Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan

Vaikka en olekaan koskaan asunut Itä-Suomessa, tunnen vuosi vuodelta yhä kovempaa vetoa juurilleni Pohjois-Karjalaan. Vaihdoin myös tänä kesänä farkut verkkarihousuun ja suuntasin reiluksi viikoksi Kiteen, tai kuten se oikeaoppisesti sanotaan, Kitteen suunnalle. Paikkakunta tunnetaan erityisesti pontikasta, pesäpallosta ja Nightwishista, mutta on siellä paljon muutakin.

Arjen kiireiden ja toiminnantäyteisten ulkomaanmatkojen vastapainoksi myös perinteinen mökkiloma on joskus paikallaan. Rauhoittuminen kirkasvetisen järven rannalla, saunominen ja kalastusretket kuuluvat kesään. Ja onhan siinäkin aina oma tunnelmansa, kun odotellaan kauppa-autoa keskellä hyttysparvea.

Kesälahti
Tämän ja muutamien edellisten kesien lomakeidas on löytynyt Kesälahdelta Karjalan Pyhäjärven rannalta. Kesälahden kunta liitettiin Kiteen kaupunkiin pari vuotta sitten. Kuutostieltä hieman sivuun poikkeavat matkailijat voivat pysähtyä esimerkiksi Sovintolaan, josta löytyy muun muassa vaihtuvia näyttelyitä, käsityömyymälä sekä kahvilan vastaleivottuja herkkuja.

Kitee
Kesäperinteisiini kuuluu ajaa tietty kierros ympäri Kiteetä. Kuuntelen soratien ääntä renkaiden alla ja katselen ohikiitäviä maisemia. Tuntuu hyvältä nähdä tutut maitolaiturit, tummanpunaiset bussipysäkit ja mustavalkoisten lehmien asuttamat laitumet. Taustalla soi tietenkin Nightwishin musiikki, sillä ollaanhan yhtyeen synnyinsijoilla. Vaaramaisemat tarjoavat mahtipontisille kappaleille arvoisensa taustan. Over the hills and far away, he swears he will return one day…

Maisema Kiteenjärvelle
Perinteisten järvimaisemien vuoksi kannattaa ajella kirkolta Savikontietä pitkin hieman eteenpäin ja pysähtyä katselemaan näkymiä silloin, kun tiheäksi kasvanut metsä hieman harvenee.

Kesäpäivä Hyypiillä
Toinen suosikkipaikkani löytyy pienen Hyypiin rannalta matkalla Kiteenlahden suuntaan. Vastaavia järvimaisemia löytyy toki ympäri Suomea, mutta omasta mielestäni täällä on tietenkin kaikkein kauneinta.

Rajavyöhykettä Kiteellä
Kitee sijaitsee Suomen itärajalla ja osa siitä jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle Toisen maailmansodan jälkeen. Itselleni rajantakainen Karjala on toistaiseksi käymätöntä korpimaata, mutta lähin rajanylityspaikka löytyy tarvittaessa Tohmajärven puolelta Niiralasta.

Kitee
Vielä muutama vuosi sitten isäni jaksoi lähteä näille matkoille mukaan. Silloin kuulimme reitin varrelle jääneiden talojen ja metsien tarinat. Saatoimme pysähtyä pellolla seisseen satunnaisen miehen kohdalle ja siirtyä tupaan muistelemaan menneitä. Sukulointireissuilla tuli tutustuttua paikallisiin koteihin, joissa toistuivat yleensä samat piirteet. Jutut kääntyivät sota-aikaan viimeistään silloin, kun kahvi kaadettiin pieniin kultareunuksisiin kuppeihin. Maitoa sai kaataa sekaan punaisesta purkista. Karjalanpiirakat kannettiin pöytään ja parhaassa tapauksessa niissä tuntui vielä tuvan keskellä seisovan leivinuunin lämpö. Lastenlasten kuvat löytyivät kirjahyllystä ja seinää koristivat ainakin Kiteen kivikirkko sekä oman tilan ilmakuva. Radiossa soi haikea tango ja muutama sisälle tunkeutunut itikka inisi korvan juuressa.

