Unohtumattomien maisemien Gap of Dunloe

Aloitan Irlanti-viikon julkaisut Kerryn kreivikunnan maisemilla. Purple Mountainin ja Macgillycuddy’s Reeksin vuorijonon väliin jäävä Gap of Dunloe on kuvankaunis laakso, jonka halki voi kävellä, pyöräillä tai matkustaa perinteisten hevoskärryjen kyydissä.

Irlannin lounaisosassa sijaitseva Killarneyn kansallispuisto on omia suosikkikohteitani Vihreällä saarella. Maan vanhimman kansallispuiston laajuus on nykyään hieman yli sata neliökilometriä. Gap of Dunloe kuuluu alueen vaikuttavimpiin paikkoihin. Yhdentoista kilometrin taipaleelle Kate Kearney’s Cottagelta Lord Brandon’s Cottagelle mahtuu paljon jylhää kauneutta. Autoilu ei ole suotavaa, vaikka paikallisille asukkaille tarkoitetulla kapealla tiellä näkyykin toisinaan turistikuskeja. Ylimääräiset autoilijat saavat reitin hevosmiesten vihat päälleen ja määrittelisin itsekin kulkupelien sallitun hevosvoimamäärän yhteen.

Gap of Dunloe, Irlanti
Gap of Dunloe kuuluu moniin paikallisten matkatoimistojen järjestämiin retkiin, joilla tutustutaan Killarneyn ympäristöön laajemminkin. Ohjelmaan kuuluu usein bussikuljetuksen ja rotkon halki taivaltamisen lisäksi myös veneajelua järvillä. Me päätämme kuitenkin olla omatoimisia.

Gap of Dunloe, Irlanti
Oma seikkailumme Gap of Dunloessa alkaa harmaana toukokuisena aamuna. Jätämme auton Kate Kearney’s Cottagen parkkipaikalle ja siirrymme neuvottelemaan paikalla päivystävien hevosmiesten kanssa hinnoista sekä siitä, minne asti kärrykyyti kannattaisi ottaa. Selkeää suunnitelmaa ei vielä tässä vaiheessa ole. Tiedämme vain, että joudumme palaamaan lopulta takaisin autolle, emmekä halua tehdä asioita liian hankaliksi. Mieli tekee patikoimaan, mutta koko reitin taivaltaminen edestakaisin kuulostaa turhan rankalta. Sovimme maksavamme viisikymmentä euroa, jolla pääsemme yleisimmän turistikierroksen kääntöpaikalle muutaman kilometrin päähän. Voimme sitten miettiä vielä uudelleen, mitä haluamme tehdä. Saamme ahdettua neljä aikuista, kaksi lasta ja kahdet matkarattaat hädin tuskin kyytiin. Myös ajuri eli jarvey tasapainoilee tietenkin mukana. Hevoskärryistä käytetään täällä nimeä jaunting car.

Gap of Dunloe, Irlanti
Sade piiskaa vasten kasvoja, kun keikumme kärryjen kyydissä. Tulemme hyvin juttuun mukavan jarveyn kanssa, joka kertoo vahvalla paikallisella aksentilla elämästä Irlannin tällä kolkalla. Puhe kääntyy tien varrella viihtyviin lampaisiin. Niiden hoitaminen ei kuulemma nykyään kannata. Pieniä tiloja lopetetaan ja niityt katoavat vahingollisen kasvillisuuden alle. Upeasti kukkivat alppiruusut ovat maanviljelijöille vitsaus, sillä villisti leviävät myrkylliset kasvit täytyy tuhota laitumilta. Lampaista ei kuulemma saa edes kunnon hintaa, varsinkaan näillä kulmilla. Irlannin historiassa on toki ollut paljon kovempiakin aikoja ja siirtolaisia on lähtenyt eri puolille maailmaa. Selviää, että jarvey itsekin on asunut Saksassa ja Australiassa. Kaikkein parhaiten hän kuitenkin viihtyy täällä kotiseudullaan. Kun ympärillä on ystäviä, pubeja ja kaunista luontoa, ei juuri muuta tarvitakaan.

