Apinoiden vieraana Gibraltarilla

Isolle-Britannialle kuuluva Gibraltar on Espanjan etelärannikon kummajainen. Punaiset puhelinkopit värittävät katukuvaa kaupungissa, jonka yläpuolella kohoavaa vuorta hallitsevat uteliaat magottiapinat.

Gibraltarin erityisasema perustuu sen strategisesti merkittävään sijaintiin Euroopan ja Afrikan erottavan salmen suulla. Britannia valloitti Gibraltarin 1700-luvun alussa, eikä ole tähän päivään mennessä luopunut oikeuksistaan. Kiista alueen hallinnasta kiristää Espanjan ja Britannian välejä edelleen. Espanja sulki Gibraltarin-rajansa kokonaan vuosiksi 1969–85, mutta se avattiin uudelleen ennen Espanjan liittymistä EY:n jäseneksi. Tällä vuosituhannella käydyt neuvottelut ovat sujuvoittaneet monia käytännön asioita, mutta kaunoja ei ole unohdettu. Kokonsa puolesta Gibraltaria ei voi pitää erityisen merkittävänä, sillä Suomen kunnista ainoastaan Kauniainen on sen pinta-alaa pienempi. Reilun 30 000 asukkaan väestömäärä puolestaan vastaa jotakuinkin Keravaa tai Savonlinnaa.


Gibraltarille kertyy noin puolentoista tunnin ajomatka Málagasta ja tunti Marbellasta. Uhkaavien pilvien peittämä Gibraltarinvuori näkyy jo kaukaa, mutta toivomme sään selkenevän pian. Pysäköimme kulkupelimme Espanjan puolelle La Línea de la Concepciónin rajakaupunkiin, koska emme ole ostaneet autovuokraamolta lupaa Gibraltarilla ajamiseen. Kuulemani mukaan autoilijoiden rajamuodollisuuksiin kertyy myös toisinaan tuskastuttavan pitkiä jonoja. La Línea ei ainakaan pikaisesti nähtynä vaikuta erityisen kiinnostavalta paikkakunnalta. Kaupungissa käveleminen jää tosin vähäiseksi, sillä löytämältämme parkkihallilta on vain parisataa metriä rajalle. Pysäköinti tulee lopulta melko kalliiksi, sillä mittari raksuttaa vierailumme aikana reilun viidentoista euron verran.

Gibraltar
Rajan yli käveleminen onnistuu ilman jonottamista. Passit tarkastetaan erittäin pikaisesti niin Espanjan kuin Gibraltarinkin virkailijoiden toimesta. Näemme heti tullirakennuksesta poistuessamme ensimmäisen punaisen puhelinkopin. Brittiläisyys on Gibraltarilla vahvasti esillä kaikkine kliseineen. Mustat roskikset ja punaiset postilaatikot ovat kuin suoraan Lontoon kaduilta. Union Jackit liehuvat, kaikkialla mainostetaan aitoa englantilaista fish & chipsiä ja pubeja riittää. Niitä nähdäkseen pitää kuitenkin siirtyä rajalta keskustaan. Matkaa keskeiselle Grand Casemates Squarelle kertyy vain reilu kilometri, mutta päätämme silti turvautua bussikuljetukseen. Yhdensuuntainen lippu maksaa kuljettajalta ostettuna 1,30 puntaa, eikä päivälippu olisi paljoa kalliimpi.

Gibraltarin lentokenttä
Yksi Gibraltarin omituisuuksista on pienelle alueelle mahdutettu lentokenttä. Sen kiitorata kulkee ainoan rajalta keskustaan johtavan tien poikki, joten liikenne joudutaan pysäyttämään aina koneen noustessa tai laskeutuessa. Gibraltarilta on lentoyhteyksiä Britannian tärkeimmille lentokentille.

Main Street
Jalkaudumme bussiasemalla, joka sijaitsee Grand Casemates Squaren vieressä. Suurella aukiolla on helteisenä lauantaipäivänä vilkasta. Turistit parveilevat muun muassa kilttiin pukeutuneen säkkipillinsoittajan ympärillä. Ruuhka jatkuu kävelykatu Main Streetillä, jonka varrella ihmiset kiertelevät ostoksilla. Gibraltarin kaupunkikuva on erittäin siisti.

