Kylä Provencen taivaalla

Tänään ilmestyneestä Parhaat Kotiblogit -lehdestä löytyy juttuni Ranskan Rivieralta. Teksti kertoo Antibesista, mutta mukana on kuva Gourdonistakin. Tässä kauniin vuoristokylän tunnelmia viime heinäkuulta.

Tunnustan heti alkuun, että postauksen otsikko on kopioitu Aaro Vakkurin viimeiseksi jääneestä kirjasta, joka ilmestyi vuonna 1997. Vakkuri tarinoi teoksessaan leppoisasta elämästä Provencessa. Luin kirjan pian sen ilmestyttyä ja muistan ihailleeni suomalaismiehen pieniä seikkailuja Ranskan maaseudulla. Halusin kokea itsekin jotain vastaavaa, mutta ajaminen Etelä-Euroopan teillä kuulosti vielä silloin melko mahdottomalta ajatukselta.

Gourdon
Vaikka Vakkuri kertoikin aivan eri kylästä, tulee kirja väistämättä mieleeni kurvaillessamme kohti Gourdonia. Naureskelen vuosien takaisille peloilleni, sillä Ranskan teillä ajaminen ei jännitä tuhansien ulkomailla ajettujen kilometrien jälkeen enää lainkaan. Etelä-Euroopassa ei välttämättä noudateta kaikkia liikennesääntöjä aivan kirjaimellisesti, mutta toisaalta muut tielläliikkujat huomioidaan monissa tilanteissa paremmin kuin Suomessa. Maassa maan tavalla.

Gourdon
Näemme Gourdonin kohoavan ylväästi korkean kallion reunalla. Kylä hallitsee linnoituksen lailla ympäristöään. Vuoristotie on yllättävän helppokulkuinen ja suora, vaikka muutama hiusneulamutkakin tulee vastaan.

Gourdon
Jätämme auton Gourdonin muurien ulkopuolelle. Nälkä alkaa jo kurnia, joten menemme parkkipaikan laidalla sijaitsevaan ravintolaan. Nautimme hiljaisesta tunnelmasta, joka on tervetullutta vaihtelua Rivieran rannikkokaupunkien hälinään. Olemme jo sen verran korkealla, ettei hellekään tunnu aivan yhtä paahtavalta kuin tasangoilla. Ravintolan emäntä puhuu itsepintaisesti ranskaa, mutta kommunikointi toimii silti ilman suurempia ongelmia. Hymy ja elekieli auttavat aina. Lasagne vie nälän sopivasti. Lapset ovat innoissaan, kun talon kiltit koirat käyvät välillä kiertämässä pöytien ympäri. Huomaan jälkikäteen, että kyseinen ravintola on tyrmätty TripAdvisorissa täysin. Oma kokemuksemme on kuitenkin ihan kelvollinen ja poistumme hyvillä mielin.

Gourdon
Kiipeämme muurien sisäpuolella sijaitsevaan keskustaan, joka on rauhoitettu kävelyalueeksi. Jaloittelu tuo hien pintaan, joten ostamme jäätelöt ja pysähdymme puun varjoon syömään. Tarjolla on runsaasti paikallisia makuja laventelista lähtien.

Gourdon
Kävelemme reilun sadan metrin mittaisen pääkadun halki aukiolle, josta on huikeat näköalat ympäristöön. Ihailemme maisemaa, joka jatkuu laajojen laaksoalueiden yli merelle saakka. Erotamme helposti sekä Nizzan lentokentän että oman lomakaupunkimme Antibesin. Ilmassa on hieman utua, mutta se ei haittaa suuremmin näkyvyyttä.

Gourdon
Kierrämme hiljaisten katujen ja kapeiden kujien ympäri. Gourdonissa on vain reilut 400 asukasta, joten pikkuruinen kylä tulee nopeasti tutuksi. Värikkäät ruukkukukat koristavat tyylikkäiden kivitalojen seinustoja, eikä kenelläkään ole kiire minnekään. Gourdonissa on jonkinlaista puhdasta kauneutta.

Gourdon
Liikkeellä on vain muutamia matkailijoita, eikä sisäänheittäjistä ole riesaa. Tarjolla olisi toki monenlaisia matkamuistoja. Myynnissä on erityisesti hajuvesiä, joiden valmistukseen käytettyjä vanhoja laitteita on nostettu kadullekin. Provencen hajuvesipääkaupunki on lähistöllä sijaitseva Grasse, mutta perinteet ovat vahvat täälläkin.

Gourdon
Päivän crêpet ovat vielä nauttimatta, joten istumme jyrkänteen reunalla sijaitsevalle terassille. La Taverne Provençalen makeat ohukaiset ja tuorepuristettu appelsiinimehu maistuvat hyvin maisemia ihaillessa.

Gourdon
Lasten kanssa matkustaminen on tunnetusti arvaamatonta. Joskus etukäteen hauskaksi kuviteltu asia saattaakin olla toivottoman tylsä. Nyt käy aivan päinvastoin, sillä parkkipaikan vieressä sijaitseva pieni hautausmaa on kyselyikäisten mielestä äärimmäisen mielenkiintoinen. Kuka tähän kuoli? Mitä tapahtuu kun kuolee? Synnytäänkö me uudestaan? Siinäpä sitä pohdittavaa riittääkin. Käymme lukemassa melkein kaikki muistokivet läpi. Hautausmaa on oikeastaan varsin hyvä paikka kylän historian tutkimiseen. Tietyt sukunimet toistuvat ja jonkun tie on päättynyt Algerian sotaankin.

Gourdon
Historiasta kiinnostuneille Gourdon on malliesimerkki muurien suojaamasta kylästä, jollaisia rakennettiin Provencen vuorille satoja vuosia sitten. Jyrkänteen reunalla sijaitsevaan keskustaan on vain yksi sisäänkäynti. Näin ollen sekä ympäristön tarkkaileminen että puolustautuminen on ollut suhteellisen helppoa. Kylän 1100-luvulla rakennetussa linnassa toimii nykyään kaksi museota. Suosittelen Gourdonia kaikille Rivieran seudulla autoileville, sillä jo pelkästään maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Gourdon

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Henna /suurin onni 1.3.2016 at 13:29

    Parhaat jutut alkavat jonkinlaisella tunnustuksella, näin sen täytyy olla…! 🙂 Viehättävän näköinen kylä tämä Gourdon, enpä ole siitä aiemmin kuullutkaan. Varmasti virkistävä visiitti rannikon helteestä vähän korkeammalle raikkaaseen ilmaan ja mikäs siinä ollessa muutenkaan, kun on noin kaunis maisema ihailtavana. Erityisesti kuitenkin fanitin kohtaa ”päivän crêpet”, voiko parempaa konseptia edes olla!? 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 2.3.2016 at 18:18

      Ranskassa päivän crêpet, Italiassa päivän gelatot, maassa maan tavalla 😀

      Gourdon on tosi pieni ja harvinaisen viehättävä paikka, ainakaan meidän käydessä ei ollut mitään turistiryntäystäkään. Rivieran rannikolta kannattaa ehdottomasti lähteä myös tuonne sisämaan vuorien suuntaan. Ehdittiin omalla reissullamme myös Venceen sekä Monacon yläpuolella sijaitsevaan La Turbieen, mutta paljon muitakin kiinnostavia kyliä löytyy. Antibes oli muuten lapsiperheelle mainio tukikohta Rivieralla.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 4.3.2016 at 23:40

    Mitkä maisemat!

    Olemme pitkään rakastaneet Toscanan seutuja, sen piskuisia, pieniä kyliä, mistä aina silloin tällöin tekee huimia ravintolalöytöjä. Paikkoja, joista jää syvä jälki jonnekin aivojen sopukoihin.

    Nämä kuvat täältä pienestä kylästä näyttää aika samantyyppiseltä kuin Toscanassakin, ja toisaalta miksei olisi kun maantieteellinen läheisyyskin on olemassa. Tässä jutussa on mukava rytmi, voi melkein tuntea sen miten päivä joutuu verkkaisesti, ja miten on aikaa pysähtyä lasten kanssa lukemaan kaikki mahdollinen, selittämään vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Välillä ne kysymykset muuten on ihan tosi hauskoja. 🙂

    En ole muuten koskaan nuorempana haaveillut mistään lomasta jossa ajettaisiin jossain pieniä teitä, mutta sen jälkeen kun kävimme ensimmäistä kertaa Toscanassa, aloin huomattavasti paremmin ymmärtämään niitä jotka kerta toisensa jälkeen palaavat autonsa kanssa Keski-Eurooppaa kierrellen.

    Kiitos kun päästit meidät mukaan fiilistelemään maisemia ja päivää!

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.3.2016 at 14:44

      Minullekin Toscana ja Italia yleisesti on Ranskaa tutumpi ympäristö. Autoilu on selvästi kätevin, joskus jopa ainoa keino päästä pieniin ja tunnelmallisiin maalaiskyliin, jotka ovat Italiaa parhaimmillaan. Gourdonissa on jotain samaa kuin esimerkiksi pikkuisessa Panicalen kylässä, joka sijaitsee Umbriassa, vain hieman Toscanan rajalta itään. Sieltä alas katsellessa siintää Välimeren sijasta Trasimeno-järvi.
      Hauskaa kun huomioit tuon kiireettömän tunnelman, sillä varmaankin juuri siksi tuo päivä oli noin täydellisen onnistunut. Myös retkemme Venceen oli samanlainen. Sen sijaan Nizzan tai Cannesin keskipäivän helle, hälinä ja pidemmät välimatkat eivät tee lasten kanssa kulkemisesta yhtä helppoa ja rentouttavaa.
      Voin kuvitella, että Bellallakin on riittänyt vaikka mitä mielenkiintoista kyseltävää teidän reissuilla! 🙂

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 7.3.2016 at 13:36

    Voi tuota ihanaa välimerellisyyttä! Tuoo näyttääkin kyllä viehättävän rauhalliselta paikalta. Kylläpäs muuten sielu halajaisikin noihin maisemiin juuri nyt…

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.3.2016 at 19:53

      Kyllä, Välimeren seutu kelpaisi juuri nyt ja aina muutenkin! Onneksi Espanja kutsuu toukokuun lopulla, tosin Välimeri jää sillä reissulla näkemättä.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 7.3.2016 at 14:00

    Upeita maisemia ja itse rakastan noita paikkoja, missä on karttakuvana valokuva maisemapaikalla. Niissä on hohtonsa, viimeisinpä tulee muistiin Waterloon taistelupaikalla Belgiassa leijonapatsaalla ollut joukkojen siirtymäkartta valokuvana.

    Tuossa nimeisessä kylässä en tiedä itse käyneeni, mutta olen tuolla alueella ajellut viikon parhaimpien golfkenttien perässä. Asuimme Antibesissä, joten mukava nähdä myös tutusta kaupungista juttuja suomalaisissa blogeissa. Kaikkien kaikkiaan erinomaista aluetta autonvuokraukseen, nin saa ilon irti koko alueesta pieninä osina.

    Ps. Muksujen kanssa reissaaminen tuo omat hohtonsa ja asiat, mitkä ei aina ole sellaisia, mitä etukäteen suunnitteli. Antoisaa puuhaa ja tulee varmasti oltua perheenä yhdessä enemmän kuin kotona.

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.3.2016 at 20:04

      Hauska kuulla, että Antibes on tuttu. Kirjoittelen siitä oman juttunsa, kunhan sille vain tulee sopiva väli. Uusi (kolmas) reissu Etelä-Ranskaan kiinnostaisi, niin pääsisi kiertelemään Provencea laajemminkin. Lasten kanssa reissaamisessa on oma vaivansa, mutta onhan se palkitsevaa. Heidän kauttaan tulee ihan uudenlaisia näkökulmia asioihin. Näin toki kotonakin, mutta matkoilla on enemmän uudenlaisia tilanteita ja paremmin aikaa kuunnella lasten ajatuksia.

  • Reply Anna K. 30.1.2017 at 18:24

    Oi, tämä oli taas yksi kaunis Etelä-Ranskan kylä, joka pitää painaa mieleen seuraavia reissuja silmällä pitäen. Hurahdus Ranskaan ja Nizzan seutuun tapahtui pari vuotta sitten ja näiden kuvien myötä taas vahvistui tunne, että sinne on päästävä uudestaan. Mäkin olen lukenut sen kirjan Kylä Provencen taivaalla jo kauan, kauan sitten, samoihin aikoihin kun ahmin Peter Maylen kirjat. Tykkäsin niistä ja onpa ollut ihanaa päästä näkemään näitä maisemia nyt oikeasti.

    • Reply Mika / Lähtöportti 31.1.2017 at 10:27

      Kiitos Anna kommentista! Gourdon jäi mieleen tosi kauniina ja mukavana paikkana, suosittelen! Tuolla seudulla on toki monta muutakin houkuttelevaa kaupunkia ja kylää. Te näemmä kävitte St-Paul-de-Vencessä, meillä se jäi väliin. Olen lomaillut pari kertaa Nizzan seudulla, itseäni kiinnostaisi nähdä Ranskassa seuraavaksi Marseille, Camargue, Verdonin rotko, Arles ja Aix-en-Provence. Hauska kuulla, että olet lukenut saman kirjan. Toivottavasti pääset pian takaisin Etelä-Ranskaan!

    Leave a Reply