Teneriffan mahtava Teide

Teneriffan saarta hallitseva Teide on Espanjan korkein vuori. Sen 3718 metriin kohoavan huipun tuntumaan pääsee köysiradan kyydissä.

Mutkikas tie kohoaa saaren eteläosasta kohti korkeuksia. Ohitamme uneliaita kyliä ja ihailemme maisemia, jotka muuttuvat hetki hetkeltä upeammiksi. Noin kilometrin korkeudella kasvaa paljon mantelipuita, joiden vaaleanpunaiset kukat ovat vielä helmikuussa parhaimmillaan.

Teide
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kun saavumme havumetsävyöhykkeelle. Pysähdymme ihmettelemään Pino Gordoa eli ”lihavaa mäntyä”, jonka mitat on kirjattu suureen puukylttiin. Ympärysmittaa löytyy yli yhdeksän metriä ja korkeutta noin 45 metriä. Mänty löytyy tien TF-21 varrelta Vilaflorin kylän lähettyviltä. Puun kohdalla on pieni parkkipaikka.

Teide
Ylämäki jatkuu ja maisemat muuttuvat dramaattisesti, kun saavumme Teiden kansallispuistoon. Laavakentät ja erikoiset kalliomuodostelmat hallitsevat puutonta tasankoa. Taustalla kohoaa Teiden huippu. Tulivuoren edellisestä purkauksesta on kulunut hieman yli sata vuotta, mutta se luokitellaan edelleen aktiiviseksi.

Teide
Löydämme onnekkaasti parkkipaikan aivan Teiden köysirata-aseman lähistöltä. Paikalla on tungosta ja lippujono osoittautuu toivottoman pitkäksi. Ilma tuntuu viileältä, sillä olemme saapuneet jo reilun kahden kilometrin korkeuteen. Suosittelen köysiratalippujen ostamista etukäteen netistä, sillä oma jonotuksemme kestää epätoivoiset puolitoista tuntia. Etukäteislipulla olisi päässyt rakennuksen ulkopuolelle kertyneen puolen tunnin jonon ohitse. Köysirata-aseman sisällä kiemurteleva tunnin mittainen jono on sen sijaan kaikille yhteinen lipunostotavasta riippumatta. Kaikki jonot välttääkseen lienee hyvä idea saapua paikalle jo aamulla. Vaunuja lähtee ylös klo 9–16.

Teide
Köysiradan vaunuun mahtuu parikymmentä ihmistä. Matka reilun 3500 metrin korkeuteen kestää noin kahdeksan minuuttia. Huomaamme heti ylös päästyämme, kuinka raskaalta ohuen ilman hengittäminen tuntuu. Korkeaan ilmanalaan tottumattomat saattavat kärsiä vuoristotaudin oireista, kuten päänsärystä ja pahoinvoinnista. Selviän itse ongelmitta, mutta huomaan pientenkin ylämäkien hengästyttävän yllättävällä tavalla.

Teide
Aivan huipulle asti kiipeämiseen tarvitaan erillinen lupa, joka täytyy hankkia etukäteen. Luvan saa kätevimmin kansallispuiston nettisivuilta. Kannattaa kuitenkin olla liikkeellä ajoissa. Tarkistin huvikseni, että seuraavat varattavissa olevat ajat löytyvät vasta monen viikon päästä. Meillä jäi korkein huippu valloittamatta.

Teide
Lähden seuraamaan laavakivistä rakennettua polkua, jolta poikkeaminen on kielletty. Reitti on hieman vaikeakulkuinen, mutta maisemat kertakaikkisen upeita.

Teide
Sää on ilahduttavan kirkas ja ympäristö näkyy erinomaisesti. La Gomeran ja La Palman saaret erottuvat meren keskeltä. Vuoret herättävät syystäkin kunnioitusta ja niiden korkeuksissa on omanlainen tunnelmansa. Turisteja riittää jonkin verran, mutta saan silti kulkea melko lailla omissa ajatuksissani.

Teide
Käännyn takaisin vajaan kilometrin jaloittelun jälkeen. Reitti jatkuisi opastekyltin mukaan erittäin haastavana kohti Pico Viejon huippua. Palaan köysirata-asemalle ja lopulta alas parkkipaikalle saakka.

