Häämatkamuistoja Seychelleiltä – Praslin

Edellisessä postauksessa alkanut häämatkan muistelu jatkuu nyt Praslinilla. Seychellien toiseksi suurimman saaren kuvatuimpia nähtävyyksiä ovat Vallée de Main luonnonpuisto ja Anse Lazion hiekkaranta.

Aallokko keinuttaa lauttaa kun lähestymme Praslinin rantaa. Katselemme meren yllä lentäviä lintuja ja olemme tällä tuulella kiitollisia, että matka La Diguelta kestää vain vartin.

Praslin, Seychellit
Meidät ohjataan pikkubussiin, joka jyristelee saaren toisella laidalla sijaitsevaan Indian Ocean Lodgeen. Matka kulkee saaren metsäisten sisäosien halki ja bussin moottori tuntuu olevan pahimmissa nousuissa kovilla. Pääsemme joka tapauksessa varmasti perille Grand’ Ansen kylään.

Praslin, Seychellit
Jopa tämä pieni taajama näyttää La Diguen hiljaisuuden jälkeen vilkkaalta. Lepäilemme hetken hotellilla ja lähdemme sitten kävelemään maantien laitaa. Ohitamme jalkapallokentän, kirjaston sekä postin. Rakennustyömaan aitaan on taiteiltu värikkäitä kuvia ja kirjoituksia, joissa varoitetaan aidsista.

Praslin, Seychellit
Löydämme seudun ainoan kaupan. Ovella päivystää rantarosvolta näyttävä valkoinen mies, joka supisee jotain rahan vaihtamisesta. Meitä on varoitettu laittomista rahanvaihtajista, emmekä muutenkaan tarvitse lisää paikallisia rupioita. Mies lyöttäytyy silti seuraamme, kun astumme sisään kauppaan. Tarjonta on vaatimatonta, mutta hyllyillä ja jääkaapeissa on sentään joitakin tuotteita. Pöydän takana päivystää kaksi jostain Intian suunnalta kotoisin olevaa kauppiasta. Kiinteistä hinnoista ei ole tietoakaan, vaan myyjäkaksikko ilmoittaa tuotteiden arvon terävällä tokaisulla hetken harkinnan jälkeen. Mukanamme hengaileva rantarosvo saa tingittyä meille pienen alennuksen.

Praslin, Seychellit
Jotenkin alkaa tuntua etäisesti siltä, kuin olisimme Afrikassa. Seychellit toki onkin afrikkalainen valtio, mutta Intian valtameri kuvailee mielestäni sen sijaintia paljon paremmin. Paluumatka hotellille ei ole pitkä, mutta kastumme rankkasateessa läpimäriksi. Ilta pimenee ja ohi jyristelevien paikallisbussien valot kiiltelevät tien pinnassa.

Praslin, Seychellit
Käymme kylällä parina muunakin päivänä. Mieleeni jää kahden myyntipöydän kokoinen tori, josta ostan elämäni makeimmat banaanit. Puhelias myyjä kertoo mielellään kotisaarestaan ja kyselee kuulumisia. Tällaisista tapaamisista jää aina hyvä mieli. Paikalliset asukkaat puhuvat keskenään kreolia, joka muistuttaa jonkinlaista ranskan murretta. Kreolin lisäksi myös englanti ja ranska ovat virallisia kieliä ja niitä osataan yleisesti ottaen erittäin hyvin. Seychellit ehti olla niin Ranskan kuin Britanniankin siirtomaa, kunnes itsenäistyi kesäkuussa 1976. Molemmilta siirtomaaisänniltä on jäänyt saarille jotain. Ranskalaiset crêpet maistuvat hyvin, mutta liikenne on vasemmanpuoleista.

Praslin, Seychellit
Yksi Seychellien kuuluisimmista nähtävyyksistä on Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Vallée de Main kansallispuisto. Suojellussa metsässä kasvaa kuutta eri palmulajia, joista kuuluisin on seychellienpalmu eli coco de mer. Sen siemenet ovat kasvikunnan suurimmat ja saattavat kasvaa yli 30 kiloa painaviksi pähkinöiksi.

