaa valtava kerrostalojen rivistö. Kaupunkia vartioivat mahtavat Tatran huiput, jotka kohoavat korkeuksiin hämmentävällä tavalla suoraan tasangon laidalta.


Vaikka emme ole varustautuneet varsinaisille vaelluksille, haluamme silti tutustua Štrbské Plesoon. Se on samannimisen järven mukaan nimetty hiihtokeskus Ylä-Tatran vuoristossa. Konsonanttipitoinen nimi on saattanut jäädä talviurheilun seuraajien mieliin. Štrbské Plesossa pidettiin pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut vuonna 1970 ja maailmancupin osakilpailuja vielä 1990-luvulla. Hiihtokeskus hyppyrimäkineen on edelleen käytössä, mutta aivan kovimman tason kilpailuja ei ole järjestetty aikoihin.


Matka Popradista Štrbské Plesoon sujuu puolessa tunnissa. Hyväkuntoisen moottoritieosuuden jälkeen kiivetään pienempää tietä pitkin kohti vuoria. Ennakko-odotukseni ovat tuoneet mieleen Slovenian satumaisen Bledin. Štrbské Pleso ei tarjoa aivan yhtä näyttävää elämystä, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä toki löytyy. Molempien vuoristojärvien ympäri kulkee muutaman kilometrin mittainen hyväkuntoinen lenkkipolku ja ilma tuntuu raikkaalta hengittää.


Štrbské Pleso paljastuu melko suosituksi ulkoilukohteeksi, jonka parkkipaikan liepeillä on meneillään melkoiset markkinat monine rihkamakojuineen. Pysäköinti koko päiväksi maksaa kuusi euroa. Ympäristössä olisi runsaasti muitakin ulkoilureittejä, mutta valitsemme helpon kävelyn järven ympäri. Vuoriston sää on muutaman asteen viileämpi kuin alhaalla kaupungissa.


Ilmassa on kevättä ja suuret sammakot kurnuttavat äänekkäästi vesilammikoissa. Lähes kaikki lumet ovat jo sulaneet, mutta noin puolet järvestä on edelleen ohuen jään peitossa.


Maisemat paranevat edetessämme etelärannalle, josta järven takana kohoavat Tatra-vuoret näkyvät upeasti. Maisemaan kuuluu myös erikoinen Patria-hotelli sekä suuri hyppyrimäki. Štrbské Pleson muut hotellit sijaitsevat vieretysten täällä järven etelärannalla.


Järven kiertävä reilun kahden kilometrin mittainen kävelyreitti on hyvässä kunnossa, joten matka etenee mukavasti. Aurinkoisena alkanut lauantai on houkutellut poluille runsaasti kaikenikäisiä retkeilijöitä. Käymme välillä kurkkaamassa maisemaa myös alas laaksoon päin.


Seuraamme hetken, kuinka paikallisesta hääparista otetaan kuvia kaunista taustaa vasten. Järven varjoisan pohjoisrannan tuntumasta löytyy vielä lunta, mutta ladut eivät ole enää hiihtokunnossa. Kylmä viima puhaltaa, joten palaamme reipasta tahtia parkkipaikalle.


Tutustumisemme Spišin linnaan, Štrbské Plesoon ja Popradin kaupunkiin jättävät Slovakiasta erittäin positiivisen mielikuvan. Maata voi kehua myös vieraanvaraiseksi, turvalliseksi sekä edulliseksi matkakohteeksi. Slovakia kannattaa pitää mielessä, jos etsit hieman tuntemattomampaa Eurooppaa, mutta haluat silti pysytellä keskieurooppalaiset standardit täyttävässä ympäristössä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 13.4.2017 at 18:18

    Jopas oli maisemat! Ihastuttavan näköistä, ja tosi kiva lukea paikasta, jonka olemassaolosta ei ole tiennyt. 🙂 On kyllä joo aika mielenkiintoisen näköinen tuo kerrostalorykelmä vasten upeita vuoria. Vähän epätodellinen.

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.4.2017 at 23:45

      Kiitos kommentista! En tosiaan itsekään tiennyt tästä seudusta oikein mitään, ennen kuin menin paikan päälle katsomaan. Varsinkin nuo Tatran maisemat on upeita ja varmaankin melko tuntemattomia ainakin Alppeihin verrattuna. Kerrostalomaisema oli nimenomaan epätodellinen ja ihmettelen myös sitä, kuinka nuo vuoret voivat nousta noin vaan tasangon reunalta todella korkealle.