Teide
Pysähdymme paluumatkalla Roques de Garcían kalliomuodostelmille. Näistä erikoisista luonnon ihmeistä otetut kuvat koristavat monia Teneriffan postikortteja. Tyyni päivä muuttuu tuuliseksi ja kova puhuri lennättää hiekkaa.

Teide
Lähdemme paluumatkalle itsellemme uutta reittiä (TF-38) pitkin. Suuret laavakentät tuovat mieleen yhtä aikaa sekä Lanzaroten että Islannin. Tie näyttää tasaiselta, mutta auton käyttäytyminen todistaa alamäen alkaneen.

Teide
Aurinko valaisee vihreän metsän ja taustalla vellovan pilvimassan. Alapuolellamme leijailevat pilvet luovat erikoisen tunnelman ja välillä näyttää, kuin metsä savuaisi. Huomaamme myös, että Teiden pohjoisrinne on lumen peitossa. Näkyvyys heikkenee lähes olemattomiin, kun sukellamme pilvien sisään. Puiden hämyisiä hahmoja erottuu satunnaisesti usvan keskeltä, mutta tien valkoiset reunaviivat mahdollistavat matkan turvallisen jatkumisen. Maisema kirkastuu jälleen, kun laskeudumme ihmisten ilmoille yhtä vaikuttavaa vuorikokemusta rikkaampina.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Maarit Johanna 13.2.2016 at 16:28

    Tuo on upeinta Teneriffaa, pakko myöntää! Meillä sattui huono tuuri Teiden valloitukseen, sillä kaapelihissi oli kovan tuulen vuoksi kiinni. Muuten kelit oli kyllä mitä kauneimmat ja heiluimme kameroinemme sitten siinä alempana. Todellakin muistuttaa hiukan Islantia maisemiltaan. Haluttais tuonne takaisin kaukoputken kanssa!

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.2.2016 at 18:22

      Ikävää että teille kävi noin, mutta ensi kerralla sitten ylös saakka! Luinkin joskus tuosta teidän kaukoputkiharrastuksesta. Teidellä taitaa olla ihan joku observatoriokin, varmasti mainio paikka taivaalle katseluun.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 13.2.2016 at 18:38

    Kiipesin Teiden huipulle v. 1988, silloin ei erillisiä lupia tarvittu. Äitini ei silloin huippua saavuttanut, korkea ilma teki tepposen. Samoin kävi pari vuotta takaperin reilun vuoden ikäiselle tyttärelle, nukahti kaapeliasemalla saman tien. Siinä sitten suurimman osan ajasta taiteilin nukkuva tytär sylissä maisemia ihaillen. Ajattelin kyllä joku kerta kiivetä vielä ihan ylös asti, kun ajattelin mennä viikoksi noihin Teneriffan upeisiin sisämaakaupunkeihin. Täytyy hakea lupa ajoissa, viimeksi kun oltiin auttamatta liian myöhässä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.2.2016 at 21:23

      Niin sitä on itse kukin kanniskellut tyttäriä pitkin vuoria ja laaksoja 🙂 Jos vielä joskus Teidelle palaan, niin voisin harkita alas laskeutumista kävellen. Teneriffalla on kyllä paljon mielenkiintoista, sisämaassa varsinkin. Sanoisin, että paljon mainettaan antoisampi saari.

  • Reply Tiina, Kinttupolulla 14.2.2016 at 11:20

    Omasta reissusta Teidelle taitaa olla jo kymmenen vuotta. Muistan, että vuoret olivat niin pilvien peitossa, ettei ylhäältä nähnyt maisemia kuin 50 metrin päähän. Toisella reissulla jätimme huiputuksen väliin ja patikoimme sen sijaan lähivuorelle Guajaralle, josta oli hyvät näkymät Teidelle aurinkoisella säällä. Teneriffan patikkapolkuja on tullut koluttua todella paljon ja olen varma, että sinne palaan vielä jatkossakin upean luonnon vuoksi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.2.2016 at 21:35

      Teneriffa on varmasti hyvä luontokohde. Olen itse ihastunut patikoinnin vuoksi Madeiraan ja haluaisin palata aina sinne, mutta miksei joskus taas Teneriffallekin! Tällä ensimmäisellä Teneriffan-matkallani luontokävelyt jäi yhteen kertaan, mutta seuraavaksi kerraksi täytyy hankkia samanlainen Rotherin pieni punainen vaellusopas kuin Madeirallekin.

    Leave a Reply