Nuuksiossa, vihdoinkin!

Kirjoitin viime joulukuussa lähikohteista, jotka minun pitäisi tuntea paremmin. Listalla oli myös Nuuksion kansallispuisto, jonne pääsimme lopulta eilen. Harvinaisen kaunis syksyinen sunnuntai oli houkutellut paikalle runsaasti muitakin ulkoilijoita.

Nuuksiossa käyntini on siirtynyt ja siirtynyt aina siitä alkaen, kun ylipäätään kuulin vuonna 1994 perustetun kansallispuiston olemassaolosta. Harvinaisen kaunis syyspäivä sai perheemme onneksi liikkeelle. Valitsin joululahjaksi saamastani opaskirjasta lähtöpaikaksi Haukkalammen, sillä se sijaitsee opuksen mukaan ”Nuuksion sydämessä”. Seudulla on toki runsaasti muitakin hyviä aloituspisteitä eri tasoisille reiteille. Nuuksion lähistöltä löytyviltä Luukin ja Salmen ulkoilualueilla olen joskus vuosia sitten käynytkin.

Nuuksio
Ei siis muuta kuin perhe autoon ja Espoon Haukkalammentie navigaattoriin. Reilun kolmen vartin ajomatka Keravalta Nuuksioon ei kuulosta pahalta. Kun lopulta pääsemme kohdetielle, matkanteko muuttuu yllättävän haasteelliseksi. Kapean hiekkatien reunalle on pysäköity autoja usean sadan metrin matkalle. Kun kaksi vastakkaisista suunnista saapuvaa autojonoa kohtaa toisensa, on edessä ikuisuuden kestävä soutaminen, huopaaminen ja olemattomien väistämispaikkojen etsiminen. Todellisuudessa tuo ikuisuus taitaa kestää reilut parikymmentä minuuttia, ja ehdin jo menettää suurimman innostukseni koko Nuuksiota kohtaan. Näin kauniina päivänä olisi kenties kannattanut valita joku vähemmän suosittu lähtöpaikka.

Haukkalampi
Selviydymme lopulta parkkipaikalle, jossa on sentään tilaa. Loppukin usko retken onnistumiseen alkaa silti karista lyhyellä kävelymatkalla Haukkalammen rannalle. Porukkaa on kuin Hulluilla päivillä, eikä hälinän keskellä ole luonnon rauhasta tietoakaan. Alue on toki valtavan laaja, mutta epäilen, ettei lapsille sopivan kävelymatkan päästä löydy kovin hiljaisia paikkoja. Pahin hässäkkä kuitenkin helpottaa heti Haukkalammen luontotuvan ohitettuamme. Ilma tuoksuu raikkaalta, aurinko valaisee sammalen peittämiä kallioita ja puro solisee. Ehkei kaikki sittenkään ole pielessä.

Nuuksio

Haukkalammen luontotuvalta lähtee kolme kiertoreittiä, jotka on merkitty kiitettävän selkeästi puihin naulatuilla erivärisillä laatoilla. Valitsemme kahden ja puolen kilometrin mittaisen Punarinnankierroksen, joka on helpoin ja lyhyin vaihtoehto. Haluamme näin varmistaa, ettei reissusta tule liian raskas 4- ja 6-vuotiaille retkeilijänaluille. Muussa tapauksessa olisin valinnut lähes neljän kilometrin Haukankierroksen tai vajaan kahdeksan kilometrin Korpinkierroksen. Tiedän niidenkin ajan vielä joskus tulevan, sillä Nuuksio näytti meille sittenkin parhaita puoliaan.

Mustalampi, Nuuksio
Kiipeämme pienen mäen Mustalammen taukopaikalle, joka tarjoaa ainakin näin kauniilla säällä huikeat puitteet eväiden syömiseen. Porukkaa toki riittää, mutta tunnelma on miellyttävä, eikä väkeä ole varsinaiseksi tungokseksi asti. Lammen peilityynen pinnan rikkovat vain leivänmuruja kärttävät kesyt sorsat. En voi kuin hämmästellä, kuinka erämaahenkisiä maisemia pääkaupunkiseudulla onkaan.

