Suosikkeja ja inhokkeja – mutta miksi?

Matkablogeissa on julkaistu syksyn aikana listauksia niin kirjoittajien suosikkikohteista kuin niistä tylsemmistäkin kokemuksista. Mielestäni huomattavasti listojen sisältöä mielenkiintoisempaa on, mistä nämä valinnat johtuvat.

Matkailijoilta kuulee usein vahvoja kommentteja käydyistä kohteista. Joku paikka oli tosi kauhea ja jossain oli aivan uskomattoman ihanaa. Jokaisella on tietenkin oikeus mielipiteisiinsä ja samalla saadaan aikaan mielenkiintoista keskustelua. Mutta mitkä tekijät vaikuttavat matkakohteesta syntyviin mielikuviin?

Bintan, Indonesia
Mitä lyhyemmästä vierailusta on kysymys, sen suuremmaksi nousee sattumien merkitys. Ensivaikutelma on aina tärkeä. Sama kohde näyttää todennäköisesti hyvin erilaiselta sadepäivänä kuin auringonpaisteessa. Myös muutamalla satunnaisella kohtaamisella voi olla yllättävän suuri merkitys. Tyly lipunmyyjä tai huomaavainen tarjoilija saattaa jäädä mielikuviin koko kaupungin kasvoina. Pieni sattuma voi vaikuttaa siihen, tunnetko itsesi jossain tietyssä paikassa ryöstetyksi vai rakastetuksi.

Krakova, Puola
Paljon on toki kiinni omasta asenteesta. Avoimin mielin saa reissusta paljon enemmän irti kuin epäkohtia etsimällä. Rento lomafiilis on aina stressiä tai reissuväsymystä parempi lähtökohta. Parhaassa seurassa vietetty leppoisa päivä voi olla elämys melkein missä tahansa. Sen sijaan kiire, riitelystä nyt puhumattakaan, pilaa tunnelman ja vaikuttaa samalla helposti mielikuvaan matkakohteesta, vaikkei se kohteen vika olisikaan. Sama koskee tietenkin myös sairastumisia ja tapaturmia.

insta_rooma
Esimerkiksi interrailin varrelle jääneistä kaupungeista kuulee toisinaan vahvoja mielipiteitä. Jos vierailun kesto on ollut vain muutama tunti tai vaikka pari päivääkin, saattaa käsitys kaupungin todellisesta annista vääristyä. Muistan omalta interraililtani, etten siihen aikaan tutustunut kaupunkien tarjontaan juurikaan etukäteen, vaan tietoni perustuivat yleensä hatariin mielikuviin ja muutamiin päänähtävyyksiin. Junamatkailija näkee ensimmäisenä rautatieaseman ja sen ympäristön, joka harvoin edustaa kaupungin parhaita puolia. Toivottavasti kukaan ei oikeasti arvostele vaikka Roomaa pelkän Terminin aseman perusteella!

Tallinna, Viro

Paikallinen opas, tai parhaassa tapauksessa ystävä, on yleensä kullanarvoinen keino löytää kohteen parhaat palat. Kaupungista kuin kaupungista saa varmasti erilaisen kuvan sen perusteella, sattuuko osumaan viehättävimmille kaduille ja parhaisiin ravintoloihin. Pidempään viipymällä löytyy varmemmin juuri itselle mieluisaa puuhaa ja kertyy mukavaa muisteltavaa. On myös hyvä tiedostaa, ettei muutaman korttelin kierrettyään ole nähnyt koko kaupunkia tai yhden kaupungin nähtyään koko maata.

Vence, Ranska
Yksi mielipiteisiin vaikuttava asia on myös käytettävissä oleva varallisuus. Kengännauhabudjetilla reissaava saattaa kokea tyyriimmät kaupungit tylsiksi vain siksi, ettei ole varaa sisäänpääsylippuihin tai kunnon ruokaan. Toisaalta joku voi nauttia matkasta sämpylöitä puistonpenkillä syöden, kun taas jollekulle keskiverto Michelin-ravintolakin voi olla pettymys. Meitä riittää moneen junaan, joten lähtökohdat eri kohteiden arvioinnille voivat olla hyvinkin erilaisia. Siinä missä joku kallistaa päänsä Ritz-Carltonin tyynylle, saattaa jonkun muun valinta olla tavallinen ketjuhotelli, hostellin dormi, yksityismajoittajan sohva tai uima-altaalla varustettu huvila. Vähän matkustanut kenties innostuu mistä tahansa uudesta kyynistynyttä maailmanmatkaajaa herkemmin.