Gap of Dunloe, Irlanti
Oppaamme tietää paikat, joissa voimakas kaiku vastaa solan seinämiltä huutoon. Laakson itäpuolella kohoavan Purple Mountainin kalliot näyttävät nimensä mukaisesti violeteilta. Kesällä rinteitä kuulemma koristavat myös samanväriset kukat. Länsireunaa hallitsee Irlannin suurin vuorijono MacGillycuddy’s Reeks, jonka korkein huippu yltää hieman yli kilometriin. Irlannissa puhutaan mielellään vuorista, mutta ne eivät välttämättä ole valtavan korkeita.

Gap of Dunloe, Irlanti
Ohitamme pieniä kirkasvetisiä järviä, joiden nimet ovat Coosaun Lough, Black Lake, Cushnavally Lake ja Augher Lake. Päätämme jäädä kyydistä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Augherin kohdalla. Hintaa on tähänkin asti aivan kylliksi, emmekä halua näännyttää hevosta edessä häämöttävään ylämäkeen. Pääsisimme samaan hintaan takaisin lähtöpaikallemme, mutta haluamme ehdottomasti kävellä ja ihailla maisemia kaikessa rauhassa. Sadekin on lakannut juuri sopivasti. Jarvey kääntyy ympäri raunioituneiden talojen välissä. Maksan sovitun hinnan ja hyvästelemme mukavan miehen.

Gap of Dunloe, Irlanti
Jatkamme matkaa eteenpäin. Tie nousee jyrkästi kohti solan kapeinta paikkaa. Ohitsemme puuskuttava pyöräilijä ei pääse juuri kävelyvauhtiamme kovempaa. Myös rattaiden työntäminen käy työstä, mutta maisemat palkitsevat vaivan ruhtinaallisesti. Ruuhkasta ei ole pelkoa, vaikka muutama patikkamies tuleekin vastaan. Keskellä kesäsesonkia saattaa olla vilkkaampaa.

Gap of Dunloe, Irlanti
Aistin ympärilläni kohoavissa kallioseinämissä ikiaikaista luonnon voimaa. Vain sieltä täältä kuuluva lampaiden määkiminen ja vuoristopurojen solina rikkovat hiljaisuuden. Monet kukat, kuten pensasmaiset verenpisarat ja valtavat alppiruusut värittävät maisemaa.

Gap of Dunloe, Irlanti

Saavumme vielä yhden järven, Black Loughin rantaan. Tarinan mukaan Pyhä Patrick hukutti Irlannin viimeisen käärmeen tänne. Toisen kertomuksen mukaan saaren viimeinen susi kaadettiin Gap of Dunloessa kolmisensataa vuotta sitten. Ylitämme vanhan kivisillan ja katselemme pienen joen kirkasta vettä. Irlannille niin tyypillisen piikkiherneen eli gorsen kukat loistavat kirkkaan keltaisina.

Gap of Dunloe, Irlanti
Ohitamme tasangon, jolla laiduntaa entistä enemmän lampaita. Kiipeämme vielä yhden mäen päälle, kunnes edessämme aukeaa Black Valley -niminen laakso. Päätämme kävellä vielä parin mutkan ohitse, kunnes saavumme pidemmälle alas viettävälle suoralle.

Gap of Dunloe, Irlanti
Avaran laakson pohjalta erottuu pari pientä järveä ja ympärillämme kohoaa puuttomia rinteitä. Päätämme kääntyä paluumatkalle, sillä kello alkaa olla jo paljon ja mukaan varatut eväät loppuvat harmillisen nopeasti. Jarveyn sanojen mukaan emme menettäisi mitään oleellista, vaikkemme laaksoon laskeutuisikaan. Ohitsemme kopsuttelee hevosineen pari hiljaista seuruetta, jotka tuovat mieleen villin lännen karavaanit.

Gap of Dunloe, Irlanti
Pilvet hälvenevät ja aurinko tulee vähitellen esiin. Jos olisimme kulkeneet reitin vain yhteen suuntaan, emme olisi nähneet Gap of Dunloeta parhaimmillaan. Erityisesti Black Loughin ja Augher Laken maisemat jäävät mieleen.