Praslin, Seychellit
Saamme jo aamuvarhaisella kyydin hotellilta Vallée de Main parkkipaikalle. Pieni tihku yltyy kaatosateeksi, joten istumme puisen katoksen tarjoamaan suojaan yhdessä kolmen metsänvartijan kanssa. Kuuntelemme hämärän ja eksoottisen metsän ääniä kauan, kunnes odottamamme italialaiset ja ranskalaiset matkalaiset vihdoin saapuvat. Sää kirkastuu hieman ja yllämme kohoavat puut tarjoavat mukavasti sateensuojaa.

Praslin, Seychellit
Metsään voi tutustua myös omatoimisesti, mutta olemme tällä kertaa turvautuneet opastettuun retkeen. Näemme puolentoista tunnin aikana eri kokoisia coco de merejä sekä muita kiinnostavia kasveja. Vehreän metsän kasvillisuus on todella monipuolista. Jakkihedelmät näyttävät Thaimaan-matkan jälkeen tutuilta. Kuulemme paljon lintujen ääniä, mutta emme näe kuuluisia mustia papukaijoja lainkaan. Opas esittelee ryhmälle muutaman etanan ja hämähäkin. Seychellien hämähäkit ovat vaarattomia, mutta varsin suurikokoisia. Käärmeitä saarilla ei ole lainkaan.

Praslin, Seychellit
Saamme lopuksi pidellä käsissämme coco de merin pähkinöitä. Nämä naisen lanteita muistuttavat pähkinät ovat varsin erikoisia ilmestyksiä. Olisin viihtynyt metsässä kauemminkin, vaikka ehdimmekin saada hyvän käsityksen alueesta.

Praslin, Seychellit
Retkemme jatkuu kohti Anse Lazion rantaa. Kierrämme päivän aikana suurimman osan Praslinin teistä. Näemme bussin ikkunoista muutaman pienen kylän, komeita rantoja sekä yhden kasinon. Kaikkialla on vehreää. Loppumatka rannalle etenee kapeaa ja mutkikasta tietä pitkin.

Praslin, Seychellit
Anse Lazio on häikäisevän upea ranta, luultavasti hienoin missä olen koskaan uinut. Valkoinen hiekkaranta sijaitsee puolikuun muotoisessa merenlahdessa, jonka molemmissa päissä kohoaa Seychelleille tyypillisiä graniittikallioita. Kookospalmut nousevat muun kasvillisuuden yläpuolelle. Paikalla on vain muutamia ihmisiä.

Praslin, Seychellit
Ranta syvenee sopivasti uimista ajatellen ja hiekkapohjalla on helppo kahlata. Sukellamme rantaan lyövien aaltojen murtumakohdan taakse, jolloin aaltoilevassa vedessä on helppo kellua. Kalat hyppivät ja parvi pieniä valkoisia kaloja ilmestyy jalkojeni ympärille. Paratiisin tunnelmassa ei ole valittamista.

Praslin, Seychellit
Ehdimme vielä syödä viihtyisässä rantaravintolassa, ennen kuin paluukuljetus kohti hotellia lähtee. Saaren pohjoisosat näyttävät ainakin näillä tuulilla paljon suojaisemmilta kuin etelärannikolla sijaitseva oma kylämme. Teemme pienen iltakävelyn hotellin rannalla. Palmurivistö on kaunis, mutta hiekalle on kertynyt paljon vuoroveden jälkeensä jättämää merilevää ja muita heiniä. Kalastajat tuovat pienellä veneellään päivän saaliin suoraan hotellin ravintolaan. Meren antimet ovat siis taatusti tuoreita.

Praslin, Seychellit
Anse Volbertin ranta saaren pohjoisrannikolla sopii mainiosti uimiseen. Meri on tyyni ja hiekkapohja syvenee juuri sopivasti. Rannalla toimii sukelluskeskus, joten näemme paljon happisäiliöitä kantavia ihmisiä, jotka lähtevät pienillä veneillä Curieusen saarelle päin. Seychellien vesillä voi nähdä paljon kaloja ja kilpikonnia, mutta tyydymme itse pinnalla pysymiseen.

