Mahtava Spišin linna

Joskus käy niin, että matkakohteet valikoituvat pelkästään nähdyn valokuvan perusteella. Päädyimme Slovakian pohjoisosassa sijaitsevaan Spišin linnaan oikeastaan juuri näin, sillä en ollut kuullut tästä Unescon maailmanperintökohteesta aiemmin mitään.

Huomasin karttaa tutkimalla, että Krakovan-matkan yhteyteen voi suhteellisen helposti lisätä muutaman päivän Slovakiassa. Maa oli itselleni täysin tuntematon, joten ryhdyin etsimään sopivia käyntikohteita netistä. Mielenkiinto kohdistui erityisesti maan pohjoisosiin, jotka odottavat heti Tatra-vuorilla sijaitsevan rajan takana. Rajalle on vajaan parin tunnin ajomatka Krakovasta, eikä maan vaihtumista huomaa kuin ylös nostetun puomin vieressä seisovasta tervetulokyltistä.

Spisin linna, Unescon maailmanperintökohde
Näkemieni kuvien perusteella tuntui siltä, että Pohjois-Slovakian kiinnostavin nähtävyys olisi raunioitunut, mutta suurikokoinen Spišin linna eli Spišský hrad. Linna on yksi Euroopan suurimpia ja se nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1993. Maailmanperintökohde käsittää myös muita ympäristön kulttuurimonumentteja, kuten Levočan kaupungin historiallisen keskustan sekä linnan juurella sijaitsevan Spišská Kapitulan kylän kirkkoineen.

Spisin linna

Katselemme kumpuilevia maisemia ajaessamme Popradin suunnasta kohti Spišin linnaa. Huhtikuinen aurinko valaisee mukavasti vihertäviä peltoja. Erotamme kukkulan huipulla kohoavan linnan jo kilometrien päästä. Sen vaalea hahmo todellakin hallitsee ympäristöään. Tietystä kulmasta katsottuna rakennelma näyttää luonnolliselta kallioseinämän jatkeelta. Linnalle on helpointa tulla autolla, mutta kukkulan juurella sijaitsevaan Spišské Podhradien kaupunkiin on myös bussiyhteyksiä.

Spisin linna
Jätämme auton parkkipaikalle ja kävelemme muutaman sadan metrin matkan ylämäkeen linnan portille. Viiden euron pääsymaksun suorittamisen jälkeen voi lähteä kiipeämään ylös kohti linnan tornia tai kääntyä tutkimaan alapihaa. Valitsemme aluksi ensin mainitun vaihtoehdon, mikä onkin hyvä ratkaisu.

Spisin linna
Ihailemme useilta eri tasanteilta maisemia alas laaksoon. Tatran lumihuiput häämöttävät vehreän laaksoalueen takana.

Spisin linna
Linnaa kiertäessä kuluu helposti pari tuntia. Tutustumme historiaan pienessä museossa, jossa on muutamia kalustettuja huoneita keittiöstä lähtien. Pienoismallista selviää, kuinka paljon katettuja osia rakennuksessa on aikoinaan ollut. Näemme pienen kappelin sekä sitä vastapäätä sijaitsevan kolkon kidutuskammion julmine välineineen. Muissa huoneissa on esillä aseita, haarniskoita ja muuta aiheeseen sopivaa rekvisiittaa.

Spisin linna

Spišin linna rakennettiin jo 1100-luvulla ja se pysyi seudun hallinnollisena keskuksena vuosisatojen ajan. Linna on ollut vuosien saatossa sekä Unkarin hallitsijoiden, että erilaisten mahtisukujen hallussa. Csákyn suku jätti linnan tyhjilleen 1700-luvun alkupuolella muuttaessaan mukavamman asumisen perässä muualle. Linna kärsi suuria vaurioita vuoden 1780 tulipalossa, eikä sitä enää koskaan kunnostettu ennalleen. Jäljellä on siitä huolimatta varsin vaikuttava rakennus. Linna siirtyi vuonna 1945 Tšekkoslovakian ja sittemmin Slovakian valtion omistukseen.