South Bastion
Ihmisvirta hiljenee, kun saavumme ostoskadun eteläpäähän. Ohitamme South Bastionin muurit, jotka muistuttavat monen muun linnoituksen ja bunkkerin tavoin alueen sotilaallisesta historiasta. Gibraltarin muita nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Europa Pointin majakka sekä Pyhän Mikaelin tippukiviluolat. Meillä on mielessämme kuitenkin vain nousu köysiradalla Gibraltarinvuoren huipulle sekä siellä eläviin apinoihin tutustuminen.

Gibraltar Cable Car
Köysiratavaunuun pääseminen vaatii tunnin jonotuksen, mutta lapsetkin selviävät odottelusta yllättävän helposti. Jono ulottuu kadulle asti ja pienten retkibussien kuljettajat käyvät houkuttelemassa osan matkailijoista kyytiinsä. Vuorelle ajaminen on sallittu vain luvan saaneille retkenjärjestäjille. Ylös saa nousta myös jalkaisin, mutta se ei kuulosta pienten lasten kanssa järkevältä vaihtoehdolta. Kun viimein pääsemme köysiradalle, on kyyti nopeaa. Matka reilun neljänsadan metrin korkeuteen kestää vain kuusi minuuttia. Matkaa suunnitteleville suosittelen köysiradan hinnastoon ja erilaisiin Fast Track -lippuvaihtoehtoihin tutustumista etukäteen Gibraltarin nettisivuilla.

Apinoita Gibraltarilla
Uskomuksen mukaan Gibraltar säilyy Ison-Britannian hallinnassa niin kauan, kuin alueella asuu magottiapinoita. Väitetään, että pääministeri Winston Churchill määräsi lisää magotteja kuljetettavaksi Pohjois-Afrikasta Gibraltarille, kun lauma oli Toisen maailmansodan aikaan harventunut.

Magottiapina Gibraltarilla
Apinat odottavat meitä heti köysiradan yläasemalla. Ensimmäiset magotit hyppäävät näköalapaikan kaiteelle aivan viereemme. Eläimet ovat erittäin uteliaita, eivätkä pelkää ihmisiä lainkaan. Ne kärkkyvät jatkuvasti uusia suupaloja, ja vievät pienenkin tilaisuuden koittaessa kaiken ravinnoksi kelpaavan. Apinoiden syöttäminen on kielletty peräti neljäntuhannen punnan sakon uhalla, mutta ne ovat oppineet röyhkeiksi ja näppäriksi taskuvarkaiksi.

Apina Gibraltarilla
Magotit väijyvät erityisesti maisemia ihailemaan jääneitä turisteja. Pienet sormet avaavat nopeasti reppujen vetoketjuja ja tunkeutuvat käsilaukkuihin. Selkeät varoituskyltit kertovat, ettei näkyvillä kannata pitää mitään syötävää tai muovikasseja, jotka apinat yhdistävät ruokaan. Jos apinat saavat napattua jotain, ei niitä kannata vastustella. Magotit eivät hyökkää ihmisten kimppuun, mutta puolustavat itseään tarpeen tullen terävin kynsin ja hampain.

Magottiapinoita Gibraltarilla
Kaikesta huolimatta eläimet ovat söpöjä ja niiden inhimilliset piirteet jaksavat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Kamerat räpsyvät taukoamatta, kun apinat rapsuttelevat toisiaan vieressä ihmettelevistä ihmisistä välittämättä.

Maisema Gibraltarinvuorelta
Köysiradan yläaseman yhteydessä on näköalapaikka, josta voi ihailla maisemia eri suuntiin. Marokon rannikko näkyy kirkkaina päivinä hyvin. Gibraltarinvuoren terävä muoto aiheuttaa tällä kerralla mielenkiintoisen sääilmiön. Kallion itäpuolella leijailee tiheä pilvi, joka katkaisee näkyvyyden kirjaimellisesti kuin harmaaseen seinään. Lännessä on sen sijaan täysin selkeää, joten komea näkymä alas kaupunkiin ja Espanjan rannikolle on kirkas. Ulapalle on ankkuroitu rahtilaivoja.

