Oi Antibes!

Ranskan Riviera on klassinen lomakohde, jonka vetovoima säilyy vuosikymmenestä toiseen. Helmikuussa ilmestyneessä Parhaat Kotiblogit -lehdessä oli pieni juttuni Antibesista. Tässä nyt laajempi kertomus tuosta viehättävästä kaupungista, jossa vietimme kesäisen viikon viime vuonna.

Antibes
Herään jo varhain ja hiivin kaupungille muun perheen nukkuessa. Aamun sää tuntuu miellyttävältä ennen keskipäivän tukahduttavaa hellettä. Ensimmäiset asiakkaat juovat café au laitia kahviloiden terasseilla ja liikenne alkaa vähitellen vilkastua. Jätän katujen melskeen taakseni ja sukellan vanhankaupungin autioiden kujien labyrinttiin. Sandaalien äänet kaikuvat värikkäillä seinillä, joita koristavat puiset ikkunaluukut. Pysähdyn ottamaan pari valokuvaa ja saan seurakseni mustavalkoisen kissan.

Antibes
Askeleeni johtavat katetulle Le Marché Provençal -torille, jossa paikalliset tekevät ostoksia sulassa sovussa matkailijoiden kanssa. Värikkään torin hedelmät ja vihannekset näyttävät houkuttelevan tuoreilta. Hankin mehukkaita persikoita aamiaispöytään. Tarjolla on myös makkaroita, juustoja, leivoksia, mausteita ja vaikka mitä. Jään maistelemaan erilaisia tahnoja ja kastikkeita. Tapenade eli oliivitahna on tuttu ja turvallinen klassikko. Tulinen tunisialainen harissa sen sijaan vie melkein tajun kankaalle. Valitsen lopulta rasiallisen mietoa punertavaa tahnaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja.

Antibes
Aamulenkistä Antibesin torille tulee päivittäinen rutiini, jota jaksan toistaa koko viikon ajan. Herääminen ei ole aina helppoa, mutta unihiekat karisevat tehokkaasti silmistä viimeistään astuessani kadulle. Nautin aamujen rauhallisesta tunnelmasta ja yksin vaeltelusta, sillä loppupäivä on varattu lasten kanssa touhuamiselle. Le Marché Provençal on auki päivittäin aamukuudesta yhteen iltapäivällä. Hiljaisin aamu on maanantai, jolloin koko tori on kesäkautta lukuun ottamatta suljettu. Meno vilkastuu huomattavasti viikonloppua kohti mentäessä ja sunnuntaina ruuhka käy jo miltei ahdistavaksi. Iltapäivisin samalla paikalla järjestetään markkinoita, joilla myydään erilaisia käsitöitä ja taidetta.

Antibes
Aamiaiselle tarvitaan tietenkin myös croissanteja ja patonkia.  Ehdin testata viikon aikana neljä leipomoa, kunnes Le Four à Pain muodostuu kantapaikakseni. Syynä ei ole kätevä sijainti torin laidalla, vaan yksinkertaisesti tuotteiden laatu. Myös Vezianon leipomo Rue de la Pompella vaikuttaa erinomaiselta, mutta croissanteja ei ole käydessäni saatavilla. Jean Luc Pelé tuntuu sen sijaan turhan hienostuneelta aamiaisostoksia varten, mutta kuuluu macaron-leivosten ystävien pyhiinvaelluskohteisiin. En ole koskaan opiskellut ranskaa, mutta yritän silti asioida parhaani mukaan paikallisella kielellä. Onnistuminen tuottaa suurta iloa, vaikkei leipomoissa tarvitakaan kuin korkeintaan kymmenen ennalta mietittyä sanaa. Löydän torin lähistöltä myös mukavan juustokaupan, jonka myyjä löytää toiveideni mukaisen vuohenjuuston nopeasti ja puhuu sujuvaa englantia. Tuoreen juuston maku tuo mieleen valkosuklaan. Huomaamme parhaan maun jo kadonneen, kun syömme kimpaleen loppuun seuraavana päivänä.