Kitee
Useimpien tilojen navetat ovat jo tyhjentyneet. Seudulla on surullisen paljon hylättyjä taloja ja autioita pihoja. Vanhat sukupolvet ovat siirtyneet jo palvelutaloon tai mullan alle, ja nuoriso pakenee suurempiin kaupunkeihin. Tässä maassa ja maailmassa olisi paljon muutakin korjattavaa, mutta itseäni maaseudun autioituminen harmittaa erityisen paljon. Lapsuuden haaveammattini oli maanviljelijä, mutta unelmat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Traktorilla ajamista olen silti päässyt kokeilemaan.

Karjalanpiirakoita
Mikäli Kiteeltä ei löydy sukulaisia tai vieraanvaraisia kylänmiehiä, voi paikallisia herkkuja lähteä etsimään vaikka Kupiaiselta. Marketin leipomohyllylle kannattaa hyökätä mahdollisimman varhain ja etsiä karjalanpiirakoiden lisäksi ainakin sultsinoita, pyörösiä ja vesirinkeleitä. Samassa kauppakeskuksessa toimiva Alko tarjoaa laillisen mahdollisuuden väkijuomien hankkimiseen. Perinteisempi paikallinen tapa on ollut korpikuusen kyyneleiden vuodattaminen metsien kätköissä. Pontikkapitäjän tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat Kiteen kirkas ja Juurikan tähkä.

Savikon maakauppa, Kitee
Menneiden aikojen myymälätunnelmaan voi tutustua Savikon maakaupassa, joka toimii nykyään pienimuotoisena museona. Alkuperäinen kauppa avautui jo 1800-luvulla, joten on hyvä että perinteitä pidetään edelleen jossain muodossa yllä. Keskustassa toimiva Kiteen museo puolestaan raottaa pitäjän menneisyyttä hieman laajemmin.

Pajarin hauta
Lyhytaikaista majoitusta voi lähteä etsimään esimerkiksi Pajarinhovista, joka sijaitsee Karjalan Pyhäjärven rannalla aivan Kuutostien varressa. Keskustaan ajaa vartissa, mikä ei ole maaseudulla matka eikä mikään. Lomakeskukselle nimensä lainanneesta Kiteen pahasta pajarista on kerrottu lukuisia värikkäitä tarinoita. Joskus 1500-luvulla elänyt mies hallitsi aikoinaan seutua julmalla ja mielivaltaisella tavalla. Hän muun muassa huvitteli pakottamalla paikalliset naiset vetämään venettään alastomina mäenrinnettä pitkin ylöspäin. Saatuaan tietää pajarin puuhista, Ruotsin kuningas langetti hänelle kuolemantuomion. Pajari ratsasti raivostunutta väkijoukkoa pakoon nykyiseen Pajarinniemeen saakka, jossa hänet kivitettiin kuoliaaksi. Tuolla paikalla on vielä tänä päivänäkin korkea kivikasa, jonka alta pajarin haamun sanotaan nousevan kummittelemaan.

Naali Kiteen eläinpuistossa
Pajarinhovin yhteydessä toimii pääosin kotimaisiin lajeihin keskittyvä Kiteen eläinpuisto. Parin kilometrin mittaisen polun varrelta löytyy myös muutamia ulkomailta tuotuja eläimiä, mutta esimerkiksi jakit ja alpakat sopivat Suomen ilmastoon hyvin. Aitaukset ovat melko suuria, joten kaikki eläimet eivät ole aina näkyvissä. Kuvan naali on kuitenkin aina yhtä utelias ja seurallinen.