Gibraltarinvuoren näköalapaikka
Käymme näköalapaikan kahvilassa helpottamassa nälkäämme. Valitsen itselleni lajitelman erilaisia patonginpaloja ja pasteijoita. Eräs apinoista tuijottaa meitä ulkoa lasin lävitse ja toinen yrittää livahtaa ovesta sisälle. Jossain vaiheessa yksi tunkeilija onnistuu raivaamaan tiensä kahvilaan. Ehdin havaita sen noin sekuntia ennen hyppyä keskelle pöytäämme. Apina nappaa rasiastani jäljelle jääneen nakkipiilon ja pakenee herkkupala sormissaan syrjemmälle. Se tutkii saaliinsa huolellisesti, kunnes syö sen lopulta viimeistä murua myöten. Tulipahan lapsille taas hauska tarina kavereille kerrottavaksi, kun apina vei isin nakkipiilon…

Gibraltar
Kävelen vielä itsekseni näköalarakennuksen ulkopuolella. Alue on suojeltua luonnonpuistoa, joka kattaa peräti 40 prosenttia koko Gibraltarin pinta-alasta. Retkibussien pysähdyspaikalla parveilee apinoita. Niiden paikallaoloa ei tarvitse ihmetellä, sillä autonkuljettaja heittelee maahan pähkinöitä. Myös viereiselle tasanteelle on jätetty reilusti syötävää. Eläinten syöttökielto ei siis selvästikään koske retkenjärjestäjiä, jotka saavat herkkuja jakamalla varmistettua turisteille luvattujen apinakohtaamisten toteutumisen.

Apina Gibraltarilla
Erilaisten eläinhuvitusten eettisyydestä on viime aikoina käyty paljon keskustelua. Gibraltarin tapauksessa on hyvä, että apinat saavat elää vapaana ja mennä minne haluavat. Toisaalta erittäin läheiseksi käyneellä vuorovaikutuksella ihmisten kanssa lienee haittapuolensakin. Ainakaan turisteilta varastetut kolajuomat ja perunalastut eivät ole terveellisintä mahdollista ravintoa. Omasta nakkipiilostani en ole katkera, koska sain nälän taltutettua jo ennen apinan loikkaamista pöydälle.

Apina Gibraltarilla
Osa apinoista on asettunut varsin ihmismäisiin asentoihin katselemaan merimaisemaa. Täällä hieman syrjemmällä magotit ovat rauhallisia ja näyttävät viatonta naamaa. En halua häiritä niitä liikaa. Apinat ovat tämän kukkulan kuninkaita, joita meidän vieraiden kuuluu kunnioittaa.

Gibraltar Cable Car
Köysirata kuljettaa meidät nopeasti alas vuorelta. Tällä kertaa ei tarvitse edes jonottaa lainkaan. Main Street on miltei autioitunut kauppojen suljettua ovensa, eikä aurinkokaan yllä enää porottamaan talojen väliin. Hallintorakennusten reunustaman John Mackintoshin aukion hiljaisuuden rikkoo vain juutalaispoikien pallopeli. Monikulttuurisella Gibraltarilla toimii neljä synagogaa, joilla on vuosisatoja vanhat perinteet.

Fish & chipsiä Gibraltarilla
Palaamme lopulta takaisin Grand Casemates Squarelle. Toistuvat mainokset ovat tehneet tehtävänsä, joten liitymme muun joukon jatkoksi eräälle terassille syömään fish & chipsiä. Loput jäljelle jääneet punnat kuluvat ostoksiin. Gibraltarilla voi maksaa yhtä hyvin niin alueen omilla punnilla kuin tavallisilla Britannian punnillakin. Myös eurot kelpaavat useimmiten, mutta niitä käytettäessä kurssi on huomattavan heikko.

Gibraltarin rajalla
Päivämme Gibraltarilla oli onnistunut ja mielenkiintoinen kokemus. Alue on omintakeinen sekoitus etelämaalaista veroparatiisia sekä brittiläisiä tunnelmia. Vaikka Gibraltar ei välttämättä herättäisikään palavaa intohimoa, voi siellä käymistä edes kerran elämässä suositella kaikille Etelä-Espanjassa liikkuville matkailijoille.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Kthetraveller 31.12.2016 at 13:35

    Oli ihan pakko tulla lukemaan, mitä ne ketkut teiltä vei. Käytiin ite tuolla perheen kanssa kesällä ja sen vaan sanon, ettei takaisin tartte mennä. Ei menny ihan niin kuin Strömsössä se keikka, mutta kaikkin eniten kauhistutti nuo kauhiat apinat. Yhden turistin näin itkemässäkin, kun apinat oli vienyt siltä laukun. Kallis pieti. Onneksi itse selvittiin omaisuutta tai ruokaa menettämättä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.1.2017 at 15:48

      Kävin nyt lukemassa Gibraltar-postauksesi, eikä tosiaan kuulostanut kovin onnistuneelta retkeltä. Liian monta ikävää sattumaa samaan päivään. Noilla apinoilla ei ole käytöstapoja, joten varuillaan pitää olla koko ajan. Onneksi teiltä ei viety mitään.