Hondarribia, Baskimaa
Mielipiteisiin vaikuttaa tietenkin suuresti se, mitä kukin reissuiltaan hakee. Jollekin sama kohde tuntuu mieluisammalta kuin jollekin toiselle. Esimerkiksi auringonotto, shoppailu, villi yöelämä ja all inclusive -hotellit eivät yleensä kuulu omien reissujeni ohjelmaan, mutta moni muu varmasti kaipaa juuri niitä. Itse haluan aistia paikallisia tunnelmia kiireettömään tahtiin. Selvitän usein ensimmäisenä, onko kohteen lähistöllä patikkapolkuja, näköalapaikkoja, vanhoja linnoja tai urheilutapahtumia. Viihdyn yleensä siellä, missä on kapeita kujia, värikkäitä kalastusaluksia ja punavalkoruutuisia pöytäliinoja.

Jericoacoara, Brasilia
Jokainen yksilö voi kokea erilaiset asiat merkityksellisiksi ja kiinnittää huomiota eri yksityiskohtiin. Yksi kaipaa kiiltävää ja toinen rosoisempaa. Joku etsii tallaamatonta polkua, kun taas jollekulle massaturistikohde on täysin ok. Matkailijat myös suhtautuvat kohteiden turvallisuustilanteisiin eri tavoin. Onneksi kaikki saavat matkustaa omalla tavallaan!

Boston
Oma lukunsa ovat kohteesta ennakkoon muodostuneet mielikuvat ja niistä johtuva asennoituminen. Olivat mielikuvat sitten tarttuneet ystäviltä, matkailulehdistä, kirjoista tai televisiosta, niillä on varmasti merkitystä. Myös matkabloggaajat ovat mielipidevaikuttajia, joilla on oma vastuullinen tehtävänsä kokemusten levittäjinä. Matkakohteiden suositteleminen muille on vaikeaa, mutta näkemästään rehellisesti kertomalla pystyy jakamaan paljon inspiraatiota. Kannattaa tutustua bloggaajiin ja heidän matkustusmieltymyksiinsä, jotta löytää parhaiten omaan makuun sopivat vinkit.

Ljubljana, Slovenia
Omalla kohdallani yksi iloisimmista viime vuosien yllättäjistä on ollut Slovenian pääkaupunki Ljubljana. Saavuin kaupunkiin ilman suuria ennakko-odotuksia ja tykästyin siihen suuresti. Kaikki oli kohdallaan säästä ja ravintolavalinnoista lähtien. Nähtävää oli riittävästi, muttei kiirettä minnekään. Ljubljanasta tuli nopeasti yksi suosikkikaupungeistani Euroopassa.

Krakova, Puola
Kohtaamiseni Krakovan kanssa oli sen sijaan erilainen. Ennakko-odotukset olivat kuulemieni kehujen perusteella pilvissä. Ensimmäiset päivät kuluivat kuitenkin sateisissa ja viileissä merkeissä, eikä sinänsä hieno kaupunki aivan muutenkaan vastannut kaikkea kuvittelemaani. Lisäksi tuntuu, että kaipaan jo takaisin niin moneen kaupunkiin, ettei uusille suosikeille löydy kovin helposti tilaa. Vaikka Krakovasta lopulta jäikin positiivinen mielikuva ja suosittelen sitä mielelläni muille, ei meistä tullut kaupungin kanssa parhaita ystäviä ensi kohtaamisella.

Biarritz
Tältä vuodelta voisi nostaa esiin myös Biarritzin. Olin kuullut tuosta Ranskaan kuuluvasta baskikaupungista ylistäviä kommentteja. Sääkin oli muutaman kaupungissa viettämämme tunnin ajan aurinkoinen, mutten silti vakuuttunut. Mielikuvasta olisi luultavasti tullut erilainen, jos olisimme viipyneet yön yli. Mieli ei ehkä ollut vastaanottavaisimmillaan, kun ilmassa oli lievää reissuväsymystä ja pää valmiiksi pyörällä muiden Baskimaan kaupunkien täydellisyydestä. Biarritz ei sytyttänyt, mutta oliko vika enemmän minussa, kaupungissa vai yhteensopivuudessamme?

Slea Head Drive, Irlanti
Välillä käy toki niinkin, että suuret ennakko-odotukset täyttyvät tai jopa ylittyvät. Irlanti ja Madeira ovat hyviä esimerkkejä kohteista, joihin tiesin ihastuvani jo etukäteen. Tunnen olevani molemmilla saarilla kuin kotonani. Tähän voisi luetella konkreettisiakin syitä, mutta taustalla on myös jonkinlainen sanoinkuvaamaton yhteys, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Jotkut puhuvat sielunmaisemista.