Gap of Dunloe, Irlanti
Kävelemme retken aikana kaiken kaikkiaan reilut kymmenen kilometriä. Viimeisellä sillalla ennen Kate Kearney’s Cottagea on tapana toivoa jotain. Nautin auringon lämmöstä ja pidän toiveeni omana tietonani.

Gap of Dunloe, Irlanti
Retkemme päättyy parkkipaikan laidalla sijaitsevaan Kate Kearney’s Cottageen. Mikä sopisikaan paremmin reippaan kävelyretken päätteeksi kuin klassinen pubiruoka bangers and mash. Bangers tarkoittaa makkaraa ja mash perunamuusia. Aterian äärellä on aikaa perehtyä Kate Kearneyn tarinaan. 1800-luvulla elänyt neito oli kuulemma harvinaisen kaunis ja tarjoili matkamiehille itse keittämäänsä pontikkaa. Villeimmän tarinan mukaan hän kuoli synnyttäessään ties kuinka monetta lastaan yli 100-vuotiaana. Uskokoon ken tahtoo.

Gap of Dunloe, Irlanti
Tämä kirjoitus on osa Irlanti-viikkoa, joka on suomalaisten matkabloggaajien toteuttama kampanja. Viikon aikana 13.20.3.2016 julkaistaan blogipostauksia, joissa esitellään monipuolisesti Irlantia matkakohteena. Arvomme yhteistyössä Tourism Irelandin kanssa matkan Irlantiin sekä monia muita palkintoja. Seuraa Irlanti-viikkoa Facebookissa, jotta pysyt selvillä myös kampanjan muista kilpailuista.

Mukana ovat seuraavat blogit:
Kohteena maailma | Levoton matkailija | London and beyond | Lähtöportti | Pää pilvissä | To travel is to live

Yhteistyökumppanit:

Tourism IrelandSolo Sokos Hotel TorniO'Malley'sbooky.fi
inSpiral Dance CompanySuomi-Irlanti -seuraSalo Irish FestivaaliKelttikorut

Previous Post Next Post

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply laura / to travel is to live 13.3.2016 at 20:05

    Upeita kuvia! Asuessani Irlannissa en vielä ollut yhtä ulkoilmahenkinen kuin nyt (taisi se Dublin rientoineen houkuttaa silloin enemmän :D). Maata tuli silti onneksi kierrereltyä pääkaupungin ulkopuolellakin mutta varsinaista patikointia en Irlannissa harrastanut. Nyt jos lähtisin uudelleen niin olisi tilanne varmasti ihan toinen ja tänne suuntaisin kyllä ehkä ensimmäiseksi, niin kauniin näköistä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.3.2016 at 22:09

      Kiitos Laura! Dublin osaa varmasti pitää otteessaan 😀 Tuolla Killarneyn seudulla on muutenkin hienoja patikointimahdollisuuksia, mutta Gap of Dunloe jäi päällimmäisenä mieleen. Lähempänä Dublinia Wicklow on hienoa ulkoiluseutua, vaikka Glendaloughista käsin.

  • Reply Maarit 13.3.2016 at 22:26

    Ihan ensimmäiseks, että aivan huippu ideä tämä Irlanti-viikko! Mulla on ollut koko kevättalven hirmuisen kova kuume Britteihin tai Irlantiin, mutta katsotaanhan nyt, että mihin nenä seuraavaksi vie. Gap of Dunloesta en ollut ennen kuullutkaan, mutta näyttää upealta. Ihan ehdottomasti pitäisi joskus päästä tuokin pikku maa kiertämään ja kouluamaan. Mahtavat kuvat ja postaus sai entisestään innostumaan Irlannista. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.3.2016 at 09:18