  • Reply Janni/Lentopelko 31.12.2016 at 14:15

    Voi että miten söpöjä apinoita! Mutta kyllä ne taitaa olla vähän inhottaviakin, jos vie sun omaisuudet mennessään. 😀 Tuo apina, joka istuu noiden putkien päällä, muistuttaa niin paljon ihmistä asennoltaan!

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.1.2017 at 15:53

      Tuo putkien päällä istuva apina on myös omia suosikkikuviani. Gibraltarin apinat on söpöjä riiviöitä, joiden kanssa on parempi olla varuillaan 🙂

  • Reply Ulla 31.12.2016 at 14:17

    Voi vitsi miten mielenkiintoinen postaus! Nyt harmittaa, ettei saatu aikaiseksi vierailla Gibraltarilla, kun viime vuonna oltiin etelä-Espanjassa. Se oli kyllä mielessä, muttei jotenkin mahtunut ohjelmaan. En tiennytkään noista apinoista 😀 Varmasti erikoinen kokemus! Tää menee bucket listille ihan tän postauksen ansiosta =) Kiitos inspiraation jakamisesta siis 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.1.2017 at 16:00

      Kiitos Ulla, kiva kuulla että kiinnostuit nyt Gibraltarista noin paljon. Seuraavalla Espanjan-matkalla siis myös Gibraltarille 🙂 Se onkin Euroopan ainoa paikka, jossa voi nähdä vapaana eläviä apinoita.

  • Reply Saana | Live now – dream later 31.12.2016 at 14:46

    Haha, Aurinkorannikon kummajainen todellakin. Gibraltarille pääsee Marbellasta (ja mistä vaan Aurinorannikolta) edullisesti ja näppärästi myös bussilla, eikä tarvi murehtia pysäköintimaksuista. ”Espanjasta Englantiin ja takaisin” -kävelyretki kuuluu osaksi elämystä! 😀 Lasten kanssa matkustavien kannattaa seurailla muutenkin noiden apinoiden perään, osaavat nimittäin järjestää aikamoista K18-ohjelmaa, mikä ei ihan pienimpien lasten silmille välttämättä sovi, hehe. Puuta koputtaen totean, etten apinoiden ryöväämäksi ole neljällä Gibraltar-käynnillä onneksi joutunut. Onneksi sinäkään et menettänyt kovin arvokasta omaisuutta, kuten sitä kameraa tai koko laukkua! 🙂

    Niin ja todetaan nyt tähän samaan hengenvetoon vielä hyvää uutta vuotta! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.1.2017 at 16:16

      Hyvä lisäys nuo bussit. Itse kun on tottunut vuokra-autolla liikkumaan, niin ei tule yleensä edes selvitettyä julkisen liikenteen mahdollisuuksia.
      Apinat saattaa tosiaan keksiä ties mitä puuhaa, ovat kaikin puolin estotonta porukkaa 🙂 Sulla on mennyt hyvin, jos neljä kertaa on jo onnistunut ilman ryöväyksiä. Kameran menettäminen olisi ollut suoraa jatkoa kaukaiselle Thaimaan-matkalle, jolloin apina pölli mun filmirullan. Tuskin nuo apinat sentään tulee kameraa kädestä viemään, vaan on kiinnostuneempia ruoasta tai sellaisista laukuista ja pakkauksista, joiden sisällä voisi ehkä olla jotain syötävää.
      Erinomaisen hyvää uutta vuotta myös sulle!

      • Reply Saana | Live now – dream later 3.1.2017 at 22:01

        Olen toki tullut ihan ihmisten ryöväämäksi (muun muassa pari kameraa jäänyt reissuille tästä syystä kuvineen päivineen, vanhoja ja halpoja ei-pro-kameroita onneksi), mutta apinoiden jekuilta olen toistaiseksi säilynyt! 🙂

        • Reply Mika / Lähtöportti 4.1.2017 at 17:44

          Ihminen on se kaikista vaarallisin eläin. Matkakuvien menettäminen on pahimpia painajaisia, toivotaan ettei noin käy enää koskaan.