Antibes
Antibesin kokemukset parantavat mielikuvaani ranskalaisista ihmisistä. Olen joskus aiemmin kokenut töykeää ja ylimielistä käytöstä varsinkin Pariisissa, mutta myös omalla asenteellaan voi vaikuttaa tilanteisiin huomattavasti. Ranskankielinen tervehdys ja ystävällinen hymy toimivat aina. Kielimuuria ei tarvitse pelätä, sillä matkailusta elävällä Rivieralla saa palvelua yleensä sujuvalla englannilla.

Antibes
Nautiskelemme aamiaisista huoneemme parvekkeella. Lämpimät croissantit ja uunituore patonki ovat käsittämättömän hyviä. Alan viimein ymmärtää, miksi ranskalaiset ovat hullaantuneet patonkeihinsa. Tuotteiden laatu ja tuoreus ovat aivan eri luokkaa kuin suomalaisissa marketeissa. Myös torilta haetut hedelmät maistuvat hyvin. Valinnanvaraa riittää, mutta pidän erityisesti litteistä pêche plate -persikoista sekä aprikooseista. Aamiaisesta tulee perheellemme mukava rituaali. Lapset kantavat mielellään tavaroita parvekkeelle, emmekä pidä kiirettä nautiskellessamme torin antimista. Voisimme vain istua koko viikon syömässä näitä herkkuja ja ihailla siinä sivussa Rivieran kauneutta.

Antibes
Rauhallinen Antibes sopii mainiosti lapsiperheen matkakohteeksi. Keskipäivän kuumuutta voi paeta vanhankaupungin varjoisille kujille ja uimarantakin löytyy samoilta kulmilta. Aivan vanhankaupungin reunalla sijaitseva suojainen Plage de la Gravette (kuvassa) on melko pieni ja toisinaan ahdas, mutta näyttää lapsille sopivalta. Muita vaihtoehtoja ovat hieman kauempana sijaitseva Plage du Ponteil tai Nizzan suuntaan johtavan tien varressa jatkuva pitkä hiekkarantakaistale. Ajoimme parina jo pimenneenä iltana viimeksi mainitun rannan ohitse ja näimme paikalla kalastajia sekä kokonaisia perheitä, jotka viettivät iltaa pienten pöytien ympärillä. Meille meressä uiminen ei ole mitenkään erityinen intohimo, joten tyydyimme hotellin altaisiin. Eri tasoisia rantavaihtoehtoja riittää toki runsaasti pitkin Rivieraa.

Antibes
Antibesin ravintolatarjonta on runsasta, mutta ilmapiiri ei tunnu omaan makuuni liian turistiselta. Kyseessä on aito ranskalainen kaupunki, jossa voi pysähtyä seuraamaan petankkipeliä tai herkutella Crêpes Suzetteilla. Moderni Antibes levittäytyy laajalle, mutta vaeltelu on mukavinta vanhankaupungin viehättävillä kujilla. Yksi Antibesin merkittävimmistä nähtävyyksistä on Picasso-museo, joka sijaitsee keskiajalla rakennetussa Grimaldien linnassa.

Antibes
Syömme useimmiten retkillä Antibesin ulkopuolella. Paras kokemus kaupungin ravintoloista on hotellimme lähettyvillä sijainnut L’Annexe, jonka terassilla nautimme hyvän kala-aterian. Tunnelmaan vaikuttaa myös tapaamamme australialaisperhe, jonka reippaasta tyttärestä lapsemme saavat mukavaa seuraa. Perheen isä kertoo yöpyneensä joskus kauan sitten Helsingin Olympiastadionin retkeilymajassa. Suomessa oli kuulemma kaunista, mutta kovin kylmää.

Antibes
Viihdymme hyvin sataman vieressä sijaitsevassa Pierre et Vacances Premium Port-Prestige -huoneistohotellissa. Erityisesti lapset nauttivat uima-altaista, joita on mahdutettu mukavalle sisäpihalle useampiakin. Itse huoneet ovat hieman kuluneita, mutta ajavat asiansa. Sijainti vanhankaupungin laidalla vastaa toiveitamme täydellisesti.

