Suolaa, suolaa, enemmän suolaa Wieliczkan kaivoksilla

Krakovan-matkallani oli vain vähän nähtävyyksiä, jotka halusin ehdottomasti nähdä. Lyhyen listani kärjessä olivat Wieliczkan suolakaivokset. Tässä vinkit vierailuun Unescon maailmanperintöluettelostakin löytyvässä kohteessa. 

Wieliczkan kaivos oli aikoinaan alueensa merkittävin vaurauden lähde, sillä suolaa pidettiin lähes mittaamattoman arvokkaana. 1300-luvulla alkanut kaivostoiminta jatkui keskeytymättömänä aina vuoteen 2007, jolloin työt lopetettiin kannattamattomina. Nykyisin Wieliczkan suolakaivos on merkittävä turistinähtävyys, jossa käy vuosittain yli miljoona vierailijaa. Unescon maailmanperintöluettelo on kasvanut ehkä jo liiankin pitkäksi, mutta Wieliczkalla on listalla aivan erityinen asema. Se kuuluu niihin vain 12 kohteeseen, jotka nimettiin mukaan heti luettelon perustamisvaiheessa vuonna 1978.

Wieliczkaan on helppoa ja edullista matkustaa Krakovan keskustasta. Yhdensuuntainen junalippu maksaa vain 3 zlotya eli noin 0,75 euroa. Ostimme menolipun Krakovan aseman tiskiltä ja paluulipun automaatista Wieliczkan laiturilta. Uudenaikainen juna kulki ainakin omalla retkellämme täsmällisesti aikataulun mukaan. Junia lähtee yleensä puolen tunnin välein ja matka kestää vain parikymmentä minuuttia.

Kaivoksille pääsee Krakovasta myös bussilla 304, joka kulkee Galeria Krakowska -ostoskeskuksen lähistöltä Wieliczka Kopalnia Soli -pysäkille. Lisäksi kaivoksille järjestetään lukuisia opastettuja retkiä, jotka sisältävät kuljetuksen Krakovasta. Omasta mielestäni vastaava retki on paikallaan Auschwitzin keskitysleirimuseoon, mutta suolakaivoksille pääsee todella helposti muutenkin.

Wieliczka
Junan päätepysäkiltä eli Wieliczka Rynek Kopalnian asemalta on vain lyhyt kävelymatka kaivokselle. Kaivoksiin voi tutustua joko klassisella turistireitillä tai seikkailullisella Miner’s routella, jonka sisäänkäynti on eri puolella kylää. Valitsemme useimpien muiden tapaan turistireitin, sillä emme kaipaa tällä kertaa hikeä ja adrenaliinia. Kävelemme pienen asema-aukion halki ja ohitamme ylämäen varteen pystytetyt rihkamakojut. Pian olemmekin jo kaivoksen harmaan tornin juurella.

Mietimme pitkään, otammeko lapset mukaan retkelle. Päätämme lopulta lähteä Wieliczkaan vaimon kanssa kahdestaan, sillä 3- ja 5-vuotiaillemme on hoitoapua matkassa mukana. Päätös oli jälkeenpäin ajateltuna oikea, sillä saimme näin keskittyä kaivoksen ihailemiseen ja oppaan kuuntelemiseen sekä ottaa valokuvia kaikessa rauhassa. Kaikenikäiset lapset ovat kyllä tervetulleita kaivokseen, mutta kaksi tuntia kestävä opastettu osuus satoine portaineen saattaa olla rankka kokemus perheen pienimmille. Turistireitin portaat ovat toki hyväkuntoisia, mutta ryhmä etenee nopeasti ja hiljaakin pitäisi malttaa olla. Olisimme toki tehneet kierroksen lasten kanssa, jos hoitoapua ei olisi ollut saatavilla. Siitäkin olisi varmasti tarvittaessa selvitty, sillä näimme kaivoksessa muutamia alle kouluikäisiä.