          • Saana | Live now – dream later 7.1.2017 at 19:35

            Matkakuvat voi menettää myös niin, että tiputtaa ulkoisen kovalevyn lattialle sen ollessa päällä. Heippa hei viiden vuoden kaikki reissukuvat! :´( Tästä on tosin useampi vuosi aikaa, sittemmin olen oppinut pitämään useammat kopiot ja yhdet niistä pilvessä! 😀 Joskus on vaan opittava kantapään kautta…

  • Reply miraorvokki 1.1.2017 at 11:57

    Tämä olisi kyllä mahtava kohde! 🙂 Toivottavasti pääsen pian reissaamaan Gibraltarille! Aikamoisia otuksia nuo apinat, suloisia! 😀 En tosin haluaisi jäädä niiden kohteeksi, mun tuurilla ne varmasti varastaisivat kameran mun käsistä tai jotain.

    Ihanaa matkailuvuotta 2017! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.1.2017 at 16:21

      Gibraltar on mielenkiintoinen retkikohde, jos tuolla seudulla liikkuu. Apinat on suloisia ja ovelia yhtä aikaa. En usko että vievät kuitenkaan kameraa kädestä, jos se ei näytä syötävältä 🙂 Sen sijaan laukusta kannattaa pitää hyvin kiinni.
      Mahtavaa matkailuvuotta sullekin! 🙂

  • Reply Sanna Vegancruiser 1.1.2017 at 18:42

    Kiva blogipostaus, mekin kaytiin risteilylla Gibraltarilla Elokuussa. Perheviihteeseen voisin apinoiden ja sen koysiradan lisaksi vinkata delfiini-risteilyt siita lentokentan viereisesta marinasta. Ei mitaan delfinaariomenoa, vaan ihan oikeita luonnossa vapaana uivia delfiineja, joita ei edes ruokita/houkutella naytille. Tarkoittaa kylla sita, etta ihan 100% eivat siis voi luvata onnistunutta seilausta mutta kuulemma paalta 90% seilauksista loytavat delfiineja naytille. Monta seilausta per paiva, kaksi kilpailevaa firmaa – kannattaa googlettaa dolphin adventure ja safari.

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.1.2017 at 22:34

      Kiitos Sanna! Tämä delfiinivinkki on mainio, jos/kun joskus palaamme Aurinkorannikolle. On ollut monta kertaa mielessä lähteä merelle delfiinejä tai valaita katsomaan, mutta aina se on syystä tai toisesta eri puolilla maailmaa jäänyt tekemättä.

  • Reply Henna / Kulkutautiset 3.1.2017 at 16:16

    No Gibraltar sentään on tuttu, vaikka monet kohteistasi eivät. Tai en siis sielläkään ole käynyt, mutta kuitenkin. Vaikka olen ollut tietoinen vuoresta ja apinoista, kuvia en juurikaan ole tainnut nähdä, mielikuvani oli nimittäin jotenkin erilainen. Upeita maisemia ja tosi hienon näköinen tuo pilviverho!

    Apinoiden kanssa saa kyllä joka puolella maailmaa olla aika tarkkana, meilläkin jokunen insidentti taitaa olla takana. Eikä kyllä aina auta, vaikka olisi miten varovainen, niin ovelia epeleitä ovat.

    Vaikuttaa tosi mukavalta päiväretkikohteelta ja varmasti käyn itsekin, jos tuolle suunnalle eksyn. Hauska yksityiskohta tuo fish&chips ja muutenkin tuo kaikki brittitouhu, jota paikkaan on ripoteltu puhelinkoppien ja muun muodossa!

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.1.2017 at 17:53

      Omatkin mielikuvat eri kohteista on usein erilaisia kuin mitä perillä odottaa. Esimerkiksi Gibraltar oli brittiläisempi kuin olin ajatellutkaan. Pilviverho oli ihan uskomaton, kun vuoren toinen puoli pysyi kirkkaana ja toiselle puolelle ei nähnyt yhtään mitään.
      Joo, taas tuli muistutus, ettei apinoiden oveluudella ole rajoja. Edes sisätiloissa syöminen ei ollut turvallista. Onneksi tuolla kahvilassa ei tarjoilla suuria lämpimiä aterioita 😀

  • Reply Suunnaton 14.1.2017 at 12:20

    Olipa kiva juttu. Mulla on lukemani perusteella ollut kovinkin huono mielikuva Gibraltarista, mutta tämä juttu muutti sitä. Jos Espanjan etelärannoille tulee vielä joskus mentyä, täytyy pitää Gibraltar mielessä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.1.2017 at 14:16

      Mukava kuulla, että tämä juttu muutti mielikuvia! Mun mielestä Gibraltar on sen verran erikoinen paikka, että siellä kannattaa poiketa jos Espanjan etelärannikolla liikkuu.

    Leave a Reply