Huikea Caminito del Rey

Andalusiassa sijaitsevasta Kuninkaan polusta on tullut nopeasti yksi Espanjan suosituimmista turistikohteista. Huimaavan rotko reunalla tasapainoileva kävelyreitti avattiin viime vuonna pitkän tauon jälkeen uudelleen. Nykypäivän Caminito del Rey on täysin turvallinen ja maisemiensa puolesta unohtumaton elämys.

Kuulin Caminito del Reystä ensi kertaa jo vuosia sitten, kun työkaverini esitteli löytämäänsä YouTube-videota maailman vaarallisimmalta vaellusreitiltä. En olisi vielä tuolloin uskonut päätyväni samoihin maisemiin.

Caminito del Rey
Caminito del Rey syntyi reilut sata vuotta sitten. Sen alkuperäisenä tehtävänä oli toimia huoltoreittinä El Chorron kylän sekä patotyömaan välillä. Reitti nimettiin Kuninkaan poluksi vuonna 1921, kun Espanjan hallitsija Alfonso XIII kulki sitä pitkin padon avajaisiin. Jyrkänteen reunalle betonista rakennettu metrin levyinen polku yhdisti vuoristoisen seudun kylät kätevästi toisiinsa. Alueen asukkaat kulkivat polkua pitkin omille asioilleen ja joillekin lapsille se oli jopa koulutie.

Caminito del Rey
Betonirakenteet rapistuivat vuosien kuluessa ja kulkemisesta tuli lopulta hengenvaarallista. Hurjan kävelyreitin maine levisi ja Caminito del Rey alkoi vetää uskalikkoja puoleensa. Useat kuolemantapaukset pakottivat Andalusian hallituksen sulkemaan reitin vuosituhannen vaihteessa, mutta sekään ei estänyt kaikkia hurjapäitä pääsemästä rotkon reunalle. Caminito del Reytä alettiin rakentaa uudelleen vuonna 2014 ja keväällä 2015 se avattiin täysin uudistettuna. Kallio-osuuksille on rakennettu tukevat puusillat, joita pitkin huimasta reitistä voi nauttia turvallisin mielin.

Korppikotka Caminito del Reyn yllä
Caminito del Reylle päästäkseen kannattaa ostaa liput hyvissä ajoin etukäteen. Tämä onnistuu virallisilla nettisivuilla, joilta näkee vapaana olevat paikat kullekin ajankohdalle. Reitti on avoinna tiistaista sunnuntaihin ympäri vuoden muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Caminito del Reyllä on säävaraus, eli polulle ei pääse kovalla tuulella tai rankkasateella. Kympin pääsymaksun lisäksi on kätevää ostaa samalla myös bussikuljetus takaisin yksisuuntaisen polun lähtöpaikalle, jolloin kokonaishinnaksi tulee 11,55 euroa. Pääsylipun voi tulostaa itse.

Conde de Guadalhorcen tekojärvi

Lähdemme Caminitolle vaimon kanssa kahdestaan. Reitille on kahdeksan vuoden ikäraja, emmekä olisi muutenkaan harkinneet lasten ottamista mukaan. Sisämaassa sijaitsevalle lähtöpaikalle on Málagan seudulta noin tunnin ajomatka. Hyväkuntoiset tiet muuttavat kapeiksi ja mutkikkaiksi muutama kilometri ennen määränpäätä. Maisema vaihtuu koko ajan kuivemmaksi. Näemme hieman ennen perille saapumistamme tekojärven, jonka vesi tuntuu karussa ympäristössä jonkinlaiselta nähtävyydeltä.

Maisema El Mirador -ravintolan parkkipaikalta
Ajamme kohti Caminito del Reyn pohjoista porttia, sillä reitillä patikointi on sallittu ainoastaan pohjoisesta etelään. Perille löytää etsimällä El Mirador Ardales -nimistä ravintolaa, joka sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä Ardalesin kylästä. Seuraamme tekojärven rantaa Parque Ardalesiin, kunnes huomaamme tien oikealla puolella viitan El Mirador -ravintolan parkkipaikalle. Hiekkatien varrella on sopiva paikka, jonne jätämme automme ilmaiseksi. Palaamme kävellen päällystetylle tielle ja ohitamme maksullisen pysäköintialueen, jonka hinta olisi ollut kaksi euroa. Täältä on vielä reilun puolentoista kilometrin matka Caminito del Reyn lipuntarkastusportille.