      Mukava kuulla, että Irlanti kiinnostaa! Vaikka se onkin melko pieni saari, niin koluttavaa ja valokuvattavaa riittää paljon. Gap of Dunloen vieressä sijaitseva Killarney on hyvä tukikohta luontoretkille lähtemiseen. Pidän saaren länsirannikosta muutenkin, myös esimerkiksi Connemaran kansallispuista on upea. Lisää Irlanti-postauksia on tosiaan tulossa 🙂

  • Reply Maarit Johanna 14.3.2016 at 15:44

    Mahtavaa olla mukana tässä viikossa, koska tässähän oppii ihan uusia kohteita! Miekään en ole kuullut tästä kolkasta aikaisemmin. Johtunee siitä, että meidän reissu oli niin itärannikkopainotteinen. Kaikkiallehan ei voi keretä. Näissä kuvissa näyttää aurinkoiselta ja jotenkin hyvin samantyyppiseltä kuin Keski-Norjassa. Jännä 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.3.2016 at 09:22

      Tykkäisit varmasti Killarneyn ympäristöstä, se on tosi mukavaa seutua luontoretkeilyyn. Tuo päivä oli hyvä esimerkki Irlannin säästä. Sade vaihtui täydelliseen auringonpaisteeseen aika nopeasti. Norjasta tuli mieleen, että Irlannin ainoa vuono on Connemaran kansallispuistossa sijaitseva Killary Harbour. Uskon että nauttisit myös Connemaran kansallispuiston karusta kauneudesta 🙂

  • Reply Annika | Travellover 14.3.2016 at 19:52

    Aivan mielettömän kaunista! Ehkä olisin pitänyt Irlannista enemmän, jos olisin löytänyt tällaisia aarteita. Toisaalta matkastani on jo yli kymmenen vuotta, ja silloin en ollut oikeastaan kiinnostunut luontokohteista. Irlanti ehdottomasti ansaitsee uuden mahdollisuuden!

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.3.2016 at 09:31

      Irlanti todellakin ansaitsee uuden mahdollisuuden! Pidän itse erityisesti maan länsiosasta. Esimerkiksi Killarneyn kansallispuiston vihreys, kivisen Burrenin hämmästyttävät kuumaisemat, omalaatuiset Aran-saaret ja Connemaran seutu ovat kaikki keskenään hyvin erilaisia luontokohteita maan tuolla reunalla.

  • Reply Titta / IKILOMALLA 15.3.2016 at 04:14

    Tässä oli kyllä upeimmat Irlantikuvat mitä on aikoihin vastaan tullut! Vau! Just sellasta tunnelmaa, mitä Irlannista oon kuvitellutkin! Ihanat maisemat, lampaat ja rauhallinen tunnelma! Ei paljoa näy muita turisteja!
    Kiva lukea tarinoita matkailusta perheenä ja huomata, että tällaisia retkiä voi vaivatta toteuttaa lapsien kanssa. 👌😊
    Eväät tuntuvat aina loppuvan kesken ulkona reippaillessa, riippumatta siitä kuinka paljon niitä pakkaa mukaan. 😄

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.3.2016 at 09:46

      Tuolla oli kyllä juuri sellaista vanhan ajan Irlannin tunnelmaa hevoskärryineen ja maisemineen. Joitakin turisteja tuli vastaan, mutta ruuhkaa ei tosiaan ollut. Matkailu onnistuu hyvin pientenkin lasten kanssa, kunhan suunnittelee tietyt asiat etukäteen ja varaa aikaa yllätyksiin. Gap of Dunloen hyväkuntoinen tie sopii täydellisesti lastenrattaiden työntämiseen. Tällä hetkellä saman retken toteuttaminen olisi itse asiassa hankalampaa, koska vanhempi tytär ei enää rattaissa kulje ja kävelymatka olisi hänelle kovin pitkä. Toisaalta lisäenergiaa saattaa löytyä yllättävän paljon, kunhan on sopivia eväitä taskussa mukana 😀

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle 17.3.2016 at 14:35

    No on kyllä kaunista, kuten kaikki muutkin on yhdessä kuorossa todenneet 😀 Kyllä tuolla olisi mukava hevosen vetämänä kärryssä körötellä. Irlanti viehättää kovasti ja eiköhän sinne lähivuosina tule suunnattua. Täytyy pistää tämä paikka korvan taakse. Toivottavasti Irlannissa riittää lampaita vielä silloinkin. Moni ei tule tosiaan ajatelleeksi niiden tehtävää myös maisemanhoitajina.

    p.s Aivan ihana tuo viimeinen heppakuva!