Wieliczka
Kaivoksen pääsyliput maksavat 86 zlotya (n. 21,50 €) ja erillinen valokuvauslupa 10 zlotya (n. 2,50 €). Reppuja ei saa viedä kaivokseen, mutta ne voi jättää vartioituun tilaan ilmaiseksi. Kaivoksiin saa mennä ainoastaan oppaan johdolla. Kahden ja puolen kilometrin turistireitti kattaa vain noin yhden prosentin koko luolastosta, joten eksyminen muille käytäville saattaisi olla kohtalokasta. Hyvin ilmastoidussa kaivoksessa on ympäri vuoden 14–16 asteen lämpötila, joka sopi hyvin yhteen huhtikuisen kevätsään kanssa. Kesähelteillä kaivosta varten kannattaa varata hieman ylimääräistä vaatetta. Mukavat kävelykengät ovat ehdottomasti hyvä idea.

Englanninkielisiä kierroksia lähtee sesongista ja vuorokaudenajasta riippuen joko puolen tunnin tai tunnin välein. Olimme näin huhtikuussa onnekkaita, sillä paikalla ei ollut liikaa tungosta. Lippujonossa meni vain muutama minuutti ja seuraava opastettu kierroskin lähti melkein saman tien. Kuumimman matkailusesongin aikana tilanne lienee erilainen. Tällöin kannattaa harkita lipun ostamista etukäteen kaivoksen nettisivuilta valmiiksi valittua ajankohtaa varten.

Wieliczka
Saamme heti ovella korvanapit, joiden kautta voimme kuunnella edellämme kulkevaa opasta. Tekniikka toimii yllättävän hyvin ja opastus kuuluu kiitettävästi koko kierroksen ajan. Menetelmä on kätevä myös parilla lyhyellä tauolla, jolloin saamme korviimme tiedon kierroksen jatkumisesta ilman ylimääräistä huutelua. Kierroksen aikana tulee siis mahdollisuus ostaa pientä purtavaa tai matkamuistoja sekä käydä vessassa.

Kierros alkaa laskeutumisella rappusia pitkin alaspäin. Puuportaat jatkuvat kymmeniä kerroksia, eivätkä tunnu loppuvan lainkaan. En siis voi suositella kierrosta, jos portaiden laskeutuminen esimerkiksi polvivaivojen vuoksi tuntuu vaivalloiselta. Normaalikuntoisenkin ihmisen pohkeissa alkaa jossain vaiheessa tuntua lievää rasitusta, mutta retken fyysiset vaatimukset eivät silti ole mitenkään erityisiä.

Wieliczka
Kaivoksessa käytännössä kaikki on tehty suolasta puisia tukirakenteita lukuun ottamatta. Seinät, katto, lattialaatat ja veistetyt koristeet – ne kaikki ovat suolaa, joka on joskus muinoin kerrostunut maan uumeniin. Vuorisuola ei kuitenkaan ole totutun valkoista, vaan ympäristöä hallitsevat harmaan eri sävyt. Kierroksen aikana kuljetaan hyvin valaistuilla ja helppokulkuisilla käytävillä. Turvallinen ja tilava ympäristö ei juurikaan kerro entisajan kaivosmiesten todellisuudesta. Ahtaan paikan kammo ei siis pääse ainakaan omalla kohdallani yllättämään, vaikka suurin osa ajasta vietetäänkin yli sata metriä maanpinnan alapuolella.

Wieliczka
Opas kertoo karuista olosuhteista, joissa kaivoksessa on työskennelty. Erilaiset onnettomuudet vaativat monia kuolonuhreja. Vaaroina olivat muun muassa kuiluihin putoaminen, tulipalot, tulvat, räjähdykset ja sortumat. Näemme ohimennen pienen pätkän alkeellisista portaista sekä tikkaat, joita pitkin miehet ovat joutuneet kantamaan raskaita taakkoja rankan työpäivän päätteeksi. Vaarallisin työ oli luoliin kertyneen metaanikaasun räjäyttäminen soihdun avulla. Tämän tehtävän hoitivat vapaaehtoiset, jotka olivat yleensä perheettömiä miehiä. Palkkio oli suuri, mutta tuskin kukaan tehtävään suostunut sai nauttia eläkepäivistä.