Long Bar, The Raffles, Singapore
Eräs mielipiteisiin vaikuttava seikka on vertailu aiemmin nähtyihin matkakohteisiin. Singapore jäi lieväksi pettymykseksi, kun peilasin sitä muihin aasialaisiin suurkaupunkeihin. Pidin enemmän Hongkongista, joka tuntui kiehtovalta Kiinan ja länsimaiden yhdistelmältä. Koin sen sijaan Singaporen hieman pintapuoliseksi kulttuurien sulatusuuniksi. Singaporen tiukoilla määräyksillä ylläpidetty siisteyskään ei tehnyt erityistä vaikutusta, sillä Tokiossa oli yhtä puhdasta ilman ahdistavia kieltokylttejäkin. Luulen silti, että kokemukseni Singaporesta olisi saattanut olla erilainen, jos olisin käynyt siellä ennen edellä mainittuja kaupunkeja. Kuinka paljon esimerkiksi Hongkong-kokemukseeni vaikutti, että se oli ensimmäinen näkemäni Euroopan ulkopuolinen suurkaupunki?

Monopoli, Italia
Samanlainen kysymys herää Italiankin kohdalla. Ihastuin maahan ensimmäisellä Alppien eteläpuolelle tekemälläni matkalla ja siitä tuli elinikäinen suosikkini, lähestulkoon osa identiteettiäni. Entä jos tuo matka olisikin suuntautunut Ranskaan tai Espanjaan? Vaikka olisinkin tuon jälkeen käynyt Italiassa, olisiko suhteesta tullut samanlaista? Kenties olisinkin jo sitä ennen opiskellut ranskan alkeita tai elänyt jalkapallokisoja Manolon rummun tahtiin. Pidänkö ensisijaisesti Italiasta vai ylipäätään välimerellisestä kulttuurista? Kuinka hyvänsä, en vaihtaisi tuota vuonna 1989 tekemääni matkaa mihinkään muuhun.

Tukholma, Ruotsi
Vaikka yllä mainitsinkin muutamia lieviä pettymyksiä, ovat kaikki matkani olleet enemmän tai vähemmän onnistuneita elämyksiä, joista yhtäkään en vaihtaisi pois. Vinkkini on, että matkalle kannattaa aina lähteä avoimin mielin, ilman liian suuria ennakko-odotuksia. Olisi parempi elää hetkessä kuin sortua turhaan vertailuun. Voidaan myös miettiä erilaisten listausten tarpeellisuutta, vaikka myönnän itsekin harrastavani samaa. Onhan se aina yhtä hauskaa! Esimerkkinä vaikka listani kohteista, joihin palaan aina uudelleen.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma+Laura -matkablogiTravellover ja Muru Mou -matkablogi. Lue tarkemmat ohjeet täältä.

Minut löytää Instagramista nimellä @lahtoportti.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply SariKoo.fi 1.12.2016 at 13:12

    Epäilen, että oman Nizzan reissun kohdalla suunnittelemattomuus oli suurin syy siihen, että paikkaan ihastuin. Ja toinen suuri syy toki upeat kelit vielä lokakuun lopulla. Kun ei ollut minkäänlaisia odotuksia, niin pienetkin jutut tuntuivat hienoilta, eikä muutamat epäkohteliaat paikallisetkaan onnistuneet pilaamaan kohdetta minulta. Tosi kiva ja vähän erilainen postaus matkustamisesta!

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.12.2016 at 23:01

      Kiitos Sari, mukavaa että tykkäsit. Ja mainiota että nostit juuri Nizzan esiin, sillä se olisi ollut hyvä esimerkki tekstiini. Lomailin nimittäin kaverini kanssa Nizzassa kauan sitten. Tykkäsin kaupungista silloin paljon, jäi monia hyviä muistoja. Toissa kesänä palasin perheeni kanssa Nizzaan muutamaksi tunniksi päiväretkellä Antibesista. Tuona päivänä Nizza tuntuikin lähinnä meluisalta ja ahdistavalta, paahtava helle haittasi lapsia, eikä siitä aikuisetkaan nauttineet. Tuntui hyvältä, että oltiin valittu majapaikaksemme Nizzan sijasta hiljaisempi Antibes. Eli aiemman kokemukseni perusteella tiedän Nizzan olevan mukava kaupunki, mutta jos olisin käynyt vain tämän jälkimmäisen lyhyen retken verran, olisi mielikuva täysin erilainen.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 1.12.2016 at 13:28