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.3.2016 at 16:57

      Irlannin kauneimpia paikkoja, ehdottomasti. Toivottavasti Irlanti-viikon postauksista löytyy hyviä vinkkejä mahdollista matkaa varten. Luonnon ystäville suosittelen erityisesti Killarneyn ja Connemaran kansallispuistoja. Lampaita riittää ihan varmasti, ei ne koko Irlannista ole katoamassa minnekään. Niitä taitaa olla tällä hetkellä yhtä paljon kuin ihmisiäkin, mutta syrjäisillä pientiloilla ei ole helppoa Irlannissakaan. Gap of Dunloessa oli hauskaa, kun yksittäsiä lampaita ilmestyi näkyviin sieltä täältä kivien ja kumpareiden takaa.

  • Reply Elina 17.3.2016 at 15:03

    Ihania maisemia! Me mentiin tuo Gap of Dunloen reitti ratsastaen, kun mainostivat, että sopii myös aloittelijalle 🙂 Kovin paljoa ei solan maisemia ehditty ihailla, kun poneilla oli kiire ravata eteenpäin ja meillä tekemistä niiden selässä pysymisessä. Mutta alue on valtavan kaunis ja Killarneyyn voisin muuttaa milloin vaan. Ehdottomasti voin suositella!

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.3.2016 at 17:09

      Tuolla noita mahtavia maisemia riittää! Kiva kuulla omasta kokemuksestasi Gap of Dunloessa. Oma ratsastuskokemukseni rajoittuu yhteen aloittelijaystävälliseen kierrokseen Islannin laavakentillä. Ihan hauskaa kyytiä, mutta ei siinä paljon valokuvia ehdi ottamaan 🙂

  • Reply Henna /suurin onni 18.3.2016 at 18:10

    Ihana Irlanti ♥ Päästäpä pian taas sinne! Itse en olekaan tuolla suunnalla seikkaillut, ja takana on muutenkin vain yksi reissu Irlantiin (Dublin, Galway, Connemara ja Burren) ja toinen Pohjois-Irlantiin (Belfast ja Giant’s Causeway). Molemmat reissut kuitenkin vakuuttivat ja saari vei mukanaan ja jalat alta ja kaikkea muuta. Vihreän sävyt, karu rannikko, ystävälliset ihmiset ja lämmintunnelmaiset pubit – voiko sitä ihminen edes enempää toivoa? Seuraavalla kerralla toivoisin, että aikaa olisi reilusti, ja voisimme kiertää saarta pidemmän kaavan mukaan, ja Killarney pitäisi kyllä ohjelmaan ehdottomasti sisällyttää.

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.3.2016 at 08:24

      Kiva kuulla, että Irlanti on vienyt sinultakin jalat alta! Aika monelle sinne päässeelle tuntuu käyvän niin 🙂 Mullakin ensimmäinen Irlannin-matka alkoi juuri noilla mainitsemillasi paikoilla. Pidin Galwaysta ja sen ympäristön retkimahdollisuuksista (myös Aran-saaret) paljon. Killarneyta ja koko Kerryä suosittelen ehdottomasti. Pohjois-Irlannissa en ole vielä käynyt, sen lisäksi päällimmäisissä suunnitelmissa Mayo siinä heti Connemarasta pohjoiseen.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 18.3.2016 at 18:37

    Siis voihan vinde mikä tarina! Tunnen juurikin miten nuo sadepisarat hakkaavat kasvoilla! Mutta sitten, nuo maisemat! Olen ehkä lievästi rakastunut jo tässä vaiheessa.