Maisema Tatra-vuorille
Kiipeämme myös linnan huipulla olevaan pyöreään torniin. Kiviportaat ovat epätasaisia ja käytävä niin ahdas, että suurikokoisimmat kulkijat tuskin mahtuvat edes aukoista lävitse. Löydämme silti turvallisesti tiemme huipulle. Maisemat ovat komeita, mutta eivät varsinaisesti eroa hieman alempaa avautuvista näkymistä.

Spisin linna
Kierrämme lopuksi linnan alapihan, joka on hämmästyttävän laaja. Muutamat rauniot muistuttavat tuhoutuneista rakennuksista ja on helppo kuvitella, miten kauhtuneisiin asuihin pukeutuneet ihmiset ovat hääräilleet täällä telttoineen ja nuotioineen. Paikalla järjestetään joinakin kesäviikonloppuina keskiaikaisia tapahtumia.

Siiseli
Nyt nurmikolla vilistää vain arkoja siiseleitä, jotka kaivavat ahkerasti kolojaan. Ne pysähtyvät välillä tähystämään valppaina ympärilleen, ennen kuin katoavat heinien sekaan. Vaalea linna näyttää komealta sinistä taivasta vasten.

Spisin linna, Slovakia
Palaamme portin lähistölle ja ostamme vaatimattomasta kahviosta jäätelöt. Huhtikuisena arkipäivänä on vielä väljää, mutta kuvittelen kesän olevan paljon vilkkaampi. Ennalta näkemäni valokuvat eivät pettäneet. Pidän linnoista, ja mahtava Spišský hrad nousi ilman muuta omien suosikkieni joukkoon. Raunio on varsin komea, kuten myös ympäröivät maisemat. Oikeastaan vain sijainti Slovakian takamailla selittää sen, ettei tästäkään paikasta ole kovin moni kuullut.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anne 18.5.2016 at 10:40

    Vau! Vaikuttava näky. Vanhat linnat ovat mielenkiintoisia. Itseäni aina jaksaa kuitenkin ihmetyttää, miten moni on vain lopulta hylätty ja jätetty rapistumaan. Ei jotenkin tulisi nykyään kuuloonkaan, että jättäisi vain asunnon omilleen kun haluaisi lähteä muualle! Keskiajalla ei tosin tainnut olla kiinteistönvälittäjiä, jotka olisivat voineet löytää linnoille uudet omistajat 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.5.2016 at 12:48

      Tämä tosiaan oli vaikuttava linna, harvoin näkee tuon kokoisia rakennuksia noin hienolla paikalla. Tuntuu kieltämättä ikävältä, että linnoja on jäänyt rapistumaan. Tämän kokoisen linnan kunnostaminen olisi tietysti aika kallis urakka. Tulipalon syystä on useampia teorioita, joista yhden mukaan linna olisi poltettu tahallaan jonkinlaisen asuntoveron välttämiseksi.

  • Reply Annikki Koskiluoma 23.7.2016 at 18:44

    Kartanluku”taitoni” ansiosta pääsimme mieheni kanssa tutustumaan Spisskyyn 80-luvun alussa. Oli suljettu kävijöiltä, mutta saimme siellä palloilevalta vartijalta luvan omalla vastuulla mennä sinne. Oli unohtumaton kokemus, me siellä kaksin, huikeat näköalat, vahva kosketus historiaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.7.2016 at 10:56

      Tuo linnavierailu on varmasti ollut uskomaton kokemus, kiitos kun kerroit siitä! Voin vain kuvitella, millaista hiljaisilla muureilla on ollut tuohon aikaan. Paikka on varmasti muuttunut noista päivistä, niin kuin koko maakin. Itsekin kerran Tšekkoslovakiassa käväisseenä muistan, miten erilainen ilmapiiri silloin oli.

    Leave a Reply