    Hyvää ja kiinnostavaa pohdintaa. Mä olen itse pettynyt paikkoihin yleensä joko siksi, että mulla on ollut hirveät odotukset, jotka on tavalla tai toisella jääneet täyttymättä, tai sitten ihan olosuhteiden takia. Esimerkiksi Pärnuun en ihastunut, koska tulin sinne suoraan Jürmalasta joka oli vähän kuin parempi versio Pärnusta. Jos olisin mennyt ensin Pärnuun, mielikuva voisi olla positiivisempi. 🙂 Kaikesta huolimatta mielestäni jokaisessa inhokkikohteessakin on yleensä myös ne hyvät puolet. http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/10/24/boring-kun-matkakohde-olikin-pettymys/

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.12.2016 at 23:16

      Mielenkiintoista, ymmärrän tosi hyvin tuon Jürmalan vaikutuksen suhteessa Pärnuun, vaikken ole kummassakaan toistaiseksi käynyt. Inhokkikohteissakin on hyvät puolensa, ja jos ei muuta, niin tulipahan ainakin käytyä 😀
      Olen käynyt Monacossa kahdesti, ja vaikkei se ole yhtään mun tyylinen kaupunki, niin tykkään siitä silti. Siinä, että se kaikki luksus on vedetty niin överiksi, on mun mielestä jotain kiehtovaa. Monacossa glamourin määrä on moninkertainen muuhun Rivieraan verrattuna. Pitkää aikaa en siellä kuitenkaan viihtyisi. Tarkoituksena olisi kirjoittaa Monaco-postaus jossain vaiheessa.

  • Reply Terhi / Muru Mou 1.12.2016 at 13:28

    Todella mielenkiintoista pohdintaa, ja olen niin samaa mieltä kanssasi! Monesti se on sattumien summa, millaisen mielikuvan paikka ensimmäisellä kerralla jättää – toisella kerralla (jos sitä tulee), voi mielipide ollakin toinen. Näin kävi meille äskettäin Málagassa: poikaystävä ei olisi millään halunnut viettää kaupungissa yötäkään, sillä hänen ensimmäinen kerta kaupungissa oli ollut sadetta, tulvivia katuja ja märkiä kenkiä. Lopulta kuitenkin päädyttiin kaupunkiin poikaystävän harmiksi kahdeksi yöksi, mutta nyt hän näkikin Málagan aivan toisenlaisessa valossa – ja ihastuimme kaupunkiin molemmat 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.12.2016 at 23:31

      Sattumilla voi olla tosi suuri merkitys, sitä suurempi mitä lyhyemmän ajan viipyy. Onneksi päädyitte Málagaan! Parempi sää ja parempi seura, joten ihmekös tuo että Thomasin mieli muuttui 🙂 Mekin tykkäsimme Málagasta lokakuun matkallamme ja onnistuneesta päiväretkestä on nyt tekeillä seuraava postaus blogiin.

  • Reply Miia 1.12.2016 at 15:27

    Mulle Ljubljana oli kanssa erittäin positiivinen yllätys! En tiennyt kaupungista käytännössä mitään etukäteen, mutta paikasta jäi todella lämmin ja sympaattinen kuva. Vaikka sää olikin harmaa, niin sekään ei haitannut.
    Ja esimerkiksi Praha oli itelle vähän pettymys, en tiedä oliko kyse sateisesta säästä vai reiliväsymyksestä, mutta en päässyt kaupunkiin oikein kiinni. Aion kuitenkin antaa sille vielä uuden mahdollisuuden, sillä paikkaa on hehkutettu niin paljon. 🙂
    Mutta erittäin hyvää pohdintaa! Blogiasi on aina mukava lukea, kun teksti ja kuvat ovat niin laadukkaita. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.12.2016 at 23:48

      Kiitos Miia 🙂 Tuntuu siltä, että Ljubljanasta ovat tykänneet lähes kaikki siellä käyneet. Harvinaisen sympaattinen kaupunki, mukavia ihmisiä, paljon tapahtumia ja todella miellyttävä tunnelma. Prahassa haluaisin kovasti käydä, kun edellinen kerta oli lapsuudessa Tšekkoslovakian viimeisinä vuosina. Monet hehkuttavat Prahaa, mutta toisaalta olen kuullut pettymyksistä muiltakin. Prahan tai Pariisin kaltaiseen kaupunkiin on vaikea lähteä ilman suuria odotuksia. Kiinnostaisi tosiaan omin silmin nähdä, millaista Prahassa on nykyään.