    Irlantikin meillä on listalla, maailma on niin täynnä kaikenmoisia maisemia minne sitä haluaisi ehtiä. Taisin joskus aikoinani jo saada Irlantikuumeen mieleeni kun luin nuorna likkana Tuulen Viemää -kirjan jatko-osaa Scarlettia, ja siinähän he sitten päätyivät lopulta Irlantiin. Jo kirjan kuvaukset olivat vaikuttavat ja sehän oli tietysti pelkkää proosaa, mutta nämä kuvat kertovat sitäkin enemmän.

    Pidän muuten myös paljon tyylistäsi kirjoittaa, mukaansatempaavaa settiä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.3.2016 at 08:40

      Kiitos paljon, yritän aina temmata lukijat jollain lailla matkalle mukaan. Maailma on todellakin täynnä erilaisia näkemisen arvoisia maisemia, mutta kannattaa jossain vaiheessa lähteä Irlantiinkin. Saaren lämminhenkinen tunnelma mukavine ihmisineen ja tuhansine tarinoineen kannattaa kokea, vaikkei ilmasto olekaan yhtä houkuttava kuin etelämpänä. Maisemien lisäksi itseäni viehättää maan mutkattomuus, siellä on harvinaisen helppo tuntea olevansa kotonansa.

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija 18.3.2016 at 19:27

    On kyllä aivan ihania maisemia! Multa jäi Gap of Dunloe käymättä Irlannissa asuessani, mutta Ring of Kerry tuli nähtyä. Tosin sää ei ollut ihan parhain lokakuun puolivälissä 😀 Irlannin tuttu vihreys oli vaihtunut ruskean eri sävyiksi ja tihkusateeseen.

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.3.2016 at 08:49

      Helppo uskoa, ettei lokakuun sää ole Irlannissa paras mahdollinen 🙂 On kyllä hienoa, että olet saanut asua Irlannissa. Itseäni kiinnostaisi asua joskus ulkomailla jo senkin takia, että saisi seurata vuodenaikojen vaihtelua eri ilmastossa kuin Suomessa. Nautin myös matkustamisesta vilkkaimpien sesonkien ulkopuolella, jolloin on hiljaisempaa ja paikat näkee ikään kuin aidoimmillaan (vaikkei sitten aina kauneimmillaan).

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 19.3.2016 at 09:55

    onpas taianomaista – juuri sitä, mitä Irlannilta odottaakin! Itse en ole maata Kildaren ja Dublinin ulkopuolelta nähnytkään ja kyllä se harmittaa…

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.3.2016 at 08:58

      Killarneyn seutu vastaa kyllä hyvin perinteisiä mielikuvia Irlannista. Kildaressa en ole koskaan pysähtynyt, vaikka ohi olen mennytkin ja nähnyt Curraghin laukkaradan bussin ikkunasta.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 27.3.2016 at 22:46

    Tämä oli yksi suosikkipostauksiani koko Irlantiviikolta! Aivan upean näköistä ja niin ihanan rauhallista. Ring of Kerry on itselle tuttu, mutta tämä Gap of Dunloe ainoastaan nimenä oppaista. Itsellä ei ole vielä löytynyt aikaa tällaisille päiväpatikoinneille, sillä omat patikoinnit on tehty päivittäin golfbagi selässä.

    Gorse on muuten suosikkikasvini maailmassa. Mikään ei ole upeampaa, kuin links-kentän dyyneillä kasvava gorse keltaisine kukkineen. Paitsi ehkä kierroksen jälkeinen Guinness 😉

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.3.2016 at 14:06

      Kiitos Rami! Irlanti on varmasti golfaajan unelmakohde, mutta se tietysti rajoittaa muita aktiviteetteja. Gap of Dunloen lisäksi Killarneyn järvien rannoilta, Glendaloughista ja Howthista on löytynyt upeita kävelymaisemia. Tekisi kyllä mieli patikoida Irlannissa enemmänkin. Tykkään gorsesta itsekin, se on jollain lailla irlantilaisen maiseman symboli. Samaa kasvia on tullut vastaan myös Madeiran patikkapoluilla, sai hetken kuvitella olevansa Irlannissa sielläkin.

    Leave a Reply