Mustalampi, Nuuksio

Maisemaa sävyttävät kelluvat turvesaaret sekä jyrkät rantakalliot. Harmittaa, että tänne pääsemiseen kului itseltäni neljäkymmentä vuotta. Toisaalta voin nyt ottaa täällä käymisen tavaksi seuraavan neljänkymmenen vuoden ajaksi. Lasten viihtymistä on ilo seurata, eikä retkestä nauttiminen rajoitu pelkkään eväiden syömiseen.

Sorsa Mustalammella
Puhuimme ennen retkeä metsän eläimistä. Karhuja tai kettuja ei tule vastaan, mutta sorsat ovatkin lapsille mieluisampaa seuraa. Ne ovat todella kesyjä, vaikka me emme niille mitään tarjoakaan.

Nuuksio
Mustalammen maisemassa vierähtää hyvä tovi, ennen kuin maltamme jatkaa matkaa. Aurinko alkaa jo painua metsän taakse, kun saavumme Valklammen rannalle. Kulkijat ovat harventuneet, kun taivallamme pitkin kivistä ja juurakkoista polkua. Polun tämä osa ei sopisi lastenrattaiden työntämiseen. Ylitämme myös lyhyet pitkospuut. Tuntuu hyvältä keskittyä ympäristön havainnointiin lasten kanssa. Tutkimme yhdessä käpyjä, puiden pahkoja ja muita suomalaisen luonnon tuiki tavallisia asioita. Metsässä arjen kiireet ja muut tekemättömät asiat unohtuvat kuin huomaamatta. Reitti on lopulta tyttärille juuri sopivan mittainen. Saimme hyvin pienen, mutta erinomaisesti onnistuneen maistiaisen Nuuksion tarjonnasta. Seuraavalla kerralla voisimme vierailla ainakin Luontokeskus Haltiassa.

Nuuksion Mustalammella
Suomen luonto on kertakaikkisen upea ja tämä pieni retki muistutti jälleen kerran, kuinka hyvän mielen ulkoilusta voi saada. Muutamia kauniita syyspäiviä on toivottavasti vielä jäljellä, joten käyttäkäähän ne mahdollisuuksien mukaan ulkoilmasta nauttimiseen!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 4.10.2016 at 13:42

    Hienoja metsämaisemia. Nuuksio on mukava paikka, olen käynyt pari kertaa. Olisi kiva käydä useamminkin, mutta kuten sinun kohdallasi, myös minulla se on vähän jäänyt, vaikka olen aina tasaisin väliajoin Nuuksiota miettinyt. Haltiakin on ihan kiinnostava!

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.10.2016 at 22:24

      Jos jonnekin voi lähteä periaatteessa koska vaan, se lähteminen siirtyy helposti uudestaan ja uudestaan. Haltiassa voisin kyllä käydä seuraavalla kerralla ja yhdistää retkeen jonkun sieltä lähtevistä luontopoluista.

  • Reply Henna /suurin onni 5.10.2016 at 10:55

    No vihdoin! 🙂 Paraskin puhuja täällä, terve… en ole kovin montaa kertaa Nuuksiossa käynyt, ja syytä siihen en oikein itsekään ymmärrä. Juuri niinkuin kuvailit, niin hyvä mieli on jokaisen metsälenkin jälkeen jäänyt. Vaikkakin minua saattaisi myös häiritä kovin runsas popula, metsään kun yleensä menee nauttimaan rauhasta. Hienoa, että teillä oli silti onnistunut retki. Noita kuvia katsellessa voi melkein haistaa syksyisen metsän tuoksun 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.10.2016 at 22:31

      Oli tosiaan aikakin! Kävittehän te ainakin Luukissa keväällä, en ole unohtanut sitä postausta pikku prinssien metsäseikkailusta 🙂 Jospa tästä luontoretkeilystä nyt tulisi säännöllisempi harrastus meille kaikille. Tulee vaan tuo pahuksen talvi väliin tuomaan omat haastensa.