  • Reply Henna / Kulkutautiset 20.4.2017 at 19:57

    No nyt on sellainen nimi tuolla hiihtokeskuksella, etten edes yritä lausua! 😀 Hienoja maisemia, vuoret sykähdyttävät aina. Slovakiassa en ole käynyt, ja tuo osa Eurooppaa on muutenkin minulle melko tuntematonta. Mukava katsella kuvia sieltä, että tietää vähän, miltä sielläkin näyttää, sillä nuo kuvat eivät ole samalla tavalla piirtyneet verkkokalvolle kuin vaikkapa kuvat Barcelonan Sagrada Familiasta tms (jossa en siis sielläkään ole käynyt). Erityisen piristävää on joskus nähdä kuvia muustakin kuin kukoistavasta kesästä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2017 at 16:43

      Tuolla päin ei nimiin ole raaskittu ostaa kovin montaa ylimääräistä vokaalia 😀 Slovakia on tainnut jäädä monelle tuntemattomaksi maaksi, enkä tosiaan itsekään tiennyt siitä etukäteen juuri mitään. Maisemat ainakin tuolla maan pohjoisosassa ovat näkemisen arvoisia. Sikäläinen kevät tuntui jotenkin kotoiselta ja hyvällä tavalla arkiselta, sai aistia hyvinkin paikallisia tunnelmia.

  • Reply Travelloverin Annika 21.4.2017 at 19:17

    Tatravuoristo todella näyttää kauniilta. Kerrostalojen rivistössä oli niin neuvostoarkkitehtuurin helmet, ettei mitään rajaa. Itä-Euroopassa niitä aina siellä täällä näkee. 🙂 Slovakiasta minulle on tuttu vain Bratislava. Sen vanha kaupunki oli kiva, mutta moneen muuhun itäeurooppalaiseen pääkaupunkiin verrattuna se oli aika vaisu.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2017 at 16:51

      Tatra on upea vuoristo, vaikkei sen maine Alppien veroinen olekaan. Kerrostalot toi mieleen vanhan itäblokin muistot, mutta muuten Slovakia vaikutti ihan nykyaikaiselta maalta. Muutama muukin on sanonut, ettei Bratislava ole Euroopan houkuttelevimpia pääkaupunkeja. Jos matka Wieniin joskus toteutuu, niin sitten käyn päiväretkellä katsomassa miltä Bratislavassa näyttää.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 22.4.2017 at 22:15

    Komean näköinen on tuo Spišin linna, tulee siitä jotenkin Irlanti mieleen! Tajusin juuri, että en ole ajellut itse Itä-Euroopassa ollenkaan, liekö syynä se, että en olisi kyllä usein ollut ajokunnossakaan 😉 Tuonnehan pitäisi lähteä autoilemaan, siellä on jos jonkinmoista näkemistä. Omalla tavallaan enemmän kuin ”läntisessä Euroopassa”, mitä omiin kokemuksiin tulee. Tai ainakin on ollut elämysrikkaampia reissuja itään 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2017 at 16:56

      Spišin linna sopisi hyvin irlantilaiseen maisemaan! Joudun myöntämään, etten ole ainakaan vielä löytänyt Irlannista yhtä upeaa rauniolinnaa, vaikka muutamassa olen siellä käynytkin.

      Automatka Slovakiassa ja sen naapurimaissakin on hyvä idea. Matkustaminen on helppoa ja turvallista, mutta pääsee silti jonkinlaisiin löytöretken fiiliksiin, koska noilla seuduilla riittää monenlaisia ”kätkettyjä helmiä”. Ja olutkulttuuri on tosiaan vahva 😉

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 22.4.2017 at 22:20

    Mielenkiintoinen sivupolku! Slovakia on kyllä todella tuntematon itselleni, ja jos rehellisiä ollaan niin piti oikein kartasta tarkistaa että mikäs niistä Itä-Euroopan maista se nyt taas olikaan…

    Mutta erinomaisen hienolle näyttää, ja voisin kuvitella että vaellusreitit tuolla houkuttelevat tallaamaan! Kovasti tuo järvenpinnasta heijasteleva vuorimaisema vaan hivelee silmää siihen malliin, että tekee jo mieli alkaa vetämään vaelluskenkiä jalkaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2017 at 17:02

      Oltiin oikein tyytyväisiä, kun saatiin helposti liitettyä tällainen sivupolku Krakovan-reissuun. Oli mukava huomata, että Slovakiassa ja varmaan monessa muussakin vähemmän tunnetussa maassa voi olla vaikka mitä nähtävää. Tatra niin Puolan kuin Slovakiankin puolelta on varmasti mainio vaelluskohde, jos haluaa nähdä uudenlaisia vuoristopolkuja. Reitit lienee parhaimmillaan kesällä, kunhan lumet on sulaneet.

  • Reply Laura 23.4.2017 at 16:07

    Tämä oli varmaan ensimmäinen postaus Slovakiasta, jonka olen koskaan lukenut. Erityisesti toi Tatra herätti kiinnostuksen. Sinne saisi varmaan kohtuuhintaisia omatoimisia skimbalomia järjestettyä. Muuten noista maisemista tuli hieman neuvostoliittoilainen flavour… Tai sitten vaan kuvittelen! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2017 at 17:15

      Slovakiasta, ainakaan Bratislavan ulkopuolelta, ei ole varmaan hirveän paljoa matkablogeihin kirjoiteltu. Tuonne voisi hyvinkin tehdä edullisia skimbalomia. Tatran suurimmat hiihtokeskukset on Zakopane Puolassa ja Tatranská Lomnica Slovakian puolella. Voihan tuolla neuvostoaikaisia juttujakin paikoitellen fiilistellä, mutta pääosin Slovakia on Puolan tavoin hyvin länsimainen valtio.

    Leave a Reply