Madeiran patikkaretket: Cristo Rei – Ribeira Granden laakso

Paul da Serran ylängön seudulla on useita suosittuja levadareittejä, kuten 25 lähteelle ja Riscon putouksille johtavat polut. Valitsimme niiden sijasta kahden helppokulkuisen reitin yhdistelmän, jonka aikana saimme nauttia niin avarista maisemista kuin metsän vehreydestäkin omassa rauhassamme.

Madeiralla on niin paljon houkuttelevia patikkapolkuja, että sopivan reitin valitseminen on usein vaikeaa. Haimme tällä kertaa helppokulkuista vaihtoehtoa, jonka varrella ei tarvitsisi pelätä ruuhkia. Löysin käyttämästäni opaskirjasta kahden reitin yhdistelmän, jossa kuljetaan ensin Cristo Rei -patsaalta Nossa Senhora de Fátiman kappelille ja sieltä vielä Ribeira Granden laaksoon. Ensimmäisen osuuden pituus yhteen suuntaan on viisi kilometriä ja jälkimmäisen kolme ja puoli kilometriä. Koska paluu on samaa polkua pitkin, kertyy taivalta kaikkiaan 17 kilometriä. Matka tuntuu kauniin luonnon keskellä kulkevilla tasaisilla poluilla paljon lyhyeämmältä kuin ennalta kuulostaa.

Cristo Rei
Suunnittelemamme reitti sijaitsee Paul da Serran ylängöllä Madeiran keskiosassa. Lähtöpaikan Cristo Rei eli pieni kristuspatsas ei ole merkittävä nähtävyys, mutta löydämme sen navigaattorin avulla helposti. Pysäköin auton päällystämättömälle tasanteelle, nostan repun selkään ja lähdemme kävelemään. Kylmä tuuli puhaltaa kasvoille ja sää tuntuu paljon viileämmältä kuin Funchalista lähtiessämme.

Madeira
Pari lehmää seuraa menoamme, kun palaamme autotien reunaa pitkin alamäkeen. Etsimämme levada eli kastelukanava löytyy helposti parin minuutin kävelyn jälkeen. Lähdemme seuraamaan sitä virtauksen suuntaisesti länteen päin. Pelkäsin reitin olevan tylsää pellon keskellä kulkemista, mutta polku on onneksi paljon mielenkiintoisempi. Kuljemme loivahkolla rinteellä enimmäkseen niin, että vieressämme on jyrkänteiden sijasta niittyjä. Tämä reitti soveltuu siis erinomaisesti myös korkeanpaikankammoisille.

Maisemaa alas rannikolle
Kirkas sää takaa mahtavat maisemat aina kaukana alhaalla siintäviin kyliin sekä niiden takana kimaltavalle merelle saakka. Avointa reittiä ei voi kuvailla dramaattiseksi, mutta se on tällaisella säällä kiistattoman kaunis.

Levada
Kapeaa polkua pitkin on helppo kulkea, kunhan vain muistaa katsoa eteensä. Vapaana laiduntavat lehmät ovat jättäneet jälkensä, joten joku voisi nimetä tämän taipaleen vaikka liukumiinalevadaksi. Cristo Rei häämöttää takanamme vielä pitkään, kunnes katoaa viimein rinteiden taakse.

Aurinkovoimala Madeiralla
Madeiralla tuotetaan uusiutuvaa energiaa. Ohitamme suuria aurinkopaneeleja ja kauempana pyörii myös muutamia tuulimyllyjä.

Piikkiherne
Polku kapenee välillä tiheän pensaikon väliin, mutta pitkät ulkoiluhousut suojaavat onneksi teräviltä piikkiherneiden oksilta.

Levadalla
Syksy on värjännyt saniaisia ruskeiksi ja taivaalla kaartelee muutama haukaksi arvelemani lintu. Jaloissamme hyppii heinäsirkkoja ja matelee etanoita. Näemme myös pari perhosta sekä levadassa uivan sammakon. Raikasta ilmaa on harvinaisen helppo hengittää.

Madeira
Ohitamme laiduntavia lehmiä. Yksi niistä on asettunut syömään keskelle kapeaa polkua. Odottelemme hetken, kunnes ruohoa rouskuttava sarvipää etenee omaan tahtiinsa väljempään paikkaan. Reitti on miellyttävän hiljainen. Kohtaamme viiden kilometrin pätkällä vain kaksi pientä seuruetta. Saavumme vaatimattomalle Nossa Senhora de Fátiman kappelille autotien varteen ja istahdamme sen ulkopuolelle hetkeksi. Termospullosta kaadettu tee lämmittää mukavasti ja lähdemme hyvillä mielin taipaleemme toiselle osuudelle.

Opastekyltti
Tien varressa on Rabaçalin parkkipaikka, jonne on pysäköity paljon autoja. Lähes kaikki muut ovat suunnanneet 25 lähteelle tai Riscon putouksille, mutta me käännymme opaskirjan suosittelemalle hiljaisemmalle levadalle Ribeira Granden laaksoon. Polku erkanee pian parkkipaikan jälkeen päällystetystä tiestä, jota pitkin muut taivaltavat.

Levada
Leveää vesikanavaa seuraa helppokulkuinen polku, jota reunustaa aluksi tiivis kasvillisuus. Muita kulkijoita on vähän, sillä kohtaamme loppuretken aikana enää neljä pariskuntaa. Kierrämme Rabaçalin laakson ympäri ja huomaamme edellä mainitun parkkipaikan myöhemmin kapean rotkon vastakkaisella reunalla.

Levadapolku satumetsässä
Auringonpaiste saa ympäristön näyttämään todelliselta satumetsältä. Valo siivilöityy kauniisti polun ylle kasvaneiden oksien välistä. Levadassa uivat kalat pyrähtelevät edestakaisin hurjaa vauhtia.

Madeira
Välillä puiden välistä aukeaa huikeita maisemia uskomattoman vihreille vuorille ja kukkuloille. Kävelemme kostean kallioseinämän ja syvän rotkon välissä. Alas putoaminen olisi kohtalokasta, mutta polku on helppokulkuinen, emmekä missään vaiheessa joudu aivan reunalle. Kasvillisuus lieventää huimausvaaraa, mutta tällä reitillä ei ole lainkaan kaiteita. Luonnehtisin polkua täysin turvalliseksi, kunhan vain muistaa jyrkänteen olemassaolon eikä tee ajattelemattomia loikkia.

Levadan portaat
Saavumme kapeille kiviportaille, joiden vieressä levada syöksyy alaspäin. Muita ylä- tai alamäkiä ei oikeastaan tulekaan vastaan. Kiipeämme portaat varovasti ylös.

Mustikanpoimintaa ja karhunvatukoita
Huomaamme suuret mustikkapensaat, joista osa on levittäytynyt polun päälle. Kurkottelemme muutamia marjoja maistiaisiksi. Tuntuu oudolta poimia mustikoita oman pään yläpuolelta. Marjat ovat hyviä, mutta paras satokausi näyttäisi näin lokakuussa olevan jo ohitse. Löydämme myös karhunvatukoita, mutta ne eivät ole kovin makeita.

Ribeira Granden lammella
Näemme lopulta pienen vesiputouksen, joka on levadan lähde ja reitin päätepiste. Kiipeilemme kivenlohkareiden ylitse putouksen alla kimaltavan lammen rantaan. Syömme eväsleipämme ja tyhjennämme termospullon. Paikka on kaunis, mutta viilenevä sää pakottaa meidät lähtemään paluumatkalle. Aurinko on kadonnut pilvien taakse.

Madeira
Joudumme levadaretkille tyypilliseen tapaan palaamaan koko saman reitin takaisin lähtöpisteeseemme. Menomatkaan kului kaikkine taukoineen lähes kolme tuntia. Paluu sujuu selvästi nopeammin, koska valokuvat on jo otettu ja pysähtelemme vähemmän. Vieressä virtaavalla vedellä on rauhoittava vaikutus ja askeleet vievät eteenpäin kuin itsestään. Alan ymmärtää vaeltajia, jotka puhuvat kävelyn ja meditaation yhteydestä. Tekee myös hyvää ihailla maisemia muutenkin kuin kameran linssin läpi.

Madeira
Usva alkaa nousta, kun saavumme Rabaçalin autioituneelle parkkipaikalle. Tuntuu vaikealta uskoa, että taivallamme viimeisen etappimme Nossa Senhora do Fátiman kappelilta takaisin Cristo Reille edelleen samana päivänä kuin tullessamme. Aurinkoiset maisemat kauas merelle ovat enää kaukainen muisto. Jos olisimme joutuneet vaeltamaan molempiin suuntiin yhtä surkeassa säässä, ei tästä levadasta olisi jäänyt paljoa kerrottavaa. Sumu muuttuu entistä sankemmaksi ja yltyvä tuuli kiidättää harmaita pilviä ympärillämme. Sadekuuro pakottaa kaivamaan repun pohjalle sullotut sadetakit esiin.

Sumuinen paluumatka
Jostain sumun keskeltä kaikuu miehen ääni, jonka tulkitsemme lehmien kutsuhuudoksi. Eläimet ovat kaikonneet laitumilta, tai ainakaan emme erota sumun keskeltä ainoatakaan elävää hahmoa. Paluumatka tuttua polkua pitkin ei ole oikeastaan tylsä, koska tuntuu kuin olisimme täysin toisessa maailmassa. Harmaaseen usvaharsoon sekoittuu hieman vihreää ja ruskeaa, eikä Madeira näytä enää mainoskuvien paratiisilta. Vain paimenen toistuvat huudot rikkovat aavemaisen hiljaisuuden.

Cristo Rein parkkipaikalla
Saavumme lopulta takaisin Cristo Reille. Erotamme patsaan vasta muutaman kymmenen metrin päästä. Automme seisoo edelleen tasanteella, jonka toisella laidalla yksinäinen lehmä syö ruohoa. Suuntaamme kohti Funchalin valoja jälleen yhtä antoisaa retkeä rikkaampina.


Tästä blogista löytyy myös kohdeopas 10 x Madeira sekä Johdatus Madeiran levadoille. Näistä jälkimmäinen sisältää linkkejä tarkempiin kuvauksiin saarella tekemistäni patikkaretkistä.

Ota Lähtöportti seurantaan Facebookissa, sillä luvassa on muiden matkajuttujen ohella myös lisää Madeira-aiheista materiaalia.


Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marja 14.11.2017 at 23:35

    Hei, olivas kiva lukea tarinasi tänään kun olemme juuri kotiutuneet samalta levadalta. Tosin kävelimme vain Christo Reiltä kappelille ja takaisin, Rabacalin keikka tehdään erikseen. Kuvistasi huomasin, että ”lehmälevadalla” kulki vettä! Tänään ko. levada on lähes täysin umpeutunut eikä vettä näin ollen ollenkaan. Ei oikeastaan voi edes puhua levadasta! Mutta kiva reitti, välillä aurinkoa ja sininen taivas – ja sitten ihan äkkiä sumuista ja pilvistä, jopa viileää.

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.11.2017 at 19:05

      Kiitos kommentista, mukava saada terveisiä noista maisemista! Tein tuon retken lokakuussa 2015, jolloin tosiaan levadassa virtasi reilusti vettä. Edellisinä päivinä oli satanut aika paljon, joten sekin varmaan vaikutti asiaan. Näkymät on kirkkaalla säällä upeat, mutta sumu on tuolla yleistä, ilmeisesti varsinkin iltapäivisin. Ainakin itse olen joutunut Paul da Serran yli ajaessani monta kertaa hernerokkasumuun.

    Leave a Reply