  • Reply Veera 5.10.2016 at 17:13

    Nuuksio on kyllä kiva, käymisen arvoinen paikka, kun tässä pääkaupunkiseudulla ei kuitenkaan ihan hirveästi vastaavia isoja vanhoja metsiä ole. Aika jännä muuten, ettet ole siellä ennen käynyt, vaikka oletkin ilmeisesti asunut pidempään jossain lähiseudulla. Vaikka onhan se tietty niinkin, että lähelle on pitkä matka ja ne lähikohteet jää liian usein käymättä….

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.10.2016 at 22:39

      Kiitos kommentista! Nuuksiossa näytti hienolta ja tietyissä paikoissa oli vaikea uskoa olevansa Espoossa eikä jossain kaukaisemmassa erämaassa. En ymmärrä oikein itsekään mikä tuonne menemisessä kesti näin kauan, mutta lähelle on tosiaan joskus pitkä matka. Toivottavasti tällaisia retkiä tulee tehtyä jatkossa usein.

  • Reply Eevi / Rento matkablogi 6.10.2016 at 11:31

    Olipa kiva nähdä kuvia Punarinnankierrokseltakin. Kävin pian 8-kuisen pirpanan kanssa pari päivää sitten myös Nuuksiossa ja lähdettiin Haukkalammelta Haukankierrokselle, tirriäinen kun kulkee vielä kätevästi äidin repussa. Tuli muuten kiva 9 kilon lisäpaino 4 kilometrin reitille täynnä kiviä, kantoja ja ylämäkiä 😉 Mutta mietin tosiaan juuri että jahka jälkikasvu kävelee on Punarinnankierros meilläkin se realistisempi vaihtoehto.
    Ai niin ja tiistaipäivänä parkkiksellakin oli tietysti mukavan väljää mutta mulla onkin se luksus että äitiyslomalainen voi hyödyntää hiljaiset arkipäivät.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.10.2016 at 20:17

      Luontoretkeily kuulostaa loistavalta tavalta viettää äitiyslomaa! Hauska sattuma, että kävitte samoilla paikoilla melkein samana päivänä. Meilläkin kävi mielessä, että arkena tuskin on pysäköintiongelmia.
      Punarinnankierroksen huippukohta oli tuo Mustalammen maisema. Toisaalta tykättiin paljon myös siitä, miten rauhallista Valklammen rannalla, kallioilla ja metsäpoluilla oli. Jos joskus lähtee liikkeelle rattaiden kanssa, niin koko kierros menee hankalaksi, mutta Mustalammella käynti onnistuu helposti edestakaisin parkkipaikalta käsin.

  • Reply Johanna @ Out of Office 6.10.2016 at 12:11

    Aah, Nuuksio on ihana!

    Olen joskus lämpäminä elokuun iltana töiden jälkeen ajanut kotoa puoli tuntia tuonne, kävellyt koirineni Punarinnan ja heittänyt mattimyöhäisen talviturkin Valklammen suloisen pehmeään veteen.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.10.2016 at 20:28

      Onneksi nyt viimein ymmärsin Nuuksion mahtavuuden. Uintimahdollisuus ei ole tullut mieleenkään, mutta kuulostaa upealta päästä pulahtamaan lenkkeilyn ohessa!

  • Reply Anna | Muuttolintu.com 7.10.2016 at 00:23

    Velipoika asuu Espoossa ja on kehottanut meitä joskus vierailemaan Nuuksiossa Suomen visiitin yhteydessä. Täytyy katsoa, jos vaikka ehtisi ensi kerralla. Luonnon rauhaan hakeutuminen on kyllä tehokasta terapiaa, metsässä samoilu rauhoittaa mieltä kummasti. Ja suomalaisia metsämaisemia on kyllä ikävä. Tietysti aina parempi mitä vähemmän porukkaa. Kenties niillä pitemmillä reiteillä on rauhallisempaa. Onkohan Nuuksio talvella ollenkaan käymisen arvoinen? Lumikenkäilyyn vaikka jos ei muuhun.