Wieliczka
Kaivoksessa on työskennellyt myös hevosia, jotka eivät enää kaivokseen laskemisen jälkeen päässeet takaisin päivänvaloon. Hevosia pidettiin kaikesta huolimatta todella arvokkaina ja niistä huolehdittiin mahdollisimman hyvin.

Wieliczka
Kierroksen aikana nähdään monia taidokkaasti tehtyjä suolaveistoksia. Osa niistä esittää puolalaisia merkkihenkilöitä, kuten Nikolaus Kopernikusta tai Paavi Johannes Paavali II:sta. Onpa luoliin taiteiltu myös sadun seitsemän kääpiötä askareissaan. Kaivosmiehet hakivat turvaa vaaralliseen työhönsä Jumalalta, joten erilaisia kappeleita ja uskonnollisia veistoksia on paljon.

Wieliczka
Matkan varrella nähdään monia erilaisia saleja, joista kierroksen puolivälissä vastaan tuleva Prinsessa Kingan kappeli on vaikuttavin. Hämmästyttävä näkymä parvelta alas saliin saa haukkomaan aidosti henkeä.

Wieliczka
Suurta tilaa hallitsevat suolasta valmistetut kattokruunut sekä seiniin koverretut veistokset. Myös upea alttari on melkoinen taidonnäyte. Kappelissa pidetään jumalanpalveluksia ja jopa häitä. Meille annetaan viisi minuuttia aikaa ihailla salia itseksemme. Mieleen jää suolaseinään veistetty versio Leonardo da Vincin Pyhästä ehtoollisesta.

Wieliczka
Ohitamme pari maanalaista järveä ja saamme tietää suolan terveysvaikutuksista. Erään lammen rannalla kuunnellaan puolalaissäveltäjä Frédéric Chopinin musiikkia. Klassiset sävelet kuulostavat tässä ympäristössä vaikuttavilta.

Wieliczka
Myös korkea Michalowicen sali hämmästyttävän korkeine puurakenteineen on mieleenpainuva.

Wieliczka

Näemme vielä yhden järven, jonka yli turistit ovat joskus päässeet venekyydillä. Huvi loppui surullisesti, kun humalaisia sotilaita kuljettanut alus kaatui. Miehet joutuivat veneen alle ja menehtyivät hapenpuutteeseen ennen avun saapumista. Vesi on niin suolapitoista, ettei sukeltaminen ole mahdollista.

Wieliczka
Katselemme kierroksen loppuvaiheessa suurelle seinälle heijastetun lyhyen multimediaesityksen kaivostyön vaaroista. Saavumme kaksi tuntia kestäneen opastuksen päätteeksi korkeaan saliin. Tästä alkaa alue, jossa saa liikkua omin päin. Katselemme hetken matkamuistotarjontaa ja löydämme myös suositun ravintolan sekä melko vaatimattoman lasten leikkipaikan. Ohitamme suuren juhlasalin sekä käymme kurkistamassa meluisaan ja hämärään multimediahuoneeseen, johon emme jaksa perehtyä tarkemmin. Jätämme väliin myös museokierroksen, jonka kestoksi arvioidaan noin yksi tunti. Museo saattaisi olla mielenkiintoinen, mutta päivän suolakiintiö alkaa tällä kertaa olla jo täynnä.