  • Reply Jenna / With huge passion for life 2.12.2016 at 13:02

    Todella hyvää pohdintaa! Oma asenne, reissufiilis ja se, mitä matkalta hakee, vaikuttaa suuresti siihen tykkääkö kohteesta vai ei. Joskus myös kohtalo puuttuu peliin ja vaikka kuinka lataisi odotuksia kohteeseen, niin kaikki voikin mennä mönkään. Ljubljana on ehdottomasti suokkikaupunkini Euroopassa. Se on vaan niin symppis 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.12.2016 at 20:10

      Kiitos Jenna kommentista! Jostain kumman syystä kommenttisi oli mennyt roskakoriin, mutta pelastui nyt onneksi näkyviin. Matkailu on monella tavalla asennekysymys ja joissakin kohteissa kaikki vaan loksahtaa paikoilleen. Ljubljana on mainio kaupunki, harvassa paikassa on saanut nauttia yhtä mukavasta tunnelmasta 🙂

  • Reply Sari 3.12.2016 at 09:04

    Juuri oikeita faktoja kirjoituksessasi. Niin moni tekijä vaikuttaa siihen, pitääkö paikasta vaiko ei….itselle esim Amsterdam ei saanut vakuutettua. Tähän johti kai seuraavat tekijät (näin mieheni kanssa analysoitiin); olimme sitä ennen ns rantalomalla kauniissa Hollannin kaupungissa Vlissingenissä, Amsterdamissa satoi, se oli reissumme viimeinen kohde ja sitten vapaus huumeiden käyttöön teki kaupungista jollain tavoin likaisen. Tulipa mieleeni, että nuo listat, joita itsekin olen kirjoittanut ovat henkilökohtaisia mielipiteitä. Niitä on hauska verrata näihin yleisiin yleisön äänestämiin….

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.12.2016 at 16:48

      Tiivistit hyvin, että monet listat ovat nimenomaan henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne perustuvat omiin kokemuksiin kaikkine sattumineen, ja ehkä juuri siksi niitä onkin niin hauska lukea.

      Mietin Amsterdamin ottamista mukaan tähän tekstiin, mutta säästin sen mahdolliseen kokonaan omaan postaukseensa. Olen käynyt kahdesti, ensimmäisellä kerralla viivyin yhden yön ja toisella kerralla kolme. Molempiin kertoihin mahtui niin paljon erilaisia ikäviä pieniä sattumia ja tapahtumia, että Amsterdamista on jäänyt tosi negatiivinen mielikuva. Jälkimmäisestäkin kerrasta on tosin jo 15 vuotta aikaa, joten uskon kaupungin muuttuneen, ja ehkä siellä nykypäivänä saisi kulkea rauhassa. Mutta käyntini aikaan mm. keskustan kaduilla käyty huumekauppa oli todella ahdistavaa. Olen kokenut vastaavaa pienimuotoisemmin muuallakin, mutta se ei ole ollenkaan samalla lailla pilannut kaupunkikokemusta.

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkiä 3.12.2016 at 21:07

    Mielenkiintoinen postaus. Itse olen monesti miettinyt, mikä jossain paikassa kolahtaa ja jossain ei. Välillä päädyn ajattelemaan, että tunnelma/ilmapiiri. No, kun alan miettiä, mistä se syntyy, onkin jo vaikeampaa pukea sanoiksi. En ole koskaan esimerkiksi erityisesti viihtynyt Helsingissä, mutta rakastan Müncheniä. Nizzaan menin opiskeluaikanani suurin odotuksin, mutta pidin kaupungista vasta myöhemmin toisella visiitilläni. Pariisista jäi huono fiilis, koska rahat pöllittiin heti. Silloin aloin kirota koko Ranskaa, mikä oli aika surullinen, mutta inhimillinen ajatuksenkulku hetken aikaa:) Missään en ole palellut niin kuin lokakuussa Amsterdamissa (aika hyvin sanottu ihmiseltä, joka kiertää työkseen talviurheilutapahtumia ulkona..), mutta joku siinä kaupungissa silti kolahti…:) Monissa matkablogeissa mielenkiinnolla luen kokemuksia ja fiiliksiä, miksi joku on pitänyt tai ei ole pitänyt jostain. Vähän niin kuin hotelliarvosteluissakin, ihminen kiinnittää huomiota eri asioihin ja toisia häiritsevät/miellyttävät eri asiat. Sitten on vielä niitä asioita, joita ei osaa selittää. Edelleen minulle on mysteeri, mikä Münchenissä on se kodin tunnun tekevä juttu mulle 😉

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.12.2016 at 09:43

      Kiitos kommentista, mielenkiintoisia ajatuksia! Joskus on vaikea selittää, miksi jostain kaupungista pitää ja jostain toisesta taas ei. Omalle kohdalleni München on jäänyt mieleen mukavan tunnelmansa ansiosta, kenties harmaampien saksalaiskaupunkien rempseänä baijerilaisserkkuna.