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.10.2016 at 10:49

      Metsä taitaa olla sellaista suomalaisuutta, jota ulkosuomalainen helposti kaipaa. Nuuksion hyvä puoli on, että siellä pääsee erämaahenkisiin maisemiin ihan pääkaupunkiseudulla. Nuuksion talvesta ei ole vielä kokemusta, mutta uskon alueen olevan käymisen arvoinen silloinkin. Rami tuossa alla kertookin käyneensä Nuuksiossa lumikenkäilemässä.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 7.10.2016 at 10:32

    Nuuksio on itselle varsin vieras, joskus siellä olen käynyt lumikenkäilemässä. Tarkoitus olisi sinne kyllä mennä tekemään retki ajan kanssa. Olen muutenkin tässä jo pidemmän aikaa yrittänyt aktivoitua retkeilyn suhteen, mutta nyt noi ”pari nuorimmaista” sekoitti touhut muutamaksi vuodeksi. Parin viikon päästä sentään ohjelmassa Torronsuon kansallispuisto, kun vien muksut hoitoon. Vanhempien poikien kanssa tulikin kesällä Norjastta tehtyä kolme ikimuistoista päivävaellusta, ja ilman muuta tarkoitus on enemmän kotimaatakin kiertää luonnon ehdolla. Ties vaikka mennään sinun kanssa kahdestaan joku Etelä-Suomen retki jossakin vaiheessa samalla maailmaa tarinoilla parantaen?

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.10.2016 at 10:55

      Joo, hyvä idea, mennään vaan luontoretkelle maailmaa parantamaan! Ties vaikka nähdään karhuja 😉

      Näitä Suomen kansallispuistoja olisi kiva tutkia laajemminkin, sillä hienoja maisemia ja luontoelämyksiä varmasti löytyy, kunhan vain lähtee liikkeelle. Etelä-Suomessakin on hämmästyttävän paljon kansallispuistoja, joten moneen paikkaan ehtisi ihan päiväretkelläkin.

  • Reply Annika | Travellover 7.10.2016 at 11:46

    Myönnän, että olen asunut PK-seudulla vuodesta 2000 enkä ole vieläkään saanut mentyä. Vähän hävettää. Toisaalta en ole luontoihminen oikeastaan ollenkaan. Vähitellen olen kyllä ulkomailla löytänyt itseni metsästäkin, mutta jotenkin se on ihan eri. Paitsi ettei ole. Ehkä siis minäkin vielä. Joskus. Koska kaunistahan siellä on. Johan kuvasi sen todistavat.

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.10.2016 at 10:59

      Jokainen voi retkeillä ja nauttia metsästä omalla tyylillään. Jos pidempi patikointi risujen ja männynkäpyjen seassa tuntuu vieraalta, voi esimerkiksi tuosta Mustalammen maisemasta nauttia helpomminkin. Korillinen hyviä eväitä mukaan, lyhyehkö kävely parkkipaikalta helppokulkuista polkua pitkin ja ei muuta kuin kallioille paistattelemaan päivää!

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 8.10.2016 at 22:52

    Ihan tuttuja maisemia! Tai no, tuttuja ja tuttuja, onhan siitä nyt jo jotakuinkin 6 vuotta aikaa kun oltiin siellä, alle puolivuotias lapsi kantorepussa meidän kanssa. 🙂 Ehkä pitäisi mennä uudestaan.

    Tänään meillä oli suunitelmissa Sipoonkorpi ja myöhemmin tässä kuussa vielä tuo Nuuksio, mutta saa nähdä päästäänkö ’kun nyt tuli vähän kaikenlaista’.

    Ihan hirmuisen hienoa että meillä on näin mieletöntä luontoa ja vielä näin lähellä asutusta. Asioita joita ei oikeasti aina ymmärrä arvostaa ennen kuin käy muualla vähän katsomassa miten vähän sitä luontoa on lähellä. Hienoja kuvia onnistuit muuten saamaan! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.10.2016 at 12:04

      Kantoreppukokoinen vauva kulkee tosiaan kätevästi retkellä mukana ja kuusivuotias on jo varmasti hyvässä iässä kävelemään näitä lyhyitä luontopolkuja. Tuo Punarinnankierros tuntui sopivalta. Olen myös katsellut Sipoonkorpea, joka olisi meille tosi lähellä ja siellä olisi lapsille hyvä puolentoista kilometrin lenkkikin. Suomen luonto on hieno, mutta välillä pitää käydä kaukana, että sitä oppii arvostamaan. Siltä itsestänikin tuntuu.

    Leave a Reply