Antibes
Antibesin satamassa voi ihailla Rivieran huvipursien loistoa. Katselemme sivusta, kun toinen toistaan hulppeampiin paatteihin lastataan laatikoittain viiniä ja kivennäisvettä. Jahtien omistajat kiillottelevat aikansa kuluksi jo valmiiksi hohtavia metallikaiteita tai kannelle nostettuja vesiskoottereita. Sataman takana kohoaa Fort Carrén linnoitus, joka on tulevan musiikkitapahtuman vuoksi suljettu juuri sinä päivänä, kun yritämme sisään. Tähden muotoisen linnakkeen historia ulottuu 1500-luvulle. Itse Napoleon on ollut hetken aikaa vankina Fort Carrén paksujen muurien sisäpuolella.

Antibes
Näen eräänä aamuna sattumalta kulkueen, jossa Neitsyt Marian patsasta, suurta ristiä ja Ranskan lippua kannetaan kohti katedraalia. Rummut soivat ja turistivoittoinen ihmismassa seuraa tapahtumien kulkua kännykkäkamerat kohotettuina. En viitsi lähteä tungeksimaan parempien kuvakulmien toivossa, vaan pysähdyn tarkistamaan paikallisten kalastajien päivän saaliin.

Antibes
Aamujen lisäksi myös Antibesin illat ovat tunnelmallisia. Kuu loistaa korkealla sataman yllä ja ilma tuntuu helteen laskiessa helpommalta hengittää. Kerran ilotulitus valaisee taivaan, kun seuraamme lentokoneiden laskeutumista kohti Nizzan lentokenttää. Rivieralla tuntuu tapahtuvan aina jotain. Yöelämää löytyy Antibesin kuntaan kuuluvasta Juan-les-Pinsistä. Jos haluaa muistella jotain negatiivista, niin verenhimoiset hyttyset jättivät muistoksi ikäviä paukamia. Suosittelen siis pakkaamaan aurinkovoiteiden lisäksi myös hyönteismyrkkyä mukaan.

Antibes

Matkustaminen Antibesiin on helppoa. Kaupunki sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Nizzan lentokentältä, jonne on runsaasti suoria lentoja Helsingistä. Antibesissa lomaillessa kannattaa muistaa, että koko Riviera on täynnä houkuttelevia retkivaihtoehtoja ja tiiviin alueen välimatkat ovat lyhyitä. Rannikon kohteisiin on helppo tutustua junalla, kun taas auton vuokraaminen on kätevin keino päästä sisämaan tunnelmallisiin pikkukyliin. Ehdimme tehdä viikon aikana useita retkiä. Aiemmilta matkoiltani tutut Nizza ja Cannes tuntuvat kesähelteellä ahdistavan vilkkailta ja päivät käyvät varsinkin lapsille turhan rankoiksi. Sen sijaan vuoristoteiden varsilta löytyneet Vence ja Gourdon tarjoavat kaiken, mitä täydelliseltä matkapäivältä voi odottaa. Gourdonista olen ehtinyt jo kirjoittaakin. Lähdimme matkamme päätteeksi Antibesista vielä yhdeksi yöksi ylelliseen Monacoon. Se onkin jo toinen tarina, jonka kerron joskus myöhemmin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Kohteena maailma / Rami 27.3.2016 at 04:10

    Itse olen ollut viikon Antibesissä n. 25 vuotta sitten. Käytännössä majoituimme siellä, muuten aika vierähti ”Ranskan rivieran” golfkentillä ja illat kasinoissa ympäri rannikkoa. Mikäli mielikuvani Antibesista osuu oikeaan, niin siihen aikaan siellä oli satamassa Välimeren upeimmat yksityisjahdit. Miehistöt päivystivät laiturilla, mikäli veneen omistaja sattuisi edes kerran vuodessa tulemaan paikalle. Ainakin silloin Monacon, Nizzan ja Cannessin satamissa olevat veneet näytti lähinnä sillipurkeilta Antibesin jahteihin verrattuna.