Superpesistä Rantakentällä
Urheilun ystävät yhdistävät Kiteen automaattisesti pesäpalloon. Legendaarinen Rantakenttä kuuluu kansallispelin tunnetuimpiin pyhäköihin ja olen ehtinyt istua sen penkeillä jo neljällä eri vuosikymmenellä. Innostus oli vahvimmillaan vuosituhannen vaihteen tiennoilla, kun matkustin varta vasten katsomaan seuran historian ensimmäistä finaaliottelua vuonna 1997. Vaikka Sotkamo olikin silloin parempi, on mestaruutta juhlittu Kiteelläkin kolmesti, viimeksi syksyllä 2005. Vaikka sydämeni sykkiikin vahvemmin jalkapallolle, on Kiteen Pallo ainoa seura, jonka kannattajaksi voin sanoa syntyneeni.

Kyläparin myllyteatteri
Mikäli kesäteatteri kiinnostaa pesäpalloa enemmän, kannattaa suunnata Heinäjärven myllyllä toimivaan Kyläparin myllyteatteriin. Tämän kesän ohjelmistossa ollut Läpilyönti tosin kertoi nimenomaan pesäpallosta, mutta ensi vuonna esitetään varmasti jotain muuta. Vaikka kyseessä onkin harrastelijateatteri, ovat esitykset olleet aina laadukkaita ja mukaansatempaavia.

Karjalan Pyhäjärvi
Maailman kutsu on yleensä voimakas, mutta joskus kaukokaipuukin unohtuu. Tuo tunne tulee pintaan erityisesti puhdasta pohjoiskarjalaista luontoa katsellessa. Saunasta on aina yhtä mukavaa pulahtaa hetkeksi järveen. Laskevan auringon säteet värjäävät taivaanrannan punaisellaan ja jossain huutelee kuikka. Metsän takaa, naapurin saunan piipusta leijaileva hento savu miltei pysähtyy tyynen järven ylle. Vaikka vesi saisi olla hitusen lämpimämpääkin, tekee mieli vain jäädä selälleen kellumaan ja katsella kirkasta taivasta.  Tänne mä kuulun, tänne mä jään. Ainakin reiluksi viikoksi kerrallaan joka kesä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 19.8.2016 at 18:15

    Nyt olivat kyllä maisemat kohdallaan! Ja tuo naali oli kyllä hellyyttävä, oliko se jotenkin isommassa aitauksessa, jossa sai itsekin käydä? Aika kattavasti löysit kirjoitettavaa Kiteestä, joka ei ainakaan itselle tule ensimmäisenä mieleen lomakohteena.

    • Reply Mika / Lähtöportti 22.8.2016 at 09:29

      Naali on kuvattu aidan raosta, mutta se tykkää katsella ohikulkijoita aitauksensa reunalla. Kiteellä monet eläimet vaikuttavat seurallisilta ja niillä on suhteellisen paljon tilaa. Eettisesti ajateltuna eläinpuisto tuskin on siis ainakaan pahimmasta päästä, vaikka parannettavaakin toki aina olisi. Kitee ei varmasti ole mikään hittilomakohde, mutta kun siellä on käynyt koko ikänsä, niin onhan tuolta ehtinyt löytää kaikenlaista 🙂

  • Reply miraorvokki 19.8.2016 at 18:41

    Tuo Savikon maakauppa näyttää kivalta! En ole koskaan käynyt näillä seuduilla, minä laulan enemmän sitten että kotiseudulle Pohjois-Parkanoon 🙂 😀 Kiva kuulla että olet löytänyt tuollaisen kaipuun tähän paikkaan, vaikuttaa mukavalta!

    • Reply Mika / Lähtöportti 22.8.2016 at 09:40

      Tasoissa ollaan, pakko myöntää etten ole koskaan käynyt Parkanossa. Viime talvena Ikaalinen oli jo vähän sinne päin 🙂 Kaipuuta tosiaan on ja ylpeyttä juurista. En sitten tiedä miltä tuntuisi, jos olisin itsekin asunut tuolla molempien vanhempien ja menneiden sukupolvien syntysijoilla.

    Leave a Reply