      Ymmärrän hyvin tuon Ranskan kiroamisen, kun muistan omalta kohdalta vastaavat fiilikset Unkaria kohtaan. Luulin, että rahani vietiin jonkinlaisilla markkinoilla ja teini-iän temperamentilla halusin sillä hetkellä koko maasta pois. No, lompakko löytyi retkibussin lattialta, ihan itse olin sen sinne pudottanut. Mutta tuosta muistan, miten pienestä voi suuret mielikuvat syntyä 😀

      Palelemisesta puheen ollen, missään en ole palellut kuin singaporelaisessa Burger Kingissä. Vaikka ulkona on hillitön helle, niin joku raja sille ilmastoinnin voimakkuudellekin…

  • Reply Ansku BCN 4.12.2016 at 09:35

    Mielenkiintoinen postaus ja niin totta! Minä haluaisin uudestaan Berliiniin, sillä ekalla ja toistaiseksi ainoalla reissullani sinne en ihastunut kaupunkiin. Minulla oli parasta seuraa mukana, hotelli oli hyvä ja kaikki meni periaatteessa kivasti, mutta kaupunki jäi mieleen harmaana, töykeänä ja kylmänä. Berliiniä kuitenkin hehkutetaan niin paljon, että haluaisin antaa sille toisen mahdollisuuden.

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.12.2016 at 09:45

      Toisen mahdollisuuden antaminen voi monesti olla viisas ratkaisu. Omalla kohdallani Berliiniin palaaminen olisi mielenkiintoista siksi, kun se toistaiseksi ainoalla matkallani 1988 oli vielä kahtia jaettu kaupunki. Haluaisin kovasti nähdä miltä siellä nykypäivänä näyttää, ainakin tunnelma on varmasti täysin erilainen. Monet tosiaan hehkuttavat Berliiniä. En tiedä tuntisinko sitä omaksi kaupungikseni, mutta haluaisin nähdä sen nykymuodossaan ainakin kerran.

  • Reply Pirkko / Schildt 4.12.2016 at 11:44

    Vahvimmin meillä ovat inhokeiksi nousseet nopeasti kaupungit, joissa huijataan turistia mennen tullen, kuten vaikka Bulgarian Sofia. Ei auta, vaikka kaupunkia sittemmin kiertäessä toteaisi siellä olevan paljon kaunistakin, kun jo saapumispäivänä kohdatut taksi- ja valuutanvaihtohuijaukset (tai niiden yritykset) luovat mielikuvan kaupungista (ja maasta).

    Tuo, että budjettimatkailijalle kallis maa näyttäytyy ”huonona” tullee usein vastaan kun Aasiaan suuntaavat matkailijat päätyvät Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Me toisaalta pidämme siitä, että nuo kohteet ovat niin länsimaalaisen siistejä ja toimivia, mutta sillä on hintansa.

    Hinnan saa muuten etukäteen hyvin arvioitua katsomalla verottajan ohjetta ulkomaan päivärahoista. Virkamiehet tekevät kyllä ihan hyvää työtä arvioidessaan kunkin maan hintatasoa sitä listaa laatiessaan, niin eipä sitten tule turhia yllätyksiä!

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.12.2016 at 09:49

      Huijausyritykset tuovat varmasti ikävän tunteen, josta on vaikea päästä eroon. On tärkeää tuntea itsensä tervetulleeksi maahan, ja kaikki tuollainen pilaa tunnelman tehokkaasti. Tämän suhteen täytyy antaa kiitosta esimerkiksi tekstissä lieväksi pettymykseksi jääneelle Krakovalle, sillä siellä kaikki toimi ainakin omalla kohdallamme erittäin ystävällisissä merkeissä ja ilman ongelmia.

      Verottajan ohje ulkomaan päivärahoistahan on loistava vinkki! Ei olisi tullut itselle mieleenkään. Kävin nyt katsomassa tuota listaa ja se varmasti antaa hyvät suuntaviivat kunkin maan hintatasosta.

  • Reply ananas2go 11.12.2016 at 14:44

    Ihminen on kimppu ennakkoluuloja: sympatioita ja antipatioita. Ja on tosi iso läksy oppia, että ennakkoasenteissaan menettää vain ne kuvitelmansa, toiveensa.

    Kiintoisaa pohdintaa, luin mielissäni, kiitos! Ensimmäinen tietoinen matkaohjenuorani nuorempana oli, että niin kauan kuin pallolla paikkoja riittää, samaan ei mennä uudestaan (vaikka kohdetta arvioidessani kysymys olikin, onko sentuntuinen paikka, että voisi mennä uudestaan). No, arki pitää koti – Helsinki -akselilla aika tavalöa, mutta silti.