    Itsellä tekisi mieli mennä viikon-kahden lomalle Provenceen. Maisemat, ruokakulttuuri ja miksei golfikin on siellä huippuluokkaa tänäkin päivänä. Aivan samoin, kuin 25 vuotta takaperin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.3.2016 at 16:18

      Mäkin kävin parikymppisenä Rivieralla, mutta Antibes jäi silloin väliin. Majailtiin Nizzassa, josta löytyi mukavasti vilskettä siinä elämäntilanteessa. Tuli käväistyä Nizzassa Ruhlin kasinolla ja toki myös Monte Carlon kasinolla. Antibesin satamassa on edelleen huimia veneitä, mutta noin äkkiä nähtynä sanoisin että ainakin Monacosta löytyy vielä näyttävämpiä aluksia. Haluaisin itsekin tutustua Provenceen kunnolla. Camargue, Verdonin rotko, Pont du Gard, Arles, Avignon, Marseille, Aix-en-Provence, mitä kaikkea siellä suunnalla nyt onkaan…

  • Reply Maarit 27.3.2016 at 10:19

    Tästä tuli mukava fiilis, alkoi ihan tehdä mieli lomalle lämpimään! En ole koskaan käynyt Ranskassa, ja syystä tai toisesta maa ei ole kuulunut oikeastaan milloinkaan haavekohteisiin. Todella kauniita ja ihastuttavia kujia kuvissa, ja tuollaiset torit ovat hokuttelevia. Omassa arjessa ruokaostokset tulee tehtyä pikaisesti lähikaupassa, joten ajatukset lähtivät kertomuksesi mukana laukkailemaan, että millaista olisi elää jossain ranskalaisessa pikku kylässä ja käydä hakemassa tuoreet raaka-aineet vaikka aamupalalle läheiseltä torilta. Täytyypä laittaa Antibes muistiin, Nizzaan on usein edukkaita lentoja!

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.3.2016 at 16:30

      Kiva kuulla, että Antibes alkoi houkuttamaan. Mäkin olen suhtautunut Ranskaan pienellä varauksella, vaikka olen siellä muutamia kertoja käynytkin. Ikuisena Italian ystävänä kutsun ranskalaisia itsekin ”alppientakaisiksi serkuiksi”, mutta varsinkin tämä tuorein reissu oli kaikin puolin positiivinen kokemus. Enpä itsekään kotioloissa keskity ruokaostoksiin tuolla lailla, mutta maassa maan tavalla. Tori on hyvä paikka tutustua ranskalaiseen kulttuuriin, jossa ruoalla on iso osa. Jos viihtyy vilkkaassa kaupungissa, niin Nizzaan majoittuminenkin on hyvä vaihtoehto. Omaan makuun rauhallisempi Antibes tuntuu kuitenkin tällä hetkellä sopivammalta.

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 27.3.2016 at 22:19

    Oi Antibes, oi kyllä <3 Edellisestä Ranskan-reissusta on luvattoman kauan, mutta voi kuinka kaipaankaan noita toreja, leipomoita ja muita erikoismyymälöitä. Laadun päälle nuo ihmiset todellakin ymmärtävät, vaikka hieman huvittuneena seurasin eräänkin Ranskassa vietetyn joulun aikoihin sitä tilausten tekemistä joka kauppaan erikseen ja sitten niiden noutoa… mutta miksi ihmeessä tyytyä huonompaan jos tietää mistä sitä priimaa saa 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.3.2016 at 16:48

      Se on kieltämättä huvittavaa, miten paljon vaivaa siellä nähdään herkkujen saaamiseksi pöytään. Tuskinpa jaksaisin itsekään panostaa kovin pitkään. Mutta tosiaan, kun maistaa vaikka vaan kunnon uunituoretta patonkia, niin onhan siinä ihan huimaava ero perusleipään. Juurikin noin, miksi tyytyä huonompaan jos priimaakin saa 🙂 Vaikeaa kuvitella matkaa Ranskaan ilman herkkuja. Vaikea kuvitella matkaa Pariisiin ilman Hédiardin ja Fauchonin putiikkeja.