Tunneli Caminito del Reylle
Kävelemme hetken alamäkeen, kunnes huomaamme autotien oikealla puolella pienen tunnelin. Käännymme opasteen mukaisesti hämärään käytävään. Himmeät lamput valaisevat parinsadan metrin pituista tunnelia juuri riittävästi. Tie kääntyy tunnelin jälkeen alamäkeen. Nautimme lokakuun lämmöstä ja ympäröivästä luonnosta. Metsämaisemaa ei heti osaisi sijoittaa tunnin matkan päähän Aurinkorannikon turistikohteista.

Matkalla parkkipaikalta pohjoiselle portille
Pääsylippuihin on merkitty, että paikalle pitäisi saapua puolta tuntia ennen määräaikaa. Ajoitus onnistuu hyvin, ja ehdimme portille hieman ennen puolta kahtatoista. Edellinen ryhmä on tekemässä lähtöä ja pääsemmekin matkaan saman tien heidän mukanaan. Meillä on ohjeistuksen mukaisesti passit mukanamme, mutta niitä ei kysytty ainakaan tällä kertaa missään vaiheessa. Portin lähettyvillä on pieni wc-rakennus sekä mahdollisuus ostaa juotavaa. Seuraavat käymälät ovat vasta reitin lopussa hieman ennen bussipysäkkiä. Matkaan kannattaa ottaa pieni reppu muun muassa vesipulloa, eväitä, aurinkorasvaa ja varavaatteita varten. Suurten rinkkojen kantaminen tai sateenvarjon käyttäminen on kielletty.

Caminito del Reyn suojakypärä
Ryhmässämme on reilut kolmekymmentä ihmistä, joiden ikähaarukka vaihtelee koululaisista eläkeläisiin. Saamme päähämme valkoiset kypärät, jotka suojaavat putoavilta pikkukiviltä ja muilta vaaroilta. Päähineet tuovat vääjäämättä mieleen Putouksesta tutun rakennusmestari Harjakaisen. Meneekö firman piikkiin, jos sattuu jotain? Paikallinen työntekijä kertaa lyhyesti turvallisuusohjeet espanjaksi ja englanniksi. Sisällössä ei ole mitään yllättävää, vaan maalaisjärjellä pärjää hyvin. Jos esimerkiksi kännykkä putoaa alas, niin se on hasta luego. Ei kannata hypätä perään.

Caminito del Rey
Pääsemme pian portin jälkeen puusta tehdylle polulle, joka kulkee korkealla rotkon yläpuolella. Reitti on melko leveä ja halutessaan voi kulkea vaikka kallioseinämän viertä ja pitää turvaköydestä kiinni. Caminitosta tulee heti alusta lähtien todella turvallinen mielikuva. Kaiteet ovat kunnossa, kaikkialla on siistiä ja siellä täällä näkyy valvontakameroitakin. Reitin varrella on myös muutama työntekijä varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Matkailijat etenevät rauhalliseen tahtiin ja ihailevat maisemia.

Caminito del Rey
Kurkin reunan yli ja katselen kaukana alhaalla virtaavaa vettä. Vaikka portilta lähdetään ryhmänä, voi reitin kulkea täysin omaan tahtiin. Jättäydymme viimeisten joukkoon, jotta saamme kulkea rauhassa ja pysähdellä valokuvaamaan ilman häiriöitä. Tungoksesta ei ole pelkoa.

Caminito del Rey
Rotko on paikoitellen todella kapea. Kallioseinämät ovat komeita, enkä muista nähneeni missään muualla vastaavaa. Korkealla yläpuolellamme liitelee suuria korppikotkia. Välillä maisema muuttuu ja saavumme avarampaan ympäristöön. Jossain vaiheessa puusilta loppuu ja päädymme tuiki tavalliselle metsäpolulle.

Caminito del Rey
Caminiton keskiosa ei ole mitenkään jännittävä, mutta nautimme luonnon kauneudesta joka askeleella. Havumetsän miellyttävä tuoksu tunkeutuu nenään ja ympärillämme kohoaa komeita vuoria. Istahdamme varjoisaan paikkaan juomaan vettä. Arvelimme tukevan aamiaisen riittävän pitkälle iltapäivään, joten emme pakanneet eväitä mukaan. Päätös ei kaduta, vaikka voileipä olisikin saattanut maistua hyvältä luonnon helmassa. Matkan varrella on muutamia taukopaikoiksi tarkoitettuja penkkejä ja reitin keskivaiheilla on hyvin tilaa siirtyä polulta syrjään lepäämään.

Caminito del Rey
Saavumme puolentoista kilometrin metsäpolkutaipaleen jälkeen reitin jälkimmäiselle puusillalle. Nyt liikutaan alkumatkaakin korkeammalla rotkon reunalla. Pudotusta alhaalla virtaavaan Guadalhorce-jokeen on noin sata metriä, joten tämä on taipaleen ehdottomasti mieleenpainuvin osuus. Näemme rautatiellä kiitävän junan sekä muutamia vastakkaisella jyrkänteellä eteneviä kalliokiipeilijöitä.

Caminito del Rey
Emme pidä kiirettä, sillä haluamme nauttia rotkomaisemista niin kameran linssin läpi kuin paljain silminkin. Käyn katselemassa maisemia myös pieneltä lasilattialta. Alla olevaan pudotukseen ilmeisesti tottuu, eikä läpinäkyvällä lattialla seisominen tunnu erityisen huimaavalta.

Caminito del Rey
Reitti tekee pienen mutkan varjoisaan kanjoniin. Pysähdymme katselemaan alkuperäisen Caminito del Reyn todella kapeita ja kaiteettomia rakenteita. Hauraalta näyttävässä betonissa on ammottavia reikiä. Nykyinen reitti ei turvallisuutensa ansiosta aiheuta vääntöä vatsanpohjassa, mutta vanhalle kaiteettomalle polulle en olisi lähtenyt mistään hinnasta. Luonnon vaaroja täytyy silti kunnioittaa edelleen. Kuulemme, kuinka voimistuvan tuulen pudottamat pikkukivet ropisevat puusillalle takanamme.

Caminito del Reyn riippusilta
Kävelyn jännittävin osuus on loppuvaiheessa odottava riippusillan ylitys. Silta ei ole kovin pitkä, mutta sen metalliristikosta rakennetun pohjan läpi on erinomainen näkyvyys sata metriä alempana virtaavan jokeen. Jos tilanne tuntuu huimaavalta, voi katseen pitää tiukasti vastapäisessä kalliossa ja ottaa tukea sillan reunoista.

Caminito del Reyn sillalla
Satumme paikalle melko tuulisella hetkellä, mutta rotkon ylittäminen ei silti tunnu pelottavalta. Silta heilahtelee hieman askeleiden voimasta, kunnes pysähdyn ihailemaan maisemia. Tällaisiin paikkoihin ei ihan joka päivä pääse. Sillan ylittämisen jälkeen laskeudutaan jyrkkiä portaita pitkin hieman alaspäin. Rotko jää taakse, mutta kallionseinämälle rakennettu puusilta jatkuu vielä jonkin matkaa. Edessä on portaita myös ylöspäin. Niiden raoista näkyy pitkä pudotus alas.

Caminito del Reyn loppuvaihe
Puusta rakennettu reitti päättyy ja käännymme katsomaan hetkeä aiemmin kulkemaamme polkua. Se näyttää sivusta katsottuna hurjemmalta kuin kävellessä tuntui. Jäljellä on vielä parin kilometrin taival bussipysäkille. Sinänsä kauniit järvimaisemat eivät enää tässä vaiheessa jaksa herättää suurta innostusta.

Caminito del Reyn loppuosa bussin ikkunasta nähtynä
Etsimämme pysäkki sijaitsee El Chorron rautatieasemalla, joka tulee vastaan opasteita seuraamalla. Busseja lähtee puolen tunnin välein ja ne kulkevat El Mirador Ardales -ravintolan lähettyville. Otan viimeisen valokuvan Caminito del Reystä bussin ikkunan lävitse. Autotie on paikoitellen erittäin kapea, mutta taitava kuljettaja selvittää työnsä vastaantulijoista huolimatta. Saavumme takaisin autollemme ennen kolmea, eli kulutamme kävelyyn ja bussikyytiin yhteensä hieman alle neljä tuntia. Kuljimme melko hitaasti ja pysähdyimme usein ihailemaan maisemia. Eväitä emme toisaalta syöneet ja pääsimme bussiin ilman pitkää odottelua.

Ardales
Lähdemme etsimään lounasta Ardalesista. Kun mutkikasta tietä on kurvailtu riittävästi, nousee edessämme tyypillinen jyrkälle rinteelle rakennettu andalusialainen pueblo blanco eli valkoinen kylä. Löydämme pienen kierroksen jälkeen parkkipaikan ja suunnistamme ennalta valitsemaamme Falco-ravintolaan, joka on auki koko päivän. Nautimme hienostelemattomalla ulkoterassilla rauhallisesta tunnelmasta. Eteeni ilmestyy reilun kokoinen pihvi, joka maistuu kävelyn jälkeen mainiosti. Kulmakunnan asukkaat pysähtyvät lasilliselle ja jututtavat tarjoilijaa. Ohi kulkenut koira asettuu erään puheliaan tädin jalkoihin nukkumaan. Näissä raukeissa tunnelmissa on hyvä tehdä lyhyt yhteenveto Caminito del Reyn annista.

Caminito del Rey
Kävely ei ole normaalikuntoiselle ihmiselle kovin rankka, sillä matkaa kertyy vain seitsemisen kilometriä. Tämä sisältää siirtymät parkkipaikalta pohjoiselle portille ja eteläiseltä portilta bussipysäkille. Puisilla silloilla ja hyväkuntoisilla poluilla on helppo kävellä, eikä eksyminen ole mahdollista. Pienet tauot kuuluvat asiaan jo valokuvauksenkin vuoksi, eikä kiirettä kannata muutenkaan pitää. Fyysinen rasitus saattaa toki tulla kysymykseen kovalla helteellä, sillä varsinkaan keskipäivällä varjoisia paikkoja ei juuri ole. Kannattaa siis varata riittävästi juomavettä sekä aurinkovoidetta mukaan.

Caminito del Rey
Käveleminen sata metriä korkean jyrkänteen reunalla saattaa epäilyttää monia Caminitosta kiinnostuneita. En missään tapauksessa suosittele polkua vakavasta korkean paikan kammosta kärsiville. Jos taas pelko on yhtään hallittavissa, rohkaisen lähtemään matkaan. Kuvat saattavat näyttää todellisuutta dramaattisemmilta. Näimme polulla kaikenikäisiä retkeilijöitä, eikä kellään vaikuttanut olevan ongelmia. Myös appivanhempani kävelivät Caminito del Reyn eri päivänä ja nauttivat kokemuksesta. Puusillat ovat suhteellisen leveitä ja huomionarvoista on, että niiden osuus koko matkasta on vain noin puolitoista kilometriä. Suurin osa taipaleesta patikoidaan metsäpoluilla, joiden vieressä ei ole minkäänlaista jyrkännettä.

Caminito del Rey
Olisin ehkä kaivannut jopa hieman enemmän haastetta ja jännitystä, mutta maisemiensa puolesta Caminito del Rey suorastaan ylitti odotukset. Reitin varrella saa ihailla upeaa luontoa ja ainutlaatuisia rotkoja. Suosittelen Caminitoa lämpimästi, ellei korkean paikan kammo tunnu ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Lievään fobiaan tämä saattaisi jopa olla parasta mahdollista siedätyshoitoa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

34 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 11.11.2016 at 16:11

    Kiitos tästä! Kerroinkin aiemmin, että olen menossa tuonne tammikuussa, joten oli todella kiva saada lukea kokemuksistasi. Luin jostain muualta, että autolla ei kannattaisi lähteä tuonne ollenkaan, joten olen itse pohtinut paikalle menemistä Málagasta junalla. Tiedä sitten, miten se järjestyy. Auto olisi kyllä mukava olla, että saisi katsella maisemia vapaaseen tahtiin meno- ja paluumatkalla. Te ilmiselvästi löysitte parkkipaikan ihan helposti.

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.11.2016 at 12:16

      Meillä ei ollut pysäköintiongelmia, kun tuolla mainitulla pienellä hiekkaisella parkkipaikalla oli hyvin tilaa. Myös lähistön teiden varsille oli pysäköity paljon autoja. Maksullinen parkkipaikka sen sijaan näytti täydeltä, mutta riippuu varmasti siitäkin mihin aikaan päivästä menee. Kaksi euroa ei ole paha parkkimaksu.
      Junalla pääsee El Chorron asemalle, josta voi jatkaa saman tien bussilla tuonne mainitulle parkkipaikalle ja kävellä reitin sen jälkeen, palaten lopulla takaisin asemalle. Kannattaa kuitenkin selvittää aikataulut, sillä mun käsittääkseni junia Málagasta tulee todella harvoin. Suosittelen autoa, koska Andalusian sisämaata on muutenkin mukava katsella omaan tahtiin. Mahtavaa reissua teille!

      • Reply Jyrki 11.10.2017 at 14:33

        Kätevä yhteys on Malagasta klo 10.05 lähtevä juna (Ronda), on El Chorrossa n. 10.47. Takaisin lähtee muistaakseni n. 15.05 ja 18.05 eli noin kolmen tunnin välein. Tarkista aikataulut Renfen sivuilta. Sieltä voi ostaa lipunkin etukäteen – alle 5 euroa/suunta. El Chorrossa on muutama ravintola.
        Jyrki

      • Reply Mika / Lähtöportti 14.10.2017 at 16:41

        Kuulostaa kätevältä! Hyvä retki onnistuu varmasti noinkin, jos ei ole autoa käytössä. Kiitos näistä tiedoista 🙂

  • Reply Katja/Historia de Viajes 11.11.2016 at 18:29

    Kyllähän tämä on ehdottomasti joskus koettava! Kiitos tästä kokemuksen jakamisesta. Olen tosiaan tuosta junalla hurauttanut ja silloin jo maisemat oli aivan huikeat. Näyttää kuvissasikin niin kokemisen arvoiselle paikalle!

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.11.2016 at 12:21

      Suosittelen lämpimästi ja uskon, että Espanjan ystävänä pääset tuonne ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti ennemmin 🙂

  • Reply Milla - Pingviinimatkat 12.11.2016 at 11:54

    Korkeat paikat, jyrkänteet ja komeat maisemat! Tuo täytyy päästä kokemaan itse vielä joku päivä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.11.2016 at 12:26

      Menkää ihmeessä! Espanjastakin löytyy vaikka mitä makeita paikkoja, mutta mun pitää kyllä tämän jälkeen päästä taas Italiaan 🙂

  • Reply Kohtteena maailma / Rami 12.11.2016 at 21:30

    Eihän tuo tosiaan ole mitään siihen vanhaan verrattuna, mutta on toi uusikin suunnitelmissa. Olisi saattanut vanha jäädä hyvin nopeasti itseltä kesken korkeanpaikankammoisena 😀 Hyvä infopaketti tämä oli kaiken kaikkiaan!

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.11.2016 at 12:29

      Maisemat on entisellään, mutta reitillä kulkemista ei voi mitenkään verrata vanhaan. Se sun vertaus possujunan ja vuoristoradan välillä on aika osuva. Yritin laittaa tähän paljon infoa, kun paikka tuntuu kiinnostavan monia. Ainakin kolme matkabloggaajaakin on menossa tuonne parin seuraavan kuukauden aikana.

  • Reply Johanna Hulda 13.11.2016 at 03:07

    Inspiroiva postaus oli tämä. Tuonne täytyy ehdottomasti joku kerta poiketa, sillä onhan tuo todella ainutlaatuinen paikka ja maisemat ovat kohdillaan! Kalliokiipeilijä-mieheni on jokunen vuosi sitten käynyt selvittämässä sen vanhan Caminiton, mutta heillä oli tietysti köydet, valjaat ja muut turvavälineet apuna. Itselle riittäisi hyvin tämä nykyinen versio. 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.11.2016 at 12:36

      Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Vanha Caminito on varmasti sopinut kokeneille kalliokiipeilijöille, mutta tyhmänrohkeat seikkailijat olivat asia erikseen. Nuo seinämät ovat nähtävästi edelleen kiipeilijöiden suosiossa, minkä ymmärrän hyvin.
      Reitin varrella oli kolmen nuoren paikallisen kiipeilijän muistolaatta. Heillä oli ilmeisesti omat turvavälineet kunnossa, mutta olivat luottaneet vanhaan kallioseinämällä olleeseen Caminiton vaijeriin, joka ei sitten kestänytkään.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 13.11.2016 at 10:59

    Kiitos informatiivisesta postauksesta, tuli monta hyvää käytännön vinkkiä ensi tammikuuta ajatellen. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.11.2016 at 12:38

      Ole hyvä! Kirjoittelen vielä lisää Andalusia-postauksia, joista löytyy toivottavasti myös sopivia vinkkejä 🙂

      • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 13.11.2016 at 23:31

        Varasin juuri liput, ja vielä yksi (tyhmä) kysymys tuli mieleen. Eli tulostitko liput itse vai käytitkö jotain ”self service” automaattia saadaksesi liput? Mulla on ne nyt pdf:nä koneella, josta voin ne itse tulostaa, mutta jossain vaiheessa varausprosessia luki, että maksukorttia tarvitaan myöhemmin lippujen saamiseksi automaatista..?

        • Reply Mika / Lähtöportti 14.11.2016 at 10:26

          Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Mutta mä siis vain tulostin liput itse kotona ja niillä mentiin. Siis ne semmoiset, missä on viivakoodeja ja lukee ”Ésta es su entrada” 🙂

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita 14.11.2016 at 18:52

    Tämä on kyllä huikea reitti, ehdottomasti joskus tänne lähdettävä! 🙂 Huikeita kuvia! Kiitos tästä postauksesta!

  • Reply IKILOMALLA 18.11.2016 at 11:01

    Kiitos mahtavasta kuvauksesta! Olen jotenkin ollut siinä uskossa, että tämä vaellus olisi haastava ja vaarallinen. Muistan kyllä nuo uutiset reitin avaamisesta kunnostettuna, joten olipa kiva nähdä miltä siellä oikeasti näyttää ja lukea kokemuksistasi. Tajusin vasta nyt, että olen aikanaan ajanut autolla tämän reitin ohi ja paikallinen tuttuni kertoi kalliolla olevasta reitistä. En kuitenkaan ollut ennen tajunnut, että tämä kyseinen Caminito del Rey on Malagan lähellä. 😄😄 Hyvä tietää tässä vaiheessa.
    Tämä reitti on ehdottomasti koettava, jos tuonne suunnille satutaan. Hinta oli ihan yllättävän halpa kokemukseen nähden.

    Titta

    • Reply Mika / Lähtöportti 18.11.2016 at 17:54

      Yllätyin hieman itsekin vaelluksen helppoudesta. Teille varmasti ihan lasten leikkiä esimerkiksi Tiger Leaping Gorgen jälkeen 🙂 Caminito del Rey oli käsittääkseni uudelleenavaamisensa jälkeen jopa ilmainen, mutta on muuttunut sittemmin maksulliseksi. Hinta ei silti ole paha. Ennen oli myös mahdollista kävellä reittiä kumpaan suuntaan tahansa, mutta se on nykyään yksisuuntainen. Mielestäni ihan järkevä päätös.

  • Reply Laura T. 18.11.2016 at 18:08

    WAU! Kiitos upeista kuvista! Kärsin itse sen verran hallitsemattomasta korkeanpaikankammosta, että tällaiset kohteet joudun jättämään väliin – onneksi voin kuitenkin ihailla maisemia muiden ottamien kuvien kautta!

    • Reply Mika / Lähtöportti 19.11.2016 at 20:08

      Kiitos Laura! Ymmärrän ettei reitti sovi kaikille, mutta kiva että näistä kuvista oli iloa 🙂

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 18.11.2016 at 21:36

    Hienot on maisemat, ja näyttää turvalliseltakin nykyään. Tuonne saa jo vähemmänkin reikäpäisiä ihmisiä lähtemään kuin vanhalle reitille, joskin epäilen että meidän perheestä ei ihan kaikki olisi siltikään innosta hihkuen ajatuksessa mukana… Mutta ehdottomasti tarvitsee pitää todo-listalla! Ehkäpä seuraavaksi sitten Hua Shan? 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 19.11.2016 at 20:30

      Tiesin kyllä uuden reitin olevan täysin turvallinen, mutta sen helppous yllätti silti, kun olin katsellut niin paljon videoita vanhasta polusta. Ero on kuin yöllä ja päivällä.
      Katsoin nyt yhden Hua Shan -videon. Näyttää kotisohvalta käsin mielenkiintoiselta, mutta taidan silti jättää väliin 😀

  • Reply SariKoo.fi 22.11.2016 at 22:50

    Huh. Mulla on kyllä korkean paikan kammoa, mutta aion mennä voittamaan sen tuolle reitille 🙂 Upeita maisemia ja kivan informatiivinen postaus, helpottaa reissusuunnittelua – kiitos!

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.11.2016 at 18:48

      Kiitos kommentista Sari! Hyvä suunnitelma – nimittäin jos tuosta reitistä on päättänyt selvitä, niin varmasti selviääkin 🙂

  • Reply Alexander 2.12.2016 at 16:02

    Erittäin komeat maisemat! Pitääkin laittaa korvan taakse seuraavaa Espanjanmatkaa ajatellen

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.12.2016 at 12:53

      Suosittelen lämpimästi, kun seuraavan kerran matkustat tuolle suunnalle! Ja samalla reissulla myös jalkapalloa Sevillassa tai Málagassa 🙂

  • Reply Susanna / Matkapatonki 13.1.2017 at 20:11

    En ole yhtään patikoijatyyppiä, mutta tuonne on kyllä joskus päästävä! Varsinkin nyt kun tietää, ettei tuo reitti vaadi mitään huippukuntoa tai kuukausien valmistautumista 🙂 Olisi hyvää vaihtelua perinteiseen Espanjan rantalomaankin!

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.1.2017 at 14:19

      Kannattaa ilman muuta mennä! Korkeiden paikkojen sietämistä tuo kyllä vaatii, mutta muuten kävelyä ei voi pitää kovin vaativana. Todellakin mahtavaa vaihtelua rantalomalle, Andalusia on yllättävän monipuolinen alue.

  • Reply Arja ja kumppanit 6.3.2017 at 17:41

    Kiitos hienosta ja valaisevasta jutusta. Jo avaamisesta lähtien olen halunnut päästä tuonne ja nyt toukokuussa haave täyttyy. Matkat, hotellit ja liput varattu ja tulostettukin. Kohta siis menoksi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.3.2017 at 12:52

      Kiitos paljon viestistäsi! Mukava kuulla, että pääsette pian toteuttamaan tämän haaveen. Nauttikaa Caminitosta ja Andalusiasta muutenkin!

  • Reply Heidi / Maailman äärellä 2.4.2017 at 17:29

    Ensi kerralla kun olen Andalusiassa, on kyllä käytävä täällä. Komealta näyttää. Ja itse asiassa juuri eilen vähän mietittiinkin, että vuoden päästä kesällä olisi taas Espanjan vuoro :).

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.4.2017 at 18:08

      Olen ihan varma, että lähdet tuonne heti kun pääset Etelä-Espanjaan! Ymmärrän hyvin, jos tuntuu että viimeistään ensi kesänä on Espanjan vuoro. Mulla olisi pakottava tarve lähteä pian Italiaan, kun edellisestä kerrasta alkaa olla jo pari vuotta.

    Leave a Reply