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.12.2016 at 11:08

      Kiitos kommentista! Tiivistit tuon hyvin, meillä kaikilla tosiaan on ennakkoluulomme hyvässä ja pahassa, eikä niistä pääse kovin helpolla eroon. Itse en ole oikein koskaan pystynyt pitämään kiinni ajatuksesta, etten menisi samaan paikkaan uudelleen. Olisikin liian helppoa, jos kaikki käydyt kohteet voisi vetää listalta yli 🙂

  • Reply Henna / Kulkutautiset 11.12.2016 at 20:45

    Kiinnostavaa pohdintaa ja hyvin rakennettu postaus! Lukiessani eteenpäin ja samalla miettiessä omaa vastinettani tänne kommenttilootaan, tulit aina seuraavassa kappaleessa käsitelleeksi sitä, mitä kullakin hetkellä pyörittelin päässäni 🙂 Olen huomannut, että säätila vaikuttaa ihan äärimmäisen paljon mielikuvaan kohteesta, mutta se saattaa tehdä sen puolihuomaamatta, ja paikasta jää jotenkin tylsä fiilis, etkä edes tiedä, miksi. Toinen asia, jota on joskus ihan ääneenkin pohdittu, on juuri tuo, että aiempi kokemuspohja ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat todella paljon mielipiteeseen. Eli kuten sanoitkin, kannattaa blogejakin lukiessa pyrkiä tutustumaan kirjoittajan matkustushistoriaan ja niihin kiinnostuksen kohteisiin. Rupuisinkin palmuranta voi tuntua vaikka kuinka ihanalta, jos kokemusta näistä ei juurikaan ole. Hehkutuksia ja lyttäyksiä ei siis kannata ihan kritiikittä uskoa, ja sitten taas toisaalta niiden henk.koht. kokemusten lukeminen tekee blogeista niin mielenkiintoisen. Pitää vaan muistaa, että niissä todellakin on aina yhden ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia.

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.12.2016 at 11:38

      Kiitos Henna! Blogit tosiaan kertovat yhden ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista, jotka ovat aina monen sattuman summia. Mietin varsinkin ensimmäisiä blogipostauksia kirjoittaessani, mitä uskallan kehua, kun ihmisiä ja mieltymyksiä on niin monenlaisia. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että kerron vain oman rehellisen mielipiteeni ja toivon lukijoiden osaavan suhteuttaa sen oikealla tavalla.
      Sattumista tulee tuoreena esimerkkinä mieleen käyntini siellä paikallisjunamatkan päässä Helsingissä. Ensimmäinen kohtaamani ”paikallinen” oli rautatieaseman R-kioskin myyjä, harvinaisen leppoisa ja lupsakka mieshenkilö. Vuosikymmenten aikana syntyneeseen omaan Helsinki-kuvaani hän ei vaikuttanut, mutta ensi kertaa kaupunkiin saapuvalle tällaisella kohtaamisella voi olla suurikin merkitys.

  • Reply elsanoma 15.12.2016 at 02:19

    Todella hyvä, pohdintaa herättävä teksti jollain tapaa tosu arastakin aiheesta. Matkustamisen, kun toivotaan aina olevan unelmien täyttymys ja uuden kohteen haaveillaan olevan aina paras siihen mennessä, vaikka ei se aina ihan niin mene. Ja toisaalta jokainen hyvä tai huonokin kokemus on aina sattumusten summa: oma ikisuosikkini Madrid vois tuntua jostain kieltä puhumattomasta tai surkean sään sattuessa hyvin erilaiselta kohteelta. Matkustimme eilen Hongkongista Tokioon ja junassa matkalla hostellille mietin, miksi en ollut yhtään kulttuurishokissa, kun meininki oli aika erilainen Suomeen verrattuna. Tajusin, että en vain kokenut ympäristön eroavan ihan järkyttävästi juuri aiemmin tutuksi tulleesta Hongkongista. Kokemus olisi ollut varmasti erilainen, jos Tokioon olisi matkustanut suoraan Suomesta. Välillä on myös kirjoittajana hankala miettiä yleispäteviä vinkkejä kaupunkiin, kun oman reissun kohokohdat on koostuneet jostain ihan muusta, kuin perus turistinähtävyyksistä tai ravintoloista. Mutta onneksi matkailu on aina nimenomaan henkilökohtainen elämys ja pieleen menneen kokemuksenkin jälkeen voi sanoa oppineensa jotan itsestään matkailijana. Seuraavalla kerralla kohdetta voi lähestyä taas uudesta näkökulmasta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.12.2016 at 11:34

      Kiitos kommentista! Olisi mahtavaa, jos jokainen matka olisi aina siihen mennessä paras, mutta aina se ei tosiaan onnistu. Itse olen käynyt Madridissa kerran ja tykkäsin kaupungista, se tuntui kokoonsa nähden yllättävän viihtyisältä, paremminkin valtavalta kylältä kuin kiireiseltä miljoonakaupungilta. Erityistä syytä Madridiin palaamiseen ei ole kuitenkaan vielä tullut, kun maailma on kohteita täynnä.
      Nauttikaa Tokiosta! Olen käynyt kahdesti, mutta noista Japanin-reissuista on jo vuosia aikaa ja ikävä sinne suuntaan alkaa olla kova. Itsellenikään ei tullut Tokioon saapuessa kulttuurishokkia, kun se tuli koettua jo silloisen reissun aluksi Kiotossa. Japanissa on ollut jännä tunne, siellä on ikään kuin kotonaan, vaikka se tosi kummallinen maa onkin. Mukavaa reissun jatkoa!

  • Reply Travellover Annika 3.1.2017 at 14:05

    Loistavaa pohdintaa! Todellakin kohteiden pisteisiin vaikuttaa moni sellainenkin asia, jolla ei ole mitään tekemistä itse kohteen kanssa. Lähtökohtaisesti olen pitänyt jokseenkin kaikesta, mitä olen nähnyt. Eihän ole kohteen vika, jos sataa tai jos minulla ei ole rahaa. Mutta kunnon budjetilla on tietenkin enemmän mahdollisuuksia. Odotin listaasi en tykkää -kohteista. Vähän petyin, kun ei sellaista tullut. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.1.2017 at 17:35

      Kiitos Annika! Näin se tosiaan menee, vika on joskus ihan muussa kuin itse kohteessa. En oikeastaan osaa tehdä listaa en tykkää -kohteista, kun olen itsekin pitänyt enemmän tai vähemmän kaikista käymistäni paikoista. Huonoimmat kokemukset lyötyy Amsterdamista, jossa on kahdella kerralla tullut vastaan niin paljon ikäviä juttuja, ettei ne kaikki voi olla pelkkää sattumaa. Brasilian Fortalezaan en lähtisi toiste, liian tylsä ollakseen niin kaukana ja vähän vaarallinenkin. Teneriffan yms. pahimmat turistirysät hirvittää, mutta se ei tarkoita etteikö saaret muuten voisi olla kauniita. Muita inhokkeja ei nyt tule mieleen 🙂

  • Reply Susanna / Matkapatonki 7.1.2017 at 21:49

    Olipa hyvä postaus! Itsekin olen monesti jättänyt huomioimatta negatiiviset palautteet tuttavien reissuista, sillä tiedän, että kaikilla on omat yksilölliset mielipiteensä. Sateinen sää vaikuttaa ainakin minun kohdallani kohteeseen – moni paikka onkin osoittautunut ankeaksi, kun on sattunut vain satamaan, eikä mitään ole päässyt näkemään. Tai huonot fiilikset – jos itsellä on ollut p*ska päivä, ei sitä paranna edes maailman ihanin maisema.
    Useimmiten olen kuitenkin harmittavasti törmännyt suoranaiseen Ranska-inhoon: ranskalaiset ovat arrogantteja eivätkä puhu kuin ranskaa = ei kannata mennä koko maahan. Tämäkin perustuu monella kokemuksiin Pariisista ja se leimataan koko Ranskaan. Fakta kuitenkin on se, että myös ranskalaiset vihaavat pariisilaisia 😀
    Kannattaakin itse lähteä avoimin mielin matkaan ja olla piittaamatta muiden kokemuksista! Kaikki elämykset ovat kuitenkin subjektiivisia, joten parasta luoda ne itse puhtaalta pöydältä! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.1.2017 at 00:26

      Kiitos kommentista! Juuri näin, on hyvä ymmärtää jokaisen mielipiteen yksilöllisyys. Tuossa on itselläkin vielä oppimista, että osaisi lähteä joka paikkaan täysin puhtaalta pöydältä ilman ennakkoasenteita.

      Ranskalaisten luonteesta olen itsekin käynyt monia keskusteluja. Pariisista on sekä surkeita että hyviäkin kokemuksia. Pahimmillaan en saanut yhtä yksinkertaista metrolippua ostettua, kun en osaa kieltä. Toisaalta varsinkin kolmannella eli viimeisimmällä Pariisin-matkallani saimme erittäin asiallista palvelua miltei kaikkialla. Kenties ranskankielinen tervehdys ja hymy on auttaneet. Mutta totta varmasti on, että koko Ranskaa ja ranskalaisia ei voi arvioida pääkaupunkilaisten perusteella. Toistaiseksi paras Ranska-kokemukseni on viikko Antibesissa ja sen ympäristössä, ei mitään ongelmia kenenkään kanssa. Minulle on täysin ok vaikka yhteistä puhuttua kieltä ei löydy, jos ystävällisyys riittää asioiden selvittämiseen elekielellä 🙂

    Leave a Reply