Praslin, Seychellit
Rannalla on leppoisaa. Katselemme rapua, joka siivoaa koloaan tarmokkaasti hiekkaa viskomalla. Seuranamme on myös pari koiraa sekä muutamia lintuja. Paikalliset lapset kiipeilevät ketterästi palmujen runkoja pitkin. Rannan takana kulkevan kadun varrelta voi ostaa matkamuistoja ja syödä edullista lounasta. Marketin myyjä vaikuttaa päättävän Coca Colan hinnan ostajan pärstäkertoimen mukaan.

Praslin, Seychellit
Syömme viimeisenä Praslinin-iltanamme häämatkaan kuuluvan juhla-aterian hotellin ravintolassa. Kukilla koristeltu pöytä odottaa hiljaisessa nurkkauksessa. Pääruoaksi tuodaan valtava tarjottimellinen erilaisia meren herkkuja. Tuoreen vaalean kalan ja mustekalarenkaiden lisäksi on myös hummereita ja simpukoita. Lisukkeita on varsin runsaasti. Karambolaa eli tähtihedelmää löytyy lautasen reunoilta monella muullakin aterialla. Jaksamme hädin tuskin syödä jälkiruoaksi tarjotut kookossorbetit.

Praslin, Seychellit
Praslin jää mieleen kauniina saarena, joka ei kuitenkaan tunnelmansa puolesta vedä vertoja La Diguelle. Omiin syyskuun alun päiviimme sattui paljon sadekuuroja, mikä väistämättä hieman latisti tunnelmaa. Kumpaakaan saarta ei missään tapauksessa kannata jättää väliin, jos Seychelleille asti lähtee. Ja kannattaa todellakin lähteä!

praslin_06
Siirrymme neljän Praslinilla nukutun yön jälkeen lentokentälle, jossa saamme käteemme suuret muoviset boarding cardit. Hiljaisella kentällä on aivan liian kylmäksi ilmastoitu odotusaula sekä pari kauppaa. Nousemme pieneen koneeseen, jossa on paikat kuudelletoista matkustajalle. Ohjaamon ovi jätetään auki. Mahén kansainvälisen lentokentän kiitorata näyttää pienelle koneellemme jättimäiseltä, kun kurkin näkymiä etuikkunan kautta. Seuraavassa postauksessa sitten tarinaa Mahélla vietetyistä päivistä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas 24.2.2016 at 21:41

    Meidänkin Seychellien matkan piti alunperin olla häämatka. Ei tosin ehditty järjestää häitä ennen sitä, mutta matkalle lähdettiin toki silti 🙂

    Meillä sattui Anse Laziolla olemaan tuulinen ja pilvinen päivä, joten siitä rannasta ei jäänyt mitenkään erityinen kuva. Sen sijaan Mahella Anse Major oli minusta paras kokemus. Superkauniita rantojahan siellä oli vaikka kuinka, mutta reitti Anse Majorille oli uskomattoman kaunis. Kirjoittelinkin siitä juuri blogiinikin viime viikolla 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.2.2016 at 21:44

      Pääasia että pääsitte Seychelleille, häämatka tai ei 🙂 Luin tuon juttusi retkestä Anse Majorille ja kuulostaa aivan mahtavalta! En tuosta rannasta tiennytkään, vaikka vietettiin muutama päivä Beau Vallonin lähistöllä. Pidän patikoinnista, joten olisi ihan unelmaretki, jos tuonne vielä joskus palaa.

      Tuo on kyllä totta, että säät vaihtelee Seychelleilläkin, joten mielikuvat eri rannoista voi vaihdella paljonkin sen mukaan, milloin on millekin rannalle osunut.

  • Reply Saana 26.2.2016 at 10:49

    Olipa pilvistä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.2.2016 at 21:47

      Praslinilla oli aika harmaita päiviä, muille saarille osui paremmat säät. Mainoskuvat otetaan auringon paistaessa, mutta tarvitseehan tuo vehreys toisinaan vettäkin.

    Leave a Reply