Wieliczka

Jonotamme lopuksi pieneen kaivosmiesten hissiin, jolla pääsemme takaisin maanpinnalle. Joidenkin vierailijoiden mielestä hissi on ollut ahdistava kokemus, mutta selviämme itse ongelmitta. Meillä käy myös tuuri, sillä kaksi hissiin ahdetuista kahdeksasta ihmisestä ovat pieniä lapsia. Tila ei näin ollen tunnu lainkaan liian pieneltä. Häkkihissin raoista tulvii ajoittain viileää ilmaa, joten happi ei pääse loppumaan. Nopea hissi nousee neljä metriä sekunnissa, joten pääsemme perille yllättävänkin nopeasti.

Yksi maailman ensimmäisistä Unesco-kohteista on ehdottomasti käymisen arvoinen. Ainutlaatuinen maanalainen maailma tarjoaa kiehtovaa nähtävää, eikä kierroksen aikana pääse kyllästymään. Suosittelen siis Wieliczkan suolakaivoksia kaikille Krakovassa vieraileville.

Lisätietoa suolakaivoksesta: www.wieliczka-saltmine.com

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani 27.4.2016 at 13:35

    Olen myös käynyt tuolla, tosin jo yli 10 vuotta sitten. Muistan paikan hyvin yhä eli se teki suuren vaikutuksen 🙂 Krakova on muutenkin jäänyt mieleen todella kauniina kaupunkina ja toivon pääseväni sinne joku päivä uudestaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 27.4.2016 at 16:39

      Kyllä tuo on todella vaikuttava paikka. Kuviin oli jotenkin vaikea vangita sitä kokonaisuutta ja tunnelmaa, mikä noissa käytävissä ja saleissa on. Krakova on mukava kaupunki, varsinkin jos sattuu aurinkoisempia päiviä kuin meillä 🙂

  • Reply Noora 27.4.2016 at 20:55

    Mä haluaisin päästä joskus käymään tuolla! Toi paikka on jotenkin niin absurdin oloinen, että pakkohan se olisi 😀 Jotekin noita kuvia katsoessa on vaikea ymmärtää niiden olevan kaivoksesta, sillä kaivokset mieltää pimeiksi, tunkkaisiksi ja ahtaiksi paikoiksi. Oliko tuolla muuten hengitysilma jotenkin erikoista? Suolaa kun on ympärillä niin paljon, niin ajattelin jos se ihan konkreettisesti tuntuukin siellä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.4.2016 at 15:42

      Suosittelen! Paikka on kyllä tietyllä lailla absurdi, eikä se todellakaan kerro kaivosmiesten arkisista olosuhteista. Jos kaipaat hakkuja ja otsalampuilla varustettuja kypäriä, niin kokeile Miner’s routea 😀 En itse huomannut hengitysilmassa mitään erityistä, mutta opas kyllä kertoi sen olevan terveellistä. Paikalla toimii myös jonkinlainen terveyskylpylä, jossa on mahdollista yöpyäkin.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 28.4.2016 at 16:14

    Voi että, tuo vaikuttaa mielettömän upealta! Omalla Krakovan-reissulla viime syksynä tuo jäi katsastamatta, mutta ei tasan tarkkaan jää seuraavalla reissulla. Vakuutuin!

    • Reply Mika / Lähtöportti 29.4.2016 at 14:30

      Seuraavalla reissulla sitten 🙂 Upea ja vaikuttava paikka. Mielenkiintoista nähdä noin syvällä maan alla tuollaisia suolasta veistettyjä taideteoksia.

  • Reply Hilkka 2.6.2018 at 23:31

    Olipa kiva katsella noita tuttuja näkymiä uudestaan! Olin tuolla kaivoksissa viime keväänä, toukokuussa 2017 Krakovan matkallani. Kävin myös kuninkaanlinnassa ja kuuluisassa keskitysleiri Auswitch-Birkenaussa. Mieleenpainuva reissu kertakaikkiaan!

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.6.2018 at 23:28

      Kiitos kommentista, kiva kuulla 🙂 Suolakaivos on mieleenpainuva ja niin aivan varmasti myös keskitysleiri. Krakova on mukava kaupunki, jonne olisi mukava mennä toisenkin kerran.

    Leave a Reply