  • Reply Henna /suurin onni 27.3.2016 at 22:55

    Voi Mika, mistä sinä viikko toisensa perään taiot näitä idyllisiä pieniä paikkoja esiteltäväksi blogiin! 😀 Ihana tunnelma jälleen, erityisesti kuvat torilta viehättivät, nuo maustelaarit ovat kyllä maasta huolimatta kuvaajan ystävä! Kovin houkuttelevasti kuvasit myös patonkeja ja tuoreita hedelmiä… Varsinkin nyt meidän Minireissumiehen kanssa matkustaessa olen huomannut, että ruokailu (oma siis) on noussut yhä suurempaan osaan matkalla, sillä aikaa kaiken maailman extreme-sähellykselle ei enää ole samalla tavoin kuin aiemmin. Mutta vauva kyllä kulkee ravintoloissa mukana, joten melkoisia gourmet-matkoja on tullut tehtyä.

    Olen itse käynyt Rivieralla vain kerran, 18-kesäisenä 3 viikon kielimatkalla Cannesissa. Sieltä käsin reissattiin seutua kattavasti, mutta jos muistan oikein, niin Antibes jäi väliin. Johan siitä on muutenkin jo tovi vierähtänyt, joten ehkäpä joku vuosi päädymme sinne suunnalle lomalle.

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.3.2016 at 17:00

      Kiitos Henna! 😀 Mulla on melkoinen arkisto matkakertomuksia, joista muokkaan blogiin sopivia juttuja. Tykkään pienistä paikoista ja niistä on myös helpompi koostaa jotain järkevää blogiin kuin miljoonakaupungeista. Hienoa, että Minireissumies saa tottua maailman ravintoloihin ja matkustamiseen pienestä pitäen, siitä on hyvä jatkaa! Tuo kielimatka Cannesiin kuulostaa unohtumattomalta kokemukselta! Lomailin parikymppisenä vajaat kaksi viikkoa Nizzassa, mutta Antibes jäi silloin väliin itseltänikin. Meidän perheelle Antibes tuntui nyt oikein sopivalta matkakohteelta, vaikka onhan noita hyviä vaihtoehtoja paljon muitakin 🙂

  • Reply Titta / IKILOMALLA 28.3.2016 at 22:29

    Perhe varmaan ollut onnesta soikeana, kun tuoreet aamiaisherkut saapuvat omalle aurinkoiselle parvekkeelle! Kuulostaa ihanalta tavalta aloittaa aamu – suorastaan täydelliseltä lomapäivältä!

    Itselle Nizzan ruuhkat ovat tuttuja, kuin myös Monacon öky hintataso… Antibes kuulostaa paljon rentouttavammalta lomakohteelta näihin verrattuna.

    Kiitos mukavan rauhallisesta lomatarinasta, toi mukavasti lämpöä Uuden-Seelannin syksyiseen aamuun.

    Titta / IKILOMALLA matkablogi

    • Reply Mika / Lähtöportti 29.3.2016 at 22:33

      Kyllähän nuo herkut perheelle kelpasi 🙂 Antibes on nimenomaan rentouttavampi Nizzaan tai Monacoon verrattuna. Monacon loistoa on kiva käydä katsomassa, mutta en viihtyisi kovin pitkään, jo tuosta hintatasostakin johtuen. Hauskaa syksyn jatkoa teille! 🙂

  • Reply Annika | Travelloverblogi 30.3.2016 at 16:36

    Antibesista minulla on ollut vaikutelma vain ökyrikkaiden näyttäytymispaikkana, mutta ilmeisesti käsitykseni on väärä. 🙂 Minulla on, kuten sinullakin oli ollut, kuva ranskalaisista töykeinä. Siksi en koe Ranskaa kovin houkuttelevaksi matkailumaaksi. Muutama vuosi sitten pitkä viikonloppu Nizzassa ei ollenkaan ollut toiveideni mukainen. Ehkä vielä pitäisi yrittää. Majapaikka jostain muualta, vaikka Antibesista ja sitten päiväretkiä muualle. Esimerkiksi viikoksi tuosta kaupungista yksinään ei taida riittää?

    • Reply Mika / Lähtöportti 31.3.2016 at 22:29

      Satamassa näkyi kyllä ökyveneitä, mutta vanhassakaupungissa ja sen lähialueilla tuli vastaan ihan tavallista kansaa. Me ei lopulta käyty ollenkaan Cap d’Antibesin niemellä, josta käsittääkseni löytyy hulppeita huviloita, tai Juan-les-Pinsissä. Sikäli kun voi yleistää, niin ranskalaisten töykeys on kokemusteni mukaan vähentynyt niiden parinkymmenen vuoden aikana, milloin olen Ranskassa muutaman kerran käynyt. Pelkästään Antibesissa ei riitä nähtävää kovin moneksi päiväksi, mutta retkimahdollisuuksia ympäristöön on tosiaan paljon. Sisämaassa riittää kauniita kyliä ja esimerkiksi Verdonin rotkoakin voi käydä päiväretkellä katsomassa.

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle 1.4.2016 at 16:53

    Tuli tunne, että tekisi mieli todellakin asustella Antibesissä viikko tai mielellään useampikin ja käydä samalla tavalla aamuisin hakemassa tuoretta patonkia ja hedelmiä parvekkeelle aamupalapöytään. Kuulostaa niin ihanalta ja rentouttavalta. Samoin tuollaiset päiväretket ympäröille paikkakunnille. Vaikka Ranskassa on tullut käytyä pariin otteeseen, on Riviera vielä kokematta, mutta nyt se alkoi kiinnostaa taas hieman enemmän. Kiitos! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.4.2016 at 21:47

      Kyllä tuolla oikein mukavaa elämää voi viettää, joten suosittelen! Rivieran etuna on tosiaan lyhyet välimatkat, eli kiireettömänkin aamun jälkeen ehtii vielä vaikka minne. Mulle tuli tuolla vähän sellainen olo, että miksei tällaista reissua tajuttu tehdä jo aikaisemmin 😀

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 2.4.2016 at 00:18

    Tästä postauksesta jää todellakin vahvimpana mieleen nuo ruoat. Oi että, nuo ruoat, nuo leivät, nuo tunnelmat! Minua aina harmittaa näissä leipämaissa että tarvitse gluteenitonta, koska muistan vielä ajalta ”ennen vanhaa” kun vielä pystyin syömään normaalisti miten ihanaa oli ostaa lähileipurista matkalla tuoretta leipää aamiaispöytään. Kaipaisin niin noita pieniä arjen iloja Suomeenkin, kivijalkakauppoja asuinympäristöihin, joista hakea matkalla töihin mukaan pientä evästä, viikonloppuaamuisin aamupalapöytään tuoretta.

    Aamuhetket yksi on parhaita. Pitäisi useammin jaksaa nousta ylös ajoissa ja lähteä kiertelemään. Aamujuoksulenkinkin jälkeen on kotona ihana tulla energisenä uuteen päivään.

    Olen jo rakastunut kertaalleen Nizzaan, miksen siis myös Antibesiin joskus tulevaisuudessa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.4.2016 at 22:10

      Ajoissa herääminen ei ole aina helppoa, mutta tuolla se todellakin kannatti. Olen ihan samaa mieltä, että tuollainen kivijalkakauppojen kulttuuri olisi mahtavaa saada Suomeen. Ranskalainen elämäntapa ja suhtautumien ruokaan on kuitenkin harmittavan kaukana siitä, mitä meillä Suomessa on. Onneksi maailma muuttuu ja Suomi kansainvälistyy, ehkä joskus tulevaisuudessa…
      Jos nyt en ihan rakastunut, niin ainakin tykkäsin Nizzasta paljon, kun lomailin siellä nuorempana. Elämää riitti päivin ja öin. Pienempi ja rauhallisempi Antibes vastasi taas nyt lasten kanssa paremmin toiveisiin.

  • Reply Mikko 2.4.2016 at 15:38

    Mainio juttu! Täytyy laittaa matkaideoihin muistiin!

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.4.2016 at 22:18

      Uskon kyllä, että voisitte viihtyä tuolla! Nizzaa pienempi paikka tuntui lasten kanssa onnistuneelta valinnalta, varsinkin keskikesän helteillä.

    Leave a Reply