Madeiran patikkaretket: Ribeiro Frio – Portela

Aloitimme vuoden takaisen Madeiran-matkamme patikointiretket suositulla reitillä Ribeiro Friosta Portelaan. Yhdentoista kilometrin taival oli elämys, vaikka vettä tuli ajoittain taivaan täydeltä.

Lähdemme retkelle vaimon kanssa kahdestaan. Funchalista ajaa Ribeiro Frioon normaalisti noin puolessa tunnissa, mutta matkaan vierähtää joskus kauemminkin. Nousemme jyrkän mäen Monten kylään ja joudumme pian matalalla leijuvien pilvien muodostamaan hernerokkasumuun. Näkyvyys on olematon, joten köröttelemme kilpikonnan vauhtia noin kymmenen kilometrin ajan. Sitten tie kääntyy alamäkeen ja näkyvyys kirkastuu nopeasti. Laskettelemme vaikuttavan metsäalueen halki Ribeiro Frioon, jonne pysäköimme automme.

Ribeiro Frio
Kylmän joen mukaan nimetty Ribeiro Frio on muutaman talon sisämaakylä saaren keskiosassa. Siellä voi katsella kalankasvattamon altaita, syödä ravintolassa tai istahtaa lasilliselle John’s Poncha -nimiseen baariin. Vaatimattoman kokoinen paikkakunta on parin suositun patikointiretken lähtöpaikka, joten siellä riittää vierailijoita ympäri vuoden.

Sateinen levadakävely Portelaan
Ylempänä oleva aurinkoinen kuva Ribeiro Friosta on eri retkeltä, sillä tällä kertaa taivaalta tulee vettä kuin saavista kaatamalla. Odottelemme hetken autossa ja syöksymme sitten matkamuistokaupan suojiin. Emme ymmärtäneet pakata sadevarusteita matkaan, joten joudumme turvautumaan tarjolla oleviin sinisiin sadetakkeihin. Ne maksavat kymmenen euroa kappaleelta, eivätkä edusta parasta laatua tai tyyliä. Hankimme ne kuitenkin mielellämme, jotta pääsemme ylipäätään matkaan. Ensi kerralla ymmärrän ottaa laadukkaat sadevarusteet Suomesta mukaan ja unohtaa ajatukset ”ei siellä kuitenkaan sada””kyllä vähän vettä pitävä ulkoiluasu riittää” tai ”sateenvarjo riittää hätävaraksi”.

Levada do Furado, 11 km
Huokaisemme helpotuksesta, kun saavumme patikointireitin lähtöpaikalle. Yritimme samalle polulle edellisellä matkallamme, mutta se oli silloin suljettu. Nyt parin vuoden odotus palkitaan, ja pääsemme matkaan. Reitin ensimmäiset metrit ovat kaikista vaikeimmat, sillä levadan eli kastelukanavan varteen johtava märkä kiviluiska on toivottoman liukas. Varsinaisella polulla kulku helpottuu huomattavasti. Edessä on yhdentoista kilometrin taivallus Portelaan. Valtaosa matkasta taittuu Levada do Furadoa seuraten.

Levada do Furado, Ribeiro Frio - Portela
Polun leveys vaihtelee jonkin verran. Joudumme nyt väistelemään vesilätäköitä, mutta kuvittelen reitin erittäin miellyttäväksi kuivalla säällä. Polun yläpuolelle levittäytynyt oksisto suojaa säästä riippuen hieman niin sateelta kuin paahtavalta auringoltakin. Subtrooppinen metsä näyttää uskomattoman vehreältä ja korvissa kuuluu jatkuvasti solinaa. Vuorilta tuleva vesi valuu sammaleisilla kallioilla ja levada virtaa. Polulle on tallautunut paljon pudonneita lehtiä.

Levada do Furado
Vaikka levada kuuluu saaren kuuluisimpiin, ei sateisena lokakuun päivänä ole ruuhkaa. Saksalainen pariskunta kiirehtii ohitsemme ja vastaantulijoita kertyy tusinan verran. Puolimatkaan päästyämme emme kohtaa enää ristin sielua.

Madeiran pohjoisrannikkoa
Sieltä täältä avautuu maisemia alas laaksoon. Sumupilviä leijailee, mutta toisinaan näkymä pohjoisrannikolle on yllättävän kirkas. Sillä suunnalla paistaa hetkittäin jopa aurinko.

Marian alttari
Huomaamme opaskirjassa mainitun pikkuruisen Marian alttarin, jonka uskonnolliset rakennusmiehet ovat pystyttäneet kallionkoloon.

Levada do Furado
Vaikka reitti kulkee ajoittain korkean jyrkänteen reunalla, meitä kumpaakaan ei huimaa lainkaan. Kaikki kapeat kohdat on suojattu kaiteilla ja jyrkänteen reunan matala kasvillisuus saa pudotuksen näyttämään todellista lievemmältä.

Levada do Furado
Parissa jyrkässä mutkassa on mahdollisuus oikaista portaiden kautta pienen puron ylitse. Vesi valuu jostain todella korkealta kohti laakson pohjaa. Tässä vaiheessa emme vielä tiedä, kuinka onnekkaita olemmekaan. Appivanhemmat yrittivät kulkea saman reitin muutamaa päivää myöhemmin, mutta taival katkesi tälle paikalle. Jatkuvat rankkasateet olivat muuttaneet harmittoman puron kuohuvaksi koskeksi, jonka ylittäminen oli täysin mahdotonta.

Levada do Furado
Polku kapenee jossain vaiheessa kallionkielekkeelle hakatuksi väyläksi. Levadan ja suojakaiteen välissä mahtuu juuri ja juuri kävelemään.

Levada do Furadon tunneleita

Kallioon hakattu osuus lienee päivän vaikuttavin. Kuljemme muutaman pienen tunnelin halki, mutta ne ovat niin lyhyitä, ettei taskulamppua tarvita.

Vanhoja viittoja
Saavumme lopulta polkujen risteykseen, johon pysähdymme syömään pienet eväämme. Olemme seuranneet kastelukanavaa kahdeksan kilometriä ja edessä on vielä kolmen kilometrin taival. Heitämme hyvästit levadalle ja jatkamme matkaa alamäkeen Portelaan opastavien viittojen suuntaan. Kiinnitämme huomiota keltaisina kukkiviin piikkiherneisiin, jotka tuovat varsinkin sadesäällä elävästi mieleen Irlannin.

Sinisarja
Madeira tunnetaan kukistaan, mutta tämän reitin varrelta ei ainakaan lokakuussa kannata odottaa suurta kukkaloistoa. Huomaamme vain muutaman sinisarjan. Ainoat näkemämme eläimet ovat pikkulintuja.

Levada do Furado
Retkestä tulee kostea kokemus rihkamakaupan sadetakeista huolimatta. Sää vaihtelee pilvipoudasta rankkoihin sadekuuroihin. Lenkkareiden kastumista ja lahkeiden kuraantumista ei voi välttää. Uskomme silti juuri tämän reitin olleen hyvä valinta sadepäivälle, sillä sen varrella sanotaan olevan aina jossain määrin kosteaa.

Metsän yksityiskohtia
Tämän vaelluksen päänähtävyys on vehreä metsä, joten heikko näkyvyys ei pilaa elämystä aivan yhtä paljoa kuin jossain toisaalla.

Metsää portelan lähistöllä
Ohitamme loppumatkasta metsänvartijan talon, jonka luona olisivat olleet retken ainoat eväiden syömistä varten rakennetut penkit. Matka risteyksestä Portelaan tuntuu mainittua kolmea kilometriä pidemmältä. Hetkittäin näyttää, kuin kulkisimme noidutussa satumetsässä. Nouseva myrsky heiluttaa uhkaavasti puita ja usvapilvet kiitävät ohitsemme hurjaa vauhtia. Jatkuvasti tihenevä sumu tuo vihreän sävyihin oman vivahteensa. Saavumme viimein raunioituneelle talolle, jonka luota laskeudutaan toivottoman pitkät portaat Portelaan. Kivestä ja puusta rakennetut raput ovat sateella liukkaat, mutta selviämme horjumatta maantien reunaan.

Kotkakallio ja Porto da Cruz
Näemme heti tielle tullessamme taksitolpan, jonka luona odottelee keltainen auto. Astumme saman tien kyytiin, emmekä jää Portelaan tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Tässä pikkukylässä kannattaa käydä ihailemassa yllä olevan kuvan maisemaa pohjoisrannikon Kotkakalliolle ja Porto da Cruzin kaupungin suuntaan. Olen maistanut vaatimattoman näköisessä Miradouro-ravintolassa erinomaisia espetada-lihavartaita. Myös toisen Madeiralle tyypillisen ruokalajin, valkosipulisen açorda-keiton maku oli täällä kohdallaan.

Portela
Taksikuskimme José Manuel kaahaa sumun keskellä paljon kovempaa kuin itse uskaltaisin. Puhelias mies kertoo, kuinka Madeiran ralliin osallistunut Ari Vatanen ajoi samalla tiellä kolmisenkymmentä vuotta sitten. José Manuel muistaa tarkasti miten Vatanen luisutti autoaan eri mutkissa, ja yrittää vauhdista päätellen seurata Tuupovaaran miehen esimerkkiä. Väistämme täpärästi roskapöntön, jonka myrsky on heittänyt keskelle tietä. Myös eteen pudonnut suuri oksa tulee yllätyksenä, vaikka taksikuski selvästi tunteekin reitin kuin omat taskunsa. Käännän puheen jalkapalloon ja Vatasen vaaralliset sankariteot unohtuvat. Matka Ribeiro Frioon kestää reippaasta vauhdista huolimatta puolisen tuntia. Hinnaksi tulee juomarahapyöristyksen jälkeen kolmekymmentä euroa. Sade jatkuu lohduttomana, joten kiirehdimme vuokra-autoon ja palaamme kohti Funchalissa odottavia lämmintä suihkua ja kuivia vaatteita. Kävely Ribeiro Friosta Portelaan oli hieno kokemus, jota edes kurja sää ei päässyt pilaamaan.


Tästä blogista löytyy myös kohdeopas 10 x Madeira sekä Johdatus Madeiran levadoille. Näistä jälkimmäinen sisältää linkkejä tarkempiin kuvauksiin saarella tekemistäni patikkaretkistä.

Ota Lähtöportti seurantaan Facebookissa, sillä luvassa on muiden matkajuttujen ohella myös lisää Madeira-aiheista materiaalia.


Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Älkää menkö vaikeille 1.12.2017 at 13:27

    Huomioikaa että moni turisteille mainostetuista levadoista on oikeasti hengenvaarallisia. Madeiralainen turvallisuuskäsitys on aivan eri kuin mihin suomessa on tottunut. Turisteja putoaa kuolemaan vuosittain eikä asiasta tehdä toimenpiteitä. Levadoiden kunnosta ei juuri huolehdita ja kaidevaijerit ovat muodollisia viritelmiä. Ottakaa reiteistä selvää ennen lähtöä ja kääntykää takaisin jos yhtään epäilyttää. Ei ole meriitti selvitä reiteistä läpi peläten. Etenkin sateella veden ryöppyäminen tekee touhusta haastavaa. Korkean paikan kammosta kärsivien ei kannata yrittää koska voivat jähmettyä reitin varrelle lamaantuneina.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.12.2017 at 00:33

      Kiitos kommentistasi! On totta, että turisteja putoaa kuolemaan silloin tällöin ja Madeiran hallinnon pitäisi ottaa turvallisuusasiat vakavammin. Osa levadoista on hyvin hoidettuja, mutta läheskään kaikki eivät ole. Kaidevaijerit luovat turvallisuuden tunnetta, mutta niihin ei tosiaan kannata luottaa, en esimerkiksi nojailisi niihin jyrkänteiden reunoilla. Suurimmaksi osaksi vaijerit ovat kulkemillani reiteillä olleet kunnossa, mutta olen nähnyt myös joitakin kaatuneita tai katkenneita kohtia. Joillakin levadoilla ei ole kaiteita lainkaan.

      Reiteistä täytyy ehdottomasti ottaa selvää ennen lähtöä ja kaikkia riskejä kannattaa välttää. Olen nyt käynyt samasta opaskirjasta 15 reittiä läpi, enkä ole tuntenut pelkoa missään kohdassa. Olen toki patikointiharrastuksen suhteen onnekas, sillä korkeat paikat eivät kuulu kammoamiini asioihin. Minkäänasteista uhkarohkeutta ei ole kertaakaan tarvittu, mutta varmajalkaisuutta toki aina jyrkänteiden läheisyydessä vaaditaan. Normaali käveleminen riittää, mutta on hyvä tiedostaa, että yksikin horjahdus väärässä paikassa voi olla kohtalokas. Takaisin olen joskus joutunut kääntymään juurikin ryöppyävän veden vuoksi. Sateet voivat muuttaa levadojen yli kulkevat kuivuneet uomat vuolaasti virtaaviksi koskiksi. Jos tästä tai mistä tahansa muusta syystä johtuen eteneminen näyttää vaaralliselta, on aina parempi kääntyä takaisin.

      Tässä jutussa kuvattu reitti Ribeiro Friosta Portelaan oli käymänäni päivänä lokakuussa 2015 kaidevaijereiden osalta ainakin päällisin puolin kunnossa ja muutenkin hyvin hoidetun oloinen, toki sateista johtuen paikoitellen liukas.